Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma)

Käypä hoito -suositus | Julkaistu: 05.09.2023 | Tila: voimassa Tulosta
Aihepiiri(t): Fysiatria, Kuntoutus, Ortopedia ja traumatologia, Radiologia, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä

Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma)

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä
5.9.2023

Ota käyttöön

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sisältö

  • Värttinäluun alaosan murtuma on tavallisin yläraajamurtuma.
  • Murtuma syntyy tavallisesti ojennetun yläraajan varaan kaatumisen seurauksena.
  • Värttinäluun alaosan murtuman esiintyvyys kasvaa selvästi iän myötä. Eniten murtumia on vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla ja kasvuikäisillä pojilla.
  • Tavallisin värttinäluun alaosan murtumatyyppi on niin sanottu Collesin murtuma, jossa nivelpinta kallistuu dorsaalisesti.
  • Murtuman diagnostiikka perustuu esitietoihin ja kliiniseen tutkimukseen. Natiiviröntgenkuvaus kuuluu perusdiagnostiikkaan potilailla, joilla epäillään murtumaa.
  • Värttinäluun alaosan murtumat voidaan hoitaa useimmiten kipsauksella. Dislokoituneet murtumat vaativat ennen kipsausta sulkeisen paikalleen asetuksen. Ensisijainen hoitopaikka on perusterveydenhuollon tai työterveyshuollon yksikkö tai yksityinen hoitolaitos, jossa diagnostiikka- ja hoitoresurssit ovat riittävät.
  • Kipsihoito suositellaan toteuttavaksi funktioasentoisella kipsilastalla. Kipsausta, jossa ranne kipsataan voimakkaaseen koukistukseen, sisäkiertoon ja taivutukseen kyynärluun puoleiselle sivulle, ei suositella.
  • Kirurgista hoitoa tulee harkita etenkin työikäisillä potilailla, joilla murtumaa ei saada sulkeisesti hyväksyttävään asentoon, asento pettää 10–14 vuorokauden aikana seurantakuvissa tai joilla murtuman ominaisuudet tai liitännäisvammat ilman leikkaushoitoa ennustavat huonoa toiminnallista lopputulosta.
  • Yli 65–70-vuotiaiden potilaiden värttinäluun alaosan murtumien hoidossa kannattaa suosia konservatiivista hoitolinjaa, vaikka toiminnallinen tulos on leikatuilla potilailla ilmeisesti hieman parempi ensimmäisten kuukausien ajan.
  • Kirurgista hoitoa voidaan harkita aktiivisilla ikääntyvillä. Hoito- ja seurantalinja valitaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa jaetun päätöksenteon periaatteita noudattaen.
  • Hoitomuotoihin liittyvistä riskeistä ja ennusteesta tulee informoida potilasta, ja tämä tulee kirjata sairauskertomukseen.
  • Värttinäluun alaosan murtumasta toipuminen kestää 6–12 kuukautta. Hoitomuodosta tai murtuman asennosta riippumatta osalle potilaista jää ranteeseen toiminnallista haittaa.
  • Radiologisen asennon vaikutus toimintakykyyn vähenee ikääntymisen myötä. Haittaa voi tulla myös ikääntyneelle, mutta sen riski kuitenkin pienenee selvästi iän myötä. Kivun ja jäykkyyden pitkittyessä lähetettä erikoissairaanhoitoon tulee harkita.

Tiivistelmä ja potilasversio

Suosituksen tavoitteet ja rajaukset

  • Suosituksen tavoitteena on
    • yhdenmukaistaa värttinäluun alaosan murtuman diagnostiikkaa ja käsitteitä
    • yhdenmukaistaa konservatiivisia ja kirurgisia hoitolinjoja
    • yhdenmukaistaa murtumien seurantaan liittyviä periaatteita
    • vähentää tavallisiin murtumatyyppeihin liittyviä vaikuttamattomia hoitoja
    • vähentää värttinäluun alaosan murtumista ja niiden jälkitiloista aiheutuvaa haittaa ja työkyvyttömyyttä.
  • Suositus käsittelee värttinäluun alaosan murtumia aikuisilla (18-vuotiailla ja sitä vanhemmilla). Lisäksi suositus sivuaa värttinäluun alaosan murtumiin liittyviä liitännäisvaurioita, erotusdiagnostisia vaihtoehtoja ja murtumien jälkitiloja, mutta niitä ei varsinaisesti käsitellä. Näihin kuuluvat murtuman virheellinen luutuminen, murtuman jälkeinen nivelrikko, ranteen luiden liitännäismurtumat sekä ranteen ja kyynärvarren nivelsidevauriot.
  • Suosituksessa ei käsitellä kyynärvarren alaosan (sekä värttinäluun että kyynärluun) alaosan murtumia tai murtumaluksaatioita (esim. Galeazzin murtuma).
  • Suosituksessa käsitellään värttinäluun alaosan murtumia, joihin liittyy kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma.

Kohderyhmät

  • Suosituksen kohderyhmänä ovat värttinäluun alaosan murtumia ja niiden jälkitiloja hoitavat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työntekijät, mukaan lukien työterveyshuolto ja yksityiset hoitolaitokset.

Värttinä- ja kyynärluun anatomia

Kuva 1.

Värttinäluun alaosan anatomiakuva 1

Kuva 2.

Värttinäluun alaosan anatomiakuva 2

Värttinä- ja kyynärluun alaosan välinen nivel (DRUJ) mahdollistaa kyynärvarren kiertoliikkeen. Sisä- ja ulkokierto tapahtuvat värttinäluun koveran nivelpinnan (sigmoid notch) kiertyessä kyynärluun kartion muotoisen pään ympäri.

Kuva 3.

Värttinäluun alaosan anatomiakuva 3

Proksimaalisen rivin kolmas luu, kolmioluu liukuu värttinä- ja kyynärluun puikkolisäkkeen kärkeen ja tyveen kiinnittyvää kolmiorustoa (triangular fibrocartilage, TFC) vasten.

Värttinäluun alaosan murtumien esiintyvyys

Etiologia ja altistavat tekijät

Taudinkuva ja luonnollinen kulku

Luun paraneminen

  • Paranemisprosessi on konservatiivisessa ja kirurgisessa hoidossa pääpiirteissään samanlainen.
  • Hoitomenetelmän mukaan luutuminen tapahtuu suoraan murtumakappaleiden välillä tai uudisluun (kalluksen) muodostumisen myötä.
  • Tulehdus (1–7 päivää):
    • Välittömästi murtuman jälkeen murtuma-alueella muodostuu verenpurkaumaa.
    • Tässä vaiheessa murtuman osat ovat vapaasti liikkuvia.
    • Murtuma-alueella, kädessä ja kyynärvarren alueella on turvotusta.
  • Pehmeä uudisluu (3–6 viikkoa):
  • Kova uudisluu (3–4 kuukautta):

Pehmytkudosten paraneminen

  • Tulehdusvaihe aiheuttaa turvotusta käden ja kyynärvarren alaosan alueelle, jolloin nivelkapselirakenteet ja nivelsiteet turpoavat ja paksuuntuvat, mikä jäykistää niveliä.
  • Sormien liike vaikeutuu myös turvotuksen vähentäessä ojentaja- ja koukistajajänteiden liukumista.
  • Ranteen ja käden alueella tarvitaan useimpien kudosten välillä terveet liukupinnat nivelten suurten liikelaajuuksien takia «Slutsky DJ, Herman M. Rehabilitation of distal rad...»20.
  • Kiinnikkeet eli kahden eri kudoksen välinen yhteen arpeutuminen estää kudoksen normaalin liikkeen. Kiinnikkeitä voi syntyä jänteiden, hermojen, verisuonten, lihasten sekä nivelten ja niitä ympäröivien kudosten välille.
  • Liian vähäinen liikeharjoittelu voi johtaa kiinnikkeisiin liukuvien pintojen välillä.
  • Vammaan ja/tai leikkaukseen liittyvä verenpurkauma voi laskeutua painovoiman vaikutuksesta, jolloin sormet voivat olla sinertävät ja turvoksissa. Tätä voidaan ehkäistä kohoasennolla.

Kipu

Paranemisen arvioiminen

Taulukko 1. Värttinäluun alaosan murtuman paranemisen arviointiin käytetyt tavallisimmat mittarit
Mittari Mitä arvioi tai mittaa? Anatominen alue Testin suorittaja Testin kulku Pisteytys MCID1)
1) MCID, Minimal Clinically Important Difference = pienin muutos testin arvoissa (hoidon tuloksessa), jonka potilas tunnistaa merkittäväksi
DASH oireet, toimintakyky yläraaja potilas Kaksi osiota: haittaa ja oireita mittaavat kysymykset (30 kohtaa) ja valinnaiset urheilu/musiikki- ja työosio (4 kohtaa) 0–100
0 = ei vammaa
100 = merkittävä vamma
Suuri tulos = suuri haitta 		11
«Franchignoni F, Vercelli S, Giordano A ym. Minimal...»27
Quick-DASH oireet, toimintakyky yläraaja potilas Kaksi osiota: haittaa ja oireita mittaavat kysymykset (11 kohtaa) ja valinnaiset urheilu/musiikki- ja työosio (4 kohtaa) 0–100
0 = ei vammaa
100 = merkittävä vamma
Suuri tulos = suuri haitta 		16
«Franchignoni F, Vercelli S, Giordano A ym. Minimal...»27
PRWE oireet, toimintakyky ranne potilas Kaksi osiota: kipua käsittelevät kysymykset (5 kohtaa) ja toimintakykyä käsittelevä osio (päivittäiset toimet 4 kohtaa ja spesifiset toimet 6 kohtaa) 0–100
0 = ei vammaa
100 = merkittävä vamma
Suuri tulos = suuri haitta 		12
«Walenkamp MM, de Muinck Keizer RJ, Goslings JC ym....»28
Gartland–Werley toimintakyky ranne, käsi lääkäri Viisi osiota: subjektiivinen arviointi, objektiivinen arviointi, jälkitilan deformiteetti ja komplikaatiot 0–2 = erinomainen
3–8 = hyvä
9–20 = välttävä
21– = huono 		ei julkaistu

