Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma)

Käypä hoito -suositus | Julkaistu: 24.05.2016 | Tila: voimassa Tulosta
Aihepiiri(t): Fysiatria, Kuntoutus, Ortopedia ja traumatologia, Radiologia, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä

Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma)

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä
24.5.2016

Opi ja ota käyttöön

Koosteet

Potilaalle

Muut suositukset

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sisältö

  • Värttinäluun alaosan murtuma on tavallisin yläraajamurtuma.
  • Murtuma syntyy tavallisesti ojennetun yläraajan varaan kaatumisen seurauksena.
  • Värttinäluun alaosan murtuman esiintyvyys kasvaa selvästi iän myötä. Jakauma on kaksihuippuinen; eniten murtumia on kasvuikäisillä pojilla ja vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla.
  • Värttinäluun alaosan tyyppimurtuma (Collesin murtuma) on tavallisin murtumatyyppi.
  • Murtuman diagnostiikka perustuu esitietoihin ja huolelliseen kliiniseen tutkimukseen. Natiiviröntgenkuvaus kuuluu perusdiagnostiikkaan potilailla, joilla epäillään murtumaa.
  • Värttinäluun alaosan tyyppimurtumat voidaan hoitaa konservatiivisesti sulkeisella paikalleen asetuksella ja kipsauksella. Ensisijainen hoitopaikka on perusterveydenhuollon tai työterveyshuollon yksikkö tai yksityinen hoitolaitos, jossa diagnostiikka- ja hoitoresurssit ovat riittävät.
  • Kipsihoito voidaan toteuttaa funktioasentoisella kipsilastalla tai kipsaamalla ranne tavalliseen tapaan kevyeen koukistukseen ja taivutukseen kyynärluun puoleiselle sivulle. Kipsausta, jossa ranne kipsataan voimakkaaseen koukistukseen, sisäkiertoon ja taivutukseen kyynärluun puoleiselle sivulle, ei suositella.
  • Kirurgista hoitoa tulee harkita etenkin työikäisillä potilailla, joilla murtumaa ei saada sulkeisesti hyväksyttävään asentoon, asento pettää 1–2 viikon seurantakuvissa tai joilla murtuman ominaisuudet ilman leikkaushoitoa ennustavat huonoa toiminnallista lopputulosta.
  • Värttinäluun alaosan tyyppimurtumissa kirurgisesta hoidosta ei yli 65-vuotiailla kuitenkaan todennäköisesti ole hyötyä, vaikka murtuman asento ei olisi hyväksyttävä tai se heikkenisi kipsihoidon aikana hyväksyttävien raja-arvojen ulkopuolelle.
  • Kirurgista hoitoa voidaan harkita myös aktiivisilla ikääntyvillä, joilla on suuret vaatimukset yläraajan toimintakykyä kohtaan. Kirurgisen hoidon tarve tulee harkita näillä potilailla huolellisesti ja tapauskohtaisesti.
  • Hoito- ja seurantalinja valitaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.
  • Hoitomuotoihin liittyvistä riskeistä ja ennusteesta tulee informoida potilasta asianmukaisesti.
  • Värttinäluun alaosan murtumasta toipuminen kestää 6–12 kuukautta. Hoitomuodosta tai murtuman asennosta riippumatta osalle potilaista jää ranteeseen toiminnallista haittaa. Haittaa voi tulla myös ikääntyneelle, mutta sen riski kuitenkin pienenee selvästi iän myötä. Kivun ja jäykkyyden pitkittyessä lähetettä erikoissairaanhoitoon tulee harkita.
  • Katso video Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma) -suosituksen keskeisestä sisällöstä (kesto 3:40 minuuttia) «Rannemurtuma (video)»1.

Suosituksen tavoitteet ja rajaukset

  • Suosituksen tavoitteena on
    • yhdenmukaistaa värttinäluun alaosan murtuman diagnostiikkaa ja käsitteitä
    • yhdenmukaistaa konservatiivisia ja kirurgisia hoitolinjoja
    • yhdenmukaistaa murtumien seurantaan liittyviä periaatteita
    • vähentää tavallisiin murtumatyyppeihin liittyviä vaikuttamattomia hoitoja
    • vähentää värttinäluun alaosan murtumista ja niiden jälkitiloista aiheutuvaa haittaa ja työkyvyttömyyttä.
  • Suositus käsittelee värttinäluun alaosan murtumia aikuisilla (yli 17-vuotiailla). Lisäksi suositus sivuaa värttinäluun alaosan murtumiin liittyviä liitännäisvaurioita, erotusdiagnostisia vaihtoehtoja ja murtumien jälkitiloja, mutta niitä ei varsinaisesti käsitellä. Näihin asioihin kuuluvat murtuman virheellinen luutuminen, murtuman jälkeinen nivelrikko, ranteen luiden liitännäismurtumat sekä ranteen ja kyynärvarren nivelsidevauriot.

Kohderyhmät

  • Suosituksen kohderyhmänä ovat värttinäluun alaosan murtumia ja niiden jälkitiloja hoitavat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työntekijät, mukaan lukien työterveyshuolto ja yksityiset hoitolaitokset.

Värttinä- ja kyynärluun anatomia

  • Värttinä- ja kyynärluu muodostavat kyynärvarren luisen rungon. Niiden väliset nivelet eli distaalinen (DRUJ, alaosa) ja proksimaalinen (PRUJ, yläosa) värttinä- ja kyynärluun välinen nivel mahdollistavat kyynärvarren kiertoliikkeen.
  • Sisä- ja ulkokierto tapahtuvat värttinäluun koveran nivelpinnan (sigmoid notch) kiertyessä kyynärluun kartion muotoisen pään ympäri.
  • Ranneluiden proksimaalisen rivin vene- ja puolikuuluiden kuperat nivelpinnat niveltyvät värttinäluun koveria (facies scaphoidei ja facies lunati) nivelpintoja vasten muodostaen nivelen, joka liikkuu kahdessa tasossa: ojennus-koukistussuunnassa sekä värttinä- ja kyynärluun puoleisille sivuille taivutuksissa. Proksimaalisen rivin kolmas luu, kolmioluu liukuu värttinä- ja kyynärluun puikkolisäkkeen kärkeen ja tyveen kiinnittyvää kolmiorustoa (triangular fibrocartilage, TFC) vasten.
  • Värttinäluun alaosan nivelpinta on sivusta katsottuna kallistunut keskimäärin noin 10° (vaihteluväli 1–21°) volaarisuuntaan ja ap-suunnasta katsottuna 25° (vaihteluväli 13–30°) kyynärluun pituusakselin suuntaan (ns. radioulnaarinen inklinaatio).
  • Kyynärluu on värttinä ja kyynärluun välisen nivelen distaalireunan tasolla keskimäärin 0,5 mm lyhyempi kuin värttinäluu, mutta yksilöllistä vaihtelua kumpaankin suuntaan esiintyy 1–5 mm (ns. ulnavarianssi).
  • Tärkein tuki kaikille nivelille on niiden ehjä luinen rakenne. Olennaiset värttinäluun alaosan ja proksimaalisen ranneluurivin välistä niveltä tukevat nivelsiteet ovat volaariset (ligamentum radioscaphocapitatum, ligamentum radiolunatum), radioulnaariset sekä dorsaaliset (ligamentum radiotriquetrum) nivelsiteet. Värttinäluun ja kyynärluun välisen nivelen tärkeimmät tukirakenteet ovat volaariset ja dorsaaliset radioulnaariset nivelsiteet ja kolmiorustokompleksi (triangular fibrocartilage complex, TFCC) «Feipel V, Rinnen D, Rooze M. Postero-anterior radi...»1, «Friberg S, Lundström B. Radiographic measurements ...»2, «Freedman DM, Edwards GS Jr, Willems MJ ym. Right v...»3.
  • Ks. värttinäluun alaosan anatomiakuvat «Värttinäluun alaosan anatomiakuva 1»4, «Värttinäluun alaosan anatomiakuva 2»5 ja «Värttinäluun alaosan anatomiakuva 3»6 .

Värttinäluun alaosan murtumien esiintyvyys

Etiologia ja altistavat tekijät

Taudinkuva ja luonnollinen kulku

Luun paraneminen

  • Paranemisprosessi on konservatiivisessa ja kirurgisessa hoidossa pääpiirteissään samanlainen.
  • Hoitomenetelmän mukaan luutuminen tapahtuu suoraan murtumakappaleiden välillä tai uudisluun (kalluksen) muodostumisen myötä.
  • Tulehdus (1–7 päivää):
    • Välittömästi murtuman jälkeen murtuma-alueella muodostuu verenpurkaumaa.
    • Tässä vaiheessa murtuman osat ovat vapaasti liikkuvia.
    • Murtuma-alueella, kädessä ja kyynärvarren alueella on turvotusta.
  • Pehmeä uudisluu (3–6 viikkoa):
  • Kova uudisluu (3–4 kuukautta):

Pehmytkudosten paraneminen

  • Tulehdusvaihe aiheuttaa turvotusta käden ja kyynärvarren alaosan alueelle, jolloin nivelkapselirakenteet ja nivelsiteet turpoavat ja paksuuntuvat, mikä jäykistää niveliä.
  • Sormien liike vaikeutuu turvotuksen vähentäessä ojentaja- ja koukistajajänteiden liukumista.
  • Ranteen ja käden alueella tarvitaan useimpien kudosten välillä terveet liukupinnat nivelten suurten liikelaajuuksien takia «Slutsky DJ, Herman M. Rehabilitation of distal rad...»20.
  • Kiinnikkeet eli kahden eri kudoksen välinen yhteen arpeutuminen estää kudoksen normaalin liikkeen. Kiinnikkeitä voi syntyä jänteiden, hermojen, verisuonten, lihasten sekä nivelten ja niitä ympäröivien kudosten välille.
  • Liian vähäinen liikeharjoittelu voi johtaa kiinnikkeisiin liukuvien pintojen välillä.
  • Murtumaan liittyvä verenpurkauma voi laskeutua painovoiman vaikutuksesta, jolloin sormet voivat olla sinertävät ja turvoksissa. Tätä voidaan ehkäistä kohoasennolla.

Kipu

Paranemisen arvioiminen

Taulukko 1. Värttinäluun alaosan murtuman paranemisen arviointiin käytetyt tavallisimmat mittarit
Mittari Mitä arvioi tai mittaa? Anatominen alue Testin suorittaja Testin kulku Pisteytys MCID1)
1) MCID, Minimal Clinically Important Difference = pienin muutos testin arvoissa (hoidon tuloksessa), jonka potilas tunnistaa merkittäväksi
DASH oireet, toimintakyky yläraaja potilas Kaksi osiota: haittaa ja oireita mittaavat kysymykset (30 kohtaa) ja valinnaiset urheilu/musiikki- ja työosio (4 kohtaa) 0–100
0 = ei vammaa
100 = merkittävä vamma
Suuri tulos = suuri haitta 		11
«Franchignoni F, Vercelli S, Giordano A ym. Minimal...»108
Quick-DASH oireet, toimintakyky yläraaja potilas Kaksi osiota: haittaa ja oireita mittaavat kysymykset (11 kohtaa) ja valinnaiset urheilu/musiikki- ja työosio (4 kohtaa) 0–100
0 = ei vammaa
100 = merkittävä vamma
Suuri tulos = suuri haitta 		16
«Franchignoni F, Vercelli S, Giordano A ym. Minimal...»108
PRWE oireet, toimintakyky ranne potilas Kaksi osiota: kipua käsittelevät kysymykset (5 kohtaa) ja toimintakykyä käsittelevä osio (päivittäiset toimet 4 kohtaa ja spesifiset toimet 6 kohtaa) 0–100
0 = ei vammaa
100 = merkittävä vamma
Suuri tulos = suuri haitta 		12
«Walenkamp MM, de Muinck Keizer RJ, Goslings JC ym....»109
Gartland–Werley toimintakyky ranne, käsi lääkäri Viisi osiota: subjektiivinen arviointi, objektiivinen arviointi, jälkitilan deformiteetti ja komplikaatiot 0–2 = erinomainen
3–8 = hyvä
9–20 = välttävä
21– = huono 		ei julkaistu

