Grohmannin ym. systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Grohmann D, Laws KR. Two decades of mindfulness-ba...»1 tarkasteltiin mindfulness-pohjaisten interventioiden tehoa ahmintaoireen vakavuuden vähentämisessä. Meta-analyysiin valittiin 20 tutkimusta, joissa oli 21 tutkimusasetelmaa (11 RCT-tutkimusta ja 10 ennen ja jälkeen -tutkimusta (pre-post)).

Osallistujat olivat kliinisistä ja ei-kliinisistä populaatioista ja kärsivät ahmintatyyppisestä oireesta, tunnesyömisestä tai/ stressiperäisestä syömisestä. Ennen ja jälkeen -tutkimuksissa oli yhteensä 225 osallistujaa, jotka saivat mindfulness-pohjaisen intervention, ja RCT-tutkimuksissa oli yhteensä 618 osallistujaa (335 mindfulness-interventioryhmässä ja 283 vertailuryhmässä). 13 tutkimuksessa osallistujilla oli diagnosoitu BED (DSM-kriteerein, paitsi yhdessä tutkimuksessa), ja 2 tutkimuksessa oli bulimiapotilaita (DSM-IV). 10 tutkimuksessa osallistujat olivat ylipainoisia tai lihavia. 1 tutkimuksessa osallistujilla oli komorbidi epävakaa persoonallisuushäiriö ja 1 tutkimuksessa osallistujilla oli komorbidi päihdehäiriö. 4 tutkimuksessa mukana oli ainoastaan naisia. Meta-analyysiin ei valittu tutkimuksia, joihin osallistuneilla oli anoreksia tai joihin osallistuneille oli tehty lihavuusleikkaus.

Mindfulness-pohjaiset interventiot vaihtelivat toteutukseltaan. 10 tutkimuksessa mindfulness-interventio oli dialektista käyttäytymisterapiaa (DKT), muissa tutkimusasetelmissa interventiot olivat muita mindfulness-pohjaisia interventioita, kuten hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisia tai MBSR (mindfulness-based stress reduction) -pohjaisia interventioita. Interventiot toteutettiin ryhmämuotoisesti (14 tutkimusasetelmaa), yksilömuotoisesti (5 tutkimusasetelmaa) tai sekä yksilö- että ryhmämuotoisesti (2 tutkimusasetelmaa). Interventioiden kesto vaihteli 2 tapaamisesta 6 kuukauden viikoittaisiin tapaamisiin.

RCT-tutkimuksissa vertailuryhmät vaihtelivat niin ikään hoidon odotuksesta (5 RCT-asetelmaa) aktiiviseen hoitoon (6 RCT-asetelmaa, joissa aktiivinen vertailuryhmä oli joko psykoedukaatio, ohjattu itsehoito tai behavioraalinen painonpudotusryhmä). Seuranta-aika oli 3–6 kuukautta (5 RCT-asetelmaa).

Päätulosmuuttuja analyyseissa oli ahmintaoireen vakavuus. Ahmintaoireen vakavuutta arvioitiin tutkimuksissa BES- ja EDE-Q-kyselyn tai ahmintakohtausten lukumäärän perusteella.

Tulokset:

11 RCT-tutkimusasetelman random effects -meta-analyysissa havaittiin mindfulness-intervention vähentävän merkitsevästi ahmintaoireen vakavuutta (Hedgesin g = -0,39; 95 % luottamusväli -0,68 − -0,11, efektin koko kohtalainen) intervention lopuksi (tutkimusten välinen heterogeenisyys kohtalainen I² = 58,67 %, k = 11), mutta ei enää seurannassa (g = − 0,06; 95 % luottamusväli -0,31–0,20; k = 5).

Seurannassa (5 RCT-asetelmaa) 2 ei-kliinisessä otoksessa havaittiin jopa hieman oireen huonontumista (g = 0,21; 95 % luottamusväli -0,15–0,57) mutta 3 kliinisen otoksen analyysissa havaittiin pieni mutta ei-merkitsevä ero mindfulness-intervention hyväksi (g = -0,29; 95 % luottamusväli 0,05 – -0,64).

