Brasilialaiseen järjestelmälliseen katsaukseen «Cascaes AM, Bielemann RM, Clark VL ym. Effectivene...»1haettiin tietokannoista PubMed, LILACS, SciELO, Cochrane Library, PsycINFO ja Google Scholar 78 tutkimusartikkelia, joista valikoitui 10 sisäänottokriteerit täyttävää satunnaistettua vertailutukimusta. Tutkimuksissa verrattiin motivoivan haastattelumenetelmän (MI-menetelmä) vaikuttavuutta perinteiseen terveysneuvontaan (suuhygieniaohjeet, videot ja ohjelehtiset). Ohjauskertojen määrä vaihteli 1–7 kertaan ja seuranta-aika 1 kuukaudesta 2 vuoteen. Tutkimuksista 6 oli tehty aikuisväestössä, ja niihin osallistui yhteensä 1 989 iältään 22–66-vuotiasta aikuista. 4 tutkimusta tehtiin pienten lasten (< 5-vuotiaat) vanhemmille.

Motivoivan haastattelumenetelmän (MI) vaikuttavuutta suun terveyskäyttäytymiseen arvioitiin 5 tutkimuksessa (suuhygieniatottumukset: harjaus, hammasvälien puhdistus, sokerin käyttö, hammashoitopalvelujen käyttö ja fluorin käyttötottumukset). 9 tutkimuksessa tuotiin esiin kliiniset tulokset: plakki, karies, gingiviitti ja syventyneet ientaskut. Laadultaan parhaat tutkimustulokset saatiin tutkittaessa kariesta, josta myös otoskoot olivat suurimmat.

Kolmesta suuhygieniatottumuksia mittaavasta tutkimuksesta yhdessä tutkimuksessa «López-Jornet P, Fabio CA, Consuelo RA ym. Effectiv...»2 todettiin suosituksen mukaisesti (vähintään 2 minuuttia) harjaavien osuuden lisääntyneen MI-ryhmässä (lisäys 66,7 %) enemmän verrattuna perinteiseen ohjausmenetelmään (lisäys 40 %), p = 0,038. Kahdessa muussa tutkimuksessa suuhygieniatottumukset kohentuivat sekä MI- että kontrolliryhmissä, eikä merkitsevää eroa ryhmien välillä todettu.

Kahdessa laadultaan hyvässä tutkimuksessa ei saatu tilastollisesti merkitsevää muutosta plakin määrässä, vaikka plakin määrä vähenikin molemmissa ryhmissä. Kahdessa laadultaan hyvässä «Godard A, Dufour T, Jeanne S. Application of self-...»3 ja laadultaan kohtalaisessa «Jönsson B, Ohrn K, Lindberg P ym. Evaluation of an...»4 tutkimuksessa havaittiin MI-ryhmässä 39 %, p = 0,01 «Godard A, Dufour T, Jeanne S. Application of self-...»3 ja toisessa tutkimuksessa 77 %, p < 0,001 «Jönsson B, Ohrn K, Lindberg P ym. Evaluation of an...»4 vähemmän plakkia hammaspinnoilla kuin verrokkiryhmässä. Myös mielenterveyspotilailla plakin määrän lasku oli tutkimusryhmässä 47 % sen ollessa verrokkiryhmässä 24 % «Almomani F, Williams K, Catley D ym. Effects of an...»5. Ienverenvuotoa oli tutkittu katsauksen artikkeleista 4:ssä, näistä 3:ssa ienverenvuoto väheni 11–19 % eikä eroja ollut MI- ja verrokkiryhmän välillä. Yhdessä tutkimuksessa ienverenvuoto väheni merkitsevästi enemmän (51 %) MI-ryhmässä kuin verrokkiryhmässä (46 %), p < 0,001.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Hong Kongin yliopistossa tehtyyn systemaattiseen katsaukseen «Gao X, Lo EC, Kot SC ym. Motivational interviewing...»6 haettiin tietokannoista PubMed, MEDLINE, Web of Science, Cochrane Library ja PsycINFO 221 tutkimusartikkelia. Katsaukseen valittiin 20 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusartikkelia, joista 16:ssa raportoitiin satunnaistetun vertailututkimuksen tuloksia. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 2 002 potilasta, joista oli varsinaisia parodontiittipotilaita 208 (vaikea tai keskivaikea parodontiitti) ja gingiviittipotilaita 56. Tutkimusten laatu arvioitiin. 9 tutkimuksessa käytettiin vähintään yhtä objektiivista mittaria sen sijaan, että tutkimus olisi perustunut ainoastaan itse raportoituun käyttäytymiseen ja havaintoihin. 12 tutkimuksessa käytettiin sokkoarviointia. Otoskoko perusteltiin 7 tutkimuksessa. 11 tutkimuksessa keskeyttäneiden määrä oli alle 10 % tai oli perustellusti selitetty. Tutkimuksista tehtiin laadullinen synteesi. Määrällinen synteesi (meta-analyysi) vaikutuksen arvioimista varten ei ollut mahdollista johtuen tutkimusten heterogeenisyydestä liittyen tavoiteltuun käyttäytymiseen ja kohderyhmään, arvioinnin ajankohtaan sekä havaittuihin tuloksiin.