Luokitukset ja murtumatyypit

Taulukko 2. Tavalliset värttinäluun alaosan murtumatyypit ja niiden kuvaus, ks. interaktiiviset kuvat «Värttinäluun alaosan tavalliset murtumatyypit»3 (ohje kuvien käyttöön: kuvat ovat vaihtokuvia, liikuta kursoria kuvan päällä).
Murtumatyyppi Kirjallisuudessa käytetty eponyymi / pseudonyymi Kuvaus
Värttinäluun alaosan tyyppimurtuma
(kuva 1) 		Collesin murtuma
«Colles A. On the fracture of the carpal extremity ...»113		 Luu murtuu tavallisesti metafyysialueelta ja taipuu tai siirtyy dorsaalisuuntaan.
Murtumaan voi liittyä nivelpintaan ulottuvia halkeamia, ja luun pinnalla voi olla dorsaalista pirstaleisuutta.
Värttinäluun alaosan volaarisesti kallistunut tai siirtynyt murtuma
(kuva 2) 		Smithin murtuma
«Smith RW. A Treatise on Fractures in the Vicinity ...»114		 Luu murtuu metafyysialueelta ja taipuu tai siirtyy volaarisuuntaan.
Murtumaan voi liittyä nivelpintaan ulottuvia halkeamia ja volaarisella korteksilla voi olla pirstaleisuutta.
Värttinäluun alaosan volaarisen nivelpinnan halkaiseva murtuma
(kuva 3) 		Bartonin murtuma, volaarinen
«Barton JR. Viewsand treatment of an important inju...»115, «Hamilton FH. A Practical Treatise on Fractures and...»116		 Volaarisesta nivelpinnasta lohkeaa kappale, joka voi siirtyä volaari- ja proksimaalisuuntaan. Proksimaalinen ranneluurivi ja käsi seuraavat murtumakappaleen mukana.
Vastinpuolella (dorsaalisesti) voi olla nivelsidevammoja.
Värttinäluun alaosan dorsaalisen nivelpinnan halkaiseva murtuma
(kuva 4) 		Bartonin murtuma, dorsaalinen
«Barton JR. Viewsand treatment of an important inju...»115, «Hamilton FH. A Practical Treatise on Fractures and...»116 		Dorsaalisesta nivelpinnasta lohkeaa kappale, joka voi siirtyä dorsaali- ja proksimaalisuuntaan, proksimaalinen ranneluurivistö ja käsi seuraavat murtumakappaleen mukana.
Vastinpuolella (volaarisesti) voi olla nivelsidevammoja.
Värttinäluun alaosan puikkolisäkkeen halkaiseva murtuma
(kuva 5) 		Hutchinsonin murtuma
«Hutchinson J. Original Lectures. Notes on some of ...»117 (Chauffeur, Crank Handle, Backfire) 		Värttinäluun puikkolisäkettä tai veneluuta vastaavaan nivelpintaan syntyy murtumalinja ja murtumakappale painuu tai liukuu proksimaalisuuntaan.
Murtumatyyppiin voi liittyä ranteen nivelside-, ja etenkin skafolunaarinivelsiteiden liitännäisvaurioita «Helm RH, Tonkin MA. The chauffeur's fracture: simp...»118.
Värttinäluun alaosan puolikuuluuta vastaavan nivelpinnan kasaanpainuma
(kuva 6) 		Die punch -murtuma
«SCHECK M. Long-term follow-up of treatment of comm...»119		 Puolikuuluuta (lunatum) vastaava nivelpinta murtuu ja painuu proksimaalisuuntaan.
Alatyyppejä ovat dorsaalinen ja volaarinen murtuma.
Siirtynyt murtumakappale muuttaa värttinäluun ja kyynärluun välisen nivelpinnan (DRUJ) rakennetta ja voi vaikuttaa kyynärvarren ulko- ja sisäkiertoon.
Värttinäluun alaosan niveleen ulottuva pirstaleinen murtuma
(kuva 7) 		Murtumatyyppiin voi liittyä yhdistelmiä edellisistä murtumista.
Murtuma on usein seurausta suurienergiaisesta vammasta.
Värttinäluun alaosan tai varren murtuma ja värttinäluun ja kyynärluun välisen nivelen sijoiltaanmeno
(kuva 8) 		Galeazzin murtuma
«Galeazzi R. Di una particolare sindrome traumatica...»120		 Värttinäluun varsi tai metafyysialue murtuu ja värttinäluun ja kyynärluun välinen nivel menee pois paikoiltaan.
Tavallisesti värttinäluu siirtyy pois paikaltaan volaarisuuntaan suhteessa kyynärluuhun, mutta myös dorsaalisuuntaan tapahtuvia sijoiltaanmenoja tavataan.
Murtumaan liittyy yleensä merkittäviä nivelsidevauriota värttinäluun ja kyynärluun välillä.
Taulukko 3. Värttinäluun alaosan murtuman tavallisimmat luokitukset
Luokitus Periaate Luokat
AO-luokitus
«Müller ME. Distal Radius. Kirjassa: Müller ME, Naz...»110 		Murtuman ja nivelvaurion vakavuus
Kuvailee murtumalinjojen sijaintia suhteessa nivelpintaan 		A = nivelen ulkopuolinen murtuma
B = viisto niveleen yltävä murtuma
C = metafyysialueen värttinäluun alosan murtuma, jossa on ainakin yksi niveleen yltävä murtumalinja
Fernandez
«Fernández DL. Fractures of the distal radius: oper...»111 		Vammamekanismi 1 = taipumamurtuma
2 = leikkaava, ns. shearing murtuma
3 = kompressiomurtuma
4 = avulsiomurtuma
5 = edellisten yhdistelmä
Frykman
«Frykman G. Fracture of the distal radius including...»112 		AP-röngenkuvalöydös I = poikittainen metafyysialueen murtuma
III = värttinäluun alaosan ja proksimaalisen ranneluurivin väliseen nivelpintaan yltävä murtuma
V = distaaliseen värttinä- ja kyynärluun väliseen nivelee yltävä poikittainen murtuma
VII = pirstaleinen värttinäluun alaosan ja proksimaalisen ranneluurivin väliseen sekä värttinä- ja kyynärluun väliseen nivelpintaan yltävä murtuma
Tyypit II, IV, VI ja VIII = edeltävä luokka ja kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma

Diagnostiikka

Kliininen tutkiminen

  • Värttinäluun alaosan murtumaan voi liittyä nivelside-, hermo-, jänne-, verisuoni- ja ihovaurioita. Kaikkien rakenteiden alkuvaiheen huolellisella kliinisellä tutkimuksella on merkittävä rooli diagnostiikassa «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»30.
  • Esitiedot:
    • Potilaasta ja murtumasta selvitettäviä tietoja ovat ikä, perussairaudet, lääkitykset, tupakointi, mahdolliset aikaisemmat ranteen alueen sairaudet ja murtumat ja niihin liittyneet hoidot. Lisäksi murtumapotilaalta tulee selvittää, kumpi yläraaja on hallitseva, millainen hänen yleinen toimintakykynsä on ja millaisia vaatimuksia hänellä on yläraajan käyttöä kohtaan. Nämä tekijät voivat vaikuttaa hoidon valintaan «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»30, ja ne tulisi kirjata sairauskertomukseen.
    • Vammamekanismin ja energian selvittäminen auttaa arvioimaan mahdollisten liitännäisvaurioiden ja komplisoituneen murtuman riskiä «Davis DI, Baratz M. Soft tissue complications of d...»31.
  • Tutkimushavainnot:
  • Luu:
    • Värttinäluun alaosan murtuman oireet ja löydökset ovat kyynärvarren alaosan, ranteen tai kämmenen alueen turvotus ja kipu. Murtuman dislokaatio voi aiheuttaa silminnähden havaittavan virheasennon (tyyppimurtumassa ranteen dorsaalinen kallistuminen ja kääntyminen värttinäluun suuntaan).
  • Pehmytkudosvauriot:
  • Hermot:
    • Hermojen tutkimisella pyritään selvittämään, onko jokin käden alueelle tulevista perifeerisistä päähermorungoista (keskihermo, kyynärhermo ja värttinähermon pinnallinen ihohermohaara) vaurioitunut «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»30.
    • Kaikkien hermoalueiden osalta ihotunto voidaan testata käymällä läpi kosketus- ja teräväkosketustunto sekä 2 pisteen erotuskyky (2-PD). Voimakas kipu, puutuminen tai puutos edellä mainituissa tutkimuksissa voivat viitata hermon akuuttiin vaurioon murtuman tai hoidon seurauksena. Lisäksi keski- ja kyynärhermon motoriset toiminnot tulee testata.
    • Hermojen toiminta tutkitaan ennen puudutusaineiden käyttöä.
    • Värttinähermoon liittyvä oireilu on usein yhteydessä kipsihoitoon, jolloin sulkeisen paikalleen asetuksen jälkeen laitettu kipsi painaa värttinäluun puikkolisäkkeen tai peukalon tyven alueella. Tällöin kämmenselän puolella oleva peukalon hanka ja peukalon ja etusormen kämmenselän puolella oleva alue ovat kivuliaita tai tunnottomia «Young D, Papp S, Giachino A. Physical examination ...»32.
  • Iho:
  • Jänteet:
    • Jännevaurioita voi liittyä värttinäluun alaosan murtumaan tai sen hoitoon.
    • Primaari jännevamma syntyy murtuman yhteydessä terävän murtumakappaleen aiheuttamana tai jänteen murtumarakoon puristumisen seurauksena.
    • Jänteitä tutkittaessa käydään järjestelmällisesti läpi jokaisen sormen ojennus ja koukistus.
  • Verenkierto:
    • Verenkierron osalta on tärkeä arvioida koko käden alueen verenkierto. Sekä värttinä- että kyynärvaltimon toiminta tulee tarkastaa ja myös sormien verenkierto tutkia.
  • Aitiopaineoireyhtymä:

Kuvantaminen

Erotusdiagnostiikka ja liitännäisvammat

Erotusdiagnostiikka

  • Värttinäluun alaosan murtuman erotusdiagnostisia ongelmia voivat aiheuttaa ranteen alueen nivelsidevammat tai veneluunmurtuma, joka on tavallisin ranneluumurtuma.
  • Jos vamman jälkeen otetuissa röntgenkuvissa ei näy värttinäluun alaosan murtumaa ja potilas aristaa rannetta värttinäluun puikkolisäkkeen tai veneluun seudusta, veneluun murtuma on suljettava pois. Jos tavanomaisissa etu- ja sivusuunnassa otetuissa röntgenkuvissa veneluussa ei näy murtumaa, on syytä ottaa veneluuhun kohdistetut erityiskuvat, niin sanotut veneluukuvat. Tarvittaessa diagnostiikkaa voidaan täydentää magneetti- tai TT-kuvin.
  • Nivelsidevammojen diagnostiikka perustuu ranteen huolelliseen kliiniseen tutkimukseen ja tarvittaessa magneettikuviin.

Liitännäisvammat

Lopputulosta ennustavat tekijät

  • Hoidon tavoitteena on hyvin toimiva ja kivuton yläraaja. Radiologiset muuttujat (virheasento, pirstaleisuus) voivat ennustaa asennon heikkenemistä, mutta ne eivät automaattisesti ennusta huonoa toiminnallista lopputulosta.
  • Potilaskohtaisilla tekijöillä voi olla suuri vaikutus hoidon lopputulokseen.
  • Moninaiset psykososiaaliset tekijät, kuten pelkovälttämiskäyttäytyminen, katastrofiajatukset, toimintarajoitusten ja oireiden liiallinen huomiointi (hypervigilanssi) ja omat pystyvyyskäsitykset (self-efficiency), taloudelliset ja diagnostiset tekijät, tunneperäiset sekä perheeseen ja työhön liittyvät tekijät, ovat vamman etiologiasta riippumatta merkittävä syy toipumisen hidastumiseen ja kivun pitkittymiseen «Linton SJ. Understanding pain for better clinical ...»56.
  • Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman asennon heikentyminen ikääntyneillä konservatiivisen hoidon aikana on luonnollinen murtumaan liittyvä ilmiö.
  • Värttinäluun alaosan murtuman lopputulosta pyritään ennustamaan murtuman (pirstaleisuus, virhekulmat, lyhentymä) ja potilaan ominaisuuksiin (ikä, vaatimukset, sairaudet) liittyvien muuttujien avulla.