Verrattuna hoidon odottamiseen, mindfulness-intervention vaikutus ahmintaoireen vakavuuden vähenemiseen oli suurempi (g = -0,73; 95 % luottamusväli -1,09 – -0,37; k = 5) kuin verrattuna aktiiviseen vertailuryhmään (g =−0,15; 95 % luottamusväli -0,96–0,34; k = 6). Heterogeenisyys oli pieni hoidon odottamisen vertailuryhmässä (I² = 28,93 %) ja suurempi aktiivisessa vertailuryhmässä (I² = 40,81 %).

RCT-asetelmien drop-out oli keskimäärin 21 % eivätkä tutkimuksista pois jääneiden osuudet merkitsevästi vaihdelleet interventio- ja vertailuryhmien välillä (OR 1,01; 95 % luottamusväli 0,67–1,52).

Cochrane risk of bias -arvioinnissa tutkimuksissa ei havaittu suurta harhan riskiä. 11 RCT-asetelmasta 9:ssä oli jotain huomautettavaa ja 2:ssa riskin arvioitiin olevan pieni.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Sekalainen, mutta kliinisesti mielekäs otos tutkittavia, jotka kärsivät kliinisesti merkittävästä ahminnasta. Otos sisälsi myös bulimiaa sairastavia, eikä tavanomaista komorbiditeettia rajattu pois, mikä helpottaa tulosten yleistettävyyttä hoidon piirissä oleviin henkilöihin.

Mercadon ym. «Daniela Mercado, Robinson L, Gordon G, ym. The out...»2 meta-analyysissa arvioitiin mindfulness-pohjaisten interventioiden tehoa satunnaiskontrolloiduissa tutkimuksissa. Meta-analyysiin valittiin 12 RCT-tutkimusta, jotka arvioivat mindfulness-pohjaisen intervention vaikutusta osallistujien painoon, painoindeksi BMI:hin tai BEDin oireisiin.

Osallistujat olivat joko ylipainoisia tai lihavia (BMI ≥ 25 kg/m²), tai heillä oli BED. Yhteensä osallistujia oli 632, joista mindfulness-pohjaiseen interventioon osallistui 338 ja vertailuryhmään 294. BEDin oireita mitattiin 178 osallistujalta (103 mindfulness-interventioon osallistunutta ja 75 vertailuryhmään osallistunutta). Osallistujien keskimääräinen BMI oli 34,3 ± 2,6 kg/m² (mindfulness-interventio) ja 35,1 ± 2,8/m² (vertailuryhmä). Analyysiin ei valittu tutkimuksia, joihin osallistuneilla oli myös muita psykiatrisia sairauksia. 5 tutkimusasetelmassa oli vain naisia (n = 232) ja 7 tutkimusasetelmassa sekä miehiä että naisia (n = 800). 8 tutkimuksen otoksessa oli sekä ylipainoisia että lihavia henkilöitä (n = 459), 3 tutkimusasetelmassa oli vain lihavia osallistujia (n = 100), ja 1 tutkimusasetelman kliininen otos koostui BED-potilaista (n = 73).

Mindfulness-pohjaiset interventiot vaihtelivat eri tutkimuksissa, mutta jokaisessa oli yleisiä tietoisuustaitoharjoituksia ja tietoisen syömisen harjoituksia. Tiedonhakuvaiheessa käytettiin hakusanoja Mindfulness-Based Stress Reduction (MBSR), Mindfulness-Based Eating Awareness Training (MB-EAT) ja Mindfulness-Based Cognitive Therapy (MBCT). Analyysiin ei valittu tutkimuksia, joissa mindfulness-interventio oli ainoastaan osa laajempaa hoidollista kokonaisuutta (esim. hyväksymis- ja omistautumisterapiaa tai dialektista käyttäytymisterapiaa). Interventioiden kesto vaihteli 6 viikosta 6 kuukauteen (keskimääräinen kesto 13,5 viikkoa).

Vertailuryhmät olivat aktiivisia (paitsi 1 tutkimuksessa oli hoidon odotus -vertailuryhmä), esimerkiksi ravitsemus- ja liikuntaohjausta, psykoedukaatiota tai kognitiivis-behavioraalista hoitoa.