Luokitukset ja murtumatyypit

Taulukko 2. Tavalliset värttinäluun alaosan murtumatyypit ja niiden kuvaus, ks. interaktiiviset kuvat «Värttinäluun alaosan tavalliset murtumatyypit»4 (ohje kuvien käyttöön: kuvat ovat vaihtokuvia, liikuta kursoria kuvan päällä).
Murtumatyyppi Kirjallisuudessa käytetty eponyymi / pseudonyymi Kuvaus
Värttinäluun alaosan tyyppimurtuma
(kuva 1) 		Collesin murtuma «Colles A. On the Fracture of the Carpal Extremity ...»32
Luu murtuu metafyysialueelta ja taipuu tai siirtyy dorsaalisuuntaan.
Murtumaan voi liittyä nivelpintaan ulottuvia halkeamia, ja luun pinnalla voi olla dorsaalista pirstaleisuutta.
Värttinäluun alaosan volaarisesti kallistunut tai siirtynyt murtuma
(kuva 2) 		Smithin murtuma
«Smith RW. A Treatise on Fractures in the Vicinity ...»33 		Luu murtuu metafyysialueelta ja taipuu tai siirtyy volaarisuuntaan.
Murtumaan voi liittyä nivelpintaan ulottuvia halkeamia, ja volaarisella korteksilla voi olla pirstaleisuutta.
Värttinäluun alaosan volaarisen nivelpinnan halkaiseva murtuma
(kuva 3) 		Bartonin murtuma, volaarinen «Barton JR. Viewsand treatment of an important inju...»34, «Hamilton FH. A Practical Treatise on Fractures and...»35
Volaarisesta nivelpinnasta lohkeaa kappale, joka voi siirtyä volaari- ja proksimaalisuuntaan. Proksimaalinen ranneluurivi ja käsi seuraavat murtumakappaleen mukana.
Vastinpuolella (dorsaalisesti) voi olla nivelsidevammoja.
Värttinäluun alaosan dorsaalisen nivelpinnan halkaiseva murtuma
(kuva 4) 		Bartonin murtuma, dorsaalinen «Barton JR. Viewsand treatment of an important inju...»34, «Hamilton FH. A Practical Treatise on Fractures and...»35
 Dorsaalisesta nivelpinnasta lohkeaa kappale, joka voi siirtyä dorsaali- ja proksimaalisuuntaan, proksimaalinen ranneluurivistö ja käsi seuraavat murtumakappaleen mukana.
Vastinpuolella (volaarisesti) voi olla nivelsidevammoja.
Värttinäluun alaosan puikkolisäkkeen halkaiseva murtuma
(kuva 5) 		Chauffeurin / Hutchinsonin murtuma «Hutchinson J. Original Lectures. Notes on some of ...»36 (Crank Handle, Backfire) Värttinäluun puikkolisäkettä tai veneluuta vastaavaan nivelpintaan syntyy murtumalinja, ja murtumakappale painuu tai liukuu proksimaalisuuntaan.
Murtumatyyppiin voi liittyä ranteen nivelside-, ja etenkin skafolunaarinivelsiteiden liitännäisvaurioita «Helm RH, Tonkin MA. The chauffeur's fracture: simp...»37.
Värttinäluun alaosan puolikuuluuta vastaavan nivelpinnan kasaanpainuma
(kuva 6) 		Die punch -murtuma «SCHECK M. Long-term follow-up of treatment of comm...»38
 Puolikuuluuta (lunatum) vastaava nivelpinta murtuu ja painuu proksimaalisuuntaan.
Alatyyppejä ovat dorsaalinen ja volaarinen murtuma.
Siirtynyt murtumakappale muuttaa värttinäluun ja kyynärluun välisen nivelpinnan (DRUJ) rakennetta ja voi vaikuttaa kyynärvarren ulko- ja sisäkiertoon.
Värttinäluun alaosan niveleen ulottuva pirstaleinen murtuma
(kuva 7) 		Murtumatyyppiin voi liittyä yhdistelmiä edellisistä murtumista.
Murtuma on usein seurausta suurienergiaisesta vammasta.
Taulukko 3. Värttinäluun alaosan murtuman tavallisimmat luokitukset
Luokitus Periaate Luokat
AO-luokitus «Müller ME. Distal Radius. Kirjassa: Müller ME, Naz...»39
 Murtuman ja nivelvaurion vakavuus
Kuvailee murtumalinjojen sijaintia suhteessa nivelpintaan 		A = nivelen ulkopuolinen murtuma
B = viisto niveleen yltävä murtuma
C = metafyysialueen värttinäluun alaosan murtuma, jossa on ainakin yksi niveleen yltävä murtumalinja
Fernandez «Fernández DL. Fractures of the distal radius: oper...»40 Vammamekanismi 1 = taipumamurtuma
2 = leikkaava, ns. shearing-murtuma
3 = kompressiomurtuma
4 = avulsiomurtuma
5 = edellisten yhdistelmä
Frykman «Frykman G. Fracture of the distal radius including...»41
 AP-röntgenkuvalöydös I = poikittainen metafyysialueen murtuma
III = värttinäluun alaosan ja proksimaalisen ranneluurivin väliseen nivelpintaan yltävä murtuma
V = distaaliseen värttinä- ja kyynärluun väliseen niveleen yltävä poikittainen murtuma
VII = pirstaleinen värttinäluun alaosan ja proksimaalisen ranneluurivin väliseen sekä värttinä- ja kyynärluun väliseen nivelpintaan yltävä murtuma
Tyypit II, IV, VI ja VIII = edeltävä luokka ja kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma

Diagnostiikka

Kliininen tutkiminen

  • Värttinäluun alaosan murtumaan voi liittyä nivelside-, hermo-, jänne-, verisuoni- ja ihovaurioita. Kaikkien rakenteiden alkuvaiheen huolellisella kliinisellä tutkimuksella on merkittävä rooli diagnostiikassa «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»42.
  • Esitiedot:
    • Potilaasta ja murtumasta selvitettäviä tietoja ovat ikä, perussairaudet, lääkitykset, tupakointi, mahdolliset aikaisemmat ranteen alueen sairaudet ja murtumat ja niihin liittyneet hoidot. Lisäksi murtumapotilaalta tulee selvittää, kumpi yläraaja on hallitseva, millainen hänen yleinen toimintakykynsä on ja millaisia vaatimuksia hänellä on yläraajan käyttöä kohtaan. Nämä tekijät voivat vaikuttaa hoidon valintaan «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»42, ja ne tulisi kirjata sairauskertomukseen.
    • Vammamekanismin ja -energian selvittäminen auttaa arvioimaan mahdollisten liitännäisvaurioiden ja komplisoituneen murtuman riskiä «Davis DI, Baratz M. Soft tissue complications of d...»43.
  • Tutkimushavainnot:
  • Luu:
    • Värttinäluun alaosan murtuman oireet ja löydökset ovat kyynärvarren alaosan, ranteen tai kämmenen alueen turvotus ja kipu. Murtuman dislokaatio voi aiheuttaa silminnähtävän virheasennon (tyyppimurtumassa ranteen dorsaalinen kallistuminen ja kääntyminen värttinäluun suuntaan).
  • Pehmytkudosvauriot:
  • Hermot:
    • Hermojen tutkimisella pyritään selvittämään, onko jokin käden alueelle tulevista perifeerisistä päähermorungoista (keskihermo, kyynärhermo ja värttinähermon pinnallinen ihohermohaara) vaurioitunut «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»42.
    • Voimakas kipu, puutuminen tai tuntopuutos voivat viitata hermon akuuttiin vaurioon murtuman tai hoidon seurauksena. Lisäksi keski- ja kyynärhermon motoriset toiminnot tulee testata.
    • Hermojen toiminta tutkitaan ennen puudutusaineiden käyttöä.
    • Värttinähermoon liittyvä oireilu on usein yhteydessä kipsihoitoon, jolloin sulkeisen paikalleen asetuksen jälkeen laitettu kipsi painaa värttinäluun puikkolisäkkeen tai peukalon tyven alueella. Tällöin kämmenselän puolella oleva peukalon hanka ja peukalon ja etusormen kämmenselän puolella oleva alue ovat kivuliaita tai tunnottomia «Young D, Papp S, Giachino A. Physical examination ...»44.
  • Iho:
  • Jänteet:
    • Jännevaurioita voi liittyä värttinäluun alaosan murtumaan tai sen hoitoon.
    • Primaarinen jännevamma syntyy murtuman yhteydessä terävän murtumakappaleen aiheuttamana tai jänteen murtumarakoon puristumisen seurauksena.
    • Jänteitä tutkittaessa käydään järjestelmällisesti läpi jokaisen sormen ojennus ja koukistus.
  • Verenkierto:
    • Verenkierron osalta on tärkeää arvioida koko käden alueen verenkierto. Sekä värttinä- että kyynärvaltimon toiminta tulee tarkastaa ja myös sormien verenkierto tutkia.
  • Aitiopaineoireyhtymä:

Kuvantaminen

Kuva 5.

Suora rannekuva ja sivukuva, luut

1 = iso monikulmaluu (os trapezium)

2 = pieni monikulmaluu (os trapetzoideum)

3 = iso ranneluu (os capitatum)

4 = hakaluu (os hamatum) * = hakaluun haka (hamulus ossi hamati)

5 = kolmioluu (os triquetrum)

6 = herneluu (os pisiforme)

7 = puolikuuluu (os lunatum)

8 = veneluu (os scaphoideum)

Kuva 6.

Ranteen röntgenkuvan asettelu

Ranteen röntgenkuva: Otetaan ranne suorana, kyynärvarsi neutraaliasennossa ja kyynärpää 90˚:n kulmassa

PA-kuva (vasemmalla): Otetaan olkavarsi abduktiossa ranne olkapään tasolla

Sivukuva (oikealla): Otetaan olkavarsi vartalon vierellä

Kuva 7.

Hyvän kuvan kriteerit

PA-kuva:

  • III-metakarpaali ja kyynär-varren luut linjassa (katkoviiva)
  • Ranteen nivelraot auki
  • Extensor carpi ulnaris -jänteen sulcus ei erotu lainkaan, näkyy styloideumin radiaalilaidalla tai sitä radiaalisemmin (paksu nuoli)

Sivukuva:

  • Capitatum ja kyynärvarren luut linjassa (katkoviiva)
  • Radiuksen dorsaalinen reuna korkeintaan 1−2 mm ulompana kuin ulnan dorsaalinen reuna (ohut nuoli)
  • Pisiformen (*) kämmenenpuoleinen reuna scaphoideumin ja capitatumin vastaavien reunojen (pisteviivat) välissä
Kuva 8.

Mittaukset

PA-kuva:

  • Radiaalinen inklinaatio (1), normaalisti noin 25 astetta, keskihajonta noin 3 astetta
  • Ulnaarinen varianssi (2). Arvo on positiivinen, jos ulna on radiusta pidempi. Arvo on keskimäärin noin -0,5 mm, mutta yksilöiden välinen vaihtelu on suurta (keskihajonta noin 2 mm).

Sivukuva:

  • Radiuksen palmaarinen kallistus (3) on keskimäärin noin 11 astetta (keskihajonta noin 4 astetta).

