Takaisin

Levytys ja K-piikkifiksaatio värttinäluun alaosan murtuman hoitona

Näytönastekatsaukset
Nina Lindfors
2.5.2016

Näytön aste: B

Levytys tuottanee K-piikkifiksaatiota paremman radiologisen lopputuloksen mutta toiminnallisessa tuloksessa ei liene eroa.

Englantilainen, 18 keskuksen sokkoutettu satunnaistettu kontrolloitu tutkimus «Costa ML, Achten J, Parsons NR ym. Percutaneous fi...»1, jossa verrattiin K-piikkifiksaation ja VLCP-menetelmän kliinisiä lopputuloksia dorsaalisesti siirtyneiden distaalisten radiusmurtumien hoidossa. Tutkimukseen satunnaistettiin 461 potilasta, 208 potilasta piikkifiksaatioryhmään ja 213 potilasta levyryhmään, 178 potilasta kieltäytyi tutkimuksesta. Inkluusiokriteerit: distaalinen A-, B- tai C-tyypin radiusmurtuma 3 cm radiokarpaalinivelestä ja kirurgin arvio, että potilas hyötyy operatiivisesta hoidosta. Ekskluusiokriteerit: yli 2 viikkoa vanha murtuma, avomurtuma, murtuma ei hallittavissa epäsuoran tekniikan avulla tai kirurgi arvioi, että murtuma on niin pirstaleinen, että murtuma täytyy reponoida visuaalisti. Piikkifiksaatioryhmässä käytettiin kipsiä, levyryhmässä käytettiin kipsiä kirurgin arvion mukaan. Mobilisaatioharjoitukset aloitettiin välittömästi kipsinpoiston jälkeen. Tulosmittarit: PRWE (Patient-Related Wrist Evaluation) 3, 6 ja 12 kuukautta, DASH (Disabilities of the Arm, Shoulder and Hand), EQ-5D ja komplikaatiot. 90 % potilaista osallistui tutkimukseen loppuun asti.

Seuranta-aikana (3, 6 ja 12 kuukautta) ryhmien välillä ei todettu mitään merkitsevää eroa PRWE:n, DASH:n, elämänlaatumittauksen tai komplikaatioiden suhteen. PREW-score oli 12 kuukauden kohdalla piikkifiksaatioryhmässä 15,3 ja levyryhmässä 13,9 (-1,3; 95 % luottamusväli -4,5–1,8, P = 0,40). 12 kuukauden kohdalla oli pieni ero DASH-pisteissä levytyksen hyväksi 16,2/13,0 (-3,2; 95 % luottamusväli -6,5–0,0, P = 0,051) mutta EQ-5D-mittarilla ryhmien välillä ei saatu esille mitään merkitsevää eroa 0,83/0,85 (0,02; -0,02–0,06, P = 0,353). K-piikki menetelmä todettiin halvemmaksi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Prospektiivinen satunnaistettu kahden keskuksen tutkimus «McFadyen I, Field J, McCann P ym. Should unstable ...»2, jossa verrattiin piikkifiksaatiota ja volaarista lukkoruuvilevyä instabiilien AO-tyyppi A:n murtumien hoidossa. Inkluusiokriteerit: dorsaalikallistumaa > 20 astetta, lyhentymää > 4 mm. Ekskluusiokriteerit: AO B- ja C-tyypin murtumat, bilateraali murtuma tai monivamma, radiologinen artroosi, dementia ja avomurtuma. Molemmissa ryhmissä käytettiin 6 viikon kipsihoitoa. Seuranta-aika 3 ja 6 kuukautta. Lopputulosmittarina Gartland ja Werley pisteytys ja quick-DASH. 79 potilasta, joista 56 täytti inkluusiokriteerit, suostui osallistumaan tutkimukseen. 27 potilasta satunnaistettiin levy- ja 29 piikkiryhmään.

Lopputuloksena todettiin, että 3 ja 6 kuukauden kohdalla G-W- ja qDASH-pisteet olivat selvästi paremmat levyryhmässä verrattuna piikkiryhmään. 3 kuukautta: levy/piikki: G-W 17,20/30,28, p = 0,001 ja DASH 18,26/27,24, p = 0,001. 6 kuukauden kohdalla vastaavasti 16,22/28,03 ja 15,89/21,45.

Radiologinen lopputulos ilmoitettuna p-arvoissa oli parempi levyryhmässä verrattuna piikkiryhmään. Piikkiryhmässä esiintyi komplikaatioita, levyryhmässä ei ollenkaan.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Costa ML, Achten J, Parsons NR ym. Percutaneous fi...»1: Radiologisia parametrejä ei arvioitu ollenkaan. Kaikenikäisiä potilaita. Sisäänottokriteeri oli se, että kirurgin mielestä piti leikata. Myöskään sisäänotettujen potilaiden röntgenparametreja ei kerrottu.

«McFadyen I, Field J, McCann P ym. Should unstable ...»2: Lyhyt seuranta-aika, pieni määrä potilaita. Tutkimuksessa mainitaan diskussiossa, että kirjallisuudessa esiintyy ainoastaan kaksi retrospektiivistä tutkimusta, joissa verrataan piikkifiksaatiota ja levytystä keskenään. Toisessa tulokset olivat paremmat levyryhmässä, toisessa eroa menetelmien välillä ei saatu esille. Potilasmäärät olivat 62 ja 43. Kokonaisuudessaan kirjallisuus oli heikkotasoista.

Kirjallisuutta

  1. Costa ML, Achten J, Parsons NR ym. Percutaneous fixation with Kirschner wires versus volar locking plate fixation in adults with dorsally displaced fracture of distal radius: randomised controlled trial. BMJ 2014;349:g4807 «PMID: 25096595»PubMed
  2. McFadyen I, Field J, McCann P ym. Should unstable extra-articular distal radial fractures be treated with fixed-angle volar-locked plates or percutaneous Kirschner wires? A prospective randomised controlled trial. Injury 2011;42:162-6 «PMID: 20691441»PubMed