Takaisin

Beetasalpaajien käyttö vakaata sepelvaltimotautia sairastavilla

Näytönastekatsaukset
Erkki Ilveskoski
18.3.2015

Näytön aste: B

Beetasalpaajilla ilmeisesti ei ole ennustetta parantavaa vaikutusta vakaata sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla, joiden vasemman kammion funktio on normaali.

Bangalore ym. «Bangalore S, Steg G, Deedwania P ym. ß-Blocker use...»1 julkaisivat analyysin REACH-rekisteristä, joka oli kansainvälinen rekisteritutkimus yli 45-vuotiailla, vuosina 2003–2004 mukaan otetuilla, valtimotautia sairastavilla tai korkean valtimotautivaaran potilailla. Ne potilaat, joista oli käytettävissä tieto beetasalpaajan käytöstä, jaettiin kolmeen ryhmään: 1) sydäninfarktin sairastaneet (n = 14 043) 2) vakaata sepelvaltimotautia sairastavat, joilla ei ollut sairastettua sydäninfarktia (n = 2 012) sekä 3) useita valtimotaudin riskitekijöitä omaavat potilaat (n = 18 653).

Nämä ryhmät jaettiin kahteen alaryhmään: beetasalpaajan käyttäjät ja beetasalpaajia käyttämättömät.

Potilaita seurattiin keskimäärin 44 kuukautta. Ensisijaisen päätetapahtuman (kardiovaskulaarikuolema, kuolemaan johtamaton sydäninfarkti tai aivohalvaus) esiintyvyys ei eronnut missään kolmessa ryhmässä beetasalpaajaa käyttävien ja niitä käyttämättömien välillä (esimerkiksi sydäninfarktin sairastaneilla riskisuhde 0,90; 95 % luottamusväli 0,79–1,03 ja sepelvaltimotautia ilman infarktihistoriaa sairastaneilla riskisuhde 0,92; 95 % luottamusväli 0,79–1,08). Toissijaisen päätetapahtuman (ensisijainen päätetapahtuma tai sairaalahoitoon joutuminen joko aterotromboosin tai revaskularisaation vuoksi) frekvenssi oli infarktia sairastamattomilla sepelvaltimotautipotilailla suurempi beetasalpaajaa käyttävien ryhmässä (riskisuhde 1,14, 95 % luottamusväli 1,03–1,27). Kolmannessa, ainoastaan riskitekijöitä omaavien riskipotilaiden ryhmässä ensisijaisen ja toissijaisen päätetapahtuman frekvenssi oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampi beetasalpaajaryhmässä. Tulokset olivat samanlaisia, kun sydämen vajaatoimintaa sairastaneet poissuljettiin analyysistä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kalifornialainen rekisteritutkimus «Andersson C, Shilane D, Go AS ym. ß-blocker therap...»2 selvitti beetasalpaajan käytön yhteyttä juuri diagnosoidun sepelvaltimotaudin ennusteeseen. 3,2 miljoonaa ihmistä kattavasta terveysrekisteristä poimittiin lähes 27 000 yli 29-vuotiasta potilasta, jotka olivat sairastaneet sepelvaltimotautikohtauksen (epästabiili angina pectoris, NSTEMI tai STEMI) tai joille oli tehty vakaassa taudissa revaskularisaatio (PCI tai ohitusleikkaus). Poissulkukriteeri oli edeltävä beetasalpaajan käyttö. Seuranta-aika oli keskimäärin 3,7 vuotta.

Koko potilasjoukossa beetasalpaajahoito vähensi sekä kokonaiskuolleisuutta (vaarasuhde 0,90, 95 % luottamusväli 0,84–0,96) että yhdistelmää kuolema ja sydäninfarkti (vaarasuhde 0,92, 95 % luottamusväli 0,87–0,97). Tämä ero oli kuitenkin todettavissa vain sepelvaltimokohtauksen sairastaneilla potilailla. Revaskularisoiduilla, infarktin sairastamattomilla potilailla beetasalpaajahoito ei vaikuttanut päätetapahtumien ilmaantumiseen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Bangalore S, Steg G, Deedwania P ym. ß-Blocker use...»1: Kyseessä ei ole satunnaistettu tutkimus, joten moni taustatekijä jää tutkimuksessa rekisteritutkimusten tapaan kontrolloimatta. Esimerkiksi tutkimuksessa ei selvitetty syytä, miksi potilailla ei ollut beetasalpaajaa käytössä. Tutkimus ei sulje pois vaihtoehtoa, että tietty alaryhmä sydäninfarktin sairastaneista hyötyy beetasalpaajahoidosta.

«Andersson C, Shilane D, Go AS ym. ß-blocker therap...»2: Tämäkin rekisteritutkimus jättää monia asioita kontrolloimatta. Tutkimukseen otettaessa vain 20 % potilaista sairasti vakaata sepelvaltimotautia, ja hekin olivat kaikki oireisia, koska heille tehtiin revaskularisaatio. Tutkimuksessa ei ollut lainkaan lieväoireista tautia sairastavia. Tutkimuksen tulos tukee kuitenkin sydäninfarktin sairastamattomien osalta REACH-rekisterin löydöksiä; toisaalta heti sydäninfarktin sairastamisen jälkeen aloitettu beetasalpaajahoito saattaa tutkimuksen perusteella olla hyödyllinen, ainakin lyhytkestoisena.

Yleiskommentti

Beetasalpaajien ennustehyöty on hyvin osoitettu sydämen systolista vajaatoimintaa sairastavilla sepelvaltimotautipotilailla, mutta vasemman kammion toiminnan ollessa normaali ei ole tehty satunnaistettuja, lumekontrolloituja tutkimuksia nykyaikaisesti hoidetuilla sepelvaltimotautipotilailla. Tutkimusnäyttö nojaa lähinnä edellä referoituihin rekisteritutkimuksiin, ja niiden perusteella vakaassa sepelvaltimotaudissa beetasalpaajista ei ole ennustehyötyä vasemman kammion toiminnan ollessa normaali.

Kirjallisuutta

  1. Bangalore S, Steg G, Deedwania P ym. ß-Blocker use and clinical outcomes in stable outpatients with and without coronary artery disease. JAMA 2012;308:1340-9 «PMID: 23032550»PubMed
  2. Andersson C, Shilane D, Go AS ym. ß-blocker therapy and cardiac events among patients with newly diagnosed coronary heart disease. J Am Coll Cardiol 2014;64:247-52 «PMID: 25034059»PubMed