Wisconsinin suuren unihäiriöpotilaskohortin (N = 1 522) 18 vuoden seurantatutkimuksessa «Young T, Finn L, Peppard PE ym. Sleep disordered b...»1 kokonaiskuolleisuuden HR oli 3,0 (95 % luottamusväli 1,4–6,3) vakioidussa mallissa, jossa oli huomioitu ikä, sukupuoli, BMI ja aiempi kardiovaskulaarisairastavuus. Kun seurannasta poistettiin kaikki ainakin joskus CPAP-hoidossa olleet (n = 126), oli vaikea-asteista uniapneaa sairastavien HR 3,8 (95 % luottamusväli 1,6–9,0) verrattuna henkilöihin, joiden AHI oli ollut lähtötilanteessa alle 5. AHIn arvioinnissa käytettiin 4 % desaturaatiorajaa. Kardiovaskulaarikuolleisuuden HR oli 5,2 (95 % luottamusväli 1,4–19,2). Lähtötilanteen AHI-luokkien mukaan kuolleisuutta mittaavat HR:t olivat hoitamattomilla potilailla seuraavat: AHI < 5: 1 (referenssi); lievä uniapnea (5 ≤ AHI < 15): HR 1,4 (95 % luottamusväli 0,7–2,6); keskivaikea uniapnea (15 ≤ AHI < 30): HR 1,7 (95 % luottamusväli 0,7–4,1); vaikea uniapnea (AHI ≥ 30): HR 3,8 (95 % luottamusväli 1,6–9,0). Kardiovaskulaarikuolleisuudessa vakioidut HR:t olivat vastaavasti: lievä: HR 1,3 (95 % luottamusväli 0,4–4,1); keskivaikea: HR 1,5 (95 % luottamusväli 0,3–7,3); vaikea: HR 5,2 (95 % luottamusväli 1,4–19,2).
Toisin sanoen vakioitu kokonais- ja kardiovaskulaarikuolleisuuden kasvu oli tilastollisesti merkitsevä vain, kun AHI ≥ 30. Tulokset oli vakioitu iän, iän neliön, sukupuolen, BMI:n ja BMI2:n suhteen.
Espanjalaisessa seurantatutkimuksessa «Marin JM, Carrizo SJ, Vicente E ym. Long-term card...»2 seurattiin 264 tervettä miestä, 235 kuorsaajaa, 403 hoitamatonta lievää tai keskivaikeaa uniapneaa sairastavaa ja 372 CPAP-hoidossa ollutta uniapneapotilasta keskimäärin 10,1 vuoden (SD 1,6) ajan. Päätetapahtumina olivat kuolemaan johtaneet kardiovaskulaaritapahtumat ja myös ei-fataalit kardiovaskulaaritapahtumat sekä koronaaritaudin takia tehdyt invasiiviset toimenpiteet.
Hoitamattomien vaikea-asteisten uniapneapotilaiden fataalien tapahtumien (I = 1,06/ 100 potilasvuotta) ja ei-fataalien tapahtumien (I = 2,13/ 100 potilasvuotta) insidenssi oli suurempi kuin hoitamattomilla lievää tai keskivaikeaa uniapneaa sairastavilla (I(fataalit tapahtumat) = 0,55; I (ei fataalit) = 0,89; p < 0,0001), kuorsaajilla (I(fataalit tapahtumat) = 0,34; I (ei fataalit) = 0,58; p < 0,0001), CPAP-hoidossa olevilla (I (fataalit tapahtumat) = 0,35, p = 0,0008; I (ei fataalit) = 0,64, p < 0,0001) ja terveillä miehillä (I (fataalit tapahtumat) = 0,30, p = 0,0012; I (ei fataalit) = 0,45, p < 0,0001).
Potentiaaliset sekoittavat tekijät huomioivassa monimuuttuja-analyysissa todettiin, että hoitamaton vaikea-asteinen uniapnea (AHI ≥ 30) aiheutti merkitsevästi lisääntyneen fataaleihin (OR 2,87; 95 % luottamusväli 1,17–7,51) ja ei-fataaleihin kardiovaskulaaritapahtumiin (OR 3,17; 95 % luottamusväli 1,12–7,51) verrattuna terveisiin miehiin.