Erotusdiagnostiikka ja liitännäisvammat

Erotusdiagnostiikka

  • Värttinäluun alaosan murtuman erotusdiagnostisia ongelmia voivat aiheuttaa ranteen alueen nivelsidevammat tai ranneluun murtumat, joista yleisin on veneluun murtuma.
  • Jos vamman jälkeen otetuissa röntgenkuvissa ei näy värttinäluun alaosan murtumaa ja potilas aristaa rannetta värttinäluun puikkolisäkkeen tai veneluun seudusta, veneluun murtuma on suljettava pois. Jos tavanomaisissa ranteen PA-kuvissa ja sivusuunnassa otetuissa röntgenkuvissa veneluussa ei näy murtumaa, on syytä ottaa veneluuhun kohdistetut erityiskuvat eli niin sanotut veneluukuvat tai täydentää diagnostiikkaa tarvittaessa magneetti- tai TT-kuvilla.
  • Nivelsidevammojen diagnostiikka perustuu ranteen huolelliseen kliiniseen tutkimukseen ja tarvittaessa magneettikuviin.

Liitännäisvammat

Lopputulosta ennustavat tekijät

  • Hoidon tavoitteena on hyvin toimiva ja kivuton yläraaja. Radiologiset muuttujat (virheasento, pirstaleisuus) voivat ennustaa asennon heikkenemistä, mutta ne eivät automaattisesti ennusta huonoa toiminnallista lopputulosta.
  • Potilaskohtaisilla tekijöillä voi olla suuri vaikutus hoidon lopputulokseen.
  • Moninaiset psykososiaaliset tekijät, kuten pelosta johtuva välttämiskäyttäytyminen, katastrofiajatukset, toimintarajoitusten ja oireiden liiallinen huomiointi (hypervigilanssi) ja omat pystyvyyskäsitykset (self-efficiency), taloudelliset ja diagnostiset tekijät, tunneperäiset sekä perheeseen ja työhön liittyvät tekijät, ovat vamman etiologiasta riippumatta merkittävä syy toipumisen hidastumiseen ja kivun pitkittymiseen «Linton SJ. Understanding pain for better clinical ...»73.
  • Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman asennon heikentyminen ikääntyneillä konservatiivisen hoidon aikana on luonnollinen murtumaan liittyvä ilmiö.
  • Värttinäluun alaosan murtuman lopputulosta pyritään ennustamaan murtuman (pirstaleisuus, virhekulmat, lyhentymä) ja potilaan ominaisuuksiin (ikä, vaatimukset, sairaudet) liittyvien muuttujien avulla.

Radiologista lopputulosta ennustavat tekijät

Toiminnallista lopputulosta ennustavat radiologiset tekijät

Taulukko 4. Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla
Röntgenparametri Hyväksyttävän asennon raja-arvo Näytön aste
Dorsaalinen kallistuskulma < 15° «Värttinäluun alaosan murtuman aiheuttaman nivelpinnan kaltevuudella saattaa olla vaikutusta hoidon lopputulokseen alle 65-vuotiailla potilailla, mutta sen vaikutus on vähäisempi kuin lyhentymän.»B
Volaarinen kallistuskulma < 20° Ei näyttöä
Värttinäluun lyhentymä < 3 mm «Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen yli 3 mm lyhentymä saattaa huonontaa toiminnallista tulosta aiheuttamalla pitkittynyttä kipua ja alentamalla ranteen liikelaajuutta ja käden puristusvoimaa nuoremmilla ihmisillä, mutta yli 65-vuotiailla lyhentymällä ei ole selvää vaikutusta lopputulokseen.»B
Pykälä nivelpinnassa < 2 mm «Nivelpinnalle jäänyt yli 2 mm epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.»C
Rako nivelpinnassa < 2 mm «Nivelpinnalle jäänyt yli 2 mm epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.»C
Radioulnaarinen kallistuskulma (ns. inklinaatiokulma) > 15° «Värttinäluun alaosan murtuman aiheuttaman nivelpinnan kaltevuudella saattaa olla vaikutusta hoidon lopputulokseen alle 65-vuotiailla potilailla, mutta sen vaikutus on vähäisempi kuin lyhentymän.»B

Muut hoidon lopputulosta ennustavat tekijät

Hoito

Hoidon tavoite ja periaatteet

  • Hoidon tavoitteena on ranteen kivuttomuus ja toimintakyvyn palauttaminen mahdollisimman lähelle vammaa edeltänyttä tasoa.
  • Hoidossa käytettävien menetelmien tulisi olla vaikuttavia ja turvallisia.
  • Hoitolinjan valintaan vaikuttavat sekä potilaaseen että vammaan liittyvät seikat.
  • Potilaaseen liittyvistä hoitolinjan valintaan vaikuttavista tekijöistä tärkeimmät ovat aktiivisuus, fysiologinen ikä, käden toiminnalliset tarpeet, muu sairastavuus ja hoitomyöntyvyys.
  • Vammaan liittyvistä tekijöistä hoitolinjaan vaikuttavat murtuman tyyppi, virheasennon määrä, murtuman stabiilius ja liitännäisvammat.
  • Hoidetaanpa murtuma millä tavalla tahansa, osalle potilaista voi jäädä hoidon jälkeen ranteeseen rasituksesta riippuvaa kipua ja heikentynyt toimintakyky.
  • Akuutin kivun hyvällä hoidolla, riskitekijöiden varhaisella tunnistamisella ja niihin suunnatulla hoidolla voidaan pyrkiä ehkäisemään kivun kroonistumista.
  • Iäkkäillä potilailla lopullisen paranemisasennon ja ranteen kliinisen toipumisen välillä ei ole selkeää yhteyttä.
  • Lopullinen paraneminen voi viedä 6–12 kuukautta.

Konservatiivinen hoito

Kirurginen hoito

Lääkehoito

Liitännäisvammojen hoito

  • Murtuman leikkauksen ja kipsauksen jälkeen voi vammautuneen raajan sormiin ilmaantua puutumista, jonka pitäisi hävitä 24–48 tunnissa pitämällä kättä kohoasennossa ja sormien liikeharjoittelulla. Jos puutuminen pahenee tai se ei parane lainkaan, suositellaan ensin kipsin ja kiristävien sidosten löystyttämistä. Ellei tämä auta, tulee harkita hermon vapautusta.
  • Kipsihoidon jälkeen esiintyvät sormien puutumisoireet tulee kliinisen tutkimuksen lisäksi tutkia hermoratatutkimuksella ennen leikkauspäätöstä.
  • Potilas, jolla peukalon pitkä ojentajajänne on katkennut, kannattaa ohjata myöhäisvaiheessa tehtävään jännerekonstruktioharkintaan.
  • Täydelliset vene- ja puolikuuluun väliset nivelsiteen repeämät voivat johtaa ranteen oireiseen instabiliteettiin ja viiveellä ranteen nivelrikkoon, ja ne suositetaan korjattavaksi kirurgisesti nuorilla ja aktiivisilla potilailla. Osittaisia repeämiä ei korjata kirurgisesti. Kontrolloituja vertailevia tutkimuksia asiasta ei kuitenkaan ole «Forward DP, Lindau TR, Melsom DS. Intercarpal liga...»114.
  • Kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma tai kolmiorustokompleksin repeämä värttinäluun alaosan murtuman yhteydessä johtaa vain harvoin värttinä- ja kyynärluun välisen nivelen (DRUJ) instabiliteettiin, eikä niiden korjaamista akuuttivaiheessa suositella, ellei vammaan liity värttinä- ja kyynärluun välisen nivelen (DRUJ) epävakautta «Mrkonjic A, Geijer M, Lindau T ym. The natural cou...»115, «Souer JS, Ring D, Matschke S ym. Effect of an unre...»116, «Adolfsson L, Scheer J. Acute injuries around the d...»117.
  • Murtunut puikkolisäke voidaan kiinnittää harkinnan mukaan kyynärluuhun vaijerisidoksella tai ruuvilla.
  • Veneluun murtuma värttinäluun alaosan murtuman yhteydessä hoidetaan tavallisesti samoja periaatteita noudattaen kuin ilman värttinäluun murtumaa varsinkin, jos värttinäluun murtumaa päädytään hoitamaan ilman leikkausta. Hyväasentoiset murtumat hoidetaan 4–6 viikon kipsihoidolla ja dislokoituneet ja proksimaaliset hyväasentoiset murtumat ruuvikiinnityksellä.
  • Veneluunmurtuman paranemista konservatiivisessa hoidossa voidaan kontrolloida 4–6 viikon kohdalla tietokone- tai kartiokeilatietokonekuvauksella.
  • Jos värttinäluun murtuma hoidetaan leikkauksella, ranteen varhainen (2–4 viikon) liikehoidon aloitus edellyttää myös veneluumurtuman kiinnitystä.
  • Jos värttinäluun murtuman yhteydessä todetaan vanha luutumaton veneluumurtuma, sen hoito kannattaa jättää myöhemmäksi.
  • Mikäli epäillään, että potilaalla on murtuman kiinnitykseen käytettyjen implanttien aiheuttama haitta (jänteen hankausoire, ruuvi nivelessä tms.), tulee potilas lähettää erikoissairaanhoitoon arvioon.