Radiologista lopputulosta ennustavat tekijät

Toiminnallista lopputulosta ennustavat radiologiset tekijät

Taulukko 4. Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla
Röntgenparametri Hyväksyttävän asennon raja-arvo Näytön aste
Dorsaalinen kallistuskulma ≤ 15° «Värttinäluun alaosan murtuman aiheuttaman nivelpinnan kaltevuudella saattaa olla vaikutusta hoidon lopputulokseen alle 65-vuotiailla potilailla, mutta sen vaikutus on vähäisempi kuin lyhentymän.»B
Volaarinen kallistuskulma ≤ 20° Ei näyttöä
Värttinäluun lyhentymä ≤ 3 mm «Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen yli 3 mm:n lyhentymä saattaa huonontaa toiminnallista tulosta aiheuttamalla pitkittynyttä kipua ja alentamalla ranteen liikelaajuutta ja käden puristusvoimaa nuoremmilla ihmisillä, mutta yli 65-vuotiailla lyhentymällä ei ole selvää vaikutusta lopputulokseen.»B
Pykälä nivelpinnassa ≤ 1 mm «Nivelpinnalle jäänyt yli 1 mm:n epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.»C
Rako nivelpinnassa ≤ 1 mm «Nivelpinnalle jäänyt yli 1 mm:n epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.»C
Radioulnaarinen kallistuskulma (ns. inklinaatiokulma) ≥ 15° «Värttinäluun alaosan murtuman aiheuttaman nivelpinnan kaltevuudella saattaa olla vaikutusta hoidon lopputulokseen alle 65-vuotiailla potilailla, mutta sen vaikutus on vähäisempi kuin lyhentymän.»B

Muut hoidon lopputulosta ennustavat tekijät

Hoito

Hoidon tavoite ja periaatteet

  • Hoidon tavoitteena on ranteen kivuttomuus ja toimintakyvyn palauttaminen mahdollisimman lähelle vammaa edeltänyttä tasoa.
  • Hoidossa käytettävien menetelmien tulisi olla vaikuttavia ja turvallisia.
  • Hoitolinjan valintaan vaikuttavat sekä potilaaseen että vammaan liittyvät seikat.
  • Potilaaseen liittyvistä hoitolinjan valintaan vaikuttavista tekijöistä tärkeimmät ovat aktiivisuus, fysiologinen ikä, käden toiminnalliset tarpeet, muu sairastavuus ja hoitomyöntyvyys
  • Vammaan liittyvistä tekijöistä hoitolinjaan vaikuttavat murtuman tyyppi, virheasennon määrä, murtuman stabiilius ja liitännäisvammat.
  • Hoidetaanpa murtuma millä tavalla tahansa, osalle potilaista voi jäädä hoidon jälkeen ranteeseen rasituksesta riippuvaa kipua ja heikentynyt toimintakyky.
  • Akuutin kivun hyvällä hoidolla, riskitekijöiden varhaisella tunnistamisella ja niihin suunnatulla hoidolla voidaan ehkäistä kivun kroonistumista.
  • Iäkkäillä potilailla lopullisen paranemisasennon ja ranteen kliinisen toipumisen välillä ei ole selkeää yhteyttä.
  • Lopullinen paraneminen voi viedä 6–12 kuukautta.

Konservatiivinen hoito

Kirurginen hoito

Lääkehoito

Liitännäisvammojen hoito

  • Murtuman leikkauksen ja kipsauksen jälkeen voi vammautuneen raajan sormiin ilmaantua puutumista, jonka pitäisi hävitä 24–48 tunnissa pitämällä kättä kohoasennossa ja sormien liikeharjoittelulla. Jos puutuminen pahenee tai se ei parane lainkaan, suositellaan ensin kipsin ja kiristävien sidosten löysyttämistä. Ellei tämä auta, tulee harkita hermon vapautusta.
  • Värttinäluun alaosan murtumaan liittyvissä keskihermon akuuteissa vaurioissa hermo kannattaa tutkia avoimesti murtuman leikkaushoidon yhteydessä ja samalla korjata tai vapauttaa hermo rannekanavassa sekä siitä 3–4 cm proksimaalisuuntaan varoen vaurioittamasta keskihermon kämmenhaaraa.
  • Kipsihoidon jälkeen esiintyvät sormien puutumisoireet tulisi kliinisen tutkimuksen lisäksi tutkia hermoratatutkimuksella ennen hoitopäätöstä.
  • Värttinäluun kämmenselän puolella ahtaassa kanavassa kulkeva peukalon pitkä ojentajajänne voi katketa murtuman reunan aiheuttaman hankauksen ja tulehdusrektion seurauksena. Vaurio ilmaantuu useimmiten kipsihoidon aikana tai hieman kipsin poiston jälkeen. Jänteen suora ompelu onnistuu harvoin, joten useimmiten jänne korjataan siirtämällä etusormen toinen ojentajajänne (extensor indicis proprius) peukalon pitkän ojentajan tilalle.
  • Täydelliset vene- ja puolikuuluun väliset nivelsiteen repeämät voivat johtaa muutamassa vuodessa värttinä- ja veneluun välisen nivelen nivelrikkoon, ja ne suositetaan korjattavaksi. Osarepeämät sen sijaan eivät yleensä johda nivelrikkoon eikä niitä tarvitse korjata. Kontrolloituja vertailevia tutkimuksia asiasta ei kuitenkaan ole «Forward DP, Lindau TR, Melsom DS. Intercarpal liga...»91.
  • Kolmiorustokompleksin repeämä värttinäluun alaosan murtuman yhteydessä johtaa harvoin värttinä- ja kyynärluun välisen nivelen (DRUJ) instabiliteettiin, eikä niiden korjaamista akuuttivaiheessa suositella «Mrkonjic A, Geijer M, Lindau T ym. The natural cou...»92.
  • Kyynärluun puikkolisäkkeen murtumien kiinnittämistä värttinäluun murtumien yhteydessä ei suositella, ellei vammaan liity värttinä- ja kyynärluun välisen nivelen (DRUJ) instabiliteetti «Souer JS, Ring D, Matschke S ym. Effect of an unre...»93, «Adolfsson L, Scheer J. Acute injuries around the d...»94. Näissä tapauksissa irtokappale voidaan kiinnittää harkinnan mukaan kyynärluuhun vaijerisidoksella tai ruuvilla.
  • Veneluun murtuma värttinäluun alaosan murtuman yhteydessä hoidetaan tavallisesti samoja periaatteita noudattaen kuin ilman värttinäluun murtumaa, varsinkin jos värttinäluun murtumaa päädytään hoitamaan ilman leikkausta. Hyväasentoiset murtumat hoidetaan 6 viikon kipsihoidolla ja paikoiltaan menneet ja proksimaaliset hyväasentoiset murtumat ruuvikiinnityksellä.
  • Jos värttinäluun murtuma hoidetaan leikkauksella, ranteen varhainen (2–4 viikon) liikehoidon aloitus edellyttää myös veneluumurtuman korjausta.
  • Jos värttinäluun murtuman yhteydessä todetaan vanha luutumaton veneluumurtuma, sen hoito kannattaa jättää myöhemmäksi.

Kuntoutus

  • Värttinäluun alaosan murtuman jälkeisen kuntoutuksen tavoitteena on vamman aiheuttaman toiminnanrajoituksen minimoiminen. Päämääränä ovat mahdollisimman kivuton ranne, nivelten täysi liikkuvuus ja käden hyvä puristusvoima.
  • Tieteellisesti hyväksyttyjä kontrolloituja hoitotutkimuksia aiheesta on vähän, ja suositukset perustuvat pitkälti asiantuntijoiden kokemuksiin «Kopylov P, Runnqvist K, Jonsson K ym. Norian SRS v...»95.
  • Valtaosalla vamma ei aiheuta pysyvää haittaa päivittäisiin toimintoihin.
  • Omatoiminen ohjeistettu kotiharjoittelu lienee riittävä ongelmitta paranevassa värttinäluun alaosan murtumassa «Omatoiminen ohjeistettu kotiharjoittelu lienee riittävä ongelmitta paranevassa värttinäluun alaosan murtumassa.»C.
  • Harjoittelu voidaan toteuttaa hoitavan lääkärin tai fysioterapeutin ohjeiden perusteella.
  • Tehostetun fysioterapian tarpeen merkkejä ovat pitkittynyt immobilisaatio, voimakas turvotus, komplisoitunut murtuma, suhteeton kipu, sormien ja peukalon jäykkyys, sympaattisen hermoston aktivoitumisen lisääntyminen, hermokivut, käden käytön pelko ja tehoton kotiharjoittelu «Kopylov P, Runnqvist K, Jonsson K ym. Norian SRS v...»95.
  • Murtuman jälkeen on tärkeää huolehtia turvotuksen ja kivun hoidosta sekä vapaana olevien terveiden nivelten (kyynär-, olkapään ja erityisesti sormien) liikeharjoitteista.
  • Immobilisaation aikana kiinnikemuodostusta voidaan ehkäistä huolehtimalla turvotuksen hoidosta raajan kohoasennolla ja liikehoidoilla. Erityisesti aktiiviset ja passiiviset liikeharjoitteet vähentävät turvotusta ja sormien jäykistymistä.
  • Liian voimakas passiivinen hoito kuitenkin aiheuttaa ärsytystä ja lisää turvotusta.
  • Kipsaamalla tai leikkaamalla hoidetun murtuman kuntoutusohjelma on sovitun immobilisaatioajan jälkeen pääpiirteittäin yhteneväinen.
  • Leikkauksen jälkeinen immobilisaatio määräytyy vamman tyypin ja kiinnitystekniikan mukaan. Jos kiinnitys on tukeva, terveiden nivelten liikeharjoitteiden lisäksi voidaan aloittaa kevyet, aktiiviset ranteen ja kyynärvarren liikeharjoitteet (ulko- ja sisäkierto) keskimäärin 2–4 viikon jälkeen leikkauksesta. (Ks. Ranteen liikeharjoitukset «hoi50109d.pdf»5).
  • Ranteen varhainen mobilisaatio volaarisen levytyksen jälkeen nopeuttaa jonkin verran kuntoutumista värttinäluun alaosan murtumissa ensimmäisten viikkojen aikana, mutta ero häviää 3 kuukauden kohdalla «Ranteen varhainen mobilisaatio volaarisen levytyksen jälkeen nopeuttaa jonkin verran kuntoutumista distaalisissa radiusmurtumissa ensimmäisten viikkojen aikana, mutta ero häviää 3 kuukauden kohdalla.»A.
  • Kipsilastalla hoidetussa murtumassa luutumisen edistyessä kipsin poiston jälkeen aloitetaan ranteen aktiiviset liikeharjoitteet keskimäärin 4–6 viikon kohdalla murtumasta.
  • Tarvittaessa aloitetaan käden turvotushoidot painehanskalla tai elastisella sidoksella «Bentohami A, de Korte N, Sosef N ym. Study protoco...»96. Lisäksi kirurgisesti hoidetuissa murtumissa arpihoito aloitetaan kiristävien arpien pehmentämiseksi.
  • Sormien kevyt aktiivinen käyttö arkipäivän askareissa edistää liikkeiden palautumista ja ylläpitämistä.
  • Avattavaa rannelastaa voidaan tarvittaessa käyttää liikeharjoitusten välissä. Luutumisen edistymisen myötä luovutaan ranteen ulkoisesta tuesta, lisätään asteittain vahvistavia ja venyttäviä harjoitteita ja kuormitusta.
  • Murtuman luutumisen jälkeen pehmytkudoskontraktuurasta johtuvaa huomattavaa jäykkyyttä voidaan hoitaa venytysremmeillä, dynaamisilla tai staattisilla progressiivisilla lastoilla.

Terapiamuotojen arviointi

  • Fysioterapeutin tärkein tehtävä on motivoida potilas harjoittelemaan annettujen ohjeiden mukaisesti ja rohkaista oikea-aikaisesti käden käyttöön päivittäisissä toiminnoissa.
  • Eri fysioterapiamenetelmien vaikuttavuudesta ei ole luotettavaa näyttöä aikuisten värttinäluun alaosan murtuman kuntoutuksessa «Eri fysioterapiamenetelmien vaikuttavuudesta ei ole luotettavaa näyttöä aikuisten värttinäluun alaosien murtumien kuntoutuksessa.»D.
  • Fysioterapiamenetelmiin kuuluvat aktiivinen tai passiivinen liikehoito, toimintaterapian keinot, ultraääni, lämpö, kylmä, imunestekiertoon vaikuttavat hoidot ja sähköhoito.
  • Erilaisten terapeuttisten hoitomuotojen arviointia vaikeuttavat tutkimusraporttien potilasaineiston ja käytettyjen terapiamenetelmien vaihtelevuus sekä tulosten raportoinnin epätäsmällisyys.
  • Ultraäänihoitoa ei ole todettu lumehoitoa tehokkaammaksi ranteen liikealojen tai toimintakyvyn parantumisessa «Basso O, Pike JM. The effect of low frequency, lon...»97.
  • Kylmähoidolla voi olla kipua vähentävä vaikutus värttinäluun alaosan murtumissa, mutta kattava näyttö kylmähoidon tehosta kuitenkin puuttuu «Cheing GL, Wan JW, Kai Lo S. Ice and pulsed electr...»98.
  • Lämpöhoitoa on käytetty rannenivelen liikeratojen parantamiseksi pehmytkudoskontraktuurasta johtuvan jäykkyyden hoidossa, mutta luotettava tutkimusnäyttö lämpöhoidon tehosta puuttuu.
  • Kinesioteippauksesta on tutkimusnäyttöä yläraajan turvotuksen hoidossa, mutta värttinäluun alaosan murtumista aiheutuvan turvotuksen hoidon osalta tutkimusnäyttö puuttuu «Chou YH, Li SH, Liao SF ym. Case report: Manual ly...»99.