Israelilaisessa tutkimuksessa «Lavie P, Lavie L, Herer P. All-cause mortality in ...»3 seurattiin kaikkiaan 14 589 miestä (ikä 20–93 vuotta) mediaaniseuranta-ajan ollessa 4,6 vuotta. Seuranta-aikana todettiin 372 kuolemaa. Vakioimaton kokonaiskuolleisuus oli 5,55/1 000 potilasvuotta. Kuolleisuus nousi RDI:n ja BMI:n noustessa. Iän ja BMI:n lisäksi ei huomioitu muita potentiaalisia sekoittavia tekijöitä.
Vaikea-asteista uniapneaa sairastavien (RDI > 30) kuolleisuus oli tilastollisesti suurempaa kuin potilailla, joiden lähtötilanteen RDI oli 10 tai pienempi. Ikä vaikutti siten, että lisääntynyt kuolleisuus todettiin vain alle 50 vuotta vanhoilla miehillä.
Suureen potilasaineistoon perustuvassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Rich J, Raviv A, Raviv N ym. All-cause mortality a...»4 seurattiin keskimäärin noin 7 vuoden ajan (1 kuukausi – 11 vuotta) yli 77 000 potilasta, joille oli tehty kardiorespiratorinen polygrafia. Merkittävimpiä kuolleisuutta ennustavia tekijöitä olivat vanhempi ikä (vakioitu HR 1,080; 95 % luottamusväli 1,074–1,086; p < 0,0001), BMI (HR 1,042; 95 % luottamusväli 1,033–1,051; p < 0,0001) ja miessukupuoli (HR 1,378; 95 % luottamusväli 1,190–1,595; p < 0,001). Myös päiväväsymys ESS:llä mitattuna assosioitui kuolleisuuteen (HR 1,015; 95 % luottamusväli 1,005–1,025; p = 0,002). AHI ei assosioitunut kuolleisuuteen, kun ikä vakioitiin jatkuvana muuttujana (HR 1,001; 95 % luottamusväli 0,998–1,004; p = 0,416).
Tutkijat jakoivat potilaat 10 vuoden ikäryhmiin. Tällöin ODI assosioitui ikäryhmässä 41–50-vuotiaat (HR 1,217; 95 % luottamusväli 1,014–1,461; p = 0,035), apneaindeksi AI assosioitui ikäryhmässä 21–30-vuotiaat (HR 1,632; 95 % luottamusväli 1,053–2,532; p = 0,028) ja AHI assosioitui ikäryhmässä 31–40-vuotiaat (HR 1,222; 95 % luottamusväli 1,010–1,478; p = 0,039) kokonaiskuolleisuuteen. Yli 50-vuotiailla kuolleisuus selittyi pääasiassa sukupuolella ja BMI:llä, eikä uniapnean vaikeusastetta mittaavilla indekseillä ollut vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen.
Yleinen kommentti
Kaikkien tutkimusten mukaan hoitamaton uniapnea lisää sekä kokonais- että kardiovaskulaarikuolleisuutta. Vaikutus tulee kuitenkin merkitsevänä esille vain vaikea-asteisesta uniapneasta (AHI ≥ 30) kärsivillä. Saattaa olla, että yli 50-vuotiailla uniapneapotilailla myöskään vaikea uniapnea ei lisää merkitsevästi kuolleisuutta, mutta siitä tarvitaan vielä lisää pitkäaikaisia seurantatutkimuksia, joissa huomioidaan samanaikaisesti kaikki tunnetut sydän- ja verisuonisairauksien merkitsevät riskitekijät. Miesten kuolleisuusriski on suurempi kuin naisten. Päiväväsymyksen esiintyminen näyttää olevan myös merkitsevämmässä yhteydessä kuolleisuuteen kuin uniapnean vaikeusaste AHIlla (RDI:llä) mitattuna. Yli 50-vuotialla kuolleisuuteen näyttävät vaikuttavan merkitsevästi myös muut seikat kuin uniapnea.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: