Takautuvassa kohorttitutkimuksessa «McGregor JC, Wilson GM, Gibson G, ym. The effect o...»1 tarkasteltiin mikrobilääkeprofylaksin vaikutusta hampaanpoiston jälkeisiin komplikaatioihin vuosina 2015–2019. Potilaat (n = 269 003) kuuluivat amerikkalaiseen veteraanien terveysjärjestelmään, ja heiltä oli poistettu yksi tai useampia hampaita (n = 385 880). Diabetesta sairasti noin puolet potilaista. Tutkituilla oli myös muita sairauksia enemmän kuin väestöllä keskimäärin. Tutkimukseen otettiin mukaan sekä tavanomaiset että kirurgiset hampaanpoistot, mutta ei viisaudenhampaidenpoistoja. Altiste oli mikrobilääkeprofylaksin käyttö. Lopputulosmuuttujana tarkasteltiin komplikaatioita (kuume, poistoalueen infektio, kuiva hammaskuoppaoireilu, dry socket), jotka ilmenivät poistoa seuraavien 7 vuorokauden aikana. Lisäksi selvitettiin mahdollinen lääketieteellisen jatkohoidon tarve. Komplikaatioita todettiin kaikkiaan 3 386 (0,9 %), jatkohoidon tarve oli 350 tapauksessa (0,09 %). Potilailla, jotka saivat mikrobilääkeprofylaksin, todettiin komplikaatioita 1 %:ssa poistoista (1 272/122 810), ja potilailla, jotka eivät saaneet mikrobilääkeprofylaksia, komplikaatioita oli 0,9 %:ssa poistoista (2 115/ 263 070). Mikrobilääkeprofylaksin saaneilla todettiin enemmän komplikaatioita kuin niillä, jotka eivät saaneet profylaksia (vetosuhde OR = 1,25; 95 % luottamusväli 1,13–1,38). Kun tarkasteltiin niitä potilaita, jotka sairastivat diabetesta, ei mikrobilääkeprofylaksilla ollut vaikutusta poiston jälkeisiin komplikaatioihin (OR = 1,03; 95 % luottamusväli 0,92–1,15). Mikrobilääkeprofylaksi ei vaikuttanut merkittävästi poiston jälkeisen lääketieteellisen jatkohoidon tarpeeseen (OR = 1,04; 95 % luottamusväli 0,83–1,30).
Kommentti:
Poistotilanteessa vain pienellä osalla (1,2 %) oli akuutin infektion merkkejä. Niistä, joilla oli infektio, mikrobilääkeprofylaksin sai 48,8 %. Mikrobilääkeprofylaksi annettiin kirurgisen poiston yhteydessä 37,9 %:ssa toimenpiteistä ja tavanomaisen poiston yhteydessä 27,7 %:ssa toimenpiteistä. Tavallisin mikrobilääke oli amoksisilliini (69 %:ssa tapauksista).
Etenevässä satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa «Abdul Wahab PU, Madhu Laxmi M, Senthil Nathan P. W...»2 tutkittiin antibioottiprofylaksin vaikutusta infektiokomplikaatioihin ei-infektoituneiden hampaiden poistossa terveiltä potilailta. Tutkimukseen osallistui 62 tervettä potilasta, joilta poistettiin paikallispuudutuksessa 4 tervettä premolaaria oikomishoidon takia. Poissulkukriteereitä olivat immuunipuutokset, paikalliset tai systeemiset infektiot, antibioottien käyttö viimeisen kuukauden kuluessa, penisilliiniallergia ja poistettavien hampaiden infektio. Potilaat jaettiin 2 ryhmään, joista toinen (n = 31, 124 poistettavaa hammasta) sai vain kipulääkettä ja toinen (n = 31, 124 poistettavaa hammasta) kipulääkkeen lisäksi profylaktisen antibioottikuurin poistojen jälkeen (amoksisilliini 500 mg 3 x vrk / 3 vrk). Kaikki potilaat saivat klooriheksidiinipurskuttelun ennen poistoja. Paranemista seurattiin 3. ja 5. päivänä poistojen jälkeen.
Kummassakaan tutkimusryhmässä ei ilmaantunut seuranta-aikana yhtään postoperatiivista infektiota. Tutkimuksen perusteella antibioottiprofylaksista ei ole hyötyä terveen potilaan ei-infektoituneen hampaan poistossa.
