Systemaattisessa katsauksessa «Wanden-Berghe RG, Sanz-Valero J, Wanden-Berghe C. ...»1 arvioitiin tutkimuksia, joissa osaksi syömishäiriötä sairastavien hoitoa on lisätty mindfulness-harjoittelua. Katsaukseen valittiin 64 artikkelista 8.
Tarkastelluissa tutkimuksissa oli käytetty erilaisia terapiamuotoja:
Osallistujien määrä tutkimuksissa oli hyvin pieni: määrä vaihteli yhdestä osallistujasta 18:aan. Kahdeksasta tarkastellusta tutkimuksesta viisi oli yhden potilaan tapaustutkimuksia. Tutkimusten laatu vaihteli eikä seuranta-aikaa ollut määritelty kolmessa tutkimuksessa. Yhdessä tutkimuksessa seuranta-aika oli vain kolme viikkoa. Vain yhdessä tutkimuksessa käsiteltiin laihuushäiriötä, neljässä tutkimuksessa tutkittiin ahmintahäiriötä ja kolmessa ahmimishäiriötä.
Tutkimusten perusteella on vähäistä näyttöä mindfulness-harjoittelun tehosta syömishäiriöiden hoidossa. Mindfulnessin vaikutus näkyy syömiseen liittyvien huolien vähenemisenä, syömiseen liittyvän tietoisuuden lisääntymisenä sekä tunteiden säätelyn paranemisena.
Sojcher ja kumppanit tarkastelevat katsauksessaan «Sojcher R, Gould Fogerite S, Perlman A. Evidence a...»2 mindfulness-menetelmään pohjautuvan meditaation mahdollisuuksia ahmintahäiriön hoidossa. Edellä kuvatun Wanden–Berghen ja kumppaneiden katsauksen lisäksi he viittaavat kahteen äskettäiseen tutkimukseen. Lillisin ja kumppaneiden kontrolloidussa satunnaistetussa tutkimuksessa 87 potilasta osallistui kuuden kuukauden painonhallintaohjelmaan, jossa käytettiin mindfulness-strategioita. Verrattuna kontrolliryhmään koeryhmän potilaiden elämänlaatu oli parempi, ahdistuneisuus vähäisempää ja painoindeksi pienempi kolmen kuukauden seurannassa. Albertsin ja tutkimusryhmän tutkimuksessa tutkittavat (n = 19) osallistuivat 10 viikon painonhallintaryhmään, jossa arvioitiin tietoisen läsnäolon harjoittelun vaikutusta ruuanhimoon. Koeryhmän jäsenet osallistuivat lisäksi seitsemän viikon ACT- ja mindfulness-ryhmään, verrokit saivat opastusta terveelliseen ruokavalioon.
Koeryhmän osallistujilla oli merkitsevästi vähemmän ruoanhimoa, pakonomaista ruoanajattelua sekä hallinnanmenetystä ja myönteisemmät odotukset lopputuloksista kuin kontrolliryhmäläisillä. Katsauksessa oli mukana myös Marsin ja Abbeyn systemaattinen katsaus liittyen mindfulnessin stressiä vähentävään vaikutukseen. Osa tämän katsauksen tutkimuksista käsittelee potilaita, joilla on todettu DSM IV -luokituksen mukainen akseli I:n häiriö.
Butrynin ja kumppaneiden ei-satunnaistetussa, kontrolloimattomassa tutkimuksessa «Butryn ML, Juarascio A, Shaw J ym. Mindfulness and...»3 arvioitiin, miten tietoisuustaitojen paraneminen on yhteydessä syömishäiriöoireisiin laitoshoidossa olevilla potilailla. 88 potilaan tietoisuustaitoja arvioitiin erilaisilla mittareilla hoidon alkaessa ja kotiutettaessa, ja niitä verrattiin syömishäiriöoireisiin (EDE-Q ja EDI-3).
Alkuvaiheessa syömishäiriön oireet olivat yhteydessä heikompaan tietoisuuteen, hyväksyntään ja kognitiiviseen hämmennykseen sekä voimakkaampaan emotionaaliseen välttämiseen. Näiden muuttujien paraneminen oli yhteydessä syömishäiriöoireiden vähenemiseen.
Marekin ja työryhmän kontrolloidussa tutkimuksessa «Marek RJ, Ben-Porath DD, Federici A ym. Targeting ...»4 verrattiin tietoisen syömisen menetelmää ja huomion siirtämistä (distraction) ruoka-altistuksen aikana. 17 syömishäiriöpotilaalle (diagnosoitu AN, BN tai ED-NOS; BMI:n keskiarvo 21,86 (SD = 5,48); keski-ikä 29,29 vuotta (SD ± 11,96); kaikki naisia) valittiin verrokeiksi 23 naisopiskelijaa. Puolet kummastakin ryhmästä kuului ensin mindfulness-ryhmään ja puolet distraction-ryhmään. Distraction-interventiolla tarkoitetaan huomion kiinnittämistä johonkin muuhun ja siten syömiseen liittyvien ajatusten ja tunteiden välttämistä ruoka-altistuksen aikana. Tutkittavat arvioivat tunnetilaansa visuaalisen asteikon avulla, lisäksi he täyttivät tyytyväisyyskyselyn.
Syömishäiriöpotilaat raportoivat kielteisten tunteiden lisääntymistä ruoka-altistuskokeessa mindfulness-intervention jälkeen verrattuna distraction-interventioon, kun taas kontrolliryhmässä kokemus oli päinvastainen.
Kirjoittajat varoittavat, että huomion kiinnittäminen syömiseen mindfulness-interventiossa saattaa lisätä kielteisiä tunteita vakavasta syömishäiriöstä kärsivillä potilailla.
Godseyn integratiivisessa katsauksessa «Godsey J. The role of mindfulness based interventi...»5 kuvataan mindfulnessiin pohjautuvien menetelmien käyttöä lihavuuden ja syömishäiriöiden hoidossa joko itsenäisenä hoitomuotona tai yhdistettynä johonkin perinteiseen hoitoon. Katsaukseen on valittu myös tutkimuksia, joissa mindfulness on ollut osana muuta hoitoa muiden kuin syömishäiriöiden hoidossa. Monet katsauksen tutkimuksista käsittelevät joogaa.
Katsauksessa oli tarkasteltu 16 artikkelia. Tutkimusten tavoitteet, käytetyt menetelmät, aineisto sekä tulosmittarit vaihtelivat suuresti.