Hyvin intensiivisen glykemian hoidon merkitystä sydän- ja munuaisennusteelle ei ole aiemmin tarkasteltu muodollisen systemaattisesti.
Tämä katsaus «Ruospo M, Saglimbene VM, Palmer SC ym. Glucose tar...»1 käy läpi nykyisen tutkimusnäytön. Mukaan otettiin satunnaistetut, kontrolloidut tutkimukset ja glukoositasapainon interventiotutkimukset käsittäen yli 13-vuotiaat tyypin 1 ja tyypin 2 diabetesta sairastavat, joilla oli normaali munuaisfunktio tai diabeteksen munuaissairaus. Tarkoituksena oli tutkia intensiivisen tai vertailuhoidon (HbA1c ≥ 7 % / 53 mmol/mol tai paastoglukoosi ≥ 6,6 mmol/l) vaikutusta munuaissairauden ilmaantumiseen ja etenemiseen. Intensiiviseen glykemiseen tasapainoon pyrittiin monialaisen käyttäytymisterapian ja potilasohjauksen, eri insuliinihoitomuotojen tai intensiivisen oraalisen diabeteslääkehoidon avulla.
14 tutkimusta käsittäen 29 319 diabetesta sairastavaa henkilöä otettiin systemaattiseen analyysiin, ja 11 tutkimusta (29 141 potilasta) voitiin ottaa meta-analyysiin. Diabeteksen kesto oli keskimäärin 56,7 kuukautta (vaihteluväli 6 kuukaudesta 10 vuoteen). Epätäydellinen metodien raportointi useissa tutkimuksissa johti vaikeasti arvioitaviin harhoihin.
Tiukka hoitotasapaino vähensi albuminurian ilmaantuvuutta (RR 0,82; 95 % luottamusväli 0,71–0,93; moderate certainty evidence) ja sen progressiota (RR 0,59, 95 % luottamusväli 0,38–0,93; moderate certainty evidence) standardihoitoon verrattuna. Vaikutus loppuvaiheen munuaistaudin tai munuaisfunktion huononemiseen jäi epäselväksi.
Täten hyvin intensiivisen glykemian hoidon merkitys merkityksellisten päätetapahtumien estossa jäi epäselväksi.
Kommentti:
Tulos sinällään ei ole yllättävä, sillä näin matalaan HbA1c-tasoon pääseminen lisää vahvasti hypoglykemioiden riskiä. Tiukkaan tasapainoon pyrkiminen ei pitempään diabetesta sairastaneilla ja komplikaatioita omaavilla ole järkevää ainakaan edellä mainittujen tutkimusten aikaisilla hoitomenetelmillä. Intensiiviseen hoitoon liittyy lisääntynyt hypoglykemian riski.
Uusissa hoitosuosituksissa korostetaankin hoidon turvallisuutta, johon nykyisin on aivan toisenlaiset mahdollisuudet kudosglukoosin seurannan ja turvallisemman lääkehoidon kehittymisen myötä.