Kuntoutus

Eri terapiamuotojen arviointi

Hoidon komplikaatiot

Hoidon periaatteet ja porrastus

  • Periaatteet:
    • Kaikkien murtumien ja murtumaepäilyjen ensivaiheen diagnostiikkaan kuuluvat natiiviröntgenkuvantaminen ja tarvittaessa sulkeinen paikalleen asetus ja kipsaus ensimmäisessä hoitavassa yksikössä, jos se on mahdollista.
    • Hyväksyttävään asentoon sulkeisesti paikalleen asetettuja ja kipsattuja värttinäluun alaosan tyyppimurtumia voidaan seurata avoterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai yksityissektorilla. Harkinnan mukaan murtumaa seurataan 10–14 vuorokauteen saakka ottamalla natiiviröntgenkuvat 1–2 kertaa ja tarvittaessa kipsihoidon loppuessa.
    • Suositeltu kokonaiskipsausaika on 3–5 viikkoa.
    • Huonosti istuva tai puristava kipsi tulee korjata ja tarvittaessa vaihtaa, mikäli potilaalla on kipuja tai puutumisoireita.
    • Ikääntyneillä värttinäluun alaosan tyyppimurtumien rutiinimaisesta seurannasta natiiviröntgenkuvin ei kuitenkaan liene hyötyä, mikäli jaetun päätöksenteon periaatteita noudattaen päädytään konservatiiviseen hoitoon:
    • Aktiivista seurantalinjaa röntgenkuvin ja tarvittaessa leikkaushoitoa värttinäluun alaosan tyyppimurtumissa voidaan harkita myös aktiivisilla ikääntyvillä, joilla on suuret vaatimukset yläraajan toimintakyvyn suhteen.
    • Seurannan tarve harkitaan tapauskohtaisesti, ja seuranta tulee toteuttaa yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.
    • Jos murtumaa ei seurata röntgenkuvin, myöskään mahdollisen kipsin vaihdon yhteydessä ei ole tarvetta ottaa seurantakuvia rutiinimaisesti.
    • Vaikkei rutiinimaiseen röntgenseurantaan päädyttäisi, potilaan hoito tulee järjestää asianmukaisesti: murtuman sulkeinen paikalleen asetus, kipsaus ja kivunhoito sekä tarvittaessa kipsin vaihto ja mahdollisiin hoidonaikaisiin komplikaatioihin puuttuminen toteutetaan kaikilla potilailla samoja periaatteita noudattaen.
    • Sekä konservatiiviseen että operatiiviseen hoitoon liittyy riskejä. Tämän vuoksi asianmukaisen potilasinformaation antamiseen ennusteesta ja hoitoihin liittyvistä riskeistä tulee kiinnittää huomiota hoidon alkuvaiheessa ja informaation antaminen tulee kirjata sairauskertomukseen.
    • Alle 65-vuotiaiden ja aktiivisten ikääntyneiden murtumat, joissa ei saavuteta hyväksyttävää asentoa (ks. taulukko «Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla...»4), kuuluvat erikoissairaanhoidon arvioon. Tarvittaessa on harkittava kirurgista hoitoa.
  • Kuvantamistutkimukset:
    • Natiiviröntgenkuvaus tulee hoitavassa yksikössä tehdä kaikissa murtumaepäilytapauksissa.
    • Diagnostiikkaa voidaan täydentää tapauskohtaisesti TT- tai KKTT- ja magneettikuvin.
  • Fysioterapialähetettä tulee harkita tapauksissa, joissa todetaan viivästynyt kuntoutuminen. Ks. kappale Kuntoutus «A2»3.
  • Päivystyslähete erikoissairaanhoitoon:
    • Potilaat, joilla on suuret vaatimukset yläraajan toimintakyvyn suhteen ja joilla murtumaa ei saada hyväksyttävään asentoon tai joilla asento pettää seurannan aikana, kuuluvat erikoissairaanhoidon arvioon, ja heillä on harkittava leikkaushoitoa. Ks. taulukko «Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla...»4.
    • Murtumat, joihin liittyy suuri huonon toiminnallisen lopputuloksen ja asennon pettämisen riski (työikäisten pirstaleiset niveleen yltävät murtumat, Smithin murtuma, Bartonin murtuma, die punch -murtumat, ks. taulukko «Tavalliset värttinäluun alaosan murtumatyypit ja niiden kuvaus, ks. interaktiiviset kuvat (ohje kuvien käyttöön: kuvat ovat vaihtokuvia, liikuta kursoria kuvan päällä). ...»2), eivät pääsääntöisesti sovellu perus- tai työterveyshuollossa hoidettavaksi.
    • Komplisoituneet murtumat kuuluvat päivystyksellisesti erikoissairaanhoidon arvioon. Komplisoituneita murtumia ovat avomurtumat ja murtumat, joissa epäillään hermo-, jänne-, verisuoni- tai merkittäviä nivelsidevauriota, sekä murtumat, joissa epäillään käden tai kyynärvarren alueen akuuttia aitiopaineoireyhtymää.
    • Murtumaan liittyy akuutti rannekanavaoireyhtymä (voimakas kipulääkkeille reagoimaton kipu ja puutuminen).
    • Potilaat, joilla on kirurgisesti hoidettu murtuma, jossa epäillään merkittävää leikkauksenjälkeistä komplikaatiota, kuten infektiota, tulee lähettää päivystyksellisesti erikoissairaanhoidon arvioon.
  • Kiireellinen lähete erikoissairaanhoitoon tehdään seuraavissa tapauksissa:
    • Jos epäillään, että potilaalla on hoidon aikana kehittymässä varhaiskomplikaatio (akuutti hankalaoireinen hermopinne, jännevaurio), hänet tulee ohjata erikoissairaanhoidon arvioon ensisijaisesti kirurgiseen yksikköön (ortopedia ja traumalogia tai käsikirurgia).
    • Jos potilaalla on vaikea normaali lääkityksiin reagoimaton kipu eikä hänellä todeta kirurgista hoitoa vaativaa komplikaatiota tai jos epäillään kipuoireyhtymä CRPS:ää, tehdään kiireellinen lähete joko fysiatrian poliklinikkaan tai kipupoliklinikkaan, joissa on mahdollisuus moniammatilliseen tehostettuun kivun hoitoon ja lääkinnälliseen kuntoutukseen.
  • Ei-kiireellinen lähete erikoissairaanhoitoon tehdään seuraavissa tapauksissa:
    • Toipuminen hidastuu (6–12 kuukautta) asianmukaisesta hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta. Ks. kappaleet Taudinkuva ja luonnollinen kulku «A3»4 ja Kuntoutus «A2»3.
    • Potilaalla on riittävän kuntoutuksen jälkeen oireilevaksi jäänyt virheasentoon luutunut murtuma tai epäillään muuta myöhäiskomplikaatiota (jännevamma, hermopinne).
    • Työ- ja toimintakyky ovat merkittävästi uhattuna.

Toiminta- ja työkyky

Toimintakyvyn arviointi

  • Toimintakyvyn lääketieteellinen arviointi perustuu potilaan omaan arvioon toimintakyvystään, vastaanotolla tapahtuvaan kliinisen tutkimukseen ja tarvittaessa toimintakyvyn tarkempiin arviointeihin ja mittauksiin.
  • Vaikeissa toiminta- ja työkykyongelmissa toimintaterapeutti voi tehdä tarkemmat käden toimintakykymittaukset. Toimintakyvyn laaja-alaisessa arvioinnissa voidaan käyttää pohjana WHO:n toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (ICF). Luokitus huomioi toiminnallisen terveydentilan arvioinnissa paitsi ruumiin rakenteet ja kehon toiminnot myös suoritukset ja osallistumisen sekä ympäristön olosuhteet «Squitieri L, Reichert H, Kim HM ym. Application of...»138.
  • Ks. myös THL:n sivusto Toimintakyky «https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky»3.

Työkyvyn ja sairausloman pituuden arviointi

  • Työkykyä arvioidaan jokaisella vastaanottokäynnillä.
  • Työkyvyn arviossa huomioidaan ammatti, kätisyys, työn sisältö, sen muokkausmahdollisuudet ja jäljellä oleva työkyky.
  • Hoitava lääkäri määrittelee sairauspoissaolon aikataulun tapauskohtaisesti lääketieteellisin perustein. Työelämässä oleva potilas ohjataan mahdollisimman pian työterveyshuoltoon työhön paluun suunnittelemista varten. Potilas voi olla työkykyinen, vaikka murtuman paraneminen olisi kesken. Työterveyshuollossa on paras tietämys potilaan työoloista ja mahdollisuus sopia työnantajan kanssa korvaavan tai osa-aikaisen työn mallista.
  • Rannenivel sekä värttinä- ja kyynärluun välinen nivel ovat pääosin palautuneet kuormituskyvyn ja liikeratojen osalta noin 3 kuukauden kuluttua vammasta. Leikatuilla potilailla ulkoista kiinnityslaitetta käytettäessä ja pirstaleisissa ja vaikeissa murtumissa kuntoutuminen voi kuitenkin kestää kauemmin «Rozental TD, Blazar PE, Franko OI ym. Functional o...»139, «Jupiter JB, Marent-Huber M, LCP Study Group. Opera...»140.
  • Lopullinen toipuminen voi viedä 6–12 kuukautta «Gabl M, Arora R. Outcome assessment after distal r...»141.
  • Osalle potilaista jää hoidon jälkeen ranteeseen rasituksesta riippuvaa kipua ja heikentynyt toimintakyky, hoidetaanpa värttinäluun alaosan murtuma millä tavalla tahansa.
  • Sairauspoissaolo fyysisesti raskaasta työstä (sisältää nostelua, kantamista yms.) voi olla 2–3 kuukautta. Fyysisesti kevyempään työhön (toimistotyö tms.) voi olla mahdollista palata jo 2–6 viikon kuluttua vammasta. Jos vaurioituneen käden paraneminen pystytään turvaamaan työssä ja työmatkalla, potilas voi palata työhönsä tai muokattuun työhönsä jopa heti kipsauksen tai leikkauksen jälkeen (mm. monet etätyöt ja johtotehtävät).
  • Sairauspoissaolon tarvetta ja kestoa arvioitaessa lääkärin tulee osata aktiivisesti kuvata potilaalle työnteon mahdollinen toipumista edistävä vaikutus. Lääkärin tulee keskustella potilaan kanssa siitä, millainen kuormitus työssä ja vapaa-ajalla on haitallista ja millainen suotavaa. Ks. Käypä hoito -suositus Sairauspoissaolon tarpeen arviointi «Sairauspoissaolon tarpeen arviointi»5.
  • Jos murtumasta toipuminen pitkittyy, työkyky tulisi arvioida työterveyshuollon ja hoitavan lääkärin yhteistyönä. Tällöin tehdään kuntoutussuunnitelma.
    • Ks. Terveysportista Työterveyshuollon hyvät käytännöt ja artikkeli Työhön paluun tuki «https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tyt/article/ttk00111/search/ttk00111»4 (vaatii tietokannan käyttöoikeuden).
    • Sairauden luonteen perusteella on tärkeää arvioida, minkälaisesta kuormituksesta työntekijä suoriutuu ja millainen kuormitus voi hidastaa tai haitata toipumista. Sekä lääkärin että työntekijän oma arvio siitä, mikä onnistuu ja mikä on haastavaa tai vältettävää ja paljonko näitä työhön kuuluu, on yleensä tarpeen. Ratkaisuvalta työn mahdolliseen muokkaamiseen on aina työpaikalla. Ks. Käypä hoito -suositus Sairauspoissaolon tarpeen arviointi «Sairauspoissaolon tarpeen arviointi»5.
    • Työterveyshuollon yleisimmin käyttämät keinot sairauspoissaolojen pitkittymisen ehkäisemiseksi ja työhön paluun tukemiseksi ovat

Ammatillinen kuntoutus

  • Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on työelämässä pysyminen, työelämään palaaminen tai työelämään pääsyn mahdollistaminen.
  • Ammatillista kuntoutusta tarvitaan, jos kuntoutuja ei toivu työkykyiseksi omaan työhönsä tai jos vamman arvioidaan aiheuttavan lähivuosina työ- tai opiskelukyvyn olennaisen heikentymisen.
  • Ammatillisen kuntoutuksen selvittelyt tulee käynnistää riittävän varhain, jos havaitaan toipumisennustetta heikentäviä tekijöitä.
  • Työhön paluun suunnitelmaa voidaan valmistella rinnakkain lääketieteellisen kuntoutuksen kanssa, jos näyttää siltä, että työhön paluu viivästyy tai se ei ole mahdollista ilman erityistoimia.
  • Kuntoutumistuloksia arvioivissa tutkimuksissa on havaittu, että voimakkaat kivut, psykososiaalinen kuormittuneisuus ja heikentynyt työilmapiiri hidastavat toipumisennustetta «Mackenney PJ, McQueen MM, Elton R. Prediction of i...»77, «Nesbitt KS, Failla JM, Les C. Assessment of instab...»78, «Makhni EC, Ewald TJ, Kelly S ym. Effect of patient...»79.
  • Ammatillisena kuntoutuksena voivat tulla kyseeseen kuntoutustutkimus, työkokeilu ja uudelleenkoulutus. Suunnittelussa huomioidaan kuntoutujan kokonaistilanne. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky, ammatti, aikaisempi koulutus ja toiminta, ikä ja elämäntilanne arvioidaan.
  • Ammatillinen kuntoutussuunnitelma laaditaan hoitavan tahon (työterveyshuolto, perusterveydenhuolto tai erikoissairaanhoito) suositusten mukaan B- tai E-lausunnolla. Lausunnossa kuvataan jäljellä olevaa työkykyä ja rajoituksia työkyvyssä joko määräaikaisesti tai pysyvästi.

