Hollantilaisessa kontrolloidussa satunnaistetussa tutkimuksessa «Labrie J, Berghmans BL, Fischer K ym. Surgery vers...»1 verrattiin kohtalaisesta ja vaikeasta ponnistusvirtsankarkailusta kärsivien potilaiden hoitovastetta fysioterapiaharjoituksiin ja nauhaleikkaushoitoon. Tutkimukseen oli valikoitu 460 naispotilasta, jotka satunnaistettiin kahteen tutkimusryhmään. Potilaat eivät olleet saaneet edeltävästi fysioterapiaa, tai fysioterapiasta oli vähintään 6 kuukautta.
Fysioterapiaryhmässä oireet vähenivät 64,4 %:lla potilaista ja leikkaushoitoryhmässä 90,8 %:lla potilaista (PGI-I improvement). Objektiivisen paranemisen (yskäisytestissä ei vuotoa) saavutti 76,5 % leikkausryhmässä ja 58,5 % fysioterapiaryhmässä. Fysioterapiaryhmään kuuluneista 49 % vaihtoi vuoden aikana leikkaushoitoon. Hoitotulos niillä 103 potilaalla, jotka saivat vain fysioterapiahoitoa, oli vuoden seurannassa verrokkiryhmän keskiarvoon nähden selvästi heikompi.
Todetut leikkauskomplikaatiot eivät olleet vakavia, ja niiden esiintyvyys oli seuraavanlainen: rakkoperforaatio 2,8 %, vaginan limakalvon perforaatio 3,7 %, uusintaleikkaus 2,8 % ja hematooma 7,4 %.
Kommentti: Hyöty leikkauksesta oli fysioterapiaan verrattuna suuri. Tutkimus ei ollut sokkoutettu, ja iso osa potilaista vaihtoi hoitoryhmää, mikä tekee tarkan hyödyn arvioimisen vaikeaksi ja laskee näytönastetta.