Systemaattisessa katsauksessa «Trinka E, Höfler J, Zerbs A ym. Efficacy and safet...»1 arvioitiin kolme satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa iv (laskimonsisäisesti) annosteltua fenytoiinia ja valproaattia verrattiin pitkittyneen yleistyneen toonis-kloonisen kohtauksen tai tajuttomuus-kouristuskohtauksina ilmenevän status epilepticuksen hoidossa lapsilla ja aikuisilla. Tutkimukset tunnistettiin Medline-haun perusteella.
Katsaukseen valittuihin fenytoiini-valproaatti -vertailututkimuksiin osallistui yhteensä 195 potilasta. Kahdessa tutkimuksessa valproaattia tai fenytoiinia annettiin ensimmäisenä lääkkeenä ja yhdessä tutkimuksessa tutkimuslääkettä annettiin potilaille, joilla kohtaus jatkui diatsepaamin annon jälkeen. Fenytoiinin annos oli 15–18 mg/kg ja valproaattia annettiin 20–30 mg/kg infuusiona 15–20 minuutin aikana. Tutkimusten meta-analyysin mukaan kohtaukset loppuivat yhtä suurella osalla valproaattia ja fenytoiinia saaneilla potilailla (riskisuhde 1,14, 95 % luottamusväli 0,97–1,34). Tutkimuksessa, jossa fenytoiinia ja valproaattia annettiin toisen linjan lääkkeenä, kohtaukset loppuivat vastaavasti 88 %:lla ja 84 %:lla potilaista. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kohtausten uusiutumisessa 12 tunnin kuluessa ei myöskään ollut eroa lääketyhmien välillä. Fenytoiinia saaneilla esiintyi 12 %:lla hypotensiota ja 4 %:lla hengitysdepressio.
Brigo työtovereineen laati systemaattisen katsauksen «Brigo F, Storti M, Del Felice A ym. IV Valproate i...»2 samoista valproaatti-fenytoiinitutkimuksista, jotka arvioitiin edellä mainitussa systemaattisessa katsauksessa. Meta-analyysiin hyväksyttiin kuitenkin vain kaksi tutkimusta, koska yhdessä tutkimuksessa oli annettu potilaille sekä valproaattia että fenytoiinia. Näiden kahden tutkimusten meta-analyysissa ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa hoitovasteessa lääkkeen annon jälkeen valproaatin ja fenytoiinin välillä (riskisuhde (RR) 1,31, 95 % luottamusväli 0,93–1,84). Myöskään hoitovasteessa 24 tunnin kohdalla ei ollut eroa (riskisuhde (RR) 0,96, 95 % luottamusväli 0,88–1,06). Riski oli tilastollisesti merkittävästi alhaisempi valproaatilla fenytoiiniin verrattuna (riskisuhde (RR) 0,31, 95 % luottamusväli 0,12–0,85).
Yasiry ja Shorvon (3) tunnistivat meta-analyysissaan «Yasiry Z, Shorvon SD. The relative effectiveness o...»3 kahdeksan prospektiivista tutkimusta, joissa fenytoiinia oli annettu toisen linjan lääkkeenä status epilepticuksessa. Hoitovaste saavutettiin meta-analyysin mukaan 50,2 %:lla potilaista.
Satunnaistetussa prospektiivisessa tutkimuksessa «Treiman DM, Meyers PD, Walton NY ym. A comparison ...»4 satunnaistettiin 384 potilasta, joilla oli kouristuskohtauksen esiintyvä status epilepticus saamaan ensivaiheen lääkkeenä iv (laskimonsisäisesti) loratsepaamia, fenobarbitaalia, fenytoiinia (104 potilasta) tai diatsepaamin ja fenytoiinin yhdistelmää (99 potilasta). Feynytoiiniryhmässä hoitovaste saavutettiin 51.0 %:lla ja fenytoiini-diatsepaamiryhmässä 59,6 %:lla potilaista. Haittavaikutuksissa ei ollut eroa tutkimuslääkeryhmien välillä.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: