Meta-analyysi «Samad Z, Hakeem A, Mahmood SS, ym. A meta-analysis...»1 selvitti sepelvaltimoiden TT:n soveltuvuutta sellaisten potilaiden akuutin sepelvaltimotautikohtauksen sulkemiseen pois ensiavussa, joilla ei ole diagnostisia EKG-muutoksia ja joiden troponiinitesti on negatiivinen. Sepelvaltimotaudin ennakkotodennäköisyys oli tutkimuksissa keskisuuri. Meta-analyysiin hyväksyttiin 9 etenevää tutkimusta, joissa oli yhteensä 1 349 potilasta. Potilaista 10 %:lla todettiin akuutti sepelvaltimotautikohtaus vähintään 1 kuukauden seuranta-aikana.
Akuutin sepelvaltimotautikohtauksen todennäköisyys oli pieni, kun sepelvaltimoiden TT:ssä ei todettu merkittävää ahtaumaa (vähintään ≥ 50 % ahtauma). Sepelvaltimoiden TT:n negatiivinen ennustearvo oli 95–100 % tutkimuksissa, joissa käytössä oli vähintään 64-leikkeinen tietokonetomografialaite, jota pidetään nykyisin vähimmäisvaatimuksena.
Kaikkien 9 tutkimuksen yhteenlaskettu herkkyys oli 95 % (95 % luottamusväli 88–100 %) ja negatiivinen uskottavuusosamäärä 0,06 (95 % luottamusväli 0–0,14).
Uudempi meta-analyysi «Barbosa MF, Canan A, Xi Y, ym. Comparative Effecti...»2 selvitti sepelvaltimoiden TT:n soveltuvuutta akuutin rintakivun tutkimiseen ensiavussa. Meta-analyysiin hyväksyttiin 22 satunnaistettua kliinistä tutkimusta, joissa oli yhteensä 9 379 potilasta. Meta-analyysissä oli mukana myös 3 tutkimusta (2 590 potilasta), joissa sepelvaltimotautikohtauksen todennäköisyys oli suurentunut (taudin esiintyvyys > 10 %, aiempi sepelvaltimotaudin diagnoosi, iskeeminen EKG-muutos tai suurentunut herkän troponiinin pitoisuus).
Sepelvaltimoiden TT-tutkimuksen ja normaalin hoitokäytännön mukaisen diagnostiikan välillä ei ollut eroa kokonaiskuolleisuudessa, sydänsairauksiin liittyvässä kuolleisuudessa tai sydäninfarktien määrässä seuranta-aikana, joka vaihteli yhdestä kuukaudesta viiteen vuoteen.
Satunnaistettu RAPID-CTCA-tutkimus «Gray AJ, Roobottom C, Smith JE, ym. Early computed...»3, «Gray AJ, Roobottom C, Smith JE, ym. Early computed...»4 vertasi sepelvaltimoiden TT-tutkimusta tavanomaiseen hoitoon akuutin rintakivun selvittelyssä. Tutkimukseen osallistui 1 748 potilasta, joiden sepelvaltimotautikohtauksen todennäköisyys oli suuri (aiempi sepelvaltimotaudin diagnoosi, iskeeminen EKG-muutos tai suurentunut herkän troponiinin pitoisuus). Kuolleisuus tai sydäninfarktien määrä eivät eronneet tutkimusryhmien välillä vuoden seurannan aikana. Sepelvaltimoiden TT-tutkimus vähensi katetriangiografian käyttöä, mutta sillä ei ollut vaikutusta revaskularisaatioiden määrään tai sepelvaltimotaudin lääkehoitoon. Sepelvaltimoiden TT-tutkimusryhmässä sairaalahoidon kesto oli pidempi ja hoidon kokonaiskustannukset suuremmat tavalliseen hoitoon verrattuna.
Yhteenvetona valikoitujen potilaiden akuutti sepelvaltimotautikohtaus voitiin sulkea pois luotettavasti päivystyksellisellä sepelvaltimoiden TT-kuvauksella. Sepelvaltimoiden TT-tutkimuksen systemaattinen käyttö akuutin rintakivun selvittelyssä ei paranna potilaiden ennustetta. RAPID-CTCA-tutkimuksen tulokset eivät puolla systemaattista sepelvaltimoiden TT:n käyttöä sellaisten potilaiden lisätutkimuksena, joiden sepelvaltimotautikohtauksen todennäköisyys on aiemman sepelvaltimotaudin, EKG-muutosten tai suurentuneen herkän troponiinin perusteella suuri.
Kommentti: Toisin kuin Suomessa, kuvantamistutkimusten – esimerkiksi perfuusiokuvauksen – käyttö on yleistä akuutin rintakivun selvittelyssä Yhdysvalloissa, joten vaikutukset kustannuksiin ja diagnostisten lisätutkimusten tarpeeseen jäävät Suomessa epävarmaksi «Samad Z, Hakeem A, Mahmood SS, ym. A meta-analysis...»1, «Barbosa MF, Canan A, Xi Y, ym. Comparative Effecti...»2.