Vaikka pneumokokin osuus kotisyntyisen pneumonian aiheuttajana on muun muassa konjugaattirokotteiden ja toisaalta muiden aiheuttajien diagnostiikan kehittymisen myötä pienentynyt, pneumokokki on edelleen selvästi yleisin keuhkokuumeen aiheuttaja ( «Shoar S, Musher DM. Etiology of community-acquired...»1, ks. lisätietoaineiston «Keuhkokuumeen aiheuttajapatogeenien esiintyvyys eri tutkimuksissa»1 taulukko Keuhkokuumeen aiheuttajapatogeenien esiintyvyys eri tutkimuksissa). Pneumokokin aiheuttama sairaus voi edetä nopeasti jopa tunneissa tehohoitoa vaativaksi. Keuhkokuumeen empiirisessä hoidossa varmuudella katettavien mikrobien osalta selkeää tutkimusnäyttöä ei satunnaistetuista tai kontrolloiduista tutkimuksista ole saatavilla. Osaltaan se johtuu siitä, että sekä pohjoisamerikkalaisessa että eurooppalaisessa hoitosuosituksessa pneumokokki katsotaan aiheelliseksi kattaa aina ilman, että aiheesta olisi tehty kirjallisuuskatsausta «Metlay JP, Waterer GW, Long AC, ym. Diagnosis and ...»2, «Woodhead M, Blasi F, Ewig S ym. Guidelines for the...»3. Keuhkokuumeen niin sanottujen atyyppisten aiheuttajabakteerien, mykoplasman ja keuhkoklamydian kattamisen tarpeesta tavallisessa empiirisessä hoidossa on laadittu oma näytönastekatsauksensa Mykoplasman ja keuhkokuumeen kattamisen tarve empiirisessä antibioottihoidossa «Mykoplasmaa ja keuhkoklamydiaa ei tarvitse alkuvaiheessa huomioida lääkkeen valinnassa, kun kyse on kotona hoidettavasta lievästä aikuisen keuhkokuumeesta, sillä tutkimusnäyttö niihin tehoavan lääkityksen tarpeellisuudesta on ristiriitaista.»C.
Pneumokokin merkitystä lääkevalinnassa korostaa sen suuri osuus vaikeimmissa keuhkokuumeen muodoissa.
Espanjalaisessa kahden yliopistosairaalan analyysissä selvitettiin 204 peräkkäisen vaikeaa kotisyntyistä keuhkokuumetta sairastavan ja tehohoitoon ajautuneen potilaan taustoja «Rello J, Bodi M, Mariscal D ym. Microbiological te...»4. Potilaista 57 %:lla mikrobiologinen etiologia saatiin selvitettyä, ja pneumokokki oli yleisimmin todettu aiheuttajabakteeri (41 potilasta, 35 % potilaista, joilla todettiin mikrobilöydös). Muita yleisesti todettuja mikrobeja olivat Legionella pneumophila (N = 23, 20 %) ja Haemophilus influenzae (n = 11,9 %), jotka yhdessä pneumokokin kanssa vastasivat 86 %:sta todettuja mikrobeja. Pneumokokki oli toiseksi yleisin kuolemaan johtaneissa tapauksissa. Tutkimus osoittaa pneumokokin merkittävää osuutta kaikkein vaikeimmissa keuhkokuumetapauksissa.
Yhdysvaltalaisessa systemaattisessa katsausartikkelissa tutkittiin pneumokokin aiheuttamaa tautitaakkaa «Said MA, Johnson HL, Nonyane BA ym. Estimating the...»5. Kirjallisuushaulla etsittiin tutkimuksia, joissa pneumokokin osuutta oli selvitetty virtsan pneumokokkiantigeenilla ja veri- ja yskösviljelyillä aikuisten keuhkokuumeissa. Analyysiin valittiin 35 tutkimusta, joista 28 tutkimuksessa oli käytetty kaikkia kolmea diagnostista menetelmää. Pneumokokin aiheuttamat keuhkokuumeet olivat baktereemisia 2,2–50,9 % potilaista eri tutkimuksissa. Keskimäärin tapauksista oli baktereemisia 24,8 % (95 % luottamusväli 21,3–28,9 %). Tutkimus osoittaa pneumokokin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen liittyvän merkittävän bakteremian riskin.
