Takaisin

Hinkuyskän oireenmukainen hoito

Näytönastekatsaukset
Kirsi Nuolivirta
12.6.2014

Näytön aste: B

Hinkuyskän hoidossa yskän oireenmukaisella hoidolla ei ilmeisesti ole tehoa.

Hinkuyskän oireenmukaisesta hoidosta on tehty vuonna 2012 systemaattinen Cochrane-katsaus «Bettiol S, Wang K, Thompson MJ ym. Symptomatic tre...»1, «»1. Hinkuyskän kuolleisuuden on todettu liittyvän lapsilla ja aikuisilla kohtauksittaisen yskän vaikutuksiin. Yskän hoitoon on ehdotettu glukokortikoideja, beetasympatomimeettia, hinkuyskäimmunoglobuliineja, antihistamiineja ja mahdollisesti leukotrieeniantagonisteja (LTRA). Tässä katsauksessa on käyty läpi näiden hoitojen tehoa ja turvallisuutta hinkuyskän hoidossa lapsilla ja aikuisilla. Katsaukseen on valittu satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) kaikista hoitomuodoista, joilla on pyritty hoitamaan hinkuyskään liittyvää kohtauksittaista yskää. Katsaukseen valittiin 25 tutkimuksesta 10, jotka täyttivät kaikki tutkimuksille asetetut vaatimukset. Tutkimusten taso oli hyvin vaihteleva. Kolmessa tutkimuksessa hinkuyskä oli diagnosoitu bakteriologisesti, viidessä kliinisesti ja kahdessa sekä bakteriologisesti että kliinisesti. Raportit olivat suhteellisen vanhoja: ensimmäinen julkaistu vuonna 1949, kolme julkaistu 1970-luvulla, neljä 1980-luvulla, kaksi 1990-luvulla ja viimeisin vuonna 2007. Kaikki tutkimukset oli tehty teollisuusmaissa.

Kanadassa vuonna 1988 tehdyssä tutkimuksessa «Danzon A, Lacroix J, Infante-Rivard C ym. A double...»2 antihistamiinin tehosta hinkuyskän yskänpuuskien hoidossa verrattiin suun kautta annosteltua difenhydramiinia (5 mg/kg/vrk) lumeeseen. Antihistamiiniryhmässä (N = 49) ei esiintynyt merkittävästi vähemmän yskänpuuskia kuin lumeryhmässä (95 % luottamusväli -4,7–8,5, P = 0,66).

Ruotsalaisessa tutkimuksessa vuodelta 1991 «Granström M, Olinder-Nielsen AM, Holmblad P ym. Sp...»3 verrattiin kahden eri hinkuyskäimmunoglobuliinin tehoa lumeeseen hoidettaessa hinkuyskään liittyvää puuskittaista yskää. Tutkimukseen osallistui 67 hinkuyskää sairastavaa potilasta. Potilaat saivat joko lumetta tai immunoglobuliinia lihaksensisäisinä (8 ml) pistoksina. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei tullut yskänpuuskien päivittäisessä määrässä, keskimääräinen ero (MD) hoito- ja kontrolliryhmien välillä oli -3,1 yskänpuuskaa vuorokaudessa (95 % luottamusväli -6,2–0,02; P = 0,66). Sairaalahoidon kestossa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, MD oli -0,7 vuorokautta hoitoryhmässä (95 % luottamusväli -3,8–2,4; P = 0,66). Haittavaikutuksina raportoitiin ihon punoitusta ja löysiä ulosteita 4,3 %:lla hoitoryhmässä. Kipua ja turvotusta pistospaikassa esiintyi 5,3 %:lla lumeryhmässä.

Kanadassa vuonna 2007 tehty tutkimus «Halperin SA, Vaudry W, Boucher FD ym. Is pertussis...»4 toteutettiin monikeskustutkimuksena. Tutkimuspotilaiden määrä oli 25. Tutkimuksessa verrattiin suonensisäistä hinkuyskäimmunoglobuliinia (P-IVIG) lumeeseen. Immunoglobuliini annosteltiin suonensisäisenä infuusiona aloittaen annoksesta 1,5 ml/kg/tunti ja nostaen annosta vähitellen annokseen 6,0 ml/kg/tunti. Infuusio kesti yhteensä 3 tuntia. Tilastollisesti merkittäviä eroja kohtauksittaisen yskän esiintymisessä ei ryhmien välille tullut, MD oli -0,7 yskänpuuskaa tunnissa (95 % luottamusväli -0,42–0,27; P = 0,65). Tunneittain analysoituna ei myöskään yskänpuuskien määrässä ollut eroja hoito- ja lumeryhmien välillä, MD -0,06 yskänpuuskaa tunnissa hoitoryhmässä (95 % luottamusväli -0,34–0,21; P = 0,65). P-IGIV oli hyvin siedettyä eikä tutkimuspotilailla esiintynyt infuusioihin liittyviä haittavaikutuksia. Tutkimus jouduttiin lopettamaan ennenaikaisesti, koska P-IVIG loppui ja vastaavaa tutkimusainetta ei ollut saatavilla.

