Takaisin

Parodontiitin hoidon vaikutus diabeteksen hoitotasapainoon

Näytönastekatsaukset
Marja Pöllänen
18.3.2024

Näytön aste: B

Parodontiitin hoidolla voidaan ilmeisesti parantaa diabeteksen hoitotasapainoa (interventioryhmässä HbA1c pienenee keskimäärin 0,43 % enemmän kuin kontrolliryhmässä).

Cochrane-katsaukseen «Simpson TC, Clarkson JE, Worthington HV, ym. Treat...»1 tehtiin kirjallisuushaku Cochrane Oral Health's Trials Register-, Cochrane Central Register of Controlled Trials-, Cochrane-, MEDLINE Ovid-, Embase Ovid-, CINAHL EBSCO-, LILACS BIREME- ja Caribbean Health Science Information -tietokannoista syyskuuhun 2021 asti. Katsaukseen otettiin mukaan 35 RCT-tutkimusta, joissa oli yhteensä 3249 diabetesta sairastavaa osallistujaa. Kaikki tutkittavat olivat yli 16-vuotiaita ja yhden tutkimuksen osallistujia lukuun ottamatta tyypin 2 diabetesta sairastavia. Tutkittavat satunnaistettiin parodontologista anti-infektiivistä hoitoa (omahoidon ohjaus ja näkyvän sekä ikenen alaisen hammaskiven poisto) saavien ryhmään ja verrokkiryhmään, joka ei saanut lainkaan hoitoa tai sai hoitoa tutkimuksen päätyttyä. Osassa tutkimuksista verrokkiryhmä sai omahoidon opetusta tai näkyvien hammaspeitteiden puhdistuksen, mutta ei ikenen alaista hammaskiven poistoa. Seuranta-aika oli 3–12 kuukautta. Tutkittavien diabeteksen hoitotasapaino vaihteli alkutilanteessa (hyvä, kohtalainen, huono), ja kaikilla HbA1c oli ≥ 6,5 %.

2 tutkimuksen harhan riski oli pieni, 14 tutkimuksen suuri ja 19 tutkimuksen epäselvä. Ensisijainen tulosmuuttuja oli HbA1c:n muutos. Kolme kuukautta hoidon jälkeen (30 tutkimusta) interventio- ja kontrolliryhmän HbA1c:n muutoksen ero oli -0,43 % (4,7 mmol/mol) interventioryhmän hyväksi (95 % luottamusväli -0,59 – -0,28 % ja -6,4 – -3,0 mmol/mol, P < 0,00001). Kuuden kuukauden jälkeen (12 tutkimusta) ero oli 0,30 %, (3,3 mmol/mol) (95 % luottamusväli -0,52 – -0,0 8 % ja -5,7 – -0,9 mmol/mol). Kahdentoista kuukauden seurannassa (1 tutkimus) ero oli 0,50 % (5,4 mmol/mol) (95 % luottamusväli -0,55 % – -0,45 % ja -6,0 – -4,9 mmol/mol).

Osassa tutkimuksista raportoitiin toissijaisena lopputulosmuuttujana haittavaikutuksia eikä interventio- ja verrokkiryhmän välillä todettu eroja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kommentti

HbA1c-muutoksen pysyvyyttä 12 kuukauden seurannassa tutkittiin vain yhdessä tutkimuksessa «D'Aiuto F, Gkranias N, Bhowruth D, ym. Systemic ef...»2, «Correction to Lancet Diabetes Endocrinol 2018; 6: ...»3. Sen perusteella tulos vaikuttaisi säilyvän tai jopa suurenevan (ero ryhmien välillä 0,6 % 12 kuukauden seurannassa), jos ylläpitohoito toteutuu 3 kuukauden välein. Parodontiitin hoidon jälkeen tarvitaan aina hyvää omahoitoa ja elinikäistä ammattimaista ylläpitohoitoa, eikä voida olettaa, että tulos säilyisi ilman säännöllistä parodontologista ylläpitohoitoa. Näyttäisi siltä, että diabetespotilaan parodontologista ylläpitohoitoväliä ei kannata määrittää pidemmäksi kuin 3–6 kuukautta.

Kirjallisuutta

  1. Simpson TC, Clarkson JE, Worthington HV, ym. Treatment of periodontitis for glycaemic control in people with diabetes mellitus. Cochrane Database Syst Rev 2022;4(4):CD004714 «PMID: 35420698»PubMed
  2. D'Aiuto F, Gkranias N, Bhowruth D, ym. Systemic effects of periodontitis treatment in patients with type 2 diabetes: a 12 month, single-centre, investigator-masked, randomised trial. Lancet Diabetes Endocrinol 2018;6(12):954-965 «PMID: 30472992»PubMed
  3. Correction to Lancet Diabetes Endocrinol 2018; 6: 954-65. Lancet Diabetes Endocrinol 2019;7(3):e3 «PMID: 30782470»PubMed