Monikansallisen (15 keskusta), sokkouttamattoman RESCUE-tutkimuksen osatutkimuksessa «Deray G, Rouviere O, Bacigalupo L ym. Safety of me...»1 selvitettiin sitä, kehittyykö MRI-varjoaine Gd-DOTAa saaneille (n = 70) useammin AKI kuin niille potilaille (n = 44), joille tehtiin MRI ilman varjoainetta. RESCUE on toistaiseksi ainoa etenevä julkaistu tutkimus, jossa on verrattu gadolinium-pohjaista MRI-varjoainetta ilman varjoainetta tehtyyn MRI:hin. Mukaan tähän osatutkimukseen otetuilla potilailla oli edeltävästi stabiili munuaisten krooninen vajaatoiminta tasolla CKD 3–4 (KDIGO-luokituksen mukaan), ja poissulkukriteereinä olivat muun muassa dialyysihoitoa vaativa munuaisten vajaatoiminta ja hiljattain tehty MRI-tutkimus. Gd-DOTA-annos oli keskimäärin 0,1 mmol/kg. Ryhmät olivat ominaisuuksiltaan lähtötilanteessa hyvin tasapainossa muun muassa eGFR:n osalta: 37,6 ± 13,6 vs. 38,8 ± 12,6 µmol/l.
Ensisijainen päätetapahtuma oli AKI, joka määriteltiin niiden potilaiden prosenttiosuutena, joilla seerumin kreatiniini (S-Krea) nousi vähintään 25 % tai 44 µmol/l lähtöarvosta 72 ± 24 tunnin kuluessa MRI-tutkimuksesta. Toissijaisina päätetapahtuma olivat vaihtelu 1) S-Kreassa ja 2) eGFR-arvossa lähtötason ja 72 ± 24 tunnin välissä. Analyysit tehtiin erikseen "Evaluable Safety Population"-joukolle sisältäen kaikki potilaat (70 vs. 44) ja lisäksi "per-Protocol"-joukolle sisältäen vain ne potilaat, joiden osalta ei ollut tapahtunut mitään merkittävää poikkeamaa tutkimusprotokollasta (37 vs. 30).
Tuloksena oli, että 1 potilas (1,4 %) varjoaineryhmässä kehitti AKI:n eikä kukaan vertailuryhmässä. Tämän ainoan varjoainenefropatiatapauksen S-Krea palautui normaaliksi 2 viikon kuluessa varjoaineen annosta. Toissijaisten päätetapahtumien osalta ei myöskään ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä, riippumatta siitä, tutkittiinko ryhmiä "Evaluable Safety Population" tai "per-Protocol".
Yhdysvaltalaisessa retrospektiivisessa, yksikeskustutkimuksessa «Sambol EB, Van der Meer JG, Graham A ym. The use o...»2 käytiin läpi kaikkien niiden potilaiden (n = 153) tiedot, joille oli tehty magneettitutkimus käyttäen intra-arteriaalista gadolinium-varjoainetta ajalla 7/2003–12/2007. Osa potilaista oli saanut vain gadoliniumia (n = 50), mutta osa myös jodivarjoainetta (n = 103). Tutkimusten yhteismäärä oli 179. Ensisijainen päätetapahtuma, akuutti munuaisvaurio, määriteltiin S-Krean nousuna yli 44 µmol/l 48 tunnin kuluessa varjoaineen annosta. S-Krea oli alkutilanteessa keskimäärin 171 ± 69 µmol/l (eGFR 43 ml/min) ja varjoaineen annon jälkeen 173 ± 97 µmol/l (eGFR 46 ml/min). Käytetty MRA-varjoaine oli gadodiamidi.
Kaikkiaan 20:lle (11,2 %) potilaalle kehittyi AKI, ja näiden potilaiden kreatiniini oli lähtötilanteessa korkeampi kuin niiden, joille ei kehittynyt AKI:a (239 ± 9 µmol/l vs. 168 ± 62 µmol/l). Kaikilla AKI:n kehittäneillä oli edeltävästi munuaisten vajaatoiminta (eGFR 34 ml/min). AKI:n kehittäneistä 12:n kreatiniini palasi lähtöarvon tasolle, 4:lle jäi aiempaa korkeampi krea-arvo ja 4 (4,5 %) tarvitsi munuaiskorvaushoitoa. AKI kehittyi todennäköisimmin niille, joiden lähtö-kreatiniini oli yli 265 µmol/l ja jotka saivat ison varjoaineannoksen (> 0,4 mmol/kg Gd). AKI:n kehittymisen osalta oli tendenssi suurempaan riskiin niillä potilailla, jotka olivat saaneet myös jodivarjoainetta.
Pelkkiä MRA-tutkimuksia tehtiin 56 kpl, yhteensä 50:lle potilaalle, joista 4 (8 %) sai AKI:n (1:lle heistä tehtiin 2 MRA-tutkimusta). Kaikki nämä potilaat olivat saaneet Gd-annoksen yli 0,4 mmol/kg.
Kommentit
«Deray G, Rouviere O, Bacigalupo L ym. Safety of me...»1: Tutkimuksessa käytettiin tämän hetkisen tiedon mukaan AKI:n tai nefrogeenisen systeemisen fibroosin kehittymisen kannalta turvallisinta gadolinium-valmistetta, ja myös sen annos oli suositusten mukaisen pieni.
«Sambol EB, Van der Meer JG, Graham A ym. The use o...»2: Potilaiden saama MRA-varjoaine oli nykytiedon mukaan 1 haitallisimmista ajatellen AKI:n tai nefrogeenisen systeemisen fibroosin kehittymistä. Lisäksi sen annos oli nykysuosituksia selvästi korkeampi (keskimäärin 0,45 ± 0,17 mmol/kg). Tulosten tulkintaa sekoittaa se, että suurimmalle osalle potilaista annettiin sekä jodi- että gadolinium-varjoainetta.