Hoidon komplikaatiot

Hoidon periaatteet ja porrastus

  • Periaatteet:
  • Kuvantamistutkimukset:
    • Natiiviröntgenkuvaus tulee hoitavassa yksikössä tehdä kaikissa murtumaepäilytapauksissa.
    • Diagnostiikkaa voidaan täydentää tapauskohtaisesti TT- ja magneettikuvin.
  • Fysioterapialähetettä tulee harkita tapauksissa, joissa todetaan tehostetun fysioterapian tarve. Ks. kappale Kuntoutus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50109#s12»5.
  • Päivystyslähete erikoissairaanhoitoon:
    • Potilaat, joilla on suuret vaatimukset yläraajan toimintakykyä kohtaan ja joilla murtumaa ei saada hyväksyttävään asentoon tai joilla asento pettää seurannan aikana, kuuluvat erikoissairaanhoidon arvioon, ja heillä on harkittava leikkaushoitoa. Ks. taulukko «Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla...»4.
    • Murtumat, joihin liittyy suuri huonon toiminnallisen lopputuloksen ja asennon pettämisen riski (työikäisten pirstaleiset niveleen yltävät murtumat, Smithin murtuma, Bartonin murtuma, die punch -murtumat), eivät pääsääntöisesti sovellu perus- tai työterveyshuollossa hoidettavaksi.
    • Komplisoituneet murtumat kuuluvat päivystyksellisesti erikoissairaanhoidon arvioon. Komplisoituneita murtumia ovat avomurtumat ja murtumat, joissa epäillään hermo-, jänne-, verisuoni- tai merkittäviä nivelsidevauriota sekä murtumat, joissa epäillään käden tai kyynärvarren alueen akuuttia aitiopaineoireyhtymää.
    • Murtumaan liittyy akuutti rannekanavaoireyhtymä (voimakas kipulääkkeille reagoimaton kipu ja puutuminen).
    • Potilaat, joilla on kirurgisesti hoidettu murtuma, jossa epäillään merkittävää leikkauksenjälkeistä komplikaatiota, kuten infektiota, tulee lähettää viivytyksettä erikoissairaanhoidon arvioon.
  • Kiireellinen lähete erikoissairaanhoitoon tehdään seuraavissa tapauksissa:
    • Jos epäillään, että potilaalla on hoidon aikana kehittymässä varhaiskomplikaatio (akuutti hankalaoireinen hermopinne, jännevaurio), hänet tulee ohjata erikoissairaanhoidon arvioon ensisijaisesti kirurgiseen yksikköön (ortopedia ja traumalogia tai käsikirurgia).
    • Jos potilaalla on vaikea normaali lääkityksiin reagoimaton kipu eikä hänellä todeta kirurgista hoitoa vaativaa komplikaatiota tai jos epäillään kipuoireyhtymä CRPS:ää, tehdään kiireellinen lähete joko fysiatrian poliklinikkaan tai kipupoliklinikkaan, joissa on mahdollisuus moniammalliseen tehostettuun kivun hoitoon ja lääkinnälliseen kuntoutukseen.
  • Ei-kiireellinen lähete erikoissairaanhoitoon tehdään seuraavissa tapauksissa: Toipuminen hidastuu (6–12 kuukautta) asianmukaisesta hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta. Ks. kappaleet Taudinkuva ja luonnollinen kulku «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50109#s7»6 ja Kuntoutus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50109#s12»5.
    • Potilaalla on riittävän kuntoutukseen jälkeen oireilevaksi jäänyt virhe-asentoon luutunut murtuma.
    • Työ- ja toimintakyky ovat merkittävästi uhattuna.

Toiminta- ja työkyky

Toimintakyvyn arviointi

  • Toimintakyvyn lääketieteellinen arviointi perustuu potilaan omaan arvioon toimintakyvystään, vastaanotolla tapahtuvaan kliinisen tutkimukseen ja tarvittaessa toimintakyvyn tarkempiin arviointeihin ja mittauksiin.
  • Vaikeissa toiminta- ja työkykyongelmissa toimintaterapeutti voi tehdä tarkemmat käden toimintakykymittaukset. Toimintakyvyn laaja-alaisessa arvioinnissa voidaan käyttää pohjana WHO:n toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (ICF). Luokitus huomioi toiminnallisen terveydentilan arvioinnissa paitsi ruumiin rakenteet ja kehon toiminnot, myös suoritukset ja osallistumisen sekä ympäristön olosuhteet «Squitieri L, Reichert H, Kim HM ym. Application of...»102.
  • Ks. myös THL:n sivusto Toimintakyky «https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky»7.

Työkyvyn ja sairausloman pituuden arviointi

  • Työkykyä arvioidaan jokaisella vastaanottokäynnillä.
  • Työkyvyn arviossa huomioidaan ammatti, työn sisältö, sen muokkausmahdollisuudet ja jäljellä oleva työkyky.
  • Hoitava lääkäri määrittelee sairauspoissaolon aikataulun tapauskohtaisesti lääketieteellisen perustein ja ohjaa potilaan mahdollisimman pian työterveyshuoltoon työhönpaluun suunnittelemista varten. Potilas voi olla työkykyinen, vaikka murtuman paraneminen olisi kesken. Työterveyshuollossa on paras tietämys potilaan työoloista ja mahdollisuus sopia työnantajan kanssa korvaavan tai osa-aikaisen työn mallista.
  • Ranne- sekä värttinä- ja kyynärluun välinen nivel ovat pääosin palautuneet kuormituskyvyn ja liikeratojen osalta noin 3 kuukauden kuluttua vammasta. Leikatuilla potilailla ulkoista kiinnityslaitetta käyttäessä ja pirstaleisissa ja vaikeissa murtumissa kuntoutuminen voi kuitenkin kestää kauemmin «Rozental TD, Blazar PE, Franko OI ym. Functional o...»103, «Jupiter JB, Marent-Huber M, LCP Study Group. Opera...»104.
  • Lopullinen paraneminen voi viedä 6–12 kuukautta «Gabl M, Arora R. Outcome assessment after distal r...»105.
  • Osalle potilaista jää hoidon jälkeen ranteeseen rasituksesta riippuvaa kipua ja heikentynyt toimintakyky, hoidetaanpa värttinäluun alaosan murtuma millä tavalla tahansa.
  • Sairauspoissaolo fyysisesti raskaasta työstä (sisältää nostelua, kantamista yms.) voi olla 2–3 kuukautta. Fyysisesti kevyempään työhön (toimistotyö tms.) voi olla mahdollista palata jo 4–6 viikon kuluttua vammasta. Jos vaurioituneen käden paraneminen pystytään turvaamaan työssä ja työmatkalla, potilas voi palata työhönsä tai muokattuun työhönsä jopa heti kipsauksen tai leikkauksen jälkeen (mm. monet etätyöt ja johtotehtävät).
  • Jos murtumasta toipuminen pitkittyy, työkyky tulisi arvioida työterveyshuollon ja hoitavan lääkärin yhteistyönä. Tällöin tehdään kuntoutussuunnitelma.
  • Työterveyshuollon yleisimmin käyttämät keinot sairauspoissaolojen pitkittymisen ehkäisemiseksi ja työhön paluun tukemiseksi ovat
    • työterveysneuvottelu ja selvitys
    • työn mukauttamismahdollisuudet (työjärjestely, työaikajärjestelyt ja työkokeilu)
    • potilaan seuranta (ks. Kelan artikkeli Kun työntekijän työkyvyttömyys pitkittyy «http://www.kela.fi/kun-sairaus-pitkittyy»9).

Ammatillinen kuntoutus

  • Ammatillista kuntoutusta tarvitaan, jos kuntoutuja ei toivu työkykyiseksi omaan työhönsä tai jos vamman arvioidaan aiheuttavan lähivuosina työ- tai opiskelukyvyn olennaisen heikentymisen.
  • Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on työelämässä pysyminen, työelämään palaaminen tai työelämään pääsyn mahdollistaminen.
  • Ammatillista kuntoutusta järjestävät työeläkelaitokset, vakuutusyhtiöt, Kela ja opetustoimi. Vakuutuslaitokset vastaavat ammatillisesta kuntoutuksesta tapaturma- ja liikennevakuutuslain piiriin kuuluvilla. Näiden ammatillinen kuntoutus on keskitetty Vakuutuskuntoutus VKK ry:hyn «http://www.vkk.fi»10. Työeläkelaitokset vastaavat työelämässä olevien ja pidempään (noin 5 vuotta) työskennelleiden ammatillisesta kuntoutuksesta. Kelalla «http://www.kela.fi»11 on järjestämisvelvollisuus, jos ammatillista kuntoutusta ei järjestetä tapaturma- ja työeläkelakien tai erityisopetusta koskevien säädösten mukaan.
  • Ammatillisen kuntoutuksen selvittelyt tulee käynnistää riittävän varhain, jos havaitaan toipumisennustetta heikentäviä tekijöitä.
  • Kuntoutumistuloksia arvioivissa tutkimuksissa on havaittu, että voimakkaat kivut, psykososiaalinen kuormittuneisuus ja heikentynyt työilmapiiri hidastavat toipumisennustetta «Miranda H, Kaila-Kangas L, Ahola K. Särkyä ja alak...»77, «Linton SJ, Nicholas MK, MacDonald S ym. The role o...»78, «Roh YH, Lee BK, Noh JH ym. Effect of anxiety and c...»79.
  • Työhön paluun suunnitelmaa voidaan valmistella rinnakkain lääketieteellisen kuntoutuksen kanssa, jos näyttää siltä, että työhönpaluu viivästyy tai se ei ole mahdollista ilman erityistoimia.
  • Ammatillisena kuntoutuksena voivat tulla kyseeseen kuntoutustutkimus, työkokeilu ja uudelleenkoulutus. Suunnittelussa huomioidaan kuntoutujan kokonaistilanne. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky, ammatti, aikaisempi koulutus ja toiminta, ikä ja elämäntilanne arvioidaan.
  • Ammatillinen kuntoutussuunnitelma laaditaan hoitavan tahon (työterveyshuolto, perusterveydenhuolto tai erikoissairaanhoito) suositusten mukaan B- tai E-lausunnolla. Lausunnossa kuvataan jäljellä olevaa työkykyä ja rajoituksia työkyvyssä joko määräaikaisesti tai pysyvästi. Ennakkopäätös kuntoutuksesta tulisi hakea ennen kuin sairauspäivärahakauden ensisijaisuusaika päättyy tai silloin, kun suunnitelma työhön paluusta on valmiina. Yleensä suositellaan työkokeilua entiseen työhön tai työn muokkauksen jälkeen, lisäkurssien tai -koulutuksen käymistä tai työhön valmennusta uuteen ammattiin.

Murtumien ehkäisy

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä

Käypä hoito -suosituksen Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma) historiatiedot «Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»2

Puheenjohtaja:

Nina Lindfors, LT, dosentti, ortopedian ja traumatologian sekä käsikirurgian erikoislääkäri, ylilääkäri; HYKS:n Töölön sairaala, käsikirurgia

Kokoava kirjoittaja:

Toni Luokkala, LL, käsikirurgian erikoislääkäri; Keski-Suomen keskussairaala, käsikirurgia

Jäsenet:

Ville Mattila, LT, dosentti, vs. ortopedian ja traumatologian professori, ylilääkäri, ortopedi; TAYS:n TULES-vastuualue, ortopedia, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (Käypä hoito -toimittaja) ja tekonivelsairaala Coxa

Jaakko Niinimäki, LT, dosentti, vs. radiologian professori, radiologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; OYS, kuvantaminen

Mika Paavola, LT, dosentti, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; HYKS:n Töölön sairaala, ortopedia

Kia Pelto-Vasenius, LT, fysiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti;Lääkärikeskus Diacor, Omasairaala, fysiatria

Johanna Rauste, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri; Kirkkonummen terveyskeskus

Mira Sillanpää, fysioterapeutti; HUS, fysioterapia

Jarkko Vasenius, LKT, dosentti, kirurgian ja käsikirurgian erikoislääkäri; Omasairaala, käsikirurgia

Sidonnaisuudet

Nina Lindfors: Ei sidonnaisuuksia

Toni Luokkala: Luentopalkkio (MSD Oy, Ratiopharm Oy, Summed Oy), koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Stryker Oy, Summed Oy)

Ville Mattila: Ei sidonnaisuuksia

Jaakko Niinimäki: Ei sidonnaisuuksia

Mika Paavola: Luentopalkkio (DePuy Synthes), koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (DePuy Synthes)

Kia Pelto-Vasenius: Asiantuntijapalkkio (Lääkärikeskus Diacor, MSD, Pfizer, BGP Products Oy), johtokunnan tms. jäsenyys (Lääkäriliitto), työsuhde (Lääkärikeskus Diacor, Omasairaala), luentopalkkio (MSD)

