Keskivaikeaa tai vaikeaa atooppista ekseemaa sairastavia 2–15-vuotiaita lapsia (n = 206) hoidettiin alkuun 4 viikon ajan aamuin illoin joko 0,03-prosenttisella takrolimuusivoiteella tai keskivahvalla kortikosteroidivoiteella. Sen jälkeen hoitona oli 16 viikon ajan takrolimuusivoide aamuin illoin. Vaiheessa II lapsilla (n = 105) käytettiin sokkoutetusti joko voidepohjaa tai takrolimuusivoidetta kerran vuorokaudessa 3 vuorokautena viikossa aiemmin affisioituneille ihoalueille «Paller AS, Eichenfield LF, Kirsner RS ym. Three ti...»1. Pahenemisvaiheet hoidettiin 2 kertaa vuorokaudessa käytettävällä takrolimuusivoiteella.
Säännöllisen hoidon jälkeen käytetty ylläpitohoito takrolimuusivoiteella lisäsi oireettomien vuorokausien määrää (primaarimuuttuja) merkittävästi verrattuna voidepohjahoitoon (174 vs. 107 vuorokautta, p = 0,0008). Aika ensimmäiseen pahenemisvaiheeseen oli merkittävästi pidempi takrolimuusivoiteella hoidetuilla kuin voidepohjaa käyttävillä (116 vs. 31 vuorokautta, p = 0,04)
Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa ylläpitohoitoa jatkettiin vuoden ajan «Thaçi D, Reitamo S, Gonzalez Ensenat MA ym. Proact...»2. Avoimessa vaiheessa 267:ta lasta hoidettiin takrolimuusivoiteella 2 kertaa vuorokaudessa, kunnes ihottuma rauhoittui (IGA alle 2, korkeintaan 6 viikon ajan). Sen jälkeen potilaat satunnaistettiin joko voidepohja- tai takrolimuusiryhmään. Pahenemisvaiheet hoidettiin 2 kertaa vuorokaudessa käytettävällä takrolimuusivoiteella. Primaarimuuttuja oli pahenemisvaiheiden määrä ylläpitohoidon aikana.
Ylläpitohoito takrolimuusivoiteella vähensi merkittävästi pahenemisvaiheiden määrää voidepohjahoitoon verrattuna, ja aika ensimmäiseen pahenemisvaiheeseen oli merkittävästi pidempi takrolimuusiryhmässä (173 vs. 38 vuorokautta). Elämänlaadussa tai haittavaikutusten määrässä ryhmien välillä ei ollut eroja.
Samaa aineistoa käyttäen arvioitiin myös hoidon kustannuksia. Ylläpitohoito ei lisännyt kustannuksia, ja vaikeaa atooppista ekseemaa sairastavilla potilailla kustannukset ylläpitohoidossa olivat pienemmät kuin perinteisessä hoidossa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (2 002 ± 2 315 € vs 1 571 ± 1 122 €) «Thaci D, Chambers C, Sidhu M ym. Twice-weekly trea...»3.
Meta-analyysissä vuodelta 2011 «Schmitt J, von Kobyletzki L, Svensson A ym. Effica...»4 käytiin läpi kaikki lumekontrolloidut aikuis- ja lapsityöt, joissa tutkittiin takrolimuusivoiteen käyttöä atooppisen ekseeman ylläpitohoidossa. Tutkimuksia oli 4. Aikuisille käytettiin 0,1-prosenttista ja lapsille 0,03-prosenttista takrolimuusivoidetta 40–52 viikon ajan 2 tai 3 kertaa viikossa alkuhoidon jälkeen. Lapsitutkimukset on eritelty edellä. Ylläpitohoito takrolimuusivoiteella vähensi merkittävästi riskiä pahenemisvaiheeseen verrattuna voidepohjahoitoon (RR 0,775; 95 % luottamusväli 0,60–0,998). Hoidon teho ei eronnut aikuisten ja lasten välillä. Ylläpitohoito oli yhtä hyvin siedetty kuin voidepohjahoito.
Meta-analyysiin sisällytetyssä eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa «Wollenberg A, Reitamo S, Girolomoni G ym. Proactiv...»5 oli avoin alkuhoito, jossa 275 aikuista käytti 0,1-prosenttista takrolimuusivoidetta 2 kertaa vuorokaudessa ihottuma-alueille 6 viikon ajan (IGA alle 2). Sen jälkeen potilaat satunnaistettiin käyttämään joko voidepohjaa (n = 108) tai 0,1-prosenttista takrolimuusivoidetta (n = 116) 2 kertaa viikossa vuoden ajan. Pahenemisvaiheet hoidettiin takrolimuusivoiteella 2 kertaa vuorokaudessa, kunnes IGA oli alle 2. Päätemuuttuja oli taudin pahenemisvaiheiden määrä ylläpitohoidon aikana.
Ylläpitohoito takrolimuusivoiteella vähensi merkittävästi pahenemisvaiheiden määrää perusvoidehoitoon verrattuna (p < 0,001) ja pidensi aikaa ensimmäiseen pahenemisvaiheeseen (mediaani 142 vs. 15 vuorokautta, p < 0,001). Haittavaikutuksissa ei ollut ryhmien välillä eroa.
Amerikkalaisessa tutkimuksessa «Breneman D, Fleischer AB Jr, Abramovits W ym. Inte...»6 oli 197 potilasta, joilla oli vähintään keskivaikea atooppinen ekseema (PSGA score = Physician's Static Global Assessment ≥ 3) ja jotka olivat saaneet vasteen päivittäiseen takrolimuusihoitoon (PSGA score 0–1). Aikuisia oli 87, loput olivat alle 16-vuotiaita. Alkuvaiheen 16 viikon päivittäisen takrolimuusihoidon jälkeen potilaat satunnaistettiin käyttämään joko 0,03- tai 0,1-prosenttista takrolimuusivoidetta (n = 125) tai voidepohjaa (n = 72) 3 kertaa viikossa 40 viikon ajan. Pahenemisvaiheeksi määriteltiin PSGA score ≥ 2. Tällöin aloitettiin tehostettu hoito takrolimuusivoiteella päivittäin. Päämuuttuja oli ylläpitohoitovuorokausien määrä (= vuorokaudet ylläpitohoidon alusta tehostetun hoidon alkuun). Ylläpitohoitopäiviä oli merkittävästi enemmän takrolimuusiryhmässä kuin voidepohjaryhmässä (keskiarvo 177 vs. 134 vuorokautta, p = 0,003) ja aika ensimmäiseen pahenemisvaiheeseen oli merkittävästi pidempi (mediaani 169 vs. 43 vuorokautta, p = 0,037). Tutkimus oli Astellas Pharman tukema.
Kommentti: Tutkimuksessa oli vain potilaita, jotka vastasivat primaaristi takrolimuusihoitoon.