Etenevässä satunnaistetussa lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa «Lacasa JM, Jiménez JA, Ferrás V, ym. Prophylaxis v...»3 verrattiin amoksisilliini-klavulaanihappokerta-annosprofylaksin ja jatketun profylaksin tehoa leikkauksellisen alaviisaudenhampaanpoiston jälkeisten infektioiden ehkäisyssä. Tutkimuksessa oli mukana 225 potilasta, jotka satunnaistettiin lumeryhmään (n = 75), kerta-annosprofylaksiryhmään (amoksisilliini/klavulaanihappo 2 x 1 000/62,5 mg) (n = 75) tai jatkettu profylaksi -ryhmään (amoksisilliini/klavulaanihappo 2 x 1 000/62,5 mg, 5 vrk) (n = 75). Lumeryhmässä infektion ilmaantuvuus oli merkitsevästi suurempi verrattuna jatketun profylaksian ryhmään (16 vs 2,8 %, p = 0,006, NNT 7,5). Verrattaessa lumeryhmää kerta-annosprofylaksiryhmään näkyi samansuuntainen trendi, mutta ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (16 vs 5,3 %, p = 0,064, NNT 9,4). Jos toimenpiteeseen kuului osteotomia, kasvoi infektioriski merkitsevästi (3,5 vs 12,7 %, p = 0,011).
Antibioottiprofylaksin infektioriskiä pienentävä teho riippui kirurgisen toimenpiteen vaikeusasteesta ja oli merkitsevästi lumelääkettä suurempi vain potilailla, joilla toimenpiteeseen liittyi osteotomia. Näillä potilailla infektion ilmaantuvuus oli lumeryhmässä 25 %, kerta-annosprofylaksiryhmässä 5,9 % ja jatketun profylaksin ryhmässä 5,6 % (p = 0,014). Helpoissa poistoissa (ei osteotomian tarvetta) infektion ilmaantuvuudessa ei ollut eroa profylaksiryhmien ja lumeryhmän välillä (lume 5,7 %, kerta-annosprofylaksi 4,9 %, jatkettu profylaksi 0 %, p = 0,339).
Etenevässä lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa «Arteagoitia I, Diez A, Barbier L, ym. Efficacy of ...»4 tutkittiin antibioottiprofylaksin tehoa postoperatiivisten komplikaatioiden ehkäisyssä alaviisaudenhampaanpoiston jälkeen. Tutkimukseen osallistui 490 perustervettä potilasta, joilta poistettiin 1 alaviisaudenhammas paikallispuudutuksessa. Antibioottiryhmässä oli 259 potilasta, jotka saivat amoksisilliini-klavulaanihappokuurin 500/125 mg x 3, 4 vrk postoperatiivisesti (huom. antibioottia ei ollut veressä toimenpidehetkellä). Lumeryhmässä oli 231 potilasta. Mahdollisten postoperatiivisten komplikaatioiden kehittymistä seurattiin 8 viikon ajan toimenpiteen jälkeen.
Postoperatiiviset inflammatoriset komplikaatiot tai infektiot olivat 7,6 kertaa yleisempiä lumeryhmässä kuin antibioottiryhmässä (OR 7,6, luottamusväli 2,9–19,9, p < 0,001, NNT = 10 (7–16)). Poistettavat viisaudenhampaat luokiteltiin impaktoitumisasteen perusteella 3 kategoriaan (II: kruunu vain pehmytkudoksen peitossa; III: kruunu osittain luun peitossa; IV: kruunu kokonaan luun peitossa) ja 4 kategoriaan asennon perusteella (vertikaalinen, mesioangulaarinen, distoangulaarinen, horisontaalinen).
Eniten hyötyä antibiootista oli postoperatiivisten komplikaatioiden ehkäisyssä, kun poistettava hampaan kruunu oli osittain luun peitossa (NNT = 7 (5–13)) tai hammas oli horisontaalisessa asennossa (NNT = 5 (4–12)). Antibiootti oli tehoton helpoissa viisaudenhampaiden poistoissa, kun hampaan asento oli vertikaalinen (NNT = 15 (8–∞)) ja kun kruunu oli vain pehmytkudoksen peitossa (NNT = 17 (8–∞)).