Jokaisessa tutkimuksessa mitattiin BMI:tä tai painoa, mutta vain 6 tutkimusta tavoitteli painon vähenemistä intervention avulla pääasiallisena lopputulosmuuttujana. 5 tutkimusasetelmassa tarkasteltiin painon ja syömiskäyttäytymisen psykologisia puolia (esim. ahmintakohtauksia, stressiperäistä syömistä, painoon liittyvää stigmaa ja elämänlaatua). 3 tutkimusasetelmassa mitattiin BEDin oireita Binge Eating Scale (BES) -kyselyllä; näistä 3:sta vain 1 tutkimus kohdistui erityisesti BED-potilaisiin. 7 tutkimuksessa arvioitiin osallistujien tietoisuustaitoja ennen ja jälkeen intervention (mittareina mm. Kentucky Inventory of Mindfulness Skills (KIMS), Five Facet Mindfulness Questionnaire, Toronto Mindfulness Score, Mindfulness Attention and Awareness Scale (MAAS) ja Mindful Eating Questionnaire (MEQ)).

Tulokset:

3 tutkimuksessa, joissa arvioitiin ahmintaoireita, mindfulness-pohjaiseen interventioon osallistuneiden oireet vähenivät enemmän kuin vertailuryhmään osallistuneiden (SMD = -6,49; 95 % luottamusväli -10,80−2,18, p < 0,01, tilastollisesti merkitsevä ero). BEDin oireiden väheneminen vaikutti olevan sitä suurempi, mitä pidempikestoisesta interventiosta oli kyse: suurin ero saatiin, kun analyysiin otettiin mukaan pisin seuranta-aika (24 viikkoa) (SMD = -6,49; 95 % luottamusväli -10,80−2,18, p < 0,01).

11 tutkimuksessa, joissa arvioitiin BMI:n muutosta intervention jälkeen, mindfulness-interventioon osallistuneiden muutos kehonpainossa intervention jälkeen oli suurempi kuin vertailuryhmään kuuluneiden, mutta ero oli pieni ja ei-merkitsevä (SMD = − 0,24; 95 % luottamusväli -0,74–0,26, p = 0,34). Lyhyin interventio (6 viikkoa) sai aikaan suurimman muutoksen painossa (SMD = - 1,47; 95 % luottamusväli -2,21–0,74, p < 0,001), mutta intervention pidentyessä ero ja sen tilastollinen merkitsevyys pieneni.

7 tutkimusta arvioi muutosta mindfulness-taidoissa intervention jälkeen. Muutos taidoissa mindfulness-intervention jälkeen verrattuna vertailuryhmään oli positiivinen (SMD = 1,96; 95 % luottamusväli -0,16–4,10, p = 0,07), mikä viittaa lisääntyneisiin mindfulness-taitoihin intervention jälkeen. Kumulatiivisen meta-analyysin perusteella havaittiin mindfulness-taitojen lisääntyvän, kun mukaan otettiin pidempiä interventioita. Suurin ero saavutettiin pisimmällä interventiolla (24 viikkoa) (SMD = 1,97; 95 % luottamusväli -0,17–4,10; p = 0,07).

