Sveitsiläisen takautuvan kohorttitutkimuksen «Ramseier CA, Mirra D, Schütz C, ym. Bleeding on pr...»1 aineisto käsitti 445 ylläpitohoidossa olevaa 20–81-vuotiasta (keski-ikä seurannan alussa 42,6 ± 11,5 vuotta) parodontiittipotilasta, jotka olivat käyneet säännöllisessä ylläpitohoidossa vähintään 5 vuoden ajan (keskimäärin 11,9 ± 5,5 vuotta, vaihteluväli 5,0–25,7 vuotta). Tutkittavista 121 (27,2 %) tupakoi, 123 (27,6 %) oli aiemmin lopettanut tupakoinnin ja 201 (45,2 %) ei tupakoinut lainkaan. Tutkittavien valinnassa suljettiin pois yleisterveydelliset tekijät sekä lääkitykset, joilla voi olla vaikutusta ienverenvuodon esiintymiseen. Tutkittavien keskimääräinen hoitomyöntyvyys oli 66,9 ± 21,7 % (vaihteluväli 10,5–122,6 %); tupakoitsijoiden, tupakoinnin lopettaneiden ja tupakoimattomien välillä ei ollut siinä merkittävää eroa (p = 0,06). Parodontaalisesti ei-stabiilit potilaat menettivät merkittävästi enemmän hampaita (p = 0,002), heillä oli useammin ienverenvuotoa > 20 % (p = 0,01) ja he olivat vähemmän hoitomyöntyväisiä (0,03) verrattuna parodontaalisesti stabiileihin potilaisiin. Osaotoksessa (n = 152) yli 5 vuotta ylläpitohoidossa olleilla tupakoitsijoilla (n = 45) keskimääräinen ienverenvuotoarvo (19,3 %) oli merkittävästi pienempi (p = 0,01) suhteessa jäännöstaskujen osuuteen (PPD % 22,0) (negatiivinen ero), kun taas vastaavat arvot tupakoimattomilla (n = 61) ja tupakoinnin lopettaneilla (n = 46) olivat suuremmat (ienverenvuoto 21,0 ja 20,9 %) suhteessa jäännöstaskujen osuuteen (PPD % 16,1 ja 19,1) (positiivinen ero). Tupakoitsijoilla on syytä käyttää tupakoimattomia pienempää ienverenvuodon kynnysarvoa parodontaalistatuksen stabiliteetin arvioinnissa.
Yhdysvalloissa vuosina 1985–1994 toteutetun poikkileikkaustutkimuksen «Dietrich T, Bernimoulin JP, Glynn RJ. The effect o...»2 aineisto käsitti 12 385 hampaallista (viisaudenhampaat pois sulkien) ≥ 18-vuotiasta henkilöä, joista 37,5 % oli valkoihoisia, 29 % tummaihoisia, 29,3 % meksikolaisia ja 4,1 % muiden etnisten ryhmien edustajia. Tutkittavista 52,3 % oli tupakoimattomia, 22 % tupakoinnin lopettaneita ja 25,7 % tupakoitsijoita. Multinomiaalisen logistisen regressiomallin perusteella todettiin tupakoinnin olevan yhteydessä ientaskumittauksen jälkeisen ienverenvuodon vähenemiseen erityisesti runsaasti tupakoivilla henkilöillä (21–30 savuketta/vrk (OR 0,33; 95 % luottamusväli 0,25–0,44) vs ≤ 10 savuketta/vrk (OR 0,53; 95 % luottamusväli 0,45–0,62)). Tupakoimattomilla henkilöillä, joilla oli ≥ 4 mm:n syvyisiä ientaskuja tai hammaskiveä, esiintyi todennäköisimmin ienverenvuotoa (OR 5,7; 95 % luottamusväli 4,3–7,6) verrattuna runsaasti tupakoiviin henkilöihin (OR 1,3; 95 % luottamusväli 0,8–1,9). Tupakointi vähentää merkitsevästi ientaskumittauksen yhteydessä ilmaantuvan ienverenvuodon esiintymistä. Tämä vaikutus on annosvasteinen.
