Systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «Corbella S, Francetti L, Taschieri S ym. Effect of...»1 haettiin MEDLINE-, EMBASE- ja COCHRANE-tietokannoista satunnaistetut kliiniset tutkimukset parodontiitin hoidon vaikutuksista pitkäaikaisverensokeritasapainoon (HbA1c) ja paastoverensokeriin. Lisäksi tutkittiin parodontiitin hoidon yhteydessä annetun antibioottitukihoidon vaikutusta. Tutkimusten seuranta-ajan piti olla vähintään 3 kuukautta. Katsaukseen otettiin mukaan 803 löytyneestä artikkelista 15 alkuperäistutkimusta, joiden laatu arvioitiin. Tutkimusten laatu oli hyvä, harhan riski oli alhainen 9:ssä ja kohtalainen 6 tutkimuksessa. Tutkimuksissa oli mukana tyypin 2 (13 tutkimusta) ja tyypin 1 (2 tutkimusta) diabetespotilaita, joiden hoitotasapaino vaihteli eri tutkimuksissa (HbA1c 6,5–10 %). Tutkimuksissa interventioryhmän parodontiitti oli hoidettu ei-kirurgisesti hammaskiven poistolla ja juurten pinnan tasoituksella sekä antamalla omahoito-ohjeet. Kontrolliryhmä ei saanut parodontiittiin mitään hoitoa. Hoidon jälkeen 3–4 kuukauden seurannassa HbA1c:n muutos oli merkitsevä. Interventioryhmän HbA1c-ero hoitamattomaan ryhmään oli keskimäärin -0,38 % (95 % luottamusväli -0,23 ̶ -0,53). Tulos ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä 6 kuukauden seurannassa (-0,31 %; 95 % luottamusväli 0,11 ̶ -0,74). Tutkimukset olivat heterogeenisiä (I2 = 50 %). Antibioottitukihoidosta parodontiitin hoidon yhteydessä ei ollut lisähyötyä. Paastoverensokeriarvon muutos 3–4 kuukauden kuluttua oli -9,01 mg/dL (95 % luottamusväli -2,24 ̶ -15,78) ja 6 kuukauden kuluttua -13,62 mg/dL (95 % luottamusväli 0,45 ̶ -27,69).
Systemaattiseen Cochrane-katsaukseen «Simpson TC, Needleman I, Wild SH ym. Treatment of ...»2 otettiin mukaan kirjallisuushaun 690 tutkimuksesta 7 satunnaistettua kliinistä tutkimusta, joissa oli hoidettu tyypin 1 tai 2 diabetespotilaiden parodontiitti ei-kirurgisesti hammaskiven poistolla ja juurten pintojen tasoituksella sekä omahoidon ohjeistuksella. Lisäksi osassa tutkimuksia oli käytetty antimikrobisia aineita tai lääkkeitä. Meta-analyysi tehtiin 3 tutkimuksesta, ja siinä verrattiin 3–4 kuukauden seurannan jälkeen ensisijaisena tulosmuuttujana HbA1c:tä ja toissijaisena parodontiitin paranemista (kliinistä kiinnityskudostasoa (CAL), ientaskusyvyyttä (PD) ja vuotoprosenttia (BOP)). Analyysiin mukaan otetuista tutkimuksista harhan riski arvioitiin alhaiseksi 1:ssä ja kohtalaiseksi 2 tutkimuksessa. Kontrolliryhmän HbA1c oli seurannan jälkeen 8,82 % ja interventioryhmän 0,4 % alhaisempi (95 % luottamusväli 0,78 ̶ 0,01 %, p = 0,04). Antibiooteista ei ollut lisähyötyä. Kaikki parodontiitin kliiniset parametrit olivat merkitsevästi paremmat interventioryhmässä verrattuna kontrolliryhmään.
Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen «Wang X, Han X, Guo X ym. The effect of periodontal...»3 otettiin mukaan PubMed-, Embase- ja Cochrane-tietokannoista RCT-tutkimukset, joissa oli hoidettu yli 18-vuotiaiden tyypin 1 tai 2 diabetespotilaiden parodontiitti ei-kirurgisesti ja verrattu hoidon vaikutuksia hoitamattomaan kontrolliryhmään. Tutkimuksen keston piti olla vähintään 3 kuukautta. Ensisijainen tulosmuuttuja oli HbA1c:n muutos ja toissijaisia tulosmuuttujia ientaskusyvyyden ja parodontiumin kliinisen kiinnityskudostason muutokset. Kriteerit täyttäviä tutkimuksia valikoitui mukaan 10 ja niissä oli potilaita yhteensä 1 135. Kolme kuukautta hoidon jälkeen interventio- ja kontrolliryhmän HbA1c-muutoksen ero oli -0,36 % interventioryhmän hyväksi (95 % luottamusväli -0,52 ̶ -0,19 %, p = 0,0001). Toissijaisissa tulosmuuttujissa oli kliinisesti ja tilastollisesti merkitsevä ero hoidetun ja kontrolliryhmän välillä (ero taskusyvyydessä -0,42 mm, 95 % luottamusväli -0,60 ̶ -0,23, p = 0,00001; kliinisessä kiinnityskudostasossa -0,34 mm, 95 % luottamusväli -0,52 ̶ -0,16, p = 0,0002). HbA1c-tason ero ryhmien välillä ei ollut enää 6 kuukauden kuluttua tilastollisesti merkitsevä (-0,30 %, 95 % luottamusväli -0,69 ̶ 0,09 %, p = 0,13).
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus «Mauri-Obradors E, Jané-Salas E, Sabater-Recolons M...»4 perustui Cochrane-, Web of Knowledge- ja Scopus-tietokannoista vuoteen 2012 asti tehtyyn kirjallisuushakuun. Haun perusteella katsaukseen valikoitui mukaan 21 kriteerit täyttävää RCT- (13) tai muuta tutkimusta (8). Tutkimusten laatu arvioitiin Jadad-asteikolla: arvon 4–5 sai 5 tutkimusta, arvon 3 sai 3 tutkimusta, arvon 2 sai 2 tutkimusta ja arvon 0–1 sai 4 tutkimusta. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 1 454 diabetespotilasta. Parodontologinen hoito käsitti kaikissa tutkimuksissa ei-kirurgisen hammaskiven poiston ja omahoidon ohjauksen, sen lisäksi osassa tutkimuksia käytettiin antibioottitukihoitoa. Joissain tutkimuksissa verrattiin erilaisia hoitoja keskenään ilman hoitamatta jäänyttä kontrolliryhmää. Ensisijainen tulosmuuttuja oli HbA1c-tason muutos. Mukaan otetuista tutkimuksista 14:ssä todettiin tilastollisesti merkitsevä HbA1c-tason muutos (HbA1c aleni eri tutkimuksissa 0,2 ̶ 2,5 %) parodontologisen hoidon jälkeen. 6:ssä tulokset olivat samansuuntaisia (HbA1c aleni eri tutkimuksissa 0,14 ̶ 1,2 %) mutta eivät tilastollisesti merkitseviä, yhdessä HbA1c-tasot kohosivat hoidon jälkeen (0,4 ̶ 1,1 %), mutta tässä tutkimuksessa ei ollut mukana hoitamatonta kontrolliryhmää, eikä ero eri tavoin hoidettujen (parodontologinen hoito toteutettu 2 vrk aikana vs 3 viikon aikana) ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevä.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Aiheesta on muitakin katsausartikkeleita, joissa on päädytty samaa suuruusluokkaa olevaan HbA1c-tason laskuun parodontiittin hoidon vaikutuksesta «Sun QY, Feng M, Zhang MZ ym. Effects of periodonta...»5, «Liew AK, Punnanithinont N, Lee YC ym. Effect of no...»6, «Sgolastra F, Severino M, Pietropaoli D ym. Effecti...»7. Yksittäisissä RCT-tutkimuksissa «Engebretson SP, Hyman LG, Michalowicz BS ym. The e...»8 ei parodontologisella hoidolla ole saavutettu HbA1c-tason laskua, mikäli potilaan ienverenvuotoprosentti (BOP %) on hoidon jälkeenkin ollut korkea (40 %) ja useilla hammaspinnoilla plakkia (60–70% pinnoista). Tämä korostaa hyvän hoitotuloksen merkitystä parodontiitin hoidossa. Yhdessä katsausartikkelissa «Mauri-Obradors E, Jané-Salas E, Sabater-Recolons M...»4 mukana oli hyvin erilaisia tutkimuksia, muun muassa sellaisia, joissa vertailtiin kahden erilaisen parodontologisen hoidon vaikutuksia ilman, että mukana oli hoitamaton kontrolliryhmä. Näissä verrattiin muun muassa mekaanisen hoidon lisäksi annetun mikrobilääkityksen vaikutusta (6 tutkimusta) ja näyttää siltä, että rutiinisti annetusta mikrobilääkityksestä ei ole lisähyötyä mekaanisen parodontologisen hoidon yhteydessä. HbA1c-tason muutoksen pysyvyydestä 6 kuukautta tai pidempään tehdyn parodontiitin hoidon jälkeen ei voida tehdä johtopäätöksiä katsausartikkeleiden perusteella. Toisaalta parodontiitin hoidon jälkeen tarvitaan aina hyvää omahoitoa ja "elinikäistä" ammattimaista ylläpitohoitoa – eikä voida olettaakaan, että tulos säilyisi ilman säännöllistä parodontologista ylläpitohoitoa. Näyttäisi siltä, että diabetespotilaan parodontologista ylläpitohoitoväliä ei kannata määrittää pidemmäksi kuin 6 kuukautta.