Murtumien ehkäisy

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä

Käypä hoito -suosituksen Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma) historiatiedot «Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»1

Puheenjohtaja:

Nina Lindfors, LT, dosentti, ortopedian, traumatologian ja käsikirurgian erikoislääkäri, linjajohtaja; HUS Tukielin ja plastiikka

Kokoava kirjoittaja:

Toni Luokkala, LT, käsikirurgian erikoislääkäri; Sairaala Nova, Jyväskylä, käsikirurgia

Jäsenet:

Antti Launonen, LT, dosentti, osastonylilääkäri; TAYS:n TULES-vastuualue, ortopedia

Ville Mattila, LT, dosentti, ortopedian ja traumatologian professori, ylilääkäri, ortopedi; TAYS:n TULES-vastuualue, ortopedia, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (Käypä hoito -toimittaja), tekonivelsairaala Coxa, Keskinäinen vakuutusyhtiö Turva

Jaakko Niinimäki, LT, dosentti, radiologian erikoislääkäri, toimialuejohtaja; OYS Pohde SAPA-toimialue, kuvantaminen

Markus Pääkkönen, LT, dosentti, käsikirurgian apulaisprofessori (tenure track), ylilääkäri, käsikirurgi, yleiskirurgi; TYKS TULE-toimialue, käsikirurgia

Johanna Rauste, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, terveyskeskuslääkäri; Länsi-Uusimaan hyvinvointialue, terveyskeskuslääkäri, avohoidon ylilääkäri; Kirkkonummen terveyskeskus

Mira Sillanpää, fysioterapeutti; Mehiläinen Töölö

Isabell Vanhatalo, fysioterapeutti, cert. MDT; TAYS, fysioterapia

Eero Waris, LT, dosentti, osastonylilääkäri; HYKS:n Töölön sairaala, käsikirurgia

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 5.9.2023 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.

Antti Launonen: Tutkimusrahoitus: Suomen Akatemian hankerahoitus, Valtion kilpailutettava tutkimusrahoitus (VTR). Muut sidonnaisuudet: Tutkimustoimintaa distaalisesta radiusmurtumasta ja proksimaalisesta humerusmurtumasta.

Nina Lindfors: Sivutoimet: kliininen opettaja; HY. Tutkimusrahoitus: Bonalive Biomaterials. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Lääkäripäivät. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Bonalive Biomaterials (asiantuntijatehtävä, ei korvausta itselle). Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: hallituksen jäsen; Arcada, varajäsen, työryhmän pj.; STM terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto, vpj.; Finska Läkaresällskapet, asiantuntija; potilasvahinkolautakunta. Muut sidonnaisuudet: vastaanotto ja leikkaustoiminta; Mehiläinen

Toni Luokkala: Sivutoimet: yksityinen ammatinharjoittaja; Terveystalo ja Pihlajalinna. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: ulkopuolinen asiantuntijalääkäri; Potilasvakuutuskeskus.

Ville Mattila: Sivutoimet: ylilääkäri; TAYS:n TULES-vastuualue, tekonivelkirurgi; tekonivelsairaala Coxa, Käypä hoito -toimittaja; Duodecim, asiantuntijalääkäri; keskinäinen vakuutusyhtiö Turva. Muut sidonnaisuudet: tutkimusrahoitus Suomen Akatemia, valtion tutkimusrahoitus, Sigrid Juselius, HY.

Jaakko Niinimäki: Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: puheenjohtaja; Suomen radiologiyhdistys 2018–2020, johtoryhmän jäsen; Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 2021–2022, johtoryhmän jäsen; Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue 2022–

Markus Pääkkönen: Sivutoimet: ammatinharjoittaja; NEO Mehiläinen, Turku, Pihlajalinna/Pohjola sairaala, Turku. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: KSL Martin, rannekirurgian koulutus, Berliini 10/2022. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: pysyvä asiantuntija; LIIPO. Muut sidonnaisuudet: puheenjohtaja; Suomen Käsikirurgiyhdistys ry.

Johanna Rauste: Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: hallituksen jäsen; Helsingin seudun Duodecim-seura 4/2023 asti.

Mira Sillanpää: Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Mehiläinen; luento UrheiluMehiläinen. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista:Mehiläinen; kongressi ja luennot UrheiluMehiläinen. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: hallituksen puheenjohtaja 2021–, tätä ennen hallituksen varapuheenjohtaja; Suomen Käsiterapiayhdistys ry

Isabell Vanhatalo: Ei aiheeseen liittyviä sidonnaisuuksia.

Eero Waris: Sivutoimet: ammatinharjoittaja; Mehiläinen, asiantuntija; vakuutusoikeus. Tutkimusrahoitus: Valtion tutkimusrahoitus (VTR-rahoitus).

Kirjallisuusviite

Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistyksen ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»8

