Systemoituun katsaukseen «Huynh-Ba G, Kuonen P, Hofer D ym. The effect of pe...»1 tehtiin kirjallisuushaku MEDLINE-tietokannasta vuoteen 2008 asti, ja sen pohjalta valittiin mukaan 19 artikkelia. Lisäksi manuaalisesta hausta vuosilta 1975–2008 valittiin mukaan 3 artikkelia. Mukaan valituissa artikkeleissa seuranta-ajan piti olla vähintään 5 vuotta. Suurin osa tutkimuksista oli retrospektiivisia seurantatutkimuksia. Yhtään kliinistä satunnaistettua tutkimusta (RCT) ei löytynyt. Tutkimusten vaihtelevien aineistojen ja tulosmuuttujien vuoksi niistä ei voitu tehdä meta-analyysiä. Tulokset esitettiin ryhmiteltynä seuraavalla tavoin: ei-kirurginen furkaatioleesion hoito (2 tutkimusta), kirurginen furkaatioleesion hoito (10 tutkimusta), tunnelointi (3 tutkimusta), juurihoito ja juuren poisto tai hampaan halkaisu (10 tutkimusta) ja kudosohjaustekniikat (4 tutkimusta) furkaatioleesioiden hoidossa. Näistä juurihoito liittyi vain juuren poisto- ja halkaisutoimenpiteisiin. Yhteensä juuren poistotoimenpiteitä oli tutkimuksissa tehty 1 187 poskihampaaseen, ja niiden seuranta-ajat vaihtelivat välillä 5–12 vuotta. Juurihoidolla ja yhden tai useamman juuren poistolla saatiin hampaan eloonjäämisennusteeksi 58–100 %. Näissä tutkimuksissa suurimmat syyt hampaiden menetyksiin olivat juurihoidon epäonnistuminen tai juuren halkeaminen.
Retrospektiiviseen seurantatutkimukseen «Salvi GE, Mischler DC, Schmidlin K ym. Risk factor...»2 otettiin mukaan vuosina 1978–2002 Bernin yliopistolla kroonisen tai aggressiivisen parodontiitin vuoksi hoidossa olleet 392 potilasta. Heistä 199 tavoitettiin vuonna 2005, ja tutkimusjoukon muodosti 172 potilasta, joista pystyttiin selvittämään alkutilanne, tilanne parodontologisen hoidon päätyttyä ja ylläpitohoidossa käynti. Potilaille tehtiin parodontologinen tutkimus vuonna 2005, keskimäärin 11,5 (± 5,2) vuotta ylläpitohoidon jälkeen. Ensisijainen tulosmuuttuja oli monijuuristen hampaiden menetys. Lisäksi laskettiin vetosuhde (OR) poistoja selittäville tekijöille. Alkutilanteessa potilailla oli 1 300 monijuurista poskihammasta, joista poistettiin 187 alkuvaiheen hoidossa (14,4 %). Suurin osa näistä oli hampaita, joissa oli pitkälle edennyt furkaatioleesio (FIII).
Ylläpitohoidon aikana potilaat menettivät 152 monijuurista hammasta (13,7 %). Furkaatioleesion I-aste ei lisännyt riskiä hampaan menetykselle ylläpitohoidon aikana (OR 1,17; 95 % luottamusväli 0,61–2,24). Pidemmälle edenneet furkaatioleesiot lisäsivät riskiä selvästi (F II, OR 2,8; 95 % luottamusväli 1,26–6,23, p = 0,01; F III OR 4,79; 95 % luottamusväli 1,99–11,51, p = 0,0005). Myös tupakointi lisäsi riskiä monijuuristen hampaiden menetykselle ylläpitohoidon aikana (OR 2,37; 95 % luottamusväli 1,05–5,35, p = 0,04). Potilaat, jotka eivät käyneet säännöllisesti ylläpitohoidossa (määritetty ylläpitohoitoväli ylittyi useammalla kuin yhdellä kuukaudella), menettivät enemmän monijuurisia hampaita (OR 2,26; 95 % luottamusväli 1,09–4,69, p = 0,03) kuin ne, jotka sitoutuivat tarkoin määrättyyn ylläpitohoitoväliin. Jäännöstaskut (≥ 6 mm) hoitojakson päätyttyä lisäsivät riskiä monijuuristen hampaiden menetykselle (OR 3,17; 95 % luottamusväli 1,62–6,19, p = 0,0007). Alaleuan monijuurisia hampaita menetettiin selvästi vähemmän kuin yläleuan (OR 0,47; 95 % luottamusväli 0,32–0,68, p = 0,0001).
Systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «Setzer FC, Shou H, Kulwattanaporn P ym. Outcome of...»3 otettiin mukaan MEDLINE-, Scopus-, ja Cochrane-kirjastosta löytyneet tutkimukset, joissa juurihoidettuihin monijuurisiin hampaisiin oli tehty joko juuren resektio (juuren poisto kiille-sementtirajan alapuolelta, root resection RR, 8 tutkimusta), kruunun resektio (hemisektio, trisektio tai premolarisaatio, crown resection CR, 2 tutkimusta) tai molemmat (CR/RR, 9 tutkimusta). Lopputulosmuuttujana oli hoitotulos (eloonjäämisennuste, survival) vähintään 12 kuukauden seurannassa. Katsauksen analyyseihin mukaan otetuissa 19 tutkimuksessa potilasmäärä oli yhteensä 2 667. Seuranta-ajat vaihtelivat 1:stä 27 vuoteen. Näillä hoitomuodoilla hoidetuista hampaista pystyttiin säilyttämään 85,6 % (95 % luottamusväli 76,7–91,5 %). Hoitomuodoilla ei ollut eroa.
Kommentit
Katsauksissa «Huynh-Ba G, Kuonen P, Hofer D ym. The effect of pe...»1 ja «Setzer FC, Shou H, Kulwattanaporn P ym. Outcome of...»3 oli 9 samaa tutkimusta, mutta muut olivat eri tutkimuksia. Yksittäisissä tutkimuksissa (mm. «Park SY, Shin SY, Yang SM ym. Factors influencing ...»4) nousi kliinisesti tärkeäksi asiaksi jäljelle jäävän juuren luutuen määrän (> 50 %) merkitys hoidon onnistumiselle. Samoista tutkimuksista kuin «Huynh-Ba G, Kuonen P, Hofer D ym. The effect of pe...»1 ja «Setzer FC, Shou H, Kulwattanaporn P ym. Outcome of...»3 tehdyssä katsauksessa «Dommisch H, Walter C, Dannewitz B ym. Resective su...»5 saatiin furkaatioleesioisten hampaiden vastaavan suuruisia eloonjäämisennusteita eri hoitomuodoille; 38–94 % juuren poistolle tai premolarisaatiolle, 62–67 % tunnelisaatiolle, 63–85 % flapleikkaukselle ja 68–80 % hammaskiven poistolle ilman kirurgisia toimenpiteitä. On syytä ottaa huomioon, että erityisesti alaleuan II asteen ja yläleuan bukkaalisen II asteen furkaatioleesion regeneratiiviset hoitomenetelmät ovat myös kehittyneet huomattavasti ja hoitomenetelmän valinta on aina yksilöllinen. Potilaaseen liittyvät tekijät tulee myös huomioida, esimerkiksi tupakoinnin regeneraation ennustetta heikentävä vaikutus.