Takaisin

Viisaudenhampaiden ennakoivat poistot kariesvaurioiden ehkäisemiseksi

Näytönastekatsaukset
Ari Rajasuo
1.7.2014

Näytön aste: B

Kokonaan tai osittain puhjennut ja eteenpäin kallistunut alaviisaudenhammas ilmeisesti edesauttaa viereisen toisen alaposkihampaan takapinnan reikiintymistä.

Yhdysvaltalainen seurantatutkimus «Shugars DA, Elter JR, Jacks MT ym. Incidence of oc...»1, jonka 211 koehenkilön aineisto kerättiin kahdesta yliopistosta (Kentucky ja North Carolina). Koehenkilöiden ikä oli keskimäärin 26,6 vuotta, 25–75 % IQ (kaksi keskimmäistä neljännestä) 22,7–32,6 vuotta. Seuranta-aika oli keskimäärin 2,9 vuotta (IQ 1,6–4,0). Koehenkilöiksi valittiin hampaiston tukikudokseltaan terveitä 14–45-vuotiaita, joilla oli kaikki 2. ja 3. poskihampaat puhjenneena purentatasoon. Raskaana olevat, viimeisen 3 kuukauden aikana bakteerilääkkeitä saaneet ja viimeisen vuoden aikana psykiatrisessa hoidossa olleet suljettiin pois tutkimuksesta. Koehenkilöiltä tutkittiin karieslöydökset poskihampaista ja otettiin panoraamatomografiakuvat leuoista.

Seuranta-aikana viisaudenhampaiden purupintojen kariesvauriot yleistyivät alle 25-vuotiailla 9 %:sta 19 %:iin. 25 vuotta täyttäneistä kariesvaurioita viisaudenhampaissa oli 43 %:lla sekä seurannan alussa että lopussa. Viisaudenhampaiden kariesvaurioita oli useammin ala- kuin yläleuassa: alaleuassa 25–29 %:lla (alussa – lopussa) ja yläleuassa 19–22 %:lla. Jos viisaudenhampaissa oli kariesvaurioita, niin vaurioita oli 98–99 %:lla myös 1. ja 2. poskihampaissa. Alkutilanteen ehjä viisaudenhammas reikiintyi 12 %:lla niistä, joilla oli kariesvaurioita 1. tai 2. poskihampaissa. Viisaudenhammas reikiintyi vain 7,8 %:lla (ei merkitsevä ero), jos viereiset hampaat olivat ehjiä.

Johtopäätöksenä todetaan, että viisaudenhampaan kariesvauriot lisääntyivät erityisesti alle 25-vuotiailla ja alaleuassa. Lisäksi 1. ja 2. poskihampaan reikiintyminen oli vahva ennuste viisaudenhampaan reikiintymiselle seuraavien 3 vuoden aikana. Jos alaleuassa toinen viisaudenhammas on reikiintynyt, toinenkin reikiintyy suurella todennäköisyydellä. Siksi kirjoittajat suosittelevat poistamaan molemmat alaviisaudenhampaat, vaikka vain toinen niistä olisi reikiintynyt. Ja jos molemmat alaviisaudenhampaat on poistettu, kirjoittajat pitävät perusteltuna myös yläviisaudenhampaiden poistoja.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Iso-Britanniassa tehty ei-kontrolloitu kliininen ja röntgenologinen tutkimus «Allen RT, Witherow H, Collyer J ym. The mesioangul...»2, jonka aineisto kerättiin 5 kuukauden aikana viisaudenhampaiden takia hoitoon hakeutuneista 439 potilaasta (keski-ikä 28 ± 11 vuotta) ja heidän 776 alaviisaudenhampaastaan. Hampaistosta rekisteröitiin DMFT-indeksi, ja alaviisaudenhampaista kirjattiin puhkeamisaste, kallistumiskulma, reikiintyminen sekä viereisen toisen alaposkihampaan takapinnan reikiintyminen. Leukojen panoraamatomografiatutkimus tehtiin.