Johanna Rauste: Ei sidonnaisuuksia

Mira Sillanpää: Ei sidonnaisuuksia

Jarkko Vasenius: Johtokunnan tms. jäsenyys (Oy Dextra Ab), luentopalkkio (Sobi Oy, AO Trauma)

Kirjallisuusviite

Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistyksen Ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»14

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Feipel V, Rinnen D, Rooze M. Postero-anterior radiography of the wrist. Normal database of carpal measurements. Surg Radiol Anat 1998;20:221-6 «PMID: 9706683»PubMed
  2. Friberg S, Lundström B. Radiographic measurements on the radio-carpal joint in distal radial fractures. Acta Radiol Diagn (Stockh) 1976;17:869-76 «PMID: 1016511»PubMed
  3. Freedman DM, Edwards GS Jr, Willems MJ ym. Right versus left symmetry of ulnar variance. A radiographic assessment. Clin Orthop Relat Res 1998;354:153-8 «PMID: 9755774»PubMed
  4. Larsen CF, Lauritsen J. Epidemiology of acute wrist trauma. Int J Epidemiol 1993;22:911-6 «PMID: 8282472»PubMed
  5. Baron JA, Karagas M, Barrett J ym. Basic epidemiology of fractures of the upper and lower limb among Americans over 65 years of age. Epidemiology 1996;7:612-8 «PMID: 8899387»PubMed
  6. Wilcke MK, Hammarberg H, Adolphson PY. Epidemiology and changed surgical treatment methods for fractures of the distal radius: a registry analysis of 42,583 patients in Stockholm County, Sweden, 2004–2010. Acta Orthop 2013;84:292-6 «PMID: 23594225»PubMed
  7. Sigurdardottir K, Halldorsson S, Robertsson J. Epidemiology and treatment of distal radius fractures in Reykjavik, Iceland, in 2004. Comparison with an Icelandic study from 1985. Acta Orthop 2011;82:494-8 «PMID: 21883050»PubMed
  8. Flinkkilä T, Sirniö K, Hippi M ym. Epidemiology and seasonal variation of distal radius fractures in Oulu, Finland. Osteoporos Int 2011;22:2307-12 «PMID: 20972668»PubMed
  9. de Putter CE, Selles RW, Polinder S ym. Epidemiology and health-care utilisation of wrist fractures in older adults in The Netherlands, 1997-2009. Injury 2013;44:421-6 «PMID: 23199760»PubMed
  10. Jónsson B, Bengnér U, Redlund-Johnell I ym. Forearm fractures in Malmö, Sweden. Changes in the incidence occurring during the 1950s, 1980s and 1990s. Acta Orthop Scand 1999;70:129-32 «PMID: 10366911»PubMed
  11. Court-Brown CM, Biant L, Bugler KE ym. Changing epidemiology of adult fractures in Scotland. Scott Med J 2014;59:30-4 «PMID: 24424464»PubMed
  12. Brudvik C, Hove LM. Childhood fractures in Bergen, Norway: identifying high-risk groups and activities. J Pediatr Orthop 2003;23:629-34 «PMID: 12960626»PubMed
  13. Hedström EM, Svensson O, Bergström U ym. Epidemiology of fractures in children and adolescents. Acta Orthop 2010;81:148-53 «PMID: 20175744»PubMed
  14. de Putter CE, van Beeck EF, Looman CW ym. Trends in wrist fractures in children and adolescents, 1997-2009. J Hand Surg Am 2011;36:1810-1815.e2 «PMID: 22036281»PubMed
  15. Melton LJ 3rd, Amadio PC, Crowson CS ym. Long-term trends in the incidence of distal forearm fractures. Osteoporos Int 1998;8:341-8 «PMID: 10024904»PubMed
  16. Oyen J, Brudvik C, Gjesdal CG ym. Osteoporosis as a risk factor for distal radial fractures: a case-control study. J Bone Joint Surg Am 2011;93:348-56 «PMID: 21325586»PubMed
  17. Lofthus CM, Frihagen F, Meyer HE ym. Epidemiology of distal forearm fractures in Oslo, Norway. Osteoporos Int 2008;19:781-6 «PMID: 17985071»PubMed
  18. Cameron ID, Murray GR, Gillespie LD ym. Interventions for preventing falls in older people in nursing care facilities and hospitals. Cochrane Database Syst Rev 2010;(1):CD005465 «PMID: 20091578»PubMed
  19. Wadsten MÅ, Sayed-Noor AS, Englund E ym. Cortical comminution in distal radial fractures can predict the radiological outcome: a cohort multicentre study. Bone Joint J 2014;96-B:978-83 «PMID: 24986954»PubMed
  20. Slutsky DJ, Herman M. Rehabilitation of distal radius fractures: a biomechanical guide. Hand Clin 2005;21:455-68 «PMID: 16039457»PubMed
  21. Tiippana E. Voidaanko akuutin leikkauskivun kroonistumista ehkäistä? Suom Lääkäril 2015;1-2:48-53
  22. MacDermid JC, Roth JH, Richards RS. Pain and disability reported in the year following a distal radius fracture: a cohort study. BMC Musculoskelet Disord 2003;4:24 «PMID: 14588078»PubMed
  23. Josefsson PO, Rosegren, MK. Complications: An Overview. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Springer Verlag 2014:265
  24. Földhazy Z, Törnkvist H, Elmstedt E ym. Long-term outcome of nonsurgically treated distal radius fractures. J Hand Surg Am 2007;32:1374-84 «PMID: 17996772»PubMed
  25. Changulani M, Okonkwo U, Keswani T ym. Outcome evaluation measures for wrist and hand: which one to choose? Int Orthop 2008;32:1-6 «PMID: 17534619»PubMed
  26. Sandelin H, Jalanko T, Huhtala H ym. Translation and Validation of the Finnish Version of the Patient-Rated Wrist Evaluation Questionnaire (PRWE) in Patients With Acute Distal Radius Fracture. Scand J Surg 2015 Oct 26. pii: 1457496915613649 «PMID: 26503440»PubMed
  27. Flinkkila T. Classification of Distal Radius Fractures. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Berlin: Springer Verlag 2014:83-91
  28. Kural C, Sungur I, Kaya I ym. Evaluation of the reliability of classification systems used for distal radius fractures. Orthopedics 2010;33:801 «PMID: 21053882»PubMed
  29. Arealis G, Galanopoulos I, Nikolaou VS ym. Does the CT improve inter- and intra-observer agreement for the AO, Fernandez and Universal classification systems for distal radius fractures? Injury 2014;45:1579-84 «PMID: 25042062»PubMed
  30. Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-tissue injuries in distal radius fractures. Hand Clin 2012;28:225-33 «PMID: 22554666»PubMed
  31. Davis DI, Baratz M. Soft tissue complications of distal radius fractures. Hand Clin 2010;26:229-35 «PMID: 20494749»PubMed
  32. Young D, Papp S, Giachino A. Physical examination of the wrist. Hand Clin 2010;26:21-36 «PMID: 20006241»PubMed
  33. Cooney WP 3rd, Dobyns JH, Linscheid RL. Complications of Colles' fractures. J Bone Joint Surg Am 1980;62:613-9 «PMID: 6155380»PubMed
  34. Falch JA. Epidemiology of fractures of the distal forearm in Oslo, Norway. Acta Orthop Scand 1983;54:291-5 «PMID: 6846009»PubMed
  35. Rozental TD, Beredjiklian PK, Steinberg DR ym. Open fractures of the distal radius. J Hand Surg Am 2002;27:77-85 «PMID: 11810618»PubMed
  36. Leversedge FJ, Moore TJ, Peterson BC ym. Compartment syndrome of the upper extremity. J Hand Surg Am 2011;36:544-59; quiz 560 «PMID: 21371631»PubMed
  37. Kalyani BS, Fisher BE, Roberts CS ym. Compartment syndrome of the forearm: a systematic review. J Hand Surg Am 2011;36:535-43 «PMID: 21371630»PubMed
  38. Simpson NS, Jupiter JB. Delayed onset of forearm compartment syndrome: a complication of distal radius fracture in young adults. J Orthop Trauma 1995;9:411-8 «PMID: 8537845»PubMed
  39. Stockley I, Harvey IA, Getty CJ. Acute volar compartment syndrome of the forearm secondary to fractures of the distal radius. Injury 1988;19:101-4 «PMID: 3198254»PubMed
  40. De Smet AA, Doherty MP, Norris MA ym. Are oblique views needed for trauma radiography of the distal extremities? AJR Am J Roentgenol 1999;172:1561-5 «PMID: 10350289»PubMed
  41. Catalano LW 3rd, Cole RJ, Gelberman RH ym. Displaced intra-articular fractures of the distal aspect of the radius. Long-term results in young adults after open reduction and internal fixation. J Bone Joint Surg Am 1997;79:1290-302 «PMID: 9314391»PubMed
  42. Pruitt DL, Gilula LA, Manske PR ym. Computed tomography scanning with image reconstruction in evaluation of distal radius fractures. J Hand Surg Am 1994;19:720-7 «PMID: 7806791»PubMed
  43. Biswas D, Bible JE, Bohan M ym. Radiation exposure from musculoskeletal computerized tomographic scans. J Bone Joint Surg Am 2009;91:1882-9 «PMID: 19651945»PubMed
  44. De Cock J, Mermuys K, Goubau J ym. Cone-beam computed tomography: a new low dose, high resolution imaging technique of the wrist, presentation of three cases with technique. Skeletal Radiol 2012;41:93-6 «PMID: 21603872»PubMed
  45. Wijffels MM, Keizer J, Buijze GA ym. Ulnar styloid process nonunion and outcome in patients with a distal radius fracture: a meta-analysis of comparative clinical trials. Injury 2014;45:1889-95 «PMID: 25282298»PubMed
  46. Protopsaltis TS, Ruch DS. Triangular fibrocartilage complex tears associated with symptomatic ulnar styloid nonunions. J Hand Surg Am 2010;35:1251-5 «PMID: 20684924»PubMed
  47. Heo YM, Kim SB, Yi JW ym. Evaluation of associated carpal bone fractures in distal radial fractures. Clin Orthop Surg 2013;5:98-104 «PMID: 23730472»PubMed
  48. Geissler WB, Freeland AE, Savoie FH ym. Intracarpal soft-tissue lesions associated with an intra-articular fracture of the distal end of the radius. J Bone Joint Surg Am 1996;78:357-65 «PMID: 8613442»PubMed
  49. Lindau T, Arner M, Hagberg L. Intraarticular lesions in distal fractures of the radius in young adults. A descriptive arthroscopic study in 50 patients. J Hand Surg Br 1997;22:638-43 «PMID: 9752922»PubMed
  50. Richards RS, Bennett JD, Roth JH ym. Arthroscopic diagnosis of intra-articular soft tissue injuries associated with distal radial fractures. J Hand Surg Am 1997;22:772-6 «PMID: 9330132»PubMed
  51. Hanker GJ. Radius fractures in the athlete. Clin Sports Med 2001;20:189-201 «PMID: 11227705»PubMed
  52. McKay SD, MacDermid JC, Roth JH ym. Assessment of complications of distal radius fractures and development of a complication checklist. J Hand Surg Am 2001;26:916-22 «PMID: 11561246»PubMed
  53. Dyer G, Lozano-Calderon S, Gannon C ym. Predictors of acute carpal tunnel syndrome associated with fracture of the distal radius. J Hand Surg Am 2008;33:1309-13 «PMID: 18929193»PubMed
  54. Soong M, Ring D. Ulnar nerve palsy associated with fracture of the distal radius. J Orthop Trauma 2007;21:113-6 «PMID: 17304066»PubMed
  55. Pazart F, Stindel E, Le Nen D. Fracture of the distal part of the radius associated with severed ulnar nerve. Chir Main 1999;18:197-201 «PMID: 10855320»PubMed
  56. Linton SJ. Understanding pain for better clinical practice - a psychological perspective. London: Elsevier 2005
  57. OLDER TM, STABLER EV, CASSEBAUM WH. COLLES FRACTURE: EVALUATION AND SELECTION OF THERAPY. J Trauma 1965;5:469-76 «PMID: 14308382»PubMed
  58. Abbaszadegan H, Jonsson U, von Sivers K. Prediction of instability of Colles' fractures. Acta Orthop Scand 1989;60:646-50 «PMID: 2624083»PubMed
  59. Mackenney PJ, McQueen MM, Elton R. Prediction of instability in distal radial fractures. J Bone Joint Surg Am 2006;88:1944-51 «PMID: 16951109»PubMed
  60. Nesbitt KS, Failla JM, Les C. Assessment of instability factors in adult distal radius fractures. J Hand Surg Am 2004;29:1128-38 «PMID: 15576227»PubMed
  61. Makhni EC, Ewald TJ, Kelly S ym. Effect of patient age on the radiographic outcomes of distal radius fractures subject to nonoperative treatment. J Hand Surg Am 2008;33:1301-8 «PMID: 18929192»PubMed
  62. Tahririan MA, Javdan M, Nouraei MH ym. Evaluation of instability factors in distal radius fractures. J Res Med Sci 2013;18:892-6 «PMID: 24497862»PubMed
  63. Leone J, Bhandari M, Adili A ym. Predictors of early and late instability following conservative treatment of extra-articular distal radius fractures. Arch Orthop Trauma Surg 2004;124:38-41 «PMID: 14608466»PubMed
  64. Wichlas F, Haas NP, Lindner T ym. Closed reduction of distal radius fractures: does instability mean irreducibility? Arch Orthop Trauma Surg 2013;133:1073-8 «PMID: 23644896»PubMed
  65. Altissimi M, Mancini GB, Azzarà A ym. Early and late displacement of fractures of the distal radius. The prediction of instability. Int Orthop 1994;18:61-5 «PMID: 8039959»PubMed
  66. Hove LM, Solheim E, Skjeie R ym. Prediction of secondary displacement in Colles' fracture. J Hand Surg Br 1994;19:731-6 «PMID: 7706876»PubMed
  67. Adolphson P, Abbaszadegan H, Jonsson U. Computer-assisted prediction of the instability of Colles' fractures. Int Orthop 1993;17:13-5 «PMID: 8449614»PubMed
  68. Lafontaine M, Hardy D, Delince P. Stability assessment of distal radius fractures. Injury 1989;20:208-10 «PMID: 2592094»PubMed
  69. Wilcke MK, Abbaszadegan H, Adolphson PY. Patient-perceived outcome after displaced distal radius fractures. A comparison between radiological parameters, objective physical variables, and the DASH score. J Hand Ther 2007;20:290-8 «PMID: 17954350»PubMed