Etenevässä satunnaistetussa lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa «Halpern LR, Dodson TB. Does prophylactic administr...»5 tutkittiin antibioottiprofylaksin tehoa viisaudenhampaanpoiston jälkeisten komplikaatioiden (haavainfektio tai alveoliitti) ehkäisyssä. Toimenpiteet tehtiin yleisanestesiassa. Tutkimukseen otettiin 118 tervettä potilasta, jotka jaettiin antibiootti- tai lumeryhmään (n = 59 molemmissa ryhmissä). Antibioottiryhmän potilaat saivat suonensisäisen antibioottiannoksen (penisilliini tai penisilliiniallergisille klindamysiini) 1 tunti ennen toimenpidettä. Poistettavat viisaudenhampaat jaettiin impaktoitumisasteen perusteella seuraaviin kategorioihin: täysin luun peitossa, osittain luun peitossa, pehmytkudoksen peitossa tai puhjennut.
Lumeryhmässä kaikkiaan 5/59 potilasta (8,5 %) sai haavainfektion, antibioottiryhmässä ei yksikään potilas (p = 0,03, NNT = 11,8). Alveoliitteja ei ilmaantunut kummassakaan ryhmässä. Kaikki postoperatiiviset infektiokomplikaatiot liittyivät vaikeisiin poistoihin, joissa hammas oli osittain tai täysin luun peitossa.
Takautuvassa tutkimuksessa «Lee JY, Do HS, Lim JH, ym. Correlation of antibiot...»6 kartoitettiin assosiaatioita antibioottiprofylaksin, hampaanpoiston vaikeusasteen ja postoperatiivisten komplikaatioiden välillä alaviisaudenhampaiden poistojen yhteydessä. Tutkimukseen otettiin mukaan 890 potilasta, jotka tulivat hoitoon korealaiseen yliopistosairaalaan vuosina 2010–2012. Mukaan otettiin ryhmä potilaita, jotka eivät saaneet antibioottia (n = 783) ja ryhmä, joka sai profylaktisen antibioottikuurin (Cefditoren pivoxil 100 mg x 3, 7 vrk) alaviisaudenhampaanpoiston jälkeen. Toimenpiteet jaettiin radiologisen analyysin perusteella kolmeen Pedersonin indeksin vaikeusluokkaan (luokat I–III). Indeksi huomioi viisaudenhampaan kallistuskulman, syvyyden luussa sekä tilan ramuksen ja toisen poskihampaan välissä. Tutkimuksessa kartoitettiin postoperatiivisten komplikaatioiden kuten alveoliitin, haavainfektioiden, kivun (yli 1 viikon kuluttua toimenpiteestä) ja trismuksen, esiintymistä.
Havaittiin, että toimenpiteen vaikeusasteen ja postoperatiivisten komplikaatioiden välillä oli merkitsevä assosiaatio (p = 0,03). Ryhmässä, joka ei saanut antibioottia, infektion ja alveoliitin ilmaantuvuus oli suurempi toimenpiteen vaikeusasteen kasvaessa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Antibioottia saaneiden ryhmässä erot alveoliitin ja infektioiden ilmaantuvuudessa vaikeusasteryhmien välillä hävisivät.
Kommentit:
Näytönastekartoitukseen hyväksyttiin mukaan 4 tasokasta etenevää tutkimusta ja 1 laadultaan tasokas ja 1 kohtalainen takautuva tutkimus. Takautuvassa tutkimuksessa «Lee JY, Do HS, Lim JH, ym. Correlation of antibiot...»6 oli mukana suuri potilasaineisto, mutta tutkimusasetelma ei vastannut suomalaisia hoitokäytäntöjä (3. polven kefalosporiini). Metodien kuvaamisessa oli epätarkkuuksia, joiden takia lääkkeen aloituksen ajoitusta suhteessa toimenpiteeseen ei voitu arvioida. Tutkimusten kokonaispotilasmäärä on mittava (n = 1 785), ja kaikissa tutkimuksissa tuli selkeästi esille se, että mikrobilääkeprofylaksista ei ole terveelle potilaalle hyötyä tehtäessä helppoja toimenpiteitä.