Takaisin

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia, hoitotuloksen pysyvyys ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Näytönastekatsaukset
Sari Lindeman
7.1.2019

Näytön aste: A

Kognitiivisella psykoterapialla saavutettu hoitotulos liiallisen huolestuneisuuden vähenemisessä säilynee 12 kuukauden ajan hoidon päättymisen jälkeen.

Hanrahan ja kumppanit «Hanrahan F, Field AP, Jones FW ym. A meta-analysis...»1 julkaisivat meta-analyysin kognitiivisen psykoterapian tehosta yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön tyypillisesti kuuluvasta liiallisesta huolestuneisuudesta. Meta-analyysiin hyväksyttiin 15 tutkimusta (N = 907 tutkittavaa, miehiä 29 %, naisia 71 %, 19 erilaista koeasetelmaa eli efektikokoa).

Hoitoryhmän saamat terapiat olivat seuraavat:

  1. metakognitiivista psykoterapiaa
  2. pelkkää kognitiivista psykoterapiaa
  3. kognitiivista psykoterapiaa, johon oli yhdistetty emotionaaliseen prosessointiin kohdentuvaa ja interpersoonallista psykoterapiaa tai
  4. epävarmuuden sietämiseen kohdentuvaa psykoterapiaa.

Vain 1 tutkimuksessa oli kognitiiviseen psykoterapiaan yhdistetty behavioraalisia menetelmiä (rentoutusta) ja 1 tutkimuksessa hoitoryhmä sai hyväksymispohjaista behavioraalista psykoterapiaa.

Vertailuryhmä:

  1. ei saanut mitään hoitoa
  2. sai jotain epäspesifistä hoitoa tai
  3. jotain spesifistä hoitoa (kuten rentoutusterapiaa 3 tutkimuksessa tai lyhytkestoista psykodynaamista psykoterapiaa 1 tutkimuksessa).

Kognitiivista psykoterapiaa (joko perinteistä tai ns. kolmannen aallon kognitiivista psykoterapiaa) saaneiden ryhmässä murehtimisen määrää kuvaavat pisteet laskivat kaikissa tutkimuksissa (15 efektikokoa) hoidon päättymisvaiheessa, 6 kuukauden seurannassa (10 efektikokoa), 12 kuukauden seurannassa (10 efektikokoa) ja 24 kuukauden seurannassa (3 efektikokoa). Efektikoot eivät merkitsevästi vaihdelleet eri tutkimusten välillä (χ2(1) = 2,14, p = 0,144). Ajan funktiona tapahtuva efektikokojen kasvu oli merkitsevä (χ2(1) = 28,66, p < 0,001).

Toipuminen (kliininen merkitsevyys): toipuminen määriteltiin niin, että PSWQ:ssa muutosindeksi oli > 7. Analyysiin sisällytettiin tieto (eli PSWQ-raakapisteet) 12 tutkimuksesta. Data käsiteltiin monimuuttujamenetelmällä (R-ohjelmalla), jonka luotettavuutta esimerkiksi ajan vaikutuksen huomioimiseksi testattiin erilaisilla mallinnuksilla.

Tulos oli se, että toipuneiden osuus oli kognitiivista psykoterapiaa saaneiden ryhmässä suurempi erityisesti verrattaessa ei-kognitiivista (vaan muuta) psykoterapiaa saaneiden ryhmään ja niihin, jotka eivät saaneet mitään hoitoa. Ero tuli erityisen selväksi 12 kuukauden seurannassa (toipuneiden osuudet: kognitiivista terapiaa saaneiden ryhmässä 57 %, muuta psykoterapiaa saaneiden ryhmässä 26,2 % ja ei-hoitoa saaneiden ryhmässä 14,8 %). Tutkijat pitivät tuloksia mallinnusten perusteella luotettavana.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Covin ja kumppanit «Covin R, Ouimet AJ, Seeds PM ym. A meta-analysis o...»2 julkaisivat meta-analyysin yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön tyypillisesti kuuluvasta patologisesta murehtimisesta 7 tutkimuksen perusteella laskettu keskimääräinen teho (efektikoko) patologisen murehtimisen vähentämiseen CBT:n ja vertailuryhmän välillä oli -1,15 (z = -3,74, p < 0,05).

Homogeenisuustesti osoitti, että tutkimusten tuottamien efektikokojen välillä oli suurta vaihtelua (Q = 19,99, p < 0,05) oletettavasti iästä johtuen, ja siksi aineisto analysoitiin uudelleen tarkastellen 2 ikäryhmää erikseen (nuorempi ikäryhmä, keskimääräinen ikä 38,89 vuotta ja vanhempi 68,05 vuotta). Näin tarkastellen keskimääräinen efektikoko oli 1,69 (nuorempi ryhmä) ja – 0,82 (vanhempi) (molemmissa p < 0,05).

Ryhmien sisäiset efektikoot 6 kuukauden seurannassa: -0,009 (SD = 0,26) (nuorempi ikäryhmä) ja -0,12 (SD = 0,22) (vanhempi ikäryhmä). 12 kuukauden seurannassa: -0,027 (SD = 0,37) (nuorempi ikäryhmä) ja -0,23 (SD = 0,12) (vanhempi ikäryhmä).

Tutkijat laskivat erikseen efektikoot yksilö- ja ryhmämuotoiselle CBT:lle. Yksilöhoidoissa hoitoryhmien välinen efektikoko oli -1,72 ja ryhmähoidoissa - 0,91. Seurannassa ryhmämuotoinen CBT näytti edelleen vähentävän patologista murehtimista (6 kuukauden seuranta efektikoko -0,25; 12 kuukauden seuranta efektikoko -0,43), kun taas yksilömuotoisen CBT:n tuottama muutos oli seurannassa vähäinen verrattuna hoidon jälkeiseen tilanteeseen (6 kuukautta = 0,12; 12 kuukautta = 0,07).

Tutkimuksen keskeisin johtopäätös oli se, että CBT oli erityisen tehokas vähentämään patologista murehtimista nuoremmissa ikäryhmissä toteutettuna yksilöhoitona.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Hanrahan F, Field AP, Jones FW ym. A meta-analysis of cognitive therapy for worry in generalized anxiety disorder. Clin Psychol Rev 2013;33:120-32 «PMID: 23168445»PubMed
  2. Covin R, Ouimet AJ, Seeds PM ym. A meta-analysis of CBT for pathological worry among clients with GAD. J Anxiety Disord 2008;22:108-16 «PMID: 17321717»PubMed