Eteenpäin kallistunut alaviisaudenhammas oli merkitsevästi useammin (29 %, p < 0,007, odotusarvo 1,6) reikiintynyt verrattuna muihin kallistumiskulmiin (23,6 % kaikista alaviisaudenhampaista oli reikiintyneitä). Toisen alaposkihampaan takapinta oli merkitsevästi useammin (42 %, p < 0,0001, odotusarvo 9,4) reikiintynyt, jos viereinen alaviisaudenhammas oli eteenpäin kallistunut – muissa kallistumisryhmissä kyseistä reikiintymistä oli 7 %.

Johtopäätöksenä kirjoittajat toteavat, että osittain ja kokonaan puhjenneisiin eteenpäin kallistuneisiin alaviisaudenhampaisiin pitäisi kiinnittää erityishuomio viereisten toisten alaposkihampaiden takapinnan reikiintymisriskin vuoksi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Turkissa tehty ei-kontrolloitu kliininen ja röntgenologinen retrospektiivinen tutkimus «Ozeç I, Hergüner Siso S, Tasdemir U ym. Prevalence...»3, jonka aineistona oli 485 potilaan (keski-ikä 25,2 vuotta, vaihteluväli 18–49 vuotta) 585 osittain puhjennutta alaviisaudenhammasta. Potilaiden panoraamatomografiakuvat tutkittiin ja niitä verrattiin kliinisiin tietoihin. Alaviisaudenhampaista rekisteröitiin kallistumiskulma, viisaudenhampaan kontaktipisteen sijainti toiseen alaposkihampaaseen sekä toisen alaposkihampaan takapinnan reikiintyminen. 20 % toisista alaposkihapaista oli reikiintynyt ja merkitsevästi useammin vanhemmissa ikäluokissa, jos alaviisaudenhammas oli eteenpäin kallistunut (31–70 astetta tai 71–90 astetta, p < 0,05) ja jos edellä mainittu kontaktipiste oli toisen alaposkihampaan kiille-sementtirajalla (p < 0,05).

Johtopäätöksenä kirjoittajat toteavat, että osittain puhjenneet, eteenpäin 30–90 astetta kallistuneet ja toiseen alaposkihampaaseen kiillesementtirajalla kontaktissa olevat alaviisaudenhampaat pitäisi poistaa ennakoivasti, jotta ehkäistäisiin toisen alaposkihampaan takapinnan reikiintyminen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Yhdysvaltalainen seurantatutkimus «Nunn ME, Fish MD, Garcia RI ym. Retained asymptoma...»4 Bostonin alueelta, johon otettiin 416 miestä (keski-ikä 45,8 + 7,4 vuotta) laajemmasta 2 280 terveen vapaaehtoisen miehen hammastutkimusaineistosta (U.S. Department of Vetereans Affairs Dental Longitudinal Study). Aineistoa kerättiin 25 vuoden ajalla. Tutkimusta varten kalibroidut parodontologit suorittivat kliinisen tutkimuksen keskimäärin joka kolmas vuosi 25 vuoden ajan. Suukirurgi ja radiologi tutkivat otetut panoraamatomografiat ja koko hampaiston intraoraaliröntgenkuvat. Tutkimuksen inkluusiokriteereihin kuului, että alkutilanteessa vähintään yhdessä leukaneljänneksessä oli sekä ensimmäinen että toinen poskihammas. Mukana oli sekä ylä- että alaviisaudenhampaita. Viisaudenhampaat luokiteltiin seuraaviin ryhmiin: puuttuva, puhjennut, puhkeamaton pehmytkudokseen impaktoitunut ja puhkeamaton luuhun impaktoitunut (röntgenologisesti vähintään 2/3 kruunusta luuhun impaktoitunut). Alkutilanteen tapaus-verrokkitutkimuksessa verrattiin edellä mainittuja viisaudenhammasstatuksia toisen poskihampaan statukseen, sen takapinnan primaari- tai sekundaarikariekseen, alveoliluureunan alenemiseen (vähintään 20 %) ja ientaskuun (yli 4 mm). Kontrolleina toimi toinen poskihammas, jonka vieressä ei ollut viisaudenhammasta. Seurantatutkimusosiossa tilastoitiin edellä mainittua toisen poskihampaan löydösten ilmaantuvuutta.

