Näytön astetta on laskettu tulosten epätarkkuuden ja epäsuoruuden vuoksi.
Katsausartikkeliin «Ferreira IM, Brooks D, White J ym. Nutritional sup...»1 kerättiin 17 satunnaistettuaja kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 632 keuhkoahtaumatautitutkimuspotilasta taudin tasaisessa vaiheessa. Näistä tutkimuksista 13:een otettiin mukaan vain aliravittuja potilaita. Aliravituksi arvioiminen ei kaikissa tutkimuksissa edellyttänyt alentunutta BMI:tä. Lisäravinteeksi hyväksyttiin mikä tahansa kalorilisä, joka nautittiin suun kautta kaikissa muissa paitsi 1 tutkimuksista. Mukaan ei otettu töitä, joissa pyrittiin selvittämään anabolisten valmisteiden hyötyjä. Seuranta-aika vaihteli osassa tutkimuksista 2–24 viikon ja osassa 8–24 viikon välillä. Tutkimusten mittarit vaihtelivat jonkin verran; yleisimmin käytettyjä olivat paino, BMI, subkutaanirasvan paksuus, suorituskyvyn mittaaminen, lihasvoiman mittaaminen ja elämänlaatu.
Kokonaisuudessaan kohortissa ei lisäravinteiden käyttäjien kohdalla voitu havaita merkitseviä hyötyjä. Kun tutkimuksista kerättiin erikseen tulokset 325:sta aliravituiksi todetusta potilaasta, löydettiin kohtalaista näyttöä lisäravinteiden hyödyistä. Näiden tutkimuspotilaiden kohdalla lisäravinteiden avulla oli saatu aikaan tilastollisesti merkittävä painonnousu (MD 1,65 kg; 95 % luottamusväli 0,14–3,16). Myös fatfreemass-indeksi parani. Vähäiseksi näyttö jäi elämänlaadun ja suorituskyvyn paranemisen suhteen.
Satunnaistettuun, lumekontrolloituun, kaksoissokkoutettuun monikeskustutkimukseen «Deutz NE, Ziegler TR, Matheson EM, ym. Reduced mor...»2 osallistui 214 aliravittua sairaalahoitoon joutunutta aliravittua COPD-potilasta, joilla arvioitiin olevan korkea uudelleen sairaalaan joutumisen riski. Sisään kirjausdiagnoosina oli keuhkoahtaumatauti ja ikäkriteeri oli 65 vuotta tai enemmän.
Potilaat saivat kahdesti vuorokaudessa viimeistään 3 vuorokautta sairaalahoidon alusta 90 päivää kotiutumisen jälkeen asti proteiinipitoista ravintolisää, joka sisälsi Beeta-hydroksi-beeta-metyylibutyraattia (HMB) (n = 109) tai lumetta (n = 105). Päätetapahtuma oli kuolema tai joutuminen sairaalaan uudelleen. Lisäksi tutkittiin käsien puristusvoimaa, paino ja seurattiin ravitsemusbiomarkkereita.
Sairaalaan uudelleen joutumisen riski ei vähentynyt, mutta kuolleisuus oli 30, 60 ja 90 päivän kohdalla 71 % matalampi HMB-ravintolisäryhmässä lumeeseen verrattuna (1,83 %, 2,75 %, 2,75 % vs. 6,67 %, 9,52 % ja 10,48 %, 30 päivän interventio: p = 0,0395, 60 päivän interventio (p = 0,0193), 90 päivän interventio (p = 0,0113). Käden puristusvoima oli merkitsevästi parempi ja kohenemista tapahtui myös ravitsemusbiomarkkereissa HMB-ravintolisäryhmässä.