  70. Linton SJ, Buer N, Samuelsson L. Pain-related fear, catastrophizing and pain in the recovery from a fracture. Scand J Pain 2010;1:38-42
  71. Jelicic M, Kempen GI. Do psychological factors influence pain following a fracture of the extremities? Injury 1999;30:323-5 «PMID: 10505124»PubMed
  72. van Milligen BA, Lamers F, de Hoop GT ym. Objective physical functioning in patients with depressive and/or anxiety disorders. J Affect Disord 2011;131:193-9 «PMID: 21195484»PubMed
  73. van Lier AM, Payette H. Determinants of handgrip strength in free-living elderly at risk of malnutrition. Disabil Rehabil 2003;25:1181-6 «PMID: 14534061»PubMed
  74. Rantanen T, Penninx BW, Masaki K ym. Depressed mood and body mass index as predictors of muscle strength decline in old men. J Am Geriatr Soc 2000;48:613-7 «PMID: 10855595»PubMed
  75. Phillips HJ, Biland J, Costa R ym. Five-position grip strength measures in individuals with clinical depression. J Orthop Sports Phys Ther 2011;41:149-54 «PMID: 21289457»PubMed
  76. Karnezis IA, Fragkiadakis EG. Association between objective clinical variables and patient-rated disability of the wrist. J Bone Joint Surg Br 2002;84:967-70 «PMID: 12358387»PubMed
  77. Miranda H, Kaila-Kangas L, Ahola K. Särkyä ja alakuloa - tuki- ja liikuntaelinten kivun ja masentuneisuuden yhteisesiintyvyys Suomessa. Helsinki: Työterveyslaitos, 2011; http://www.julkari.fi/handle/10024/134940
  78. Linton SJ, Nicholas MK, MacDonald S ym. The role of depression and catastrophizing in musculoskeletal pain. Eur J Pain 2011;15:416-22 «PMID: 20884261»PubMed
  79. Roh YH, Lee BK, Noh JH ym. Effect of anxiety and catastrophic pain ideation on early recovery after surgery for distal radius fractures. J Hand Surg Am 2014;39:2258-64.e2 «PMID: 25283489»PubMed
  80. Chung KC, Haas A. Relationship between patient satisfaction and objective functional outcome after surgical treatment for distal radius fractures. J Hand Ther 2009;22:302-7; quiz 308 «PMID: 19560317»PubMed
  81. Gelberman RH, Szabo RM, Mortensen WW. Carpal tunnel pressures and wrist position in patients with colles' fractures. J Trauma 1984;24:747-9 «PMID: 6471140»PubMed
  82. Esposito J, Schemitsch EH, Saccone M ym. External fixation versus open reduction with plate fixation for distal radius fractures: a meta-analysis of randomised controlled trials. Injury 2013;44:409-16 «PMID: 23298757»PubMed
  83. Walenkamp MM, Bentohami A, Beerekamp MS ym. Functional outcome in patients with unstable distal radius fractures, volar locking plate versus external fixation: a meta-analysis. Strategies Trauma Limb Reconstr 2013;8:67-75 «PMID: 23892535»PubMed
  84. Walenkamp MM, Goslings JC, Beumer A ym. Surgery versus conservative treatment in patients with type A distal radius fractures, a randomized controlled trial. BMC Musculoskelet Disord 2014;15:90 «PMID: 24642190»PubMed
  85. Wei J, Yang TB, Luo W ym. Complications following dorsal versus volar plate fixation of distal radius fracture: a meta-analysis. J Int Med Res 2013;41:265-75 «PMID: 23569022»PubMed
  86. Kelley BP, Shauver MJ, Chung KC. Management of Acute Postoperative Pain in Hand Surgery: A Systematic Review. J Hand Surg Am 2015;40:1610-9, 1619.e1 «PMID: 26213198»PubMed
  87. Dahl JB, Nielsen RV, Wetterslev J ym. Post-operative analgesic effects of paracetamol, NSAIDs, glucocorticoids, gabapentinoids and their combinations: a topical review. Acta Anaesthesiol Scand 2014;58:1165-81 «PMID: 25124340»PubMed
  88. Mathiesen O, Wetterslev J, Kontinen VK ym. Adverse effects of perioperative paracetamol, NSAIDs, glucocorticoids, gabapentinoids and their combinations: a topical review. Acta Anaesthesiol Scand 2014;58:1182-98 «PMID: 25116762»PubMed
  89. Uchiyama S, Itsubo T, Nakamura K ym. Effect of early administration of alendronate after surgery for distal radial fragility fracture on radiological fracture healing time. Bone Joint J 2013;95-B:1544-50 «PMID: 24151277»PubMed
  90. Aspenberg P. Pharmacological Treatment of distal radial fractures. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Springer Verlag 2014:101-4
  91. Forward DP, Lindau TR, Melsom DS. Intercarpal ligament injuries associated with fractures of the distal part of the radius. J Bone Joint Surg Am 2007;89:2334-40 «PMID: 17974874»PubMed
  92. Mrkonjic A, Geijer M, Lindau T ym. The natural course of traumatic triangular fibrocartilage complex tears in distal radial fractures: a 13-15 year follow-up of arthroscopically diagnosed but untreated injuries. J Hand Surg Am 2012;37:1555-60 «PMID: 22835585»PubMed
  93. Souer JS, Ring D, Matschke S ym. Effect of an unrepaired fracture of the ulnar styloid base on outcome after plate-and-screw fixation of a distal radial fracture. J Bone Joint Surg Am 2009;91:830-8 «PMID: 19339567»PubMed
  94. Adolfsson L, Scheer J. Acute injuries around the distal ulna. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Springer Verlag 2014:225-31
  95. Kopylov P, Runnqvist K, Jonsson K ym. Norian SRS versus external fixation in redisplaced distal radial fractures. A randomized study in 40 patients. Acta Orthop Scand 1999;70:1-5 «PMID: 10191737»PubMed
  96. Bentohami A, de Korte N, Sosef N ym. Study protocol: non-displaced distal radial fractures in adult patients: three weeks vs. five weeks of cast immobilization: a randomized trial. BMC Musculoskelet Disord 2014;15:24 «PMID: 24443982»PubMed
  97. Basso O, Pike JM. The effect of low frequency, long-wave ultrasound therapy on joint mobility and rehabilitation after wrist fracture. J Hand Surg Br 1998;23:136-9 «PMID: 9571510»PubMed
  98. Cheing GL, Wan JW, Kai Lo S. Ice and pulsed electromagnetic field to reduce pain and swelling after distal radius fractures. J Rehabil Med 2005;37:372-7 «PMID: 16287669»PubMed
  99. Chou YH, Li SH, Liao SF ym. Case report: Manual lymphatic drainage and kinesio taping in the secondary malignant breast cancer-related lymphedema in an arm with arteriovenous (A-V) fistula for hemodialysis. Am J Hosp Palliat Care 2013;30:503-6 «PMID: 22879520»PubMed
  100. Bentohami A, de Burlet K, de Korte N ym. Complications following volar locking plate fixation for distal radial fractures: a systematic review. J Hand Surg Eur Vol 2014;39:745-54 «PMID: 24262583»PubMed
  101. Grewal R, MacDermid JC. The risk of adverse outcomes in extra-articular distal radius fractures is increased with malalignment in patients of all ages but mitigated in older patients. J Hand Surg Am 2007;32:962-70 «PMID: 17826547»PubMed
  102. Squitieri L, Reichert H, Kim HM ym. Application of the brief international classification of functioning, disability, and health core set as a conceptual model in distal radius fractures. J Hand Surg Am 2010;35:1795-1805.e1 «PMID: 20934818»PubMed
  103. Rozental TD, Blazar PE, Franko OI ym. Functional outcomes for unstable distal radial fractures treated with open reduction and internal fixation or closed reduction and percutaneous fixation. A prospective randomized trial. J Bone Joint Surg Am 2009;91:1837-46 «PMID: 19651939»PubMed
  104. Jupiter JB, Marent-Huber M, LCP Study Group. Operative management of distal radial fractures with 2.4-millimeter locking plates. A multicenter prospective case series. J Bone Joint Surg Am 2009;91:55-65 «PMID: 19122079»PubMed
  105. Gabl M, Arora R. Outcome assessment after distal radius fractures. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Springer Verlag 2014:53-9
  106. Gillespie LD, Gillespie WJ, Robertson MC ym. Interventions for preventing falls in elderly people. Cochrane Database Syst Rev 2003;(4):CD000340 «PMID: 14583918»PubMed
  107. Honkanen RJ, Honkanen K, Kröger H ym. Risk factors for perimenopausal distal forearm fracture. Osteoporos Int 2000;11:265-70 «PMID: 10824244»PubMed
  108. Franchignoni F, Vercelli S, Giordano A ym. Minimal clinically important difference of the disabilities of the arm, shoulder and hand outcome measure (DASH) and its shortened version (QuickDASH). J Orthop Sports Phys Ther 2014;44:30-9 «PMID: 24175606»PubMed
  109. Walenkamp MM, de Muinck Keizer RJ, Goslings JC ym. The Minimum Clinically Important Difference of the Patient-rated Wrist Evaluation Score for Patients With Distal Radius Fractures. Clin Orthop Relat Res 2015;473:3235-41 «PMID: 26040969»PubMed
  110. Müller ME. Distal Radius. Kirjassa: Müller ME, Nazarian S, Koch P, Schatzker J (toim.) Classification of Fractures. Berlin: Springer Verlag 106-15
  111. Fernández DL. Fractures of the distal radius: operative treatment. Instr Course Lect 1993;42:73-88 «PMID: 8463706»PubMed
  112. Frykman G. Fracture of the distal radius including sequelae--shoulder-hand-finger syndrome, disturbance in the distal radio-ulnar joint and impairment of nerve function. A clinical and experimental study. Acta Orthop Scand 1967:(Suppl 108):3+ «PMID: 4175195»PubMed
  113. Colles A. On the fracture of the carpal extremity of the radius. Edinb Med Surg J. 1814;10:181. Clin Orthop Relat Res 2006;445:5-7 «PMID: 16601406»PubMed
  114. Smith RW. A Treatise on Fractures in the Vicinity of Joints and on Certain Forms of Accidental and Congenital Dislocations. Dublin: Hodges and Smith 1847:6-164
  115. Barton JR. Viewsand treatment of an important injury of the wrist. Medical Examiner 1838;1:365-8
  116. Hamilton FH. A Practical Treatise on Fractures and Dislocations. Philadelphia: Blanchard and Lea 1860
  117. Hutchinson J. Original Lectures. Notes on some of the more rare forms of fractures and dislocations. Medical Times Gazette 1866;30:683-4
  118. Helm RH, Tonkin MA. The chauffeur's fracture: simple or complex? J Hand Surg Br 1992;17:156-9 «PMID: 1588196»PubMed
  119. SCHECK M. Long-term follow-up of treatment of comminuted fractures of the distal end of the radius by transfixation with Kirschner wires and cast. J Bone Joint Surg Am 1962;44-A:337-51 «PMID: 14039000»PubMed
  120. Galeazzi R. Di una particolare sindrome traumatica dello scheletro dell' avambracchio. Atti Mem Soc Lombardi Chir 1934;2:12-27
  121. Abbaszadegan H, Jonsson U. External fixation or plaster cast for severely displaced Colles' fractures? Prospective 1-year study of 46 patients. Acta Orthop Scand 1990;61:528-30 «PMID: 2281760»PubMed
  122. Arora R, Lutz M, Deml C ym. A prospective randomized trial comparing nonoperative treatment with volar locking plate fixation for displaced and unstable distal radial fractures in patients sixty-five years of age and older. J Bone Joint Surg Am 2011;93:2146-53 «PMID: 22159849»PubMed
  123. Avenell A, Gillespie WJ, Gillespie LD ym. Vitamin D and vitamin D analogues for preventing fractures associated with involutional and post-menopausal osteoporosis. Cochrane Database Syst Rev 2009;(2):CD000227 «PMID: 19370554»PubMed
  124. Azzopardi T, Ehrendorfer S, Coulton T ym. Unstable extra-articular fractures of the distal radius: a prospective, randomised study of immobilisation in a cast versus supplementary percutaneous pinning. J Bone Joint Surg Br 2005;87:837-40 «PMID: 15911669»PubMed
  125. Baruah RK, Islam M, Haque R. Immobilisation of extra-articular distal radius fractures (Colles type) in dorsiflexion. The functional and anatomical outcome. J Clin Orthop Trauma 2015;6:167-72 «PMID: 26155052»PubMed
  126. Batra S, Gupta A. The effect of fracture-related factors on the functional outcome at 1 year in distal radius fractures. Injury 2002;33:499-502 «PMID: 12098546»PubMed
  127. Bischoff-Ferrari HA, Willett WC, Orav EJ ym. A pooled analysis of vitamin D dose requirements for fracture prevention. N Engl J Med 2012;367:40-9 «PMID: 22762317»PubMed
  128. Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised trial of effect of alendronate on risk of fracture in women with existing vertebral fractures. Fracture Intervention Trial Research Group. Lancet 1996;348:1535-41 «PMID: 8950879»PubMed
  129. Blatter G, Papp P, Magerl F. A comparison of 2 methods of plastic cast fixation in treatment of loco classico radius fracture. A prospective, randomized study. Unfallchirurg 1994;97:534-40 «PMID: 7809641»PubMed
  130. Brehmer JL, Husband JB. Accelerated rehabilitation compared with a standard protocol after distal radial fractures treated with volar open reduction and internal fixation: a prospective, randomized, controlled study. J Bone Joint Surg Am 2014;96:1621-30 «PMID: 25274787»PubMed
