Takaisin

Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen kuntoutus kotona tai polikliinisesti

Näytönastekatsaukset
Kia Pelto-Vasenius
2.5.2016

Näytön aste: C

Omatoiminen ohjeistettu kotiharjoittelu lienee riittävä ongelmitta paranevassa värttinäluun alaosan murtumassa.

Amerikkalaisessa systemaattisessa katsauksessa «Valdes K, Naughton N, Michlovitz S. Therapist supe...»1 vertailtiin kertaalleen ohjeistetun kotiharjoittelun tehoa fysioterapeutin ohjaamaan polikliiniseen fysioterapiaan aikuisilla, joilla on ongelmitta paranemassa oleva radiusmurtuma. Pubmed- ja Pedro-kannoista löytyneistä englanninkielisistä artikkeleista sisäänottokriteerit täytti 7 tutkimusta. Sisällöllisesti tutkimukset olivat arvioitu laadullisesti kohtalaisesta korkealaatuisiin. Sisällytetyt tutkimukset olivat varsin homogeenisia. Yhteensä potilaita oli 381, joista naisia oli 292 ja miehiä 89. Konservatiivisesti kipsillä hoidettiin 57 % ja loput operatiivisesti joko volaarisella levyllä (39 %) tai piikkifiksaatiolla ja kipsillä (4 %). Poliklinikalla fysioterapiassa käyneiden potilaiden keski-ikä oli 69,7 vuotta (vaihtelu 50,7–74,4 vuotta) ja kotiharjoitteluryhmän keski-ikä 61 vuotta (48,6–77,3 vuotta). Demografialtaan potilasryhmät eivät poikenneet toisistaan.

Ohjattu fysioterapia ja kotiharjoitteluohjeet vaihtelivat paljon, ja ne oli kuvattu osin puutteellisesti. 2 tutkimuksessa joko lääkäri tai fysioterapeutti ohjasi kotiharjoitteet, ja 3 tutkimuksessa kotiharjoitteluryhmä sai erillisen ohjekirjasen. Molemmissa ryhmissä fysioterapia sisälsi pääasiassa aktiivisia ja passiivisia liikeharjoitteita, venyttelyjä ja vahvistavia ja toiminnallisia harjoitteita. Ohjattu fysioterapia vaihteli 3:sta käynnistä 2–3 kertaa viikossa tapahtuvaan fysioterapiaan, keskimäärin 37,5 käyntiä. Kotiohjelman ohjeistus vaihteli myös 3–4 kertaa päivässä tapahtuvaan harjoitteluun. Tosin kotiharjoittelumääriä ei seurattu.

Seuranta-aika vaihteli 3 viikosta 9 kuukauteen. 4 tutkimuksessa potilaita seurattiin 6–9 kuukautta. Tuloksiltaan ranteen ja kyynärvarren liikkuvuus, puristusvoima tai toimintakyky paranivat samalla lailla, eikä ryhmissä ollut eroja. Harjoittelu hyödytti molempia. Tämä tutkimus ei osoittanut eroja käden toimintakyvyssä ohjeistetun kotiharjoittelun tai polikliinisen harjoittelun välillä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Valdes K, Naughton N, Michlovitz S. Therapist supervised clinic-based therapy versus instruction in a home program following distal radius fracture: a systematic review. J Hand Ther 2014;27:165-73 «PMID: 24508093»PubMed