Takaisin

Motivoiva keskustelu tupakoinnin lopettamisessa

Näytönastekatsaukset
Pilvikki Absetz
19.6.2018

Näytön aste: A

Lyhyillä (alle 20 minuutin) motivoivan keskustelun tapaamisilla voidaan lisätä tupakkatuotteiden käytön lopettamisen todennäköisyyttä potilaan ennakkomotivaatiosta riippumatta.

Systemaattinen Cochrane-katsaus «Lindson-Hawley N, Thompson TP, Begh R. Motivationa...»1 RCT-tutkimuksista, yhteensä 28 tutkimusta ja 16 803 tutkittavaa. Tutkittavat olivat tupakkatuotteita käyttäviä aikuisia, pois lukien raskaana olevat naiset. Interventiona tutkimuksissa oli motivoiva haastattelu (MI) tai sen periaatteille perustunut muunnelma yksilöohjauksena joko kasvokkain tai puhelimitse tai näiden yhdistelmänä. Kaikissa tutkimuksissa maininta ainakin joidenkin MI-periaatteiden käytöstä: ambivalenssin tarkastelu, päätöksenteon tasapainottelu, lopettamismotivaation ja luottamuksen mittaaminen, muutospuheen herättely tai pystyvyyden tukeminen. Tulosmittarina tupakoinnin lopettaminen (point prevalence) vähintään 6 kuukauden seurannassa (kun mahdollista, pysyvä tupakoimattomuus useammassa mittauksessa, biokemiallisesti validoitu). Tapaamisten määrä kasvokkain vaihteli tutkimuksissa välillä 1–6 (k = 16) ja kesto 10–60 minuuttia. Toteuttajina oli perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkäreitä, hoitajia ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon koulutettuja ohjaajia (councelor). Ohjaajat olivat saaneet 2–40 tunnin koulutuksen MI:n toteutukseen 25/28 tutkimuksessa.

Interventiota verrattiin tavanomaiseen hoitoon tai lyhyeen neuvontaan (2–15 minuuttia, joissa tyypillisesti mukana itsehoitomateriaalia sekä/tai ohjaus johonkin vieroituspalveluun).

Katsaus totesi, että MI lisää merkitsevästi lopettamisen todennäköisyyttä lyhyeen neuvontaan tai tavanomaiseen hoitoon verrattuna (RR 1,26; 95 % luottamusväli 1,16–1,36; 28 tutkimusta; N = 16 803).

Perusterveydenhuollon lääkärin toteuttamana MI:n vaikutus oli suurempi (RR 3,49; 95 % luottamusväli 1,53–7,94; 2 tutkimusta; N = 736) verrattuna hoitajan (RR 1,24; 95 % luottamusväli 0,91–1,68; 5 tutkimusta, N = 2 256) tai ohjaajan toteuttamaan (RR 1,25; 95 % luottamusväli 1,15–1,36; 22 tutkimusta, N = 13 593). Lyhyet, alle 20 minuutin tapaamiset lisäsivät lopettamisessa onnistumisen todennäköisyyttä (RR 1,69; 95 % luottamusväli 1,34–2,12; 9 tutkimusta; N = 3 651) verrattuna pitempikestoisiin tapaamisiin (RR 1,20; 95 % luottamusväli 1,08–1,32; 16 tutkimusta, N = 10 306). Yhden tapaamisen vaikutus (RR 1,26; 95 % luottamusväli 1,15–1,40; 16 tutkimusta, N = 12 103) ei poikennut useamman tapaamisen vaikutuksesta (RR 1,20; 95 % luottamusväli 1,02–1,42; 11 tutkimusta, N = 3 928). Puhelimitse toteutetun jatkoseurannan hyöty on epävarmaa.

  • Tutkimusten laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: Hoitajan osalta tulokset eivät välttämättä sovellu Suomeen, missä hoitajan rooli perinteisesti on suuri elintapamuutoksen tukemisessa. Esim. Rice «Rice VH, Hartmann-Boyce J, Stead LF. Nursing inter...»2 havaitsi, että kun hoitajan pääasiallinen tehtävä ei ollut terveyden edistäminen tai tupakoinnin lopettamisessa tukeminen, näyttö hoitajan toteuttamien interventioiden vaikutuksista oli heikompi.

Kirjallisuutta

  1. Lindson-Hawley N, Thompson TP, Begh R. Motivational interviewing for smoking cessation. Cochrane Database Syst Rev 2015;:CD006936 «PMID: 25726920»PubMed
  2. Rice VH, Hartmann-Boyce J, Stead LF. Nursing interventions for smoking cessation. Cochrane Database Syst Rev 2013;:CD001188 «PMID: 23939719»PubMed