Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Hoseinpour Jajarm H, Asadi R, Bardideh E ym. The e...»1 arvioitiin fotodynaamisen hoidon ja pienienergiaisen laserhoidon vaikutusta suun punajäkälään. Katsaukseen etsittiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset ja ennen-jälkeen-tutkimukset, joissa arvioitiin pienienergiaisen laserhoidon ja fotodynaamisen hoidon tehoa suun punajäkälään. Kirjallisuushaku ulottui 17. huhtikuuta 2018 asti. Katsaukseen valikoitui 13 tutkimusta (6 fotodynaamisesta hoidosta ja 7 pienienergiaisesta laserhoidosta). Samoja tutkimuksia on referoitu myös alla mainituissa systemaattisissa katsauksissa (Akram ym. 2018, Al-Maweri ym. 2017), joissa ei oltu tehty meta-analyysia.
Katsauksessa ei raportoitu eri tutkimuksissa käytettyjä laserparametrejä eikä kortikosteroidivalmisteita.
Päätulosmuuttujiin kuului VAS-asteikolla mitattu kivun väheneminen.
4 tutkimuksesta oli koottu tiedot VAS-arvoista ennen (keskiarvojen vaihteluväli 4,1–6,74) ja jälkeen (keskiarvojen vaihteluväli 0,33–2,23) matalanergisen laserhoidon. Kipu väheni hoidon jälkeen tilastollisesti merkitsevästi (MD = -4,39; 95 % luottamusväli -4,83 – 3,96). Tutkimusten heterogeenisyys oli tilastollisesti merkitsevää (Chi2 = 7,08 df = 3 (P = 0,07); I2 = 58 %).
Kolmen tutkimuksen perusteella (62 potilasta) pienienergiaisen laserhoidon ja paikallisen kortikosteroidin välillä ei ollut eroa kivun lievityksessä (keskiarvojen ero -0,1; 95 % luottamusväli -0,57–0,38). Tutkimusten välillä ei ollut heterogeenisyyttä (Chi2 = 1,64, df = 2 (P = 0,44); I2 = 0 %).
Fotodynaamisen hoidon kipua lievittävää vaikutusta ei voitu tutkimuksista raportoida.
5 kliinistä tutkimusta ja 180 potilasta sisältäneessä systemaattisessa katsauksessa «Akram Z, Abduljabbar T, Vohra F ym. Efficacy of lo...»2 verrattiin pienienergiaisen laserhoidon (Low-level laser therapy, LLLT) ja paikallisten kortikosteroidien tehoa suun punajäkälän hoidossa. Kirjallisuushaku tehtiin huhtikuun 2017 loppuun. Mukaanottokriteereinä olivat satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, ei-satunnaistettu kontrolloitu tai komparatiivinen kliininen tutkimus, "split-mouth" kliininen tutkimus ja kaksoissokkoutettu tai sokkoutettu tutkimus, joissa pienienergiaista laserhoitoa oli verrattu paikalliseen tai systeemiseen kortikosteroidiin. Tutkimusryhmissä tuli olla vähintään 10 henkilöä, ja tutkimuksen keston tuli olla vähintään 4 viikkoa. Suun punajäkälän tuli olla uni- tai bilateraalinen ja diagnosoitu kliinisesti ja/tai histologisesti WHO:n kriteerien mukaan.
3 tutkimuksessa oli käytetty diodilaseria ja 2:ssa indium-gallium-aluminium-fosfaatti (In:Ga:AI:P) laseria. Käytetyt laserparametrit vaihtelivat. Kortikosteroidihoitoja olivat 0,1-prosenttinen triamsinoloniasetonidivoide (n = 2), deksametasonisuuhuuhde (n = 2) ja 0,05-prosenttinen klobetasolipropionaattivoide (n = 1).
Tulosmuuttujiin kuului VAS-mittarilla rekisteröity muutos kipuoireissa. Meta-analyysiä ei voitu tehdä tutkimusten menetelmällisten erojen vuoksi. Tutkimusharhan riski arvioitiin korkeaksi 4 tutkimuksessa ja kohtalaiseksi 1 tutkimuksessa.
4 tutkimuksessa oli raportoitu VAS-arvot. 2 tutkimuksen perusteella (näistä toinen ei sisältynyt ym. meta-analyysiin) paikallinen kortikosteroidi lievitti kipua enemmän verrattuna pienienergiaiseen laseriin (kortikosteroidiryhmissä VAS alkutilanteessa 6,8 ± 0,9 ja 5,0 ± 0,9 ja hoidon jälkeen 0,9 ± 1,0 ja 0,22 ± 1,0, laserryhmissä VAS alkutilanteessa 7,0 ± 1,8 ja 4,1 ± 1,8 ja hoidon jälkeen 3,9 ± 3,0 ja 0,33 ± 1,6). 1 tutkimuksessa kipu lievittyi enemmän laserryhmässä kuin kortikosteroidiryhmässä, ja 1 tutkimuksessa kipu lievittyi molemmissa ryhmissä yhtä paljon (näistä tutkimuksista ei esitetty numeerista dataa).
Turkkilaisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Kazancioglu HO, Erisen M. Comparison of Low-Level ...»4 verrattiin otsoniterapian (n = 30), pienienergiaisen laserhoidon (n = 30), deksametasonisuuhuuhteen (n = 30) ja lumesuuhuuhteen (n = 30) tehoa suun punajäkälässä. Sisäänottokriteereinä olivat atrofis-erosiivinen suun punajäkälä kielessä tai posken limakalvolla (koko ≤ 3 cm2). Punajäkälä tuli olla diagnosoitu sekä kliinisesti että histologisesti.
Laserhoitoa annettiin diodilaserilla (808 nm, 0,1 W, jatkuva aalto) leesioalueelle ja 0,5 cm vyöhykkeelle leesiota ympäröivään kudokseen ("spot size" 1 cm2) 2 kertaa viikossa enimmillään 10 kertaa. Hoitoaika oli 2,5 minuuttia, fluence 1,5 J/cm2 /kerta, irradiance 10 mW/cm2, valotuskohtia 1 ja alue 1 cm2. Valoannosta 120 J/cm2 käytettiin 2,5 minuutin ajan. Otsoniterapiaa annettiiin otsonigeneraattorillla (kudosanturi asetettiin limakalvolle) 60 % intensiteetillä 10 sekunnin ajan 2 kertaa viikossa enimmillään 10 kertaa. Positiivisena kontrollina oli deksametasonisuuhuuhde käytettynä 5 minuutin ajan 4 kertaa vuorokaudessa 1 kuukauden ajan. Lisäksi tutkittavat käyttivät nystatiiniliuosta 4 kertaa vuorokaudessa 1 kuukauden ajan, annosteltuna 30 minuuttia deksametasoniliuoksen jälkeen. Negatiiviseksi kontrolliksi oli valmistettu positiivista kontrollia vastaava ilman kortikosteroidia oleva suuvesi, jota tutkittavat käyttivät 5 minuutin ajan 4 kertaa vuorokaudessa 1 kuukauden ajan. Hoitovastetta arvioivat sokkoutetut tutkijat kerran viikossa hoidon ajan sekä 1, 2 ja 6 kuukauden kuluttua hoidon jälkeen.
Tulosmuuttujiin kuului kipu VAS-mittarilla arvioituna, ja jaettuna luokkiin 0 (ei kipua), 1 (0 < VAS ≤ 3,5), 2 (3,5 < VAS ≤ 7), 3 (7 < VAS ≤ 10).
Kipu lievittyi tilastollisesti merkitsevästi hoidon jälkeen pienienergiainen laserhoito-, otsonihoito- ja deksametasoniryhmissä (p < 0,05). Alkutilanteessa kipukeskiarvot (± SD) olivat otsoniryhmässä 5,01 ± 1,2, laserryhmässä 4,10 ± 1,8, deksametasoniryhmässä 5,0 ± 0,9 ja lumelääkeryhmässä 4,38 ± 1,1 ja hoidon jälkeen otsoniryhmässä 0,25 ± 1,2, laserryhmässä 0,33 ± 1,6, deksametasoniryhmässä 0,22 ± 1,0 ja lumelääkeryhmässä 4,03 ± 1,9.
Kommentti: Pienienergiaisen laserhoidon teho verrattuna paikalliseen kortikosteroidihoitoon suun punajäkälään liittyvän kivun lievittämisessä on epäselvä. Laserhoitoa ei ole verrattu lumelaserhoitoon. Tutkimusten heterogeenisyys (muun muassa tutkimuksissa käytetyt erilaiset laserlaitteet ja hoitoannokset), menetelmälliset puutteet ja pitkäkestoisen seurannan puuttuminen vaikeuttavat pienienergiaisen laserhoidon tehon arviointia. Käytännössä paikallinen kortikosteroidihoito tulee edullisemmaksi (potilas annostelee lääkkeen itse, ja lääkkeet ovat edullisia verrattuna laserhoitoon, joka vaatii käyntejä terveydenhuollossa). Ei ole myöskään näyttöä siitä, että pienienergiainen laserhoito olisi tehokkaampi kliinisten muutosten lievittämisessä kuin paikallinen kortikosteroidi.