Seurantatuloksissa todettiin seuraavaa: toisella poskihampaalla oli suurin relatiivinen riski (RR = 2,53; 95 % luottamusväli 1,55–4,14) saada kariesvaurio takapinnalle, jos vieressä oli puhjennut viisaudenhammas. Puhkeamattomalla ja pehmytkudokseen impaktoituneella viisaudenhampaalla tämä riski oli RR oli 0,83 (luottamusväli 0,11–6,04) ja luuhun impaktoituneella 1,44 (luottamusväli 0,55–3,72). Kaiken kaikkiaan toisella poskihampaalla oli suurin relatiivinen riski saada mikä tahansa tutkituista patologioista, jos hampaan vieressä oli pehmytkudokseen impaktoitunut viisaudenhammas RR 4,88 (luottamusväli 2,62–9,08). Luuhun impaktoituneen viisaudenhampaan vieressä RR oli 2,16 (luottamusväli 1,56–2,99) ja puhjenneen viisaudenhampaan vieressä 1,74 (luottamusväli 1,34–2,25).

Paras tilanne toisen molaarin patologian kehittymisen kannalta oli, kun viisaudenhammasta ei ollut vieressä ollenkaan. Kirjoittajat totesivat tutkimuksensa olevan ensimmäinen, vaikkakin aineisto oli vain miehiä ja lähes kaikki valkoista rotua, jossa pitkällä seuranta-ajalla selvitettiin sekä kliinisesti että röntgenologisesti toisen poskihampaan karieksen ja parodontiittilöydösten prevalenssia ja insidenssiä kontrolloidusti viereisen viisaudenhampaan statuksen suhteen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Shugars DA, Elter JR, Jacks MT ym. Incidence of oc...»1: Tasokas seurantatutkimus, mutta viisaudenhampaiden reikiintymisen selvittäminen vaatisi vielä pitemmän kuin 2,9 vuoden seuranta-ajan. Tilastollisia merkitsevyyksiä ei esitetty ollenkaan, vaikka menetelmäosassa sellaisia kuvattiin. Siksi luotettavien johtopäätösten tekeminen on vaikeaa.

«Allen RT, Witherow H, Collyer J ym. The mesioangul...»2: Kohtalaisella aineistolla tehty prospektiivinen kliininen ja röntgenologinen tutkimus toisen ja kolmannen poskihampaan reikiintymisestä.

«Ozeç I, Hergüner Siso S, Tasdemir U ym. Prevalence...»3: Kohtalaisella aineistolla tehty retrospektiivinen kliininen ja röntgenologinen tutkimus toisen poskihampaan reikiintymisestä. Aineiston valinnassa satunnaistaminen jäi epäselväksi.

«Nunn ME, Fish MD, Garcia RI ym. Retained asymptoma...»4: Riittävän suurella aineistolla tehty tasokas kontrolloitu tutkimus, jossa pehmytkudokseen impaktoituneen viisaudenhampaan todettiin aiheuttavan eniten viereisen toisen poskihampaan parodontiittiin liittyviä löydöksiä, ja puhjenneen viisaudenhampaan todettiin aiheuttavan eniten toisen poskihampaan takapinnan kariesta.

Kirjallisuutta

  1. Shugars DA, Elter JR, Jacks MT ym. Incidence of occlusal dental caries in asymptomatic third molars. J Oral Maxillofac Surg 2005;63:341-6 «PMID: 15742284»PubMed
  2. Allen RT, Witherow H, Collyer J ym. The mesioangular third molar--to extract or not to extract? Analysis of 776 consecutive third molars. Br Dent J 2009;206:E23; discussion 586-7 «PMID: 19498427»PubMed
  3. Ozeç I, Hergüner Siso S, Tasdemir U ym. Prevalence and factors affecting the formation of second molar distal caries in a Turkish population. Int J Oral Maxillofac Surg 2009;38:1279-82 «PMID: 19665355»PubMed
  4. Nunn ME, Fish MD, Garcia RI ym. Retained asymptomatic third molars and risk for second molar pathology. J Dent Res 2013;92:1095-9 «PMID: 24132082»PubMed