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Feipel V, Rinnen D, Rooze M. Postero-anterior radiography of the wrist. Normal database of carpal measurements. Surg Radiol Anat 1998;20:221-6 «PMID: 9706683»PubMed
  2. Friberg S, Lundström B. Radiographic measurements on the radio-carpal joint in distal radial fractures. Acta Radiol Diagn (Stockh) 1976;17:869-76 «PMID: 1016511»PubMed
  3. Freedman DM, Edwards GS Jr, Willems MJ ym. Right versus left symmetry of ulnar variance. A radiographic assessment. Clin Orthop Relat Res 1998;:153-8 «PMID: 9755774»PubMed
  4. Larsen CF, Lauritsen J. Epidemiology of acute wrist trauma. Int J Epidemiol 1993;22:911-6 «PMID: 8282472»PubMed
  5. Baron JA, Karagas M, Barrett J ym. Basic epidemiology of fractures of the upper and lower limb among Americans over 65 years of age. Epidemiology 1996;7:612-8 «PMID: 8899387»PubMed
  6. Wilcke MK, Hammarberg H, Adolphson PY. Epidemiology and changed surgical treatment methods for fractures of the distal radius: a registry analysis of 42,583 patients in Stockholm County, Sweden, 2004–2010. Acta Orthop 2013;84:292-6 «PMID: 23594225»PubMed
  7. Sigurdardottir K, Halldorsson S, Robertsson J. Epidemiology and treatment of distal radius fractures in Reykjavik, Iceland, in 2004. Comparison with an Icelandic study from 1985. Acta Orthop 2011;82:494-8 «PMID: 21883050»PubMed
  8. Flinkkilä T, Sirniö K, Hippi M ym. Epidemiology and seasonal variation of distal radius fractures in Oulu, Finland. Osteoporos Int 2011;22:2307-12 «PMID: 20972668»PubMed
  9. de Putter CE, Selles RW, Polinder S ym. Epidemiology and health-care utilisation of wrist fractures in older adults in The Netherlands, 1997-2009. Injury 2013;44:421-6 «PMID: 23199760»PubMed
  10. Jónsson B, Bengnér U, Redlund-Johnell I ym. Forearm fractures in Malmö, Sweden. Changes in the incidence occurring during the 1950s, 1980s and 1990s. Acta Orthop Scand 1999;70:129-32 «PMID: 10366911»PubMed
  11. Court-Brown CM, Biant L, Bugler KE ym. Changing epidemiology of adult fractures in Scotland. Scott Med J 2014;59:30-4 «PMID: 24424464»PubMed
  12. Brudvik C, Hove LM. Childhood fractures in Bergen, Norway: identifying high-risk groups and activities. J Pediatr Orthop 2003;23:629-34 «PMID: 12960626»PubMed
  13. Hedström EM, Svensson O, Bergström U ym. Epidemiology of fractures in children and adolescents. Acta Orthop 2010;81:148-53 «PMID: 20175744»PubMed
  14. de Putter CE, van Beeck EF, Looman CW ym. Trends in wrist fractures in children and adolescents, 1997-2009. J Hand Surg Am 2011;36:1810-1815.e2 «PMID: 22036281»PubMed
  15. Melton LJ 3rd, Amadio PC, Crowson CS ym. Long-term trends in the incidence of distal forearm fractures. Osteoporos Int 1998;8:341-8 «PMID: 10024904»PubMed
  16. Oyen J, Brudvik C, Gjesdal CG ym. Osteoporosis as a risk factor for distal radial fractures: a case-control study. J Bone Joint Surg Am 2011;93:348-56 «PMID: 21325586»PubMed
  17. Lofthus CM, Frihagen F, Meyer HE ym. Epidemiology of distal forearm fractures in Oslo, Norway. Osteoporos Int 2008;19:781-6 «PMID: 17985071»PubMed
  18. Cameron ID, Murray GR, Gillespie LD ym. Interventions for preventing falls in older people in nursing care facilities and hospitals. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD005465 «PMID: 20091578»PubMed
  19. Wadsten MÅ, Sayed-Noor AS, Englund E ym. Cortical comminution in distal radial fractures can predict the radiological outcome: a cohort multicentre study. Bone Joint J 2014;96-B:978-83 «PMID: 24986954»PubMed
  20. Slutsky DJ, Herman M. Rehabilitation of distal radius fractures: a biomechanical guide. Hand Clin 2005;21:455-68 «PMID: 16039457»PubMed
  21. Tiippana E. Voidaanko akuutin leikkauskivun kroonistumista ehkäistä? Suom Lääkäril 2015;1-2:48-53
  22. MacDermid JC, Roth JH, Richards RS. Pain and disability reported in the year following a distal radius fracture: a cohort study. BMC Musculoskelet Disord 2003;4:24 «PMID: 14588078»PubMed
  23. Josefsson PO, Rosegren, MK. Complications: An Overview. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Springer Verlag 2014:265
  24. Földhazy Z, Törnkvist H, Elmstedt E ym. Long-term outcome of nonsurgically treated distal radius fractures. J Hand Surg Am 2007;32:1374-84 «PMID: 17996772»PubMed
  25. Changulani M, Okonkwo U, Keswani T ym. Outcome evaluation measures for wrist and hand: which one to choose? Int Orthop 2008;32:1-6 «PMID: 17534619»PubMed
  26. Sandelin H, Jalanko T, Huhtala H ym. Translation and Validation of the Finnish Version of the Patient-Rated Wrist Evaluation Questionnaire (PRWE) in Patients with Acute Distal Radius Fracture. Scand J Surg 2016;105:204-10 «PMID: 26503440»PubMed
  27. Franchignoni F, Vercelli S, Giordano A ym. Minimal clinically important difference of the disabilities of the arm, shoulder and hand outcome measure (DASH) and its shortened version (QuickDASH). J Orthop Sports Phys Ther 2014;44:30-9 «PMID: 24175606»PubMed
  28. Walenkamp MM, de Muinck Keizer RJ, Goslings JC ym. The Minimum Clinically Important Difference of the Patient-rated Wrist Evaluation Score for Patients With Distal Radius Fractures. Clin Orthop Relat Res 2015;473:3235-41 «PMID: 26040969»PubMed
  29. Flinkkila T. Classification of Distal Radius Fractures. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Berlin: Springer Verlag 2014:83-91
  30. Kural C, Sungur I, Kaya I ym. Evaluation of the reliability of classification systems used for distal radius fractures. Orthopedics 2010;33:801 «PMID: 21053882»PubMed
  31. Arealis G, Galanopoulos I, Nikolaou VS ym. Does the CT improve inter- and intra-observer agreement for the AO, Fernandez and Universal classification systems for distal radius fractures? Injury 2014;45:1579-84 «PMID: 25042062»PubMed
  32. Colles A. On the Fracture of the Carpal Extremity of the Radius. Edinb Med Surg J 1814;10:182-186 «PMID: 30329360»PubMed
  33. Smith RW. A Treatise on Fractures in the Vicinity of Joints and on Certain Forms of Accidental and Congenital Dislocations. Dublin: Hodges and Smith 1847:6-164
  34. Barton JR. Viewsand treatment of an important injury of the wrist. Medical Examiner 1838;1:365-8
  35. Hamilton FH. A Practical Treatise on Fractures and Dislocations. Philadelphia: Blanchard and Lea 1860
  36. Hutchinson J. Original Lectures. Notes on some of the more rare forms of fractures and dislocations. Medical Times Gazette 1866;30:683-4
  37. Helm RH, Tonkin MA. The chauffeur's fracture: simple or complex? J Hand Surg Br 1992;17:156-9 «PMID: 1588196»PubMed
  38. SCHECK M. Long-term follow-up of treatment of comminuted fractures of the distal end of the radius by transfixation with Kirschner wires and cast. J Bone Joint Surg Am 1962;44-A:337-51 «PMID: 14039000»PubMed
  39. Müller ME. Distal Radius. Kirjassa: Müller ME, Nazarian S, Koch P, Schatzker J (toim.) Classification of Fractures. Berlin: Springer Verlag 106-15
  40. Fernández DL. Fractures of the distal radius: operative treatment. Instr Course Lect 1993;42:73-88 «PMID: 8463706»PubMed
  41. Frykman G. Fracture of the distal radius including sequelae--shoulder-hand-finger syndrome, disturbance in the distal radio-ulnar joint and impairment of nerve function. A clinical and experimental study. Acta Orthop Scand 1967;:Suppl 108:3+ «PMID: 4175195»PubMed
  42. Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-tissue injuries in distal radius fractures. Hand Clin 2012;28:225-33 «PMID: 22554666»PubMed
  43. Davis DI, Baratz M. Soft tissue complications of distal radius fractures. Hand Clin 2010;26:229-35 «PMID: 20494749»PubMed
  44. Young D, Papp S, Giachino A. Physical examination of the wrist. Hand Clin 2010;26:21-36 PMID: 20006241
  45. Cooney WP 3rd, Dobyns JH, Linscheid RL. Complications of Colles' fractures. J Bone Joint Surg Am 1980;62:613-9 «PMID: 6155380»PubMed
  46. Falch JA. Epidemiology of fractures of the distal forearm in Oslo, Norway. Acta Orthop Scand 1983;54:291-5 «PMID: 6846009»PubMed
  47. Rozental TD, Beredjiklian PK, Steinberg DR ym. Open fractures of the distal radius. J Hand Surg Am 2002;27:77-85 «PMID: 11810618»PubMed
  48. Leversedge FJ, Moore TJ, Peterson BC ym. Compartment syndrome of the upper extremity. J Hand Surg Am 2011;36:544-59; quiz 560 «PMID: 21371631»PubMed
  49. Kalyani BS, Fisher BE, Roberts CS ym. Compartment syndrome of the forearm: a systematic review. J Hand Surg Am 2011;36:535-43 «PMID: 21371630»PubMed
  50. Simpson NS, Jupiter JB. Delayed onset of forearm compartment syndrome: a complication of distal radius fracture in young adults. J Orthop Trauma 1995;9:411-8 «PMID: 8537845»PubMed
  51. Stockley I, Harvey IA, Getty CJ. Acute volar compartment syndrome of the forearm secondary to fractures of the distal radius. Injury 1988;19:101-4 «PMID: 3198254»PubMed
  52. De Smet AA, Doherty MP, Norris MA ym. Are oblique views needed for trauma radiography of the distal extremities? AJR Am J Roentgenol 1999;172:1561-5 «PMID: 10350289»PubMed
  53. Suojärvi N. Cone beam computed tomography of the wrist. Analysis of radiographic measurements and diagnosis of intra-articular injuries. Helsingin yliopisto, 2021, http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7160-3 «http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7160-3»9
  54. Watson NJ, Asadollahi S, Parrish F ym. Reliability of radiographic measurements for acute distal radius fractures. BMC Med Imaging 2016;16:44 «PMID: 27443373»PubMed
  55. Hollevoet N, Van Maele G, Van Seymortier P ym. Comparison of palmar tilt, radial inclination and ulnar variance in left and right wrists. J Hand Surg Br 2000;25:431-3 «PMID: 10991805»PubMed
  56. Johnson PG, Szabo RM. Angle measurements of the distal radius: a cadaver study. Skeletal Radiol 1993;22:243-6 «PMID: 8316865»PubMed
  57. Zanetti M, Gilula LA, Jacob HA ym. Palmar tilt of the distal radius: influence of off-lateral projection initial observations. Radiology 2001;220:594-600 «PMID: 11526254»PubMed
  58. Laino DK, Petchprapa CN, Lee SK. Ulnar variance: correlation of plain radiographs, computed tomography, and magnetic resonance imaging with anatomic dissection. J Hand Surg Am 2012;37:90-7 «PMID: 22119604»PubMed
  59. DiBenedetto MR, Lubbers LM, Ruff ME ym. Quantification of error in measurement of radial inclination angle and radial-carpal distance. J Hand Surg Am 1991;16:399-400 «PMID: 1861017»PubMed
  60. Catalano LW 3rd, Cole RJ, Gelberman RH ym. Displaced intra-articular fractures of the distal aspect of the radius. Long-term results in young adults after open reduction and internal fixation. J Bone Joint Surg Am 1997;79:1290-302 «PMID: 9314391»PubMed
  61. Pruitt DL, Gilula LA, Manske PR ym. Computed tomography scanning with image reconstruction in evaluation of distal radius fractures. J Hand Surg Am 1994;19:720-7 «PMID: 7806791»PubMed
  62. Biswas D, Bible JE, Bohan M ym. Radiation exposure from musculoskeletal computerized tomographic scans. J Bone Joint Surg Am 2009;91:1882-9 «PMID: 19651945»PubMed
  63. De Cock J, Mermuys K, Goubau J ym. Cone-beam computed tomography: a new low dose, high resolution imaging technique of the wrist, presentation of three cases with technique. Skeletal Radiol 2012;41:93-6 «PMID: 21603872»PubMed
  64. Wijffels MM, Keizer J, Buijze GA ym. Ulnar styloid process nonunion and outcome in patients with a distal radius fracture: a meta-analysis of comparative clinical trials. Injury 2014;45:1889-95 «PMID: 25282298»PubMed
  65. Heo YM, Kim SB, Yi JW ym. Evaluation of associated carpal bone fractures in distal radial fractures. Clin Orthop Surg 2013;5:98-104 «PMID: 23730472»PubMed
  66. Geissler WB, Freeland AE, Savoie FH ym. Intracarpal soft-tissue lesions associated with an intra-articular fracture of the distal end of the radius. J Bone Joint Surg Am 1996;78:357-65 «PMID: 8613442»PubMed
  67. Lindau T, Arner M, Hagberg L. Intraarticular lesions in distal fractures of the radius in young adults. A descriptive arthroscopic study in 50 patients. J Hand Surg Br 1997;22:638-43 «PMID: 9752922»PubMed
  68. Richards RS, Bennett JD, Roth JH ym. Arthroscopic diagnosis of intra-articular soft tissue injuries associated with distal radial fractures. J Hand Surg Am 1997;22:772-6 «PMID: 9330132»PubMed
  69. Hanker GJ. Radius fractures in the athlete. Clin Sports Med 2001;20:189-201 PMID: 11227705
  70. Pope D, Tang P. Carpal Tunnel Syndrome and Distal Radius Fractures. Hand Clin 2018;34:27-32 «PMID: 29169594»PubMed
  71. Soong M, Ring D. Ulnar nerve palsy associated with fracture of the distal radius. J Orthop Trauma 2007;21:113-6 «PMID: 17304066»PubMed
  72. Pazart F, Stindel E, Le Nen D. Fracture of the distal part of the radius associated with severed ulnar nerve. Chir Main 1999;18:197-201 «PMID: 10855320»PubMed
  73. Linton SJ. Understanding pain for better clinical practice - a psychological perspective. London: Elsevier 2005
  74. Walenkamp MM, Aydin S, Mulders MA ym. Predictors of unstable distal radius fractures: a systematic review and meta-analysis. J Hand Surg Eur Vol 2016;41:501-15 «PMID: 26420817»PubMed
  75. Older TM, Stabler EV, Cassebaum WH. Colles Fracture: Evaluation and Selection of Therapy. J Trauma 1965;5:469-76 «PMID: 14308382»PubMed
  76. Abbaszadegan H, Jonsson U, von Sivers K. Prediction of instability of Colles' fractures. Acta Orthop Scand 1989;60:646-50 «PMID: 2624083»PubMed
  77. Mackenney PJ, McQueen MM, Elton R. Prediction of instability in distal radial fractures. J Bone Joint Surg Am 2006;88:1944-51 «PMID: 16951109»PubMed
  78. Nesbitt KS, Failla JM, Les C. Assessment of instability factors in adult distal radius fractures. J Hand Surg Am 2004;29:1128-38 «PMID: 15576227»PubMed
  79. Makhni EC, Ewald TJ, Kelly S ym. Effect of patient age on the radiographic outcomes of distal radius fractures subject to nonoperative treatment. J Hand Surg Am 2008;33:1301-8 «PMID: 18929192»PubMed