Eurooppalaisessa 128 keskuksen tutkimuksessa seurattiin 2 039 keuhkokuumepotilaan hoitoa «Blasi F, Garau J, Medina J ym. Current management ...»7. Pneumokokki oli yleisin aiheuttajabakteeri (39 % todetuista taudinaiheuttajista) ja sen osuus baktereemisista tapauksista oli selvästi vieläkin suurempi (63,8 %). Tutkimus osoittaa pneumokokin merkittävyyttä vaikeimmissa keuhkokuumetapauksissa Euroopassa ja on siten yhteneväinen edellä esitetyn yhdysvaltalaisen monikeskustutkimuksen kanssa «Said MA, Johnson HL, Nonyane BA ym. Estimating the...»5.
Badalonan alueella, Barcelonassa, Espanjassa on analysoitu kahden vuoden ajalta (vuodet 2008–2009) keuhkokuumetapaukset kuuden primaarisen avohoitokeskuksen sekä kahden sairaalan materiaalista «Sicras-Mainar A, Ibáñez-Nolla J, Cifuentes I ym. R...»6. Kohdeväestön koko oli 90 315 henkilöä, joista 581 sairastui tutkimusaikana keuhkokuumeeseen. Pneumokokin aiheuttamiksi todettiin 34 % (82/241) sairaalassa hoidetuista keuhkokuumetapauksista ja 7,4 % (25/340) kotona hoidetuista keuhkokuumeista. Pneumokokin aiheuttamista taudeista sairaalassa hoidettiin 76,6 % tapauksista. Tutkimus kuvastaa keuhkokuumeen aiheuttaman taudin vaikeutta ja sen merkittävää osuutta sairaalahoitoa vaativissa keuhkokuumeissa väestöpohjaisessa materiaalissa.
Kommentit
«Rello J, Bodi M, Mariscal D ym. Microbiological te...»4: Legionelloosin osuus on huomattavasti suurempi kuin Suomessa on havaittu. Pneumokokin mikrobilääkeresistenssi, jota tutkimuksessa ei kuvata, oli Espanjassa 1993–2000 hieman suurempi kuin Suomessa nykyisin. Mykoplasman ja klamydian osuus on erheellisen pieni, sillä uudempia nukleiinihappo-osoitukseen perustuvia diagnostisia menetelmiä ei ollut käytössä.
«Said MA, Johnson HL, Nonyane BA ym. Estimating the...»5: Tutkimus oli ensisijaisesti suunniteltu eri diagnostisten testien ja baktereemisten tapausten osuuden tutkimiseen sekä edeltäneen antibioottihoidon aiheuttamiin muutoksiin eri tutkimusten herkkyydessä. Muiden kuin pneumokokkien aiheuttamia tauteja ei tutkimusraportista saa selville.
«Sicras-Mainar A, Ibáñez-Nolla J, Cifuentes I ym. R...»6: Tutkimuksessa ei ole vertailevaa tietoa keuhkokuumeen ja muiden aiheuttajabakteerien aiheuttamien keuhkokuumeiden vaikeusasteesta.
«Blasi F, Garau J, Medina J ym. Current management ...»7: Tutkimus on ensisijaisesti hoitokäytäntöjä kuvaileva eikä suoraan sovellu empiirisessä hoitovalinnassa huomioitavien bakteerien arviointiin. Eri taudinaiheuttajien aiheuttaman taudin vaikeusastetta ei ole kuvattu. Tutkimus ei sovellu suoraan empiirisen lääkevalinnan arvioimiseen. Taudinaiheuttajakirjo lienee varsin samanlainen, mutta mikrobilääkeresistenssissä on eroavaisuutta.