Lihavuusleikkaus on vakiintunut lihavuuden hoitomuoto. Sen tiedetään vaikuttavan suotuisasti tyypin 2 diabetesta sairastavan glykeemiseen tasapainoon, mutta sen vaikutuksista tyypin 2 diabetekseen liittyvien mikroverisuonikomplikaatioiden ilmaantuvuuteen on kuitenkin ollut epäselvyyttä.
Vuonna 2021 julkaistussa meta-analyysissä «Chen X, Zhang J, Zhou Z. The effects of metabolic ...»1 selvitettiin metabolisen kirurgian vaikutusta mikroverisuonikomplikaatioiden ilmaantuvuuteen verrattuna ei-kirurgisiin hoitoihin. Analyysiin sisällytettiin 12 tutkimusta, joissa oli yhteensä 32 756 tyypin 2 diabetesta sairastavaa potilasta. Ensisijaisena päätetapahtumana oli mikroverisuonikomplikaatioiden (nefropatia, retinopatia, neuropatia) ilmaantuvuus.
Metabolinen kirurgia vähensi merkittävästi kaikkien mikroverisuonikomplikaatioiden ilmaantuvuutta verrattuna ei-kirurgisiin hoitoihin (OR 0,34; 95 % luottamusväli 0,30–0,39). Myös nefropatian ilmaantuvuus väheni merkittävästi (OR 0,39; 95 % luottamusväli 0,30–0,50). Meta-analyysin perusteella metabolinen kirurgia on tehokkaampi kuin perinteiset, ei-kirurgiset hoidot mikroverisuonikomplikaatioiden ehkäisyssä tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla, joilla on lihavuutta.
Vuoden 2018 alussa julkaistussa meta-analyysissä «Billeter AT, Scheurlen KM, Probst P, ym. Meta-anal...»2 pyrittiin selvittämään lihavuusleikkauksen vaikutusta sekä mikroverisuonikomplikaatioiden ilmaantuvuuteen että jo olemassa oleva munuaistautiin. Meta-analyysiin otettiin mukaan 10 tutkimusta (3 satunnaistettua vertailevaa tutkimusta, 3 takautuvaa vertailevaa tutkimusta, 1 etenevä vertaileva tutkimus ja 3 tapaus-verrokkitutkimusta). Tutkimuksiin osallistui yhteensä 17 532 tyypin 2 diabetesta sairastavaa potilasta. Ensisijaisena päätetapahtumana oli mikrovaskulaarikomplikaatioiden (retinopatia, nefropatia ja neuropatia) ilmaantuvuus lihavuusleikkauksen jälkeen verrattuna elintapa- ja lääkehoitoon.
Todettiin, että leikkaushoito vähensi komplikaatioiden ilmaantumista merkitsevästi elintapa- ja lääkehoitoon verrattuna (OR 0,26; 95 % luottamusväli 0,16–0,42; p < 0,001).
Meta-analyysin viidessä tutkimuksessa oli selvitetty diabeettisen nefropatian ilmaantuvuutta. Nefropatian ilmaantuvuus oli leikatuilla potilailla vähäisempää kuin lääke- ja elintapahoitoa saaneilla (OR 0,19; 95 % luottamusväli 0,09–0,42; p < 0,001). Neljässä tutkimuksessa selvitettiin diabeettisen nefropatian löydösten korjaantumista (remissiota). Nefropatiaan liittyvissä löydöksissä nähtiin korjaantumista 77,9 %:lla leikatuista potilaista ja 16,7 %:lla lääkehoitoryhmän potilaista (OR 15,41; 95 % luottamusväli 1,28–185,46; p = 0,03).
Vuonna 2018 julkaistiin amerikkalainen kohorttitutkimus «O'Brien R, Johnson E, Haneuse S, ym. Microvascular...»3, jossa takautuvasti selvitettiin mikrovaskulaarikomplikaatioiden ilmaantuvuutta lihavuusleikkauksen jälkeen tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Jokaiselle leikatulle potilaalle valittiin 3 konservatiivisesti hoidettua verrokkia, ja ryhmät kaltaistettiin iän, sukupuolen, painoindeksin, HbA1c-tason, insuliinin käytön, diabeteksen keston ja terveyspalveluiden käytön suhteen. Leikattuja potilaita oli 4024, ja verrokkiryhmään kuului 11 059 henkilöä. Keskimääräinen seuranta-aika oli 4,3 vuotta.
Lihavuusleikkaukseen liittyi yli puolet pienempi mikrovaskulaarikomplikaatioiden ilmaantumisen riski kuin konservatiiviseen hoitoon (16,9 vs. 34,7 %; HR 0,41; 95 % luottamusväli 0,34–0,48). Diabeettisen nefropatian ilmaantumisen riski oli leikkausryhmän potilailla 4,9 % ja konservatiivisesti hoidetuilla potilailla 10,0 % (HR 0,41; 95 % luottamusväli 0,29–0,58).
Vuonna 2020 julkaistussa satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa «Cohen RV, Pereira TV, Aboud CM, ym. Effect of Gast...»4 selvitettiin Roux-en-Y- mahalaukun ohitusleikkauksen ja suositusten mukaisen lääkehoidon vaikutusta albuminuriaan potilailla, joilla oli tyypin 2 diabetes, lihavuus (BMI 30–35 kg/m2) ja krooninen munuaistauti (vaiheet G1–G3 ja A2–A3). Tutkimukseen osallistui 100 potilasta (keski-ikä 51,4 vuotta, miehiä 55 %). Kahden vuoden seurannassa albuminurian remission (U-AlbKre < 3 mg/mmol) saavutti 82 % leikkausryhmään kuuluneista ja 55 % lääkehoitoryhmään kuuluneista (p < 0,006). Leikkausryhmään kuuluneiden virtsan albumiini-kreatiniinisuhde oli 55 % pienempi kuin lääkehoitoryhmään kuuluneiden. Vakavien haittatapahtumien esiintyvyydessä ei ollut eroa. Leikkaus oli sekä tehokas että turvallinen vaihtoehto munuaistaudin etenemisen ehkäisyyn.
Tuorein systemaattinen katsaus ja meta-analyysi vuodelta 2025 «Einafshar N, Esparham A, Moghani MS, ym. The Impac...»5 pyrki vertailemaan eri lihavuuskirurgiatoimenpiteiden vaikutusta sellaisten potilaiden albuminurian määrään, joilla oli tyypin 2 diabetes ja lihavuutta. Analyysiin sisältyi 31 tutkimusta, joissa oli yhteensä 2 594 potilasta. Meta-analyysi osoitti, että virtsan albumiini-kreatiniinisuhde väheni merkittävästi ja keskimäärin 28,19 mg/g (95 % luottamusväli -41,17 − -15,21; p < 0,001) kirurgisen hoidon jälkeen. Alaryhmäanalyysi paljasti, että merkittävä albuminurian väheneminen havaittiin erityisesti Roux-en-Y- mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen, mutta ei hihan muotoisen mahalaukun poiston (sleeve gastrectomy) jälkeen.