Vain yksi tutkimus on tehty glukokortikoidien tehosta hinkuyskän hoidossa. Uudessa Seelannissa vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa «Roberts I, Gavin R, Lennon D. Randomized controlle...»7 (N = 11) selvitettiin deksametasonin mahdollista vaikutusta sairaalahoidon kestoon. Hoito toteutettiin suun kautta ja annos oli 0,3 mg/kg neljän vuorokauden ajan. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei ryhmien välille tullut sairaalahoidon kestossa, MD oli -3,5 vuorokautta deksametasoniryhmässä (95 % luottamusväli -15,3–8,4; P = 0,57). Haittavaikutuksia ei raportoitu. Salbutamolin tehosta hinkuyskän yskänpuuskien hoidossa on tehty kaksi tutkimusta Pohjoismaissa.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa «Krantz I, Norrby SR, Trollfors B. Salbutamol vs. p...»5 (N = 17) vuodelta 1985 salbutamolia annettiin suun kautta 0,6 mg/kg/vrk jaettuna neljään annokseen kahden päivän ajan. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei puuskittaisessa yskässä tullut esille, keskimääräinen lisääntyminen yskässä 24 tunnin aikana oli salbutamoliryhmässä 0,3 yskää/24 tuntia (95 % luottamusväli -5,3–6).

Suomalaisessa tutkimuksessa «Mertsola J, Viljanen MK, Ruuskanen O. Salbutamol i...»6 (N = 27) vuodelta 1986 salbutamoli annettiin myös suun kautta. Annos oli 0,1 mg/kg kolme kertaa vuorokaudessa 10 päivän ajan. Tilastollisesti merkitseviä eroja ei tullut päivittäisissä yskänpuuskien määrässä, MD -0,7 yskänpuuskaa päivässä salbutamoliryhmässä (95 % luottamusväli -6,2–4,7). Pohjoismaisissa tutkimuksissa tulokset oli raportoitu 24 tunnin jaksoissa. Puuskittaisen yskän heterogeenisyydestä 24 tunnin jaksoissa ei ollut näyttöä (P = 0,79). Tilastollista eroa ei esiintynyt puuskittaisissa yskissä, MD -0,22 yskäkohtausta 24 tunnin aikana salbutamolilla hoidetuissa ryhmissä (95 % luottamusväli -4,1–3,7, P = 0,91). Kummassakaan tutkimuksessa ei raportoitu haittavaikutuksia.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimusten tulokset ovat hyvin epävarmoja, tilastollisesti merkittäviä eroja ei missään interventiossa tullut esille. Tutkituilla hoidoilla voi olla potentiaalisia haittavaikutuksia, joten näiden oireenmukaisten hoitojen käyttäminen ei ole suositeltavaa.

Kirjallisuutta

  1. Bettiol S, Wang K, Thompson MJ ym. Symptomatic treatment of the cough in whooping cough. Cochrane Database Syst Rev 2012;(5):CD003257 «PMID: 22592689»PubMed
  2. Danzon A, Lacroix J, Infante-Rivard C ym. A double-blind clinical trial on diphenhydramine in pertussis. Acta Paediatr Scand 1988;77:614-5 «PMID: 3293352»PubMed
  3. Granström M, Olinder-Nielsen AM, Holmblad P ym. Specific immunoglobulin for treatment of whooping cough. Lancet 1991;338:1230-3 «PMID: 1682643»PubMed
  4. Halperin SA, Vaudry W, Boucher FD ym. Is pertussis immune globulin efficacious for the treatment of hospitalized infants with pertussis? No answer yet. Pediatr Infect Dis J 2007;26:79-81 «PMID: 17195712»PubMed
  5. Krantz I, Norrby SR, Trollfors B. Salbutamol vs. placebo for treatment of pertussis. Pediatr Infect Dis 1985;4:638-40 «PMID: 3909118»PubMed
  6. Mertsola J, Viljanen MK, Ruuskanen O. Salbutamol in the treatment of whooping cough. Scand J Infect Dis 1986;18:593-4 «PMID: 3810052»PubMed
  7. Roberts I, Gavin R, Lennon D. Randomized controlled trial of steroids in pertussis. Pediatr Infect Dis J 1992;11:982-3 «PMID: 1454452»PubMed