Riskiarvioinnin perusteella 92 %:ssa tutkimuksista oli pieni riski satunnaistamisessa ja 8 %:ssa tutkimuksista oli jotain huomautettavaa. Interventioista poikkeamiseen liittyvissä riskiarvioinneissa arvioitiin 50 %:ssa tutkimuksista olevan pieni riski ja 50 %:ssa tutkimuksista olevan jotain huomautettavaa. Julkaisuharhaa ei arvioitu olevan lainkaan tutkimuksissa, jotka arvioivat kehonpainoa (p = 0,51), mutta sen arvioitiin olevan mahdollinen tutkimuksissa, jotka arvioivat mindfulnessia ja ahmintaoireita (p < 0,001).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Meta-analyysin ulkopuolelle jätetiin tutkimukset, joissa osallistujilla oli merkittävää psykiatrista oheissairastavuutta (masennus, muut mielenterveyden häiriöt), mikä heikentää tulosten yleistettävyyttä hoidon piirissä oleviin ihmisiin, joiden oireilu on keskimäärin vakavampaa ja joilla komorbidit psykiatriset häiriöt ovat tavallisia. Tutkimuksista kolmessa (100 osallistujaa 632 osallistujasta) osallistujat oli valittu vain ylipainon tai lihavuuden perusteella. Osallistujista enemmistö oli ilmeisesti naisia, mutta tarkat luvut osallistujien ikä- ja sukupuolijakaumista puuttuivat, mikä vaikeuttaa arvioita tulosten yleistettävyydestä esimerkiksi miehiin ja eri ikäisiin henkilöihin. Tässä meta-analyysissa tarkasteltiin mindfulness-intervention vaikutusta vain ennen ja jälkeen intervention, mutta pidempiaikainen seuranta puuttui. On mahdollista, että mindfulness-pohjaisten interventioiden BEDin oireita vähentävä vaikutus lisääntyy vielä ajan myötä.

Godfreyn ym. systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Godfrey KM, Gallo LC, Afari N. Mindfulness-based i...»3 tarkasteltiin mindfulness-pohjaisten psykologisten interventioiden vaikutusta ahmimiseen. Meta-analyysiin valittiin 19 tutkimusta, joista 8 oli satunnaiskontrolloituja (RCT) tutkimuksia, jotka vertasivat mindfulness-pohjaisten interventioiden ja vertailuryhmän vaikutusta ahmimiseen ja 10 oli kontrolloimattomia tutkimuksia, jotka tutkivat mindfulness-pohjaisten interventioiden vaikutusta ahmimiseen. 1 tutkimus oli satunnaistamaton kahden tutkimusryhmän kohorttitutkimus.

11 tutkimuksessa osallistujat (yhteensä n = 804) olivat BED-potilaita (DSM; yhteensä n = 379, 3 RCT-tutkimusta) tai kärsivät ahmimisoireesta (subkliininen BED n = 10, bulimia n = 11). 4 tutkimuksessa ahmiminen ei ollut erityinen sisäänottokriteeri, 3 tutkimusta tarkasteli osallistujia, joilla oli taipumusta painon kontrollointiin tai jotka olivat yrittäneet pudottaa painoa, ja 2 tutkimuksessa tarkasteltiin henkilöitä, joille oli tehty lihavuusleikkaus. 14 tutkimusta oli toteutettu USA:ssa ja loput 5 Kanadassa, Ruotsissa, Englannissa ja Australiassa. Tutkimuksiin osallistuneet olivat aikuisia (keskimääräinen ikä 22–54 vuotta), pääasiassa naisia (naisten osuus 70–100 % osallistujista) ja ylipainoisia tai lihavia (keskimääräinen BMI 27–41).

9 tutkimusasetelmassa oli mindfulness-pohjainen interventio, joko MBCT-tyyppinen (4 tutkimusasetelmaa) tai MBSR-tyyppinen (5 tutkimusasetelmaa) tai siitä ahmimisen hoitoon adaptoitu versio. MBCT-interventioihin kuului mindfulness-harjoituksia, hyväksymisen ja arvottamattomuuden harjoituksia, ajatusten tuntemusten ja kokemusten tarkkailemista ja omien käyttäytymismallien valitsemista. MBSR-interventioihin kuului meditaatioita, hengitysharjoituksia, kehon skannausta ja lempeää joogaa. 5:stä MBSR-tutkimuksesta 2 käytti MB-EAT (Mindfulness-based Eating Awareness Training) -sovellusta ja 3 muokkasi MBSR-menetelmää koskemaan ruokasuhdetta, makutietoisuutta ja ruokavalintoja. 6 tutkimusasetelmassa käytettiin DKT-interventiota ja 4:ssä HOT-interventioita. DKT-interventioissa keskeistä oli tunnesäätelytaitojen opetteleminen, ja interventioissa oli kolme osaa: mindfulness-taidot, tunteiden sääteleminen ja ahdingonsietotaidot. HOT-interventioissa oli huomattavaa vaihtelua eri tutkimusten kesken.