  80. Tahririan MA, Javdan M, Nouraei MH ym. Evaluation of instability factors in distal radius fractures. J Res Med Sci 2013;18:892-6 «PMID: 24497862»PubMed
  81. Leone J, Bhandari M, Adili A ym. Predictors of early and late instability following conservative treatment of extra-articular distal radius fractures. Arch Orthop Trauma Surg 2004;124:38-41 «PMID: 14608466»PubMed
  82. Wichlas F, Haas NP, Lindner T ym. Closed reduction of distal radius fractures: does instability mean irreducibility? Arch Orthop Trauma Surg 2013;133:1073-8 «PMID: 23644896»PubMed
  83. Altissimi M, Mancini GB, Azzarà A ym. Early and late displacement of fractures of the distal radius. The prediction of instability. Int Orthop 1994;18:61-5 «PMID: 8039959»PubMed
  84. Hove LM, Solheim E, Skjeie R ym. Prediction of secondary displacement in Colles' fracture. J Hand Surg Br 1994;19:731-6 «PMID: 7706876»PubMed
  85. Adolphson P, Abbaszadegan H, Jonsson U. Computer-assisted prediction of the instability of Colles' fractures. Int Orthop 1993;17:13-5 «PMID: 8449614»PubMed
  86. Lafontaine M, Hardy D, Delince P. Stability assessment of distal radius fractures. Injury 1989;20:208-10 «PMID: 2592094»PubMed
  87. Luokkala T, Flinkkilä T, Paloneva J ym. Comparison of Expert Opinion, Majority Rule, and a Clinical Prediction Rule to Estimate Distal Radius Malalignment. J Orthop Trauma 2018;32:e97-e101 «PMID: 28906304»PubMed
  88. Handoll HH, Huntley JS, Madhok R. External fixation versus conservative treatment for distal radial fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2007;:CD006194 «PMID: 17636832»PubMed
  89. Schmidt V, Gordon M, Tägil M ym. Association Between Radiographic and Clinical Outcomes Following Distal Radial Fractures: A Prospective Cohort Study with 1-Year Follow-up in 366 Patients. J Bone Joint Surg Am 2023;105:1156-1167 «PMID: 37172109»PubMed
  90. Steven JL, Buer N, Samuelsson L ym. Pain-related fear, catastrophizing and pain in the recovery from a fracture. Scand J Pain 2010;1:38-42 «PMID: 29913928»PubMed
  91. Jelicic M, Kempen GI. Do psychological factors influence pain following a fracture of the extremities? Injury 1999;30:323-5 «PMID: 10505124»PubMed
  92. van Milligen BA, Lamers F, de Hoop GT ym. Objective physical functioning in patients with depressive and/or anxiety disorders. J Affect Disord 2011;131:193-9 «PMID: 21195484»PubMed
  93. van Lier AM, Payette H. Determinants of handgrip strength in free-living elderly at risk of malnutrition. Disabil Rehabil 2003;25:1181-6 «PMID: 14534061»PubMed
  94. Rantanen T, Penninx BW, Masaki K ym. Depressed mood and body mass index as predictors of muscle strength decline in old men. J Am Geriatr Soc 2000;48:613-7 «PMID: 10855595»PubMed
  95. Phillips HJ, Biland J, Costa R ym. Five-position grip strength measures in individuals with clinical depression. J Orthop Sports Phys Ther 2011;41:149-54 «PMID: 21289457»PubMed
  96. Karnezis IA, Fragkiadakis EG. Association between objective clinical variables and patient-rated disability of the wrist. J Bone Joint Surg Br 2002;84:967-70 «PMID: 12358387»PubMed
  97. Miranda H, Kaila-Kangas L, Ahola K. Särkyä ja alakuloa - tuki- ja liikuntaelinten kivun ja masentuneisuuden yhteisesiintyvyys Suomessa. Helsinki: Työterveyslaitos, 2011; http://www.julkari.fi/handle/10024/134940 «http://www.julkari.fi/handle/10024/134940»10
  98. Linton SJ, Nicholas MK, MacDonald S ym. The role of depression and catastrophizing in musculoskeletal pain. Eur J Pain 2011;15:416-22 «PMID: 20884261»PubMed
  99. Roh YH, Lee BK, Noh JH ym. Effect of anxiety and catastrophic pain ideation on early recovery after surgery for distal radius fractures. J Hand Surg Am 2014;39:2258-64.e2 «PMID: 25283489»PubMed
  100. Chung KC, Haas A. Relationship between patient satisfaction and objective functional outcome after surgical treatment for distal radius fractures. J Hand Ther 2009;22:302-7; quiz 308 «PMID: 19560317»PubMed
  101. Gelberman RH, Szabo RM, Mortensen WW. Carpal tunnel pressures and wrist position in patients with colles' fractures. J Trauma 1984;24:747-9 «PMID: 6471140»PubMed
  102. Bentohami A, van Delft EAK, Vermeulen J ym. Non- or Minimally Displaced Distal Radial Fractures in Adult Patients: Three Weeks versus Five Weeks of Cast Immobilization-A Randomized Controlled Trial. J Wrist Surg 2019;8:43-48 «PMID: 30723601»PubMed
  103. Wei DH, Poolman RW, Bhandari M ym. External fixation versus internal fixation for unstable distal radius fractures: a systematic review and meta-analysis of comparative clinical trials. J Orthop Trauma 2012;26:386-94 «PMID: 22108259»PubMed
  104. Wang J, Yang Y, Ma J ym. Open reduction and internal fixation versus external fixation for unstable distal radial fractures: a meta-analysis. Orthop Traumatol Surg Res 2013;99:321-31 «PMID: 23523527»PubMed
  105. Esposito J, Schemitsch EH, Saccone M ym. External fixation versus open reduction with plate fixation for distal radius fractures: a meta-analysis of randomised controlled trials. Injury 2013;44:409-16 «PMID: 23298757»PubMed
  106. Walenkamp MM, Bentohami A, Beerekamp MS ym. Functional outcome in patients with unstable distal radius fractures, volar locking plate versus external fixation: a meta-analysis. Strategies Trauma Limb Reconstr 2013;8:67-75 «PMID: 23892535»PubMed
  107. Walenkamp MM, Goslings JC, Beumer A ym. Surgery versus conservative treatment in patients with type A distal radius fractures, a randomized controlled trial. BMC Musculoskelet Disord 2014;15:90 «PMID: 24642190»PubMed
  108. Wei J, Yang TB, Luo W ym. Complications following dorsal versus volar plate fixation of distal radius fracture: a meta-analysis. J Int Med Res 2013;41:265-75 «PMID: 23569022»PubMed
  109. Kelley BP, Shauver MJ, Chung KC. Management of Acute Postoperative Pain in Hand Surgery: A Systematic Review. J Hand Surg Am 2015;40:1610-9, 1619.e1 «PMID: 26213198»PubMed
  110. Dahl JB, Nielsen RV, Wetterslev J ym. Post-operative analgesic effects of paracetamol, NSAIDs, glucocorticoids, gabapentinoids and their combinations: a topical review. Acta Anaesthesiol Scand 2014;58:1165-81 «PMID: 25124340»PubMed
  111. Mathiesen O, Wetterslev J, Kontinen VK ym. Adverse effects of perioperative paracetamol, NSAIDs, glucocorticoids, gabapentinoids and their combinations: a topical review. Acta Anaesthesiol Scand 2014;58:1182-98 «PMID: 25116762»PubMed
  112. Meena S, Sharma P, Gangary SK ym. Role of vitamin C in prevention of complex regional pain syndrome after distal radius fractures: a meta-analysis. Eur J Orthop Surg Traumatol 2015;25:637-41 «PMID: 25488053»PubMed
  113. Ekrol I, Duckworth AD, Ralston SH ym. The influence of vitamin C on the outcome of distal radial fractures: a double-blind, randomized controlled trial. J Bone Joint Surg Am 2014;96:1451-9 «PMID: 25187584»PubMed
  114. Forward DP, Lindau TR, Melsom DS. Intercarpal ligament injuries associated with fractures of the distal part of the radius. J Bone Joint Surg Am 2007;89:2334-40 «PMID: 17974874»PubMed
  115. Mrkonjic A, Geijer M, Lindau T ym. The natural course of traumatic triangular fibrocartilage complex tears in distal radial fractures: a 13-15 year follow-up of arthroscopically diagnosed but untreated injuries. J Hand Surg Am 2012;37:1555-60 «PMID: 22835585»PubMed
  116. Souer JS, Ring D, Matschke S ym. Effect of an unrepaired fracture of the ulnar styloid base on outcome after plate-and-screw fixation of a distal radial fracture. J Bone Joint Surg Am 2009;91:830-8 «PMID: 19339567»PubMed
  117. Adolfsson L, Scheer J. Acute injuries around the distal ulna. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Springer Verlag 2014:225-31
  118. Kopylov P, Runnqvist K, Jonsson K ym. Norian SRS versus external fixation in redisplaced distal radial fractures. A randomized study in 40 patients. Acta Orthop Scand 1999;70:1-5 «PMID: 10191737»PubMed
  119. Handoll HH, Elliott J. Rehabilitation for distal radial fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2015;2015:CD003324 «PMID: 26403335»PubMed
  120. Lara TR, Kagan RP, Hiratzka SL ym. Traditional Versus Digital Media-Based Hand Therapy After Distal Radius Fracture. J Hand Surg Am 2022;47:291.e1-291.e8 «PMID: 34366180»PubMed
  121. Coughlin T, Norrish AR, Scammell BE ym. Comparison of rehabilitation interventions in nonoperatively treated distal radius fractures: a randomized controlled trial of effectiveness. Bone Joint J 2021;103-B:1033-1039 «PMID: 33926211»PubMed
  122. Gutiérrez-Espinoza H, Araya-Quintanilla F, Gutiérrez-Monclus R ym. The effectiveness of adding a scapular exercise programme to physical therapy treatment in patients with distal radius fracture treated conservatively: a randomized controlled trial. Clin Rehabil 2019;33:1931-1939 «PMID: 31353941»PubMed
  123. Gutiérrez-Espinoza H, Araya-Quintanilla F, Olguín-Huerta C ym. Effectiveness of manual therapy in patients with distal radius fracture: a systematic review and meta-analysis. J Man Manip Ther 2022;30:33-45 «PMID: 34668847»PubMed
  124. Reid SA, Andersen JM, Vicenzino B. Adding mobilisation with movement to exercise and advice hastens the improvement in range, pain and function after non-operative cast immobilisation for distal radius fracture: a multicentre, randomised trial. J Physiother 2020;66:105-112 «PMID: 32291223»PubMed
  125. Tomruk M, Gelecek N, Basçi O ym. Effects of early manual therapy on functional outcomes after volar plating of distal radius fractures: A randomized controlled trial. Hand Surg Rehabil 2020;39:178-185 «PMID: 32070793»PubMed
  126. Klein I, Tidhar D, Kalichman L. Lymphatic treatments after orthopedic surgery or injury: A systematic review. J Bodyw Mov Ther 2020;24:109-117 «PMID: 33218497»PubMed
  127. Basso O, Pike JM. The effect of low frequency, long-wave ultrasound therapy on joint mobility and rehabilitation after wrist fracture. J Hand Surg Br 1998;23:136-9 «PMID: 9571510»PubMed
  128. Bentohami A, de Korte N, Sosef N ym. Study protocol: non-displaced distal radial fractures in adult patients: three weeks vs. five weeks of cast immobilization: a randomized trial. BMC Musculoskelet Disord 2014;15:24 «PMID: 24443982»PubMed
  129. Miller-Shahabar I, Schreuer N, Katsevman H ym. Efficacy of Compression Gloves in the Rehabilitation of Distal Radius Fractures: Randomized Controlled Study. Am J Phys Med Rehabil 2018;97:904-910 «PMID: 29994792»PubMed
  130. Dilek B, Ayhan C, Yagci G ym. Effectiveness of the graded motor imagery to improve hand function in patients with distal radius fracture: A randomized controlled trial. J Hand Ther 2018;31:2-9.e1 «PMID: 29122370»PubMed
  131. Korbus H, Schott N. Does mental practice or mirror therapy help prevent functional loss after distal radius fracture? A randomized controlled trial. J Hand Ther 2022;35:86-96 «PMID: 33308929»PubMed
  132. Young CF, Nanu AM, Checketts RG. Seven-year outcome following Colles' type distal radial fracture. A comparison of two treatment methods. J Hand Surg Br 2003;28:422-6 «PMID: 12954250»PubMed
  133. Young BT, Rayan GM. Outcome following nonoperative treatment of displaced distal radius fractures in low-demand patients older than 60 years. J Hand Surg Am 2000;25:19-28 «PMID: 10642469»PubMed
  134. Ali M, Brogren E, Wagner P ym. Association Between Distal Radial Fracture Malunion and Patient-Reported Activity Limitations: A Long-Term Follow-up. J Bone Joint Surg Am 2018;100:633-639 «PMID: 29664849»PubMed
  135. Bentohami A, de Burlet K, de Korte N ym. Complications following volar locking plate fixation for distal radial fractures: a systematic review. J Hand Surg Eur Vol 2014;39:745-54 «PMID: 24262583»PubMed
  136. Sirniö K, Flinkkilä T, Vähäkuopus M ym. Risk factors for complications after volar plate fixation of distal radial fractures. J Hand Surg Eur Vol 2019;44:456-461 «PMID: 30426821»PubMed
  137. Grewal R, MacDermid JC. The risk of adverse outcomes in extra-articular distal radius fractures is increased with malalignment in patients of all ages but mitigated in older patients. J Hand Surg Am 2007;32:962-70 «PMID: 17826547»PubMed
  138. Squitieri L, Reichert H, Kim HM ym. Application of the brief international classification of functioning, disability, and health core set as a conceptual model in distal radius fractures. J Hand Surg Am 2010;35:1795-1805.e1 «PMID: 20934818»PubMed
  139. Rozental TD, Blazar PE, Franko OI ym. Functional outcomes for unstable distal radial fractures treated with open reduction and internal fixation or closed reduction and percutaneous fixation. A prospective randomized trial. J Bone Joint Surg Am 2009;91:1837-46 «PMID: 19651939»PubMed
  140. Jupiter JB, Marent-Huber M, LCP Study Group. Operative management of distal radial fractures with 2.4-millimeter locking plates. A multicenter prospective case series. J Bone Joint Surg Am 2009;91:55-65 «PMID: 19122079»PubMed
  141. Gabl M, Arora R. Outcome assessment after distal radius fractures. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Springer Verlag 2014:53-9
  142. Gillespie LD, Gillespie WJ, Robertson MC ym. Interventions for preventing falls in elderly people. Cochrane Database Syst Rev 2003;:CD000340 «PMID: 14583918»PubMed
  143. Honkanen RJ, Honkanen K, Kröger H ym. Risk factors for perimenopausal distal forearm fracture. Osteoporos Int 2000;11:265-70 «PMID: 10824244»PubMed
  144. Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised trial of effect of alendronate on risk of fracture in women with existing vertebral fractures. Fracture Intervention Trial Research Group. Lancet 1996;348:1535-41 «PMID: 8950879»PubMed
  145. Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormonal replacement therapy reduces forearm fracture incidence in recent postmenopausal women - results of the Danish Osteoporosis Prevention Study. Maturitas 2000;36:181-93 «PMID: 11063900»PubMed
Artikkelin tunnus: hoi50109 (050.109)
© 2025 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

