Takaisin

Primaarijuurihoidon onnistumisen todennäköisyys

Näytönastekatsaukset
Tuija Palin-Palokas
2.5.2016

Näytön aste: A

Primaarijuurihoidon onnistumisen todennäköisyys on käytetystä kriteeristöstä riippuen 70–81 % silloin, kun hampaassa on apikaalinen parodontiitti ja 83–90 % silloin, kun apikaalista muutosta ei ole, hoitomenetelmästä ja toteuttajan koulutuksen tasosta riippumatta.

Kahdessa osassa julkaistun systemoidun kirjallisuuskatsauksen ensimmäisessä osassa «Ng YL, Mann V, Rahbaran S, Lewsey J, Gulabivala K....»1, johon sisältyi meta-analyysi, arvioitiin 63 mukaanottokriteerit täyttänyttä primaarijuurihoidon pitkittäistutkimusta. Tutkimusten seuranta-aika oli vähintään 6 kuukautta, ja hoitotulos oli arvioitu joko radiologisesti tai radiologisesti ja kliinisesti. Tutkimuksista 6 oli satunnaistettuja kliinisiä kokeita, 7 kohorttitutkimuksia ja 49 retrospektiivisiä havainnointitutkimuksia. Alkuperäistutkimukset oli julkaistu vuosina 1922–2002. Seurantaan osallistuneiden tutkittavien osuus (recall rate) vaihteli 11–100 %, keskiluku oli 53 %. Tutkimuksista 15:ssä oli tutkittavia seurattu vähintään 4 vuoden ajan, näistä puolet oli pohjoismaisia tutkimuksia.

Tutkimuksissa hoidettujen hampaiden tai juurien määrä vaihteli 22:sta 2 921:een. Noin puolessa tutkimuksista (27) hoidon lopputulosta oli arvioitu radiologisesti, muissa sekä radiologisesti että kliinisesti. Ainoastaan 19 tutkimuksessa oli käytetty kahta havainnoijaa hoitotuloksen laadun radiologiseen määrittämiseen: näistä 8:ssa tutkijat oli kalibroitu, ja tutkijoiden välinen vaihtelu oli testattu 9 tutkimuksessa. Radiologinen lopputilanne oli arvioitu joko periapikaalisen sulauman täydellisenä häviämisenä/ei-häviämisenä tai periapikaalisen sulauman pienenemisenä/ei-pienenemisenä.

Eri kliinisten tekijöiden vaikutusten tilastollista merkitsevyyttä hoidon lopputuloksen kannalta oli tutkimuksissa testattu vaihtelevin metodein, pääasiassa laskemalla chi-neliö (31 tutkimusta). Kolmanneksessa (23) tutkimuksista ei erojen tilastollista merkitsevyyttä ollut testattu lainkaan. Sekoittavien tekijöiden vaikutusta ei ollut huomioitu yhdessäkään tilastollisessa testauksessa.

Systemoidun katsauksen ja meta-analyysin ensimmäisessä osassa «Ng YL, Mann V, Rahbaran S, Lewsey J, Gulabivala K....»1 selvitettiin tutkimusasetelmien vaikutusta hoidon lopputulokseen. Tätä kuvaavia muuttujia olivat julkaisuvuosi, valittu hoidon onnistumiskriteeri, seuranta-ajan pituus, tutkimuksen suoritusmaa ja juurihoitotoimenpiteiden suorittajien hammaslääketieteellinen koulutustaso. Metodina käytettiin metatason regressioanalyysia, jolla tutkittiin tutkimusasetelman vaikutusta juurihoidon onnistumisen vaihteluun.

Tutkimusasetelmaan liittyvistä muuttujista ainoastaan onnistumiskriteerin ankaruus selitti tilastollisesti merkitsevästi eroja hoidon onnistumisessa: ankaramman onnistumiskriteerin mukaan arvioituna primaarijuurihoitojen onnistumisprosentti vaihteli 68–85 %, eikä osuus ollut teknologian kehittymisestä huolimatta muuttunut viimeisten 40–50 vuoden kuluessa. Skandinaavisissa seurantatutkimuksissa juurihoitojen onnistumisprosentit olivat tiukoin kriteerein arvioituina keskimäärin muita parempia, vaikkakaan ero ei meta-analyysin perusteella ollut tilastollisesti merkitsevä. Erikoishammaslääkäreiden tai jatko-opiskelijoiden suorittamien juurihoitojen tulokset olivat keskimäärin parempia kuin perushammaslääkäreiden, vaikkakaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Ng YL, Mann V, Rahbaran S, Lewsey J, Gulabivala K. Outcome of primary root canal treatment: systematic review of the literature - part 1. Effects of study characteristics on probability of success. Int Endod J 2007;40:921-39 «PMID: 17931389»PubMed