Kontrolloiduissa tutkimuksissa vertailuryhminä olivat hoidon odotus, tavanomainen hoito tai muu kontrolliryhmä.

10 tutkimusta käytti EDE-kyselyä ja ahmintakohtausten ja ahmintapäivien lukumäärää pääasiallisena lopputulosmuuttujana. Näistä 9 tutkimusta käytti EDE-kyselyä BED-oireiden arvioimiseen ja 1 tutkimus käytti EDE-kyselyn kahta väittämää lihavuusleikattujen hallinnan menettämisestä ja syyllisyydestä. Suurin osa tutkimuksista käytti DSM-IV-kriteerejä BED-oireiden arvioimiseen, ja 2 tutkimusta käytti DSM-5-kriteerejä. 8 tutkimusta käytti BES (Binge Eating Scale) -kyselyä lihavien osallistujien ahmintaoireen vakavuuden arvioimiseen.

Tulokset:

18 tutkimuksesta (1 tutkimuksesta ei ollut tarpeeksi dataa efektikokojen laskemiseksi) saatiin yhteensä 52 eri efektikokoa, joista 34:ssä oli suuri efektikoko, 5:ssä kohtalainen ja 4:ssä pieni. Ryhmien sisäisessä random effects -meta-analyysissa havaittiin mindfulness-pohjaisten interventioiden vähentävän merkitsevästi ahmimista (Hedgesin g = -1,12; 95 % luottamusväli -1,67 − -0,80, suuri efektikoko, k = 18). 7 RCT-tutkimuksen analyysissa vertailtiin mindfulness-pohjaisia interventioita hoidon odottamiseen ja tavanomaiseen hoitoon, ja ryhmien välisessä meta-analyysissa havaittiin mindfulness-pohjaisten interventioiden vähentävän ahmimista (Hedgesin g = -0,70; 95 % luottamusväli -1,16 – -0,24), efektikoko kohtalainen tai suuri). Suuren tilastollisen heterogeenisyyden (within-group I² = 93 %, between-group I² = 90 %) vuoksi tuloksiin on kuitenkin suhtauduttava varovasti.

Aineiston yleisen laadun arvioitiin olevan kohtalainen (modal quality rating = 2). 8 tutkimusta arvioitiin heikkolaatuiseksi pääasiassa valintaan liittyvän harhan riskin (selection bias) vuoksi tai sen vuoksi, ettei analyyseissa huomioitu mahdollisia kovariaatteja. 11 tutkimuksen laatu arvioitiin kohtalaiseksi. DKT-pohjaista ja muita mindfulness-pohjaisia interventioita käyttäneet tutkimukset oli julkaistu pääosin vain muutaman tutkimusryhmän toimesta.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Aineiston laatua heikensi valikoitumisharha. Analyysiin valittujen tutkimusten tulosten luotettavuutta heikensi metodologinen ja tilastollinen heterogeenisyys. Otokset olivat erikokoisia, osallistujilla oli eritasoista ahmintaoiretta, ja sitä arvioitiin hyvin eri tavoin eri tutkimuksissa.

Yleiskommentti

Meta-analyyseissa oli käytetty osittain samoja tutkimuksia. Mercadon «Grohmann D, Laws KR. Two decades of mindfulness-ba...»1 ja Grohmannin «Daniela Mercado, Robinson L, Gordon G, ym. The out...»2 meta-analyysissa oli 3 samaa tutkimusta (Carpenter ym. 2019, Smith ym. 2018 ja Kristeller ym. 2014). Grohmannin «Daniela Mercado, Robinson L, Gordon G, ym. The out...»2 ja Godfreyn «Godfrey KM, Gallo LC, Afari N. Mindfulness-based i...»3 meta-analyyseissa oli 4 samaa tutkimusta (Kristeller ym. 2014, Masson ym. 2013, Smith ym. 2018 ja Telch ym. 2001). Mercadon «Daniela Mercado, Robinson L, Gordon G, ym. The out...»2 ja Godfreyn «Godfrey KM, Gallo LC, Afari N. Mindfulness-based i...»3 meta-analyyseissa oli 1 sama tutkimus (Kristeller ym. 2014).