Italialaisen takautuvan kohorttitutkimuksen «Farina R, Tomasi C, Trombelli L. The bleeding site...»3 aineisto käsitti 601 vuosina 1996–2006 parodontaalihoitoon hakeutunutta ≥ 18-vuotiasta hampaallista tai osittain hampaatonta potilasta (keski-ikä 45,0 ± 11,3 vuotta), joista 212 (35,3 %) oli miehiä, 175 (29,1 %) oli tupakoitsijoita ja 19 (3,2 %) diabetesta sairastavia. Kun ientaskusyvyys (3 mm) lisättiin logistiseen monimuuttujamalliin, pintakohtaisen ienverenvuodon todennäköisyys oli 18 % (OR 0,18; 95 % luottamusväli 0,16–0,19). Jokaisesta 1 mm:n taskusyvyyden lisäyksestä log odds suureni 0,69 (p < 0,0001), jolloin 4 mm:n syvyisissä ientaskuissa verenvuodon todennäköisyys oli 30 % ja 5 mm:n ientaskuissa 46 %. Pintakohtaisesti tutkittaessa ienverenvuoto oli naisilla yleisempää (OR 1,17; 95 % luottamusväli 1,05–1,30) kuin miehillä (p < 0,01) ja tupakoitsijoilla vähäisempää (OR 0,83; 95 % luottamusväli 0,74–0,92) kuin tupakoimattomilla (p < 0,001). Tupakoitsijoilla ienverenvuodon riski on merkittävästi pienempi verrattuna tupakoimattomiin henkilöihin.
Pohjois-Norjassa lokakuusta 2013 marraskuuhun 2014 toteutetun poikkileikkaustutkimuksen «Holde GE, Jönsson B, Oscarson N, ym. To what exten...»4 aineisto käsitti 1 929 hampaallista 20–79-vuotiasta henkilöä (keski-ikä 47,5 ± 15,3 vuotta), joista 983 (51 %) oli naisia. Tutkittavista 284 (14,7 %) tupakoi, 1 590 (82,4 %) ei tupakoinut lainkaan ja 42 (2,2 %) oli lopettanut tupakoinnin. Puuttuvien taustatietojen takia lopullinen kolmitasoinen (hammaspinta/hammas/yksilö) logistinen regressiomalli, jossa huomioitiin potilaan taskusyvyydet, sukupuoli, ikä, koulutus- ja tulotaso sekä BMI, toteutettiin 1 761 tutkittavan ja 176 220 hammaspintatietojen perusteella. Ientaskumittauksen yhteydessä ilmenevä pintakohtainen ienverenvuoto plakkivapailla hammaspinnoilla oli tupakoitsijoilla vähäisempi (OR 0,77; 95 % luottamusväli 0,68–0,88) kuin tupakoimattomilla (p < 0,001). Vastaavasti näkyvän plakin peittämillä hammaspinnoilla ienverenvuoto lievästä lisäyksestä huolimatta oli tupakoitsijoilla vähäisempää (OR 1,46; 95 % luottamusväli 1,28–1,66) kuin tupakoimattomilla (p < 0,001), joilla puolestaan plakkiin liitetty ienverenvuoto kaksinkertaistui (OR 2,12; 95 % luottamusväli 2,06–2,18) plakkivapaaseen tilanteeseen verrattuna. Tupakointi vaimentaa annosriippuvaisesti näkyvän plakin ja ienverenvuodon välistä pintakohtaista assosiaatiota. Vaikutus on samankaltainen koko hampaistossa (ts. hammasryhmien välillä ei ole eroa).
| Ryhmä | Hammaspinnalla plakkia | OR | 95 % luottamusväli |
|---|---|---|---|
| Tupakoimaton | - | 1,00 | |
| Tupakoitsija | - | 0,77 | 0,68–0,88 |
|
- | 0,81 | 0,69–0,95 |
|
- | 0,67 | 0,53–0,86 |
| Tupakoimaton | + | 2,12 | 2,06–2,18 |
| Tupakoitsija | + | 1,46 | 1,28–1,66 |
|
+ | 1,54 | 1,31–1,79 |
|
+ | 1,15 | 0,90–1,46 |
Kanadalaisen katsausartikkelin «Scott DA, Singer DL. Suppression of overt gingival...»5 mukaan tupakointi peittää gingiviitin ja parodontiitin kliinisiä oireita vaikeuttaen siten kyseisten sairauksien diagnosointia. Tupakointi vähentää ientaskumittauksen yhteydessä esiintyvää ienverenvuotoa parodontiittipotilailla huolimatta samantasoisista plakkiarvoista kuin tupakoimattomilla. Ero potilasryhmien välillä selittyy lähinnä tupakoinnin aiheuttamasta verisuonten vasokonstriktiosta. Lisäksi tupakoitsijoilla ientaskumittauksessa mittari ei painu yhtä syvälle taskun pohjaan kuin tupakoimattomilla (p < 0,02), jolloin tupakoitsijoiden taskumittaustulokset jäävät pienemmiksi vastaten paremmin histologista kiinnitystasoa. On huomattavaa, että tupakoinnin lopettavilla ienverenvuotoa voi esiintyä muutaman viikon ajan riippumatta hyvästä omahoidosta.