  131. Cauley JA, Robbins J, Chen Z ym. Effects of estrogen plus progestin on risk of fracture and bone mineral density: the Women's Health Initiative randomized trial. JAMA 2003;290:1729-38 «PMID: 14519707»PubMed
  132. Chung M, Balk EM, Brendel M ym. Vitamin D and calcium: a systematic review of health outcomes. Evid Rep Technol Assess (Full Rep) 2009:1-420 «PMID: 20629479»PubMed
  133. Costa ML, Achten J, Parsons NR ym. Percutaneous fixation with Kirschner wires versus volar locking plate fixation in adults with dorsally displaced fracture of distal radius: randomised controlled trial. BMJ 2014;349:g4807 «PMID: 25096595»PubMed
  134. Cranney A, Horsley T, O'Donnell S ym. Effectiveness and safety of vitamin D in relation to bone health. Evid Rep Technol Assess (Full Rep) 2007:1-235 «PMID: 18088161»PubMed
  135. Diaz-Garcia RJ, Oda T, Shauver MJ ym. A systematic review of outcomes and complications of treating unstable distal radius fractures in the elderly. J Hand Surg Am 2011;36:824-35.e2 «PMID: 21527140»PubMed
  136. DiBenedetto MR, Lubbers LM, Ruff ME ym. Quantification of error in measurement of radial inclination angle and radial-carpal distance. J Hand Surg Am 1991;16:399-400 «PMID: 1861017»PubMed
  137. DIPART (Vitamin D Individual Patient Analysis of Randomized Trials) Group. Patient level pooled analysis of 68 500 patients from seven major vitamin D fracture trials in US and Europe. BMJ 2010;340:b5463 «PMID: 20068257»PubMed
  138. Ekrol I, Duckworth AD, Ralston SH ym. The influence of vitamin C on the outcome of distal radial fractures: a double-blind, randomized controlled trial. J Bone Joint Surg Am 2014;96:1451-9 «PMID: 25187584»PubMed
  139. Friberg S, Lundström B. Radiographic measurements of the radio-carpal joint in normal adults. Acta Radiol Diagn (Stockh) 1976;17:249-56 «PMID: 1274658»PubMed
  140. Földhazy Z, Ahrengart L. External fixation versus closed treatment of displaced distal radial fractures in elderly patients: a randomized controlled trial. Curr Orthopeadic Pract 2010;21:288-95
  141. Gupta R, Raheja A, Modi U. Colles' fracture: management by percutaneous crossed-pin fixation versus plaster of Paris cast immobilization. Orthopedics 1999;22:680-2 «PMID: 10418864»PubMed
  142. Handoll HH, Huntley JS, Madhok R. External fixation versus conservative treatment for distal radial fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2007;(3):CD006194 «PMID: 17636832»PubMed
  143. Handoll HH, Madhok R, Howe TE. Rehabilitation for distal radial fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2006;(3):CD003324 «PMID: 16856004»PubMed
  144. Handoll HH, Madhok R. Conservative interventions for treating distal radial fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2003;(2):CD000314 «PMID: 12804395»PubMed
  145. Hegeman JH, Oskam J, Palen J, Duis HJ, Vierhout PA. Primary external fixation versus plaster immobilization of the intra-articular unstable distal radial fracture in the elderly. Aktuelle Traumatol 2004;34:64-70
  146. Heo YM, Roh JY, Kim SB ym. Evaluation of the sigmoid notch involvement in the intra-articular distal radius fractures: the efficacy of computed tomography compared with plain X-ray. Clin Orthop Surg 2012;4:83-90 «PMID: 22379560»PubMed
  147. Hollevoet N, Van Maele G, Van Seymortier P ym. Comparison of palmar tilt, radial inclination and ulnar variance in left and right wrists. J Hand Surg Br 2000;25:431-3 «PMID: 10991805»PubMed
  148. Horne JG, Devane P, Purdie G. A prospective randomized trial of external fixation and plaster cast immobilization in the treatment of distal radial fractures. J Orthop Trauma 1990;4:30-4 «PMID: 2179492»PubMed
  149. Howard PW, Stewart HD, Hind RE ym. External fixation or plaster for severely displaced comminuted Colles' fractures? A prospective study of anatomical and functional results. J Bone Joint Surg Br 1989;71:68-73 «PMID: 2915010»PubMed
  150. Jafari D, Shariatzadeh H, Mazhar FN ym. Radial inclination and palmar tilt as risk factors for Kienböck's disease. Am J Orthop (Belle Mead NJ) 2012;41:E145-6 «PMID: 23431518»PubMed
  151. Johnson PG, Szabo RM. Angle measurements of the distal radius: a cadaver study. Skeletal Radiol 1993;22:243-6 «PMID: 8316865»PubMed
  152. Karnezis IA, Panagiotopoulos E, Tyllianakis M ym. Correlation between radiological parameters and patient-rated wrist dysfunction following fractures of the distal radius. Injury 2005;36:1435-9 «PMID: 16256994»PubMed
  153. Kelly AJ, Warwick D, Crichlow TP ym. Is manipulation of moderately displaced Colles' fracture worthwhile? A prospective randomized trial. Injury 1997;28:283-7 «PMID: 9282183»PubMed
  154. Knirk JL, Jupiter JB. Intra-articular fractures of the distal end of the radius in young adults. J Bone Joint Surg Am 1986;68:647-59 «PMID: 3722221»PubMed
  155. Kreder HJ, Agel J, McKee MD ym. A randomized, controlled trial of distal radius fractures with metaphyseal displacement but without joint incongruity: closed reduction and casting versus closed reduction, spanning external fixation, and optional percutaneous K-wires. J Orthop Trauma 2006;20:115-21 «PMID: 16462564»PubMed
  156. Laino DK, Petchprapa CN, Lee SK. Ulnar variance: correlation of plain radiographs, computed tomography, and magnetic resonance imaging with anatomic dissection. J Hand Surg Am 2012;37:90-7 «PMID: 22119604»PubMed
  157. Leung F, Ozkan M, Chow SP. Conservative treatment of intra-articular fractures of the distal radius–factors affecting functional outcome. Hand surgery: an international journal devoted to hand and upper limb surgery and related research. Asia-Pacific Fed Soc Surg Hand 2000;5:145-53
  158. Lindau T, Oestreich K. Associated injuries in distal radius fractures. Kirjassa: Distal radius fractures. Current concepts. Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Springer 2014:201-9
  159. Lozano-Calderón SA, Souer S, Mudgal C ym. Wrist mobilization following volar plate fixation of fractures of the distal part of the radius. J Bone Joint Surg Am 2008;90:1297-304 «PMID: 18519324»PubMed
  160. MacDermid JC, Donner A, Richards RS ym. Patient versus injury factors as predictors of pain and disability six months after a distal radius fracture. J Clin Epidemiol 2002;55:849-54 «PMID: 12393071»PubMed
  161. Mann FA, Kang SW, Gilula LA. Normal palmar tilt: is dorsal tilting really normal? J Hand Surg Br 1992;17:315-7 «PMID: 1624865»PubMed
  162. McFadyen I, Field J, McCann P ym. Should unstable extra-articular distal radial fractures be treated with fixed-angle volar-locked plates or percutaneous Kirschner wires? A prospective randomised controlled trial. Injury 2011;42:162-6 «PMID: 20691441»PubMed
  163. McQueen MM, Hajducka C, Court-Brown CM. Redisplaced unstable fractures of the distal radius: a prospective randomised comparison of four methods of treatment. J Bone Joint Surg Br 1996;78:404-9 «PMID: 8636175»PubMed
  164. McQueen MM, MacLaren A, Chalmers J. The value of remanipulating Colles' fractures. J Bone Joint Surg Br 1986;68:232-3 «PMID: 3958009»PubMed
  165. Meena S, Sharma P, Gangary SK ym. Role of vitamin C in prevention of complex regional pain syndrome after distal radius fractures: a meta-analysis. Eur J Orthop Surg Traumatol 2015;25:637-41 «PMID: 25488053»PubMed
  166. Merchan EC, Breton AF, Galindo E ym. Plaster cast versus Clyburn external fixation for fractures of the distal radius in patients under 45 years of age. Orthop Rev 1992;21:1203-9 «PMID: 1437248»PubMed
  167. Moroni A, Vannini F, Faldini C ym. Cast vs external fixation: a comparative study in elderly osteoporotic distal radial fracture patients. Scand J Surg 2004;93:64-7 «PMID: 15116824»PubMed
  168. Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormonal replacement therapy reduces forearm fracture incidence in recent postmenopausal women - results of the Danish Osteoporosis Prevention Study. Maturitas 2000;36:181-93 «PMID: 11063900»PubMed
  169. Nelson GN, Stepan JG, Osei DA ym. The impact of patient activity level on wrist disability after distal radius malunion in older adults. J Orthop Trauma 2015;29:195-200 «PMID: 25233158»PubMed
  170. Rodríguez-Merchán EC. Plaster cast versus percutaneous pin fixation for comminuted fractures of the distal radius in patients between 46 and 65 years of age. J Orthop Trauma 1997;11:212-7 «PMID: 9181506»PubMed
  171. Roumen RM, Hesp WL, Bruggink ED. Unstable Colles' fractures in elderly patients. A randomised trial of external fixation for redisplacement. J Bone Joint Surg Br 1991;73:307-11 «PMID: 2005162»PubMed
  172. Sanchez-Sotelo J, Munuera L, Madero R. Treatment of fractures of the distal radius with a remodellable bone cement: a prospective, randomised study using Norian SRS. J Bone Joint Surg Br 2000;82:856-63 «PMID: 10990311»PubMed
  173. Sanders KM, Stuart AL, Williamson EJ ym. Annual high-dose oral vitamin D and falls and fractures in older women: a randomized controlled trial. JAMA 2010;303:1815-22 «PMID: 20460620»PubMed
  174. Sarmiento A, Zagorski JB, Sinclair WF. Functional bracing of Colles' fractures: a prospective study of immobilization in supination vs. pronation. Clin Orthop Relat Res 1980;146:175-83 «PMID: 7371246»PubMed
  175. Schuind FA, Linscheid RL, An KN ym. A normal data base of posteroanterior roentgenographic measurements of the wrist. J Bone Joint Surg Am 1992;74:1418-29 «PMID: 1429800»PubMed
  176. Stein H, Volpin G, Horesh Z ym. Cast or external fixation for fracture of the distal radius. A prospective study of 126 cases. Acta Orthop Scand 1990;61:453-6 «PMID: 2239172»PubMed
  177. Stoffelen DV, Broos PL. Closed reduction versus Kapandji-pinning for extra-articular distal radial fractures. J Hand Surg Br 1999;24:89-91 «PMID: 10190614»PubMed
  178. Trivedi DP, Doll R, Khaw KT. Effect of four monthly oral vitamin D3 (cholecalciferol) supplementation on fractures and mortality in men and women living in the community: randomised double blind controlled trial. BMJ 2003;326:469 «PMID: 12609940»PubMed
  179. Trumble TE, Schmitt SR, Vedder NB. Factors affecting functional outcome of displaced intra-articular distal radius fractures. J Hand Surg Am 1994;19:325-40 «PMID: 8201203»PubMed
  180. Wahlström O. Treatment of Colles' fracture. A prospective comparison of three different positions of immobilization. Acta Orthop Scand 1982;53:225-8 «PMID: 7136568»PubMed
  181. Valdes K, Naughton N, Michlovitz S. Therapist supervised clinic-based therapy versus instruction in a home program following distal radius fracture: a systematic review. J Hand Ther 2014;27:165-73 «PMID: 24508093»PubMed
  182. Wang J, Yang Y, Ma J ym. Open reduction and internal fixation versus external fixation for unstable distal radial fractures: a meta-analysis. Orthop Traumatol Surg Res 2013;99:321-31 «PMID: 23523527»PubMed
  183. Warwick D, Field J, Prothero D ym. Function ten years after Colles' fracture. Clin Orthop Relat Res 1993;295:270-4 «PMID: 8403660»PubMed
  184. Wei DH, Poolman RW, Bhandari M ym. External fixation versus internal fixation for unstable distal radius fractures: a systematic review and meta-analysis of comparative clinical trials. J Orthop Trauma 2012;26:386-94 «PMID: 22108259»PubMed
  185. Vestergaard P, Mosekilde L, Langdahl B. Fracture prevention in postmenopausal women. BMJ Clin Evid 2011;2011: «PMID: 21542947»PubMed
  186. Villar RN, Marsh D, Rushton N ym. Three years after Colles' fracture. A prospective review. J Bone Joint Surg Br 1987;69:635-8 «PMID: 3611172»PubMed
  187. Wilson C, Venner RM. Colles' fracture. Immobilisation in pronation or supination? J R Coll Surg Edinb 1984;29:109-11 «PMID: 6737334»PubMed
  188. Young BT, Rayan GM. Outcome following nonoperative treatment of displaced distal radius fractures in low-demand patients older than 60 years. J Hand Surg Am 2000;25:19-28 «PMID: 10642469»PubMed
  189. Young CF, Nanu AM, Checketts RG. Seven-year outcome following Colles' type distal radial fracture. A comparison of two treatment methods. J Hand Surg Br 2003;28:422-6 «PMID: 12954250»PubMed
  190. Zanetti M, Gilula LA, Jacob HA ym. Palmar tilt of the distal radius: influence of off-lateral projection initial observations. Radiology 2001;220:594-600 «PMID: 11526254»PubMed
Artikkelin tunnus: hoi50109 (050.109)
© 2021 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
Jatka lukemista