Katsauksen 20 artikkelista 9 vertaili motivoivan keskustelun (MI) ja perinteisen terveysneuvonnan (conventional health education, CE, jossa korostuu tiedon ja normatiivisten ohjeiden jakaminen) vaikutuksia parodontiumin terveyteen. 5 tutkimuksessa «Godard A, Dufour T, Jeanne S. Application of self-...»3, «Almomani F, Williams K, Catley D ym. Effects of an...»5, «Brand VS, Bray KK, MacNeill S ym. Impact of single...»7, «Stenman J, Lundgren J, Wennström JL ym. A single s...»9, «Lalic M, Aleksic E, Gajic M ym. Does oral health c...»10 MI-menetelmä yhdistettiin perinteiseen terveysneuvontaan CE (yhdistetty malli), joka usein perustui informointiin keskustelun, ohjelehtisten ja videomateriaalin avulla. Tutkimukset, joissa ohjauksen (MI + CE) tavoitteena oli parantaa potilaan parodontiumin terveyttä suuhygieniatottumusten avulla, sisälsivät suuhygieniaohjausta tai demonstraatioita «Stewart JE, Wolfe GR, Maeder L ym. Changes in dent...»11, «Lalic M, Aleksic E, Gajic M ym. Does oral health c...»10 , muita elementtejä, kuten bakteerien tarkastelua plakissa mikroskoopilla «Stewart JE, Wolfe GR, Maeder L ym. Changes in dent...»11, muistuttamisia sekä puhelinseurantaa «Almomani F, Williams K, Catley D ym. Effects of an...»5. Näille kaikille sessioille oli ominaista, että ne olivat ainoastaan yhden käyntikerran pituisia. 3 tutkimuksessa «Jönsson B, Ohrn K, Lindberg P ym. Evaluation of an...»4, «Jönsson B, Ohrn K, Oscarson N ym. The effectivenes...»8, «Stewart JE, Wolfe GR, Maeder L ym. Changes in dent...»11 motivoivan keskustelun menetelmä esiintyi puhtaasti omana lähestymistapanaan. Menetelmän käytölle oli ominaista useat käyntikerrat. MI-session pituus vaihteli 5 minuutista 90 minuuttiin. 16:ssä tutkimuksesta 15 ohjaajaa oli saanut koulutusta MI-menetelmään.

6 tutkimuksessa (n = 441) MI-menetelmää käytettiin aikuispotilaiden hammashoidossa. Näistä potilaista keskivaikeaa tai vaikeaa parodontiittia sairastavia oli 208, ylläpitohoidossa olevia parodontiittipotilaita, joilla oli ientulehdusta 56, ja muita 177. Yhden tutkimuksen potilaat olivat oikomishoidossa olevia nuoria (n = 99). 2 tutkimuksessa «Almomani F, Williams K, Catley D ym. Effects of an...»5, «Stewart JE, Wolfe GR, Maeder L ym. Changes in dent...»11 pyrittiin lisäämään tietoa suun terveydestä ja suuhygieniasta (harjaus ja hammasvälien puhdistus). Viidessä tutkimuksessa käytettiin kliinisiä tulosmittareita: plakki ja BOP.

Kahdessa tutkimuksessa «Almomani F, Williams K, Catley D ym. Effects of an...»5, «Stewart JE, Wolfe GR, Maeder L ym. Changes in dent...»11havaittiin tiedon lisääntyneen ja tilastollisesti merkitsevä kohentuminen hammasvälien puhdistuksessa (flossing) MI-ryhmässä verrattuna kontrolliryhmiin (p < 0,05) «Stewart JE, Wolfe GR, Maeder L ym. Changes in dent...»11. Myös keskivaikeaa tai vaikeaa parodontiittia sairastavien potilaiden hammasvälien puhdistusfrekvenssi kasvoi enemmän ja varmuus terveyskäyttäytymisen muutoksen pysyvyydestä lisääntyi paremmin MI-ryhmässä kuin kontrolliryhmässä «Jönsson B, Ohrn K, Lindberg P ym. Evaluation of an...»4, «Jönsson B, Ohrn K, Oscarson N ym. The effectivenes...»8. Paraneminen havaittiin myös kliinisissä mittareissa GI, PI ja BOP sekä hoidon onnistumisen tasossa (hoidon onnistuminen MI-ryhmässä 61 % vs kontrolliryhmässä 34 %) (p < 0,05). Plakin määrä väheni 8 viikon seuranta-aikana MI-ryhmässä merkittävästi enemmän (p < 0,05) kuin verrokkiryhmässä 4 viikon seuranta-aikana «Almomani F, Williams K, Catley D ym. Effects of an...»5. Paranemismuutokset olivat suuremmat hammasvälien pinnoilla. Sen sijaan syventyneisiin ientaskuihin ei tullut eroa ryhmien välillä «Jönsson B, Ohrn K, Lindberg P ym. Evaluation of an...»4, «Jönsson B, Ohrn K, Oscarson N ym. The effectivenes...»8. Ylläpitohoidossa olevilla potilailla ientulehdus väheni MI + CE- ja CE-ryhmissä merkitsevästi (p < 0,001), eikä ryhmien välillä ollut eroja.

Kommentit

Loppupäätelmissä tutkijat toteavat, että tulosten vertailu keskenään oli erittäin vaikeaa. Tulosten mukaan ei voitu arvioida esimerkiksi sitä, millaista MI-keskustelu oli kussakin interventiossa ollut. Lisäksi kaivataan pitkäaikaistutkimusta MI-menetelmän vaikuttavuudesta. Kirjoittajat toteavat myös, että hammaslääketieteellisten mittareiden lisäksi tulisi kehittää ja ottaa käyttöön potilaan tietoa ja käyttäytymistä arvioivia mittareita. Uudessa katsausartikkelissa «Harrison R. Motivational interviewing (MI) compare...»12 todetaan, että motivoiva keskustelu on lupaava menetelmä muuttaa käyttäytymistä suun terveyttä edistäväksi.