A

Operatiivisesti hoidetun värttinäluun alaosan murtuman immobilisaation keston vaikutus ranteen liikkuvuuteen ja toimintakykyyn

Ranteen varhainen mobilisaatio operatiivisesti hoidetun värttinäluun alaosan murtuman jälkeen nopeuttaa kuntoutumista ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, mutta erot tasoittuvat 3–6 kuukauden kohdalla.

A

Värttinäluun alaosan murtuman hoidon komplikaatiot yli 65-vuotiailla

Vaikka konservatiivisella hoidolla radiologinen lopputulos on selvästi operatiivisesti hoidettujen potilaiden tulosta huonompi, sillä ei näytä olevan vaikutusta komplikaatioiden määrään ja varsinkaan toiminnalliseen lopputulokseen yli 65-vuotiailla värttinäluun alaosan murtumapotilailla.

A

Yli 65-70 vuotiaiden värttinäluun alaosan murtuman operatiivinen hoito

Yli 65–70-vuotiailla potilailla värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidon ensimmäisten kuukausien toiminnallinen tulos on hieman parempi kuin konservatiivisesti hoidetuilla. Pidemmässä seurannassa toiminnallinen tulos ei eroa hoitomuotojen välillä.

B

D-vitamiini- ja kalsiumlisä yli 65-vuotiaiden luunmurtumien estossa

D-vitamiini- ja kalsiumlisä ilmeisesti vähentää luunmurtumien esiintyvyyttä vain niillä yli 65-vuotiailla, joiden D-vitamiinitilanne on riittämätön.

B

Kipsausasennon merkitys värttinäluun alaosan murtumien konservatiivisessa hoidossa

Värttinäluun alaosan murtuma kannattaa ilmeisesti kipsata funktioasentoon (kämmenluiden linja poikkeaa 0–20 astetta ojennussuuntaan värttinäluun linjasta).

B

Leikkaushoidon vaikuttavuus värttinäluun alaosan murtumissa nuorilla ja keski-ikäisillä

Leikkaushoito metallipiikeillä tai ulkoisella kiinnityslaitteella saattaa tuottaa kipsihoitoa paremman toiminnallisen ja röntgenologisen tuloksen nuorten ja keski-ikäisten pirstaleisissa murtumissa.

B

Levytys vai K-piikkikiinnitys dislokoituneen värttinäluun alaosan murtuman kirurgisena hoitona

Levytyksellä ja K-piikeillä saavutetaan ilmeisesti samankaltaiset toiminnalliset tulokset dorsaalisesti siirtyneen värttinäluun alaosan murtuman kirurgisessa hoidossa.

B

Luutuneen värttinäluun alaosan murtuman kallistuman vaikutus hoitotulokseen

Värttinäluun alaosan murtuman aiheuttaman nivelpinnan kaltevuudella saattaa olla vaikutusta hoidon lopputulokseen alle 65-vuotiailla potilailla, mutta sen vaikutus on vähäisempi kuin lyhentymän.

B

Värttinäluun alaosan murtuman asennon pettäminen kipsaushoidon aikana: ennusteelliset muuttujat

Naissukupuoli, ikä yli 60–65 vuotta ja murtuman dorsaalinen pirstaleisuus ilmeisesti ennustavat värttinäluun murtuman asennon pettämistä (instabiliteettia) kipsihoidon aikana. Kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma, nivelpinnan sisäinen murtumakomponentti, alkuvaiheen dorsaalinen kallistuskulma yli 15° tai yli 20° eivät ilmeisesti ennusta murtuman asennon pettämistä (instabiliteettia) kipsihoidon aikana.

B

Värttinäluun lyhentymän vaikutus toiminnalliseen tulokseen

Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen yli 3 mm lyhentymä saattaa huonontaa toiminnallista tulosta aiheuttamalla pitkittynyttä kipua ja alentamalla ranteen liikelaajuutta ja käden puristusvoimaa nuoremmilla ihmisillä, mutta yli 65-vuotiailla lyhentymällä ei ole selvää vaikutusta lopputulokseen.

C

Värttinäluun alaosan murtuma ja eri fysioterapiamenetelmät

Tietyillä fysio- tai toimintaterapiamenetelmillä lienee vaikutusta aikuisten värttinäluun alaosien murtumien kuntoutuksessa käytettynä tavanomaisen fysioterapiaohjauksen lisänä.

C

Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen kuntoutus kotona tai polikliinisesti

Omatoiminen ohjeistettu kotiharjoittelu lienee riittävä ongelmitta paranevassa värttinäluun alaosan murtumassa.

C

Värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidon (ulkoinen kiinnityslaite) hyöty (yli 60-vuotiailla) asennon pettäessä kipsihoidon aikana

Kipsaushoidon aikana pettävän värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidosta (ulkoinen kiinnityslaite) ei liene hyötyä yli 60-vuotiailla.

C

Värttinäluun alaosan murtuman uudelleen reposition hyöty ikääntyneillä (yli 60-vuotiailla) asennon pettäessä kipsihoidon aikana

Värttinäluun alaosan uudelleenrepositiosta ei liene ole hyötyä, jos asento pettää kipsaushoidon aikana ikääntyneillä (yli 60-vuotiailla).

C

Värttinäluun nivelpinnan epätasaisuuden vaikutus toiminnalliseen tulokseen

Nivelpinnalle jäänyt yli 2 mm epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.

D

Värttinäluun alaosan murtumiin liittyvien nivelsidevammojen esiintyvyys ja hoito

Lievä skafolunaarisen nivelsiteen vaurio ei ilmeisesti vaikuta toiminnalliseen lopputulokseen värttinäluun alaosan murtuman yhteydessä, mutta täydellinen repeämä saattaa huonontaa sitä. Luotettava tutkimusnäyttö täydellisen skafolunaarisen nivelsiteen korjauksen vaikutuksesta lopputulokseen puuttuu. Hoitamaton kolmiorustokompleksin vaurio ei näytä vaikuttavan toiminnalliseen lopputulokseen.

Hyvän kuvan kriteerit
Mittaukset
Ranteen röntgenkuvan asettelu
Suora rannekuva ja sivukuva, luut
Värttinäluun alaosan anatomiakuva 1
Värttinäluun alaosan anatomiakuva 2
Värttinäluun alaosan anatomiakuva 3
Värttinäluun alaosan murtuman virheasennot
Värttinäluun alaosan tavalliset murtumatyypit

Muut versiot

Översättningen

Opi ja ota käyttöön

Miten käytän Käypä hoito -suositusta?
Anna palautetta suosituksesta

Aiheeseen liittyviä suosituksia