A

Estrogeenihoidon vaikutus luuntiheyteen postmenopausaalisilla naisilla

Estrogeeni estää luun mineraalitiheyden pienentymistä postmenopausaalisilla naisilla.

A

Leikkaushoidon vaikuttavuus värttinäluun alaosan murtumissa ikääntyneillä potilailla

Leikkaushoito tuottaa kipsihoitoa vastaavan toiminnallisen mutta paremman röntgenologisen lopputuloksen ikääntyneillä potilailla ja silloin, kun kyseessä ei ole suurienergiainen vamma.

A

Levytys ja ulkoinen kiinnitys värttinäluun alaosan murtuman hoitona

Ulkoinen kiinnitys ja levytys tuottavat samanlaisen lopputuloksen yhden vuoden kohdalla värttinäluun alaosan murtuman hoidossa.

A

Operatiivisesti hoidetun radiusmurtuman värttinäluun alaosan murtuman immobilisaation keston vaikutus ranteen liikkuvuuteen ja toimintakykyyn

Ranteen varhainen mobilisaatio volaarisen levytyksen jälkeen nopeuttaa jonkin verran kuntoutumista distaalisissa radiusmurtumissa ensimmäisten viikkojen aikana, mutta ero häviää 3 kuukauden kohdalla.

A

Värttinäluun alaosan murtuman hoidon komplikaatiot yli 65-vuotiailla

Vaikka konservatiivisella hoidolla radiologinen lopputulos on selvästi operatiivisesti hoidettujen potilaiden tulosta huonompi, sillä ei näytä olevan vaikutusta komplikaatioiden määrään ja varsinkaan toiminnalliseen lopputulokseen yli 65-vuotiailla värttinäluun alaosan murtumapotilailla.

A

Värttinäluun alaosan röntgenanatomian mittauksien toistettavuus ja luotettavuus

Ulnaarisen varianssin, radioulnaarisen inklinaation ja palmaarisen kallistuksen osalta röntgenanatomian mittaus on luotettavaa ja hyvin toistettavaa eri mittaajien välillä. Kuvausprojektion suoruus vaikuttaa merkittävästi volaarisen kallistuksen mittaustuloksiin.

A

Värttinäluun alaosan röntgenanatomian normaali vaihtelu

Ranteen normaalianatomia vaihtelee merkittävästi; 95 % väestöstä ulna on röntgenkuvista mitattuna keskimäärin noin 0,5 mm radiusta lyhempi mutta yksilöiden välinen vaihtelu on suurta (keskihajonta noin 2 mm). Radiuksen nivelpinnan radioulnaarinen inklinaatio on keskimäärin noin 25 astetta (keskihajonta noin 3 astetta) ja volaarinen kallistus noin 10 astetta (keskihajonta noin 4 astetta).

B

D-vitamiini- ja kalsiumlisä yli 65-vuotiaiden luunmurtumien estossa

D-vitamiini- ja kalsiumlisä ilmeisesti vähentää luunmurtumien esiintyvyyttä vain niillä yli 65-vuotiailla, joiden D-vitamiinitilanne on riittämätön.

B

Leikkaushoidon vaikuttavuus värttinäluun alaosan murtumissa nuorilla ja keski-ikäisillä

Leikkaushoito metallipiikeillä tai ulkoisella kiinnityslaitteella saattaa tuottaa kipsihoitoa paremman toiminnallisen ja röntgenologisen tuloksen nuorten ja keski-ikäisten pirstaleisissa murtumissa.

B

Levytys ja K-piikkifiksaatio värttinäluun alaosan murtuman hoitona

Levytys tuottanee K-piikkifiksaatiota paremman radiologisen lopputuloksen mutta toiminnallisessa tuloksessa ei liene eroa.

B

Luutuneen värttinäluun alaosan murtuman kallistuman vaikutus hoitotulokseen

Värttinäluun alaosan murtuman aiheuttaman nivelpinnan kaltevuudella saattaa olla vaikutusta hoidon lopputulokseen alle 65-vuotiailla potilailla, mutta sen vaikutus on vähäisempi kuin lyhentymän.

B

Posttraumaattinen nivelrikko ja toiminnallinen lopputulos värttinäluun alaosan murtuman saaneilla potilailla

Oireilevan nivelrikon kehittyminen intra-artikulaarisissa värttinäluun alaosan murtumissa näyttää olevan harvinaista vähän käsiään kuormittavilla ikääntyneillä, vaikka murtuma-asentoa ei korjattaisi optimaaliseksi.

B

Värttinäluun alaosan murtuman asennon pettäminen kipsaushoidon aikana: ennusteelliset muuttujat

Potilaan ikä, nivelpinnan dorsaalinen kallistuskulma, ulnavarianssi ja värttinäluun metafyysialueen pirstaleisuus saattavat ennustaa värttinäluun murtuman asennon pettämistä (instabiliteettia) kipsihoidon aikana.

B

Värttinäluun alaosan murtuman ulkoinen kiinnitys vs kipsihoito

Kipsihoito tuottaa ilmeisesti ulkoista kiinnitystä vastaavan toiminnallisen tuloksen dorsaalisesti dislosoituneen instabiilin värttinäluun alaosan murtuman hoidossa.

B

Värttinäluun lyhentymän vaikutus toiminnalliseen tulokseen

Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen yli 3 mm:n lyhentymä saattaa huonontaa toiminnallista tulosta aiheuttamalla pitkittynyttä kipua ja alentamalla ranteen liikelaajuutta ja käden puristusvoimaa nuoremmilla ihmisillä, mutta yli 65-vuotiailla lyhentymällä ei ole selvää vaikutusta lopputulokseen.

B

Yli 65-vuotiaiden värttinäluun alaosan murtuman operatiivinen hoito

Yli 65-vuotiaiden potilaiden värttinäluun alaosan murtumien hoidossa kannattaa ilmeisesti suosia konservatiivista hoitolinjaa.

C

Bisfosfonaattien käyttö värttinäluun alaosan murtuman ehkäisemisessä

Alendronaatin käyttö saattaa vähentää rannemurtumien esiintyvyyttä vaikeaa postmenopausaalista luukatoa sairastavilla naisilla, mutta yhden murtuman ehkäisemiseksi täytyy kuitenkin hoitaa 53 potilasta 3 vuoden ajan.

C

C-vitamiinilisä värttinäluun alaosan murtuman jälkeen ja CRPS:n ehkäisyssä

C-vitamiinilisä saattaa ehkäistä värttinäluun alaosan murtuman jälkeistä CRPS-oiretta, mutta toimintakykyä se ei parantane.

C

Kipsausasennon merkitys värttinäluun alaosan murtumien konservatiivisessa hoidossa

Värttinäluun alaosan murtuma kannattanee kipsata funktioasentoon (kämmenluiden linja poikkeaa 0–20 astetta ojennussuuntaan värttinäluun linjasta).

C

Lopputulosta ennakoivat tekijät värttinäluun alaosan murtumapotilailla

Potilaan tapaturmavakuutus saattaa olla yhteydessä huonompaan koettuun toipumiseen värttinäluun alaosan murtuman jälkeen.

C

Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen kuntoutus kotona tai polikliinisesti

Omatoiminen ohjeistettu kotiharjoittelu lienee riittävä ongelmitta paranevassa värttinäluun alaosan murtumassa.

C

Värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidon (ulkoinen kiinnityslaite) hyöty (yli 60-vuotiailla) asennon pettäessä kipsihoidon aikana

Kipsaushoidon aikana pettävän värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidosta (ulkoinen kiinnityslaite) ei liene hyötyä yli 60-vuotiailla.

C

Värttinäluun nivelpinnan epätasaisuuden vaikutus toiminnalliseen tulokseen

Nivelpinnalle jäänyt yli 1 mm:n epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.

D

Värttinäluun alaosan murtuma ja eri fysioterapiamenetelmät

Eri fysioterapiamenetelmien vaikuttavuudesta ei ole luotettavaa näyttöä aikuisten värttinäluun alaosien murtumien kuntoutuksessa.

D

Värttinäluun alaosan murtuman uudelleen reposition hyöty ikääntyneillä (yli 60-vuotiailla) asennon pettäessä kipsihoidon aikana

Värttinäluun alaosan uudelleenrepositiosta ei välttämättä ole hyötyä, jos asento pettää kipsaushoidon aikana ikääntyneillä (yli 60-vuotiailla), mutta luotettava tutkimusnäyttö asiasta puuttuu.

D

Värttinäluun alaosan murtumiin liittyvien nivelsidevammojen esiintyvyys ja hoito

Lievä SL-ligamentin vaurio ei vaikuttane lopputulokseen mutta täydellinen repeämä saattaa huonontaa lopputulosta. Luotettava tutkimusnäyttö sen korjauksen vaikutuksesta lopputulokseen puuttuu. Hoitamaton TFCC-vaurio ei näytä vaikuttavan toimintakykyyn.

Hyvän kuvan kriteerit
Mittaukset
Ranteen röntgenkuvan asettelu
Suora rannekuva ja sivukuva, luut
Värttinäluun alaosan anatomiakuva 1
Värttinäluun alaosan anatomiakuva 2
Värttinäluun alaosan anatomiakuva 3
Värttinäluun alaosan murtuman virheasennot
Värttinäluun alaosan tavalliset murtumatyypit

Muut versiot

PDF

Opi ja ota käyttöön

Miten käytän Käypä hoito -suositusta?
Anna palautetta suosituksesta

Aiheeseen liittyviä suosituksia