Takaisin

5 % laihtumistavoitteen terveyshyödyt

Näytönastekatsaukset
Anna-Maria Teeriniemi ja Tuula Pekkarinen
3.3.2020

Näytön aste: B

Vähintään 5 %:n painon alenemisella ilmeisesti saavutetaan edullisia aineenvaihdunnallisia muutoksia, ja se on realistinen saavuttaa. Hyöty painonlaskusta on selkein lihavilla henkilöillä, joilla on glukoosiaineenvaihdunnan häiriö.

Liun ym. «Liu RH, Wharton S, Sharma AM ym. Influence of a cl...»1 Wharton Medical -klinikalla toteutettu interventiotutkimus selvitti, miten vähintään 5 %:n laihtuminen vaikuttaa tiettyihin metabolisiin riskitekijöihin. Tutkimukseen rekrytointiin klinikalle hoitoon tulevista henkilöistä alun perin 8 579 henkilöä osallistumaan tutkimukseen, mutta poissulkukriteerien (lihavuusleikkaus, ikä alle 18 vuotta, BMI < 25,0 kg/m2, alle 3 kuukauden tai 3 kerran hoitojakso klinikalle, puuttuva BMI- tai laboratoriotieto sekä poikkeava painonmuutos (persentiilit < 1 tai yli > 99) jälkeen tutkimusjoukkoon jäi 392 ylipainoista (BMI yli 25) tai lihavaa (BMI yli 30) aikuista henkilöä (iältään 18–88-vuotiaita). Heidät jaettiin 2 ryhmään sen perusteella, oliko heillä metabolisia riskitekijöitä vai ei.

Metabolisen riskiryhmän (MAO, n = 309, 79 %) kriteereinä oli ainakin 1 seuraavista:

1) paastoglukoosi yli 7,0 mmol/l, lääkärin diagnosoima tyypin 2 diabetes tai siihen käytetty lääkitys

2) triglyseridiarvo yli 2,26 mmol/l, lääkärin diagnosoima hyperlipidemia tai siihen käytetty lääkitys

3) kohonnut verenpaine: systolinen verenpaine yli 140 mmHg, diastolinen verenpaine yli 90 mmHg, lääkärin diagnosoima verenpainetauti tai siihen käytetty lääkitys

4) matala HDL-kolesteroliarvo (< 1,04 mmol/l) tai

5) korkea LDL-kolesteroliarvo (> 4,14 mmol/l).

Mikäli nämä kriteerit eivät täyttyneet, potilaat kuuluivat ryhmään MNO (n = 83, 21 %) (ei metabolista riskiä). Kummatkin tutkimusryhmät saivat samanlaisen elintapaintervention, jossa tavoitteena oli tehdä pysyviä muutoksia elintapoihin (ruokailutottumukset ja liikkuminen) ja myös laihtua. Yksilö- ja ryhmätapaamisia oli useita noin 1 vuoden aikana.

Tuloksena oli, että koko tutkimusjoukosta 41,3 % (MNO 41,0 % ja MAO 41,4 %) onnistui saavuttamaan vähintään 5 %:n laihtumisen. Kaikilla heillä tapahtui merkittävä paraneminen metabolisissa riskitekijöissä. Lisäksi vaikka paino olisi pudonnut vähemmän kuin 5 %, MAO-ryhmään kuuluvilla henkilöillä osa metabolisista riskitekijöistä (verenpaine, kolesteroli) parani interventio aikana.

Yhteenvetona todetaan, että jo 5 %:n laihtuminen riittää selkeiden metabolisten hyötyjen saavuttamiseen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Tutkimus ei ollut satunnaistettu. Tutkimusjoukko oli kuitenkin varsin iso, ja tutkimusasetelma oli käytännössä toteutuskelpoinen ja verrattavissa tavallisiin hoitokäytäntöihin. Potilaat edustivat tavanomaisia lihavuusklinikan asiakkaita Kanadan yhdessä osavaltiossa. Osallistuminen oli asiakkaalle maksutonta ja lääketieteellisiä tutkimuksia tehtiin varsin runsaasti, muun muassa kliininen rasituskoe.

Franzin ym. «Franz MJ, Boucher JL, Rutten-Ramos S ym. Lifestyle...»2 systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä selvitettiin, miten yli ja alle 5 %:n laihtuminen elintapaintervention avulla vaikuttaa HbA1c-arvoihin ja lipideihin ylipainoisilla ja lihavilla tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä. Tutkimukseen valittiin satunnaistettuja tutkimuksia, joissa lihavuuden hoitointerventiot olivat kestäneet vähintään 12 kuukautta, osallistumisaktiivisuus oli vähintään 70 %, tutkimushenkilöt olivat ylipainoisia tai lihavia henkilöitä, heillä oli diabetes ja heidän HbA1c-arvonsa oli raportoitu. Tutkimukseen hyväksyttiin 11 tutkimusta, yhteensä 6 754 henkilöä.

Tuloksena oli, että tutkimuksissa, joissa laihtumistulos oli alle 5 %, ei tapahtunut positiivista muutosta metabolisissa mittareissa. Kun laihtumistulos oli yli 5 %, havaittiin seuraavan hyödyllisiä muutoksia HbA1c-arvossa, lipideissä ja verenpaineessa 1 vuoden intervention jälkeen

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Tutkimus kohdistui henkilöihin, joilla jo oli todettu tyypin 2 diabetes. Sen hoidossa voidaan olettaa tarvittavan suurempaa painon vähenemistä kuin diabeteksen ehkäisyssä tai lihavuuden hoidossa ilman diabetesta.

Suomalaisessa DPS-tutkimuksessa (Diabetes Prevention Study) «Lindström J, Peltonen M, Eriksson JG ym. Improved ...»3, «Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG ym. Prevent...»4 oli tavoitteena selvittää, miten elämätapaintervention avulla saavutetut elintapojen ja painon muutos vaikuttavat tyypin 2 diabeteksen ilmenemiseen 13 vuoden aikana ns. suuren riskin henkilöillä (heikentynyt sokerinsieto, IGT). Tutkimukseen osallistui 522 vapaaehtoista, keski-ikäistä, ylipainoista miestä (n = 172) ja naista (n = 350), joilla sokerirasituskokeessa todettiin IGT. Tutkimushenkilöt olivat lähtötilanteessa iältään 40–64-vuotiaita (55 ± 7 vuotta), heillä oli ylipainoa (BMI 31,2 ± 4,5 kg/m2) ja heikentynyt sokerinsieto (IGT), joka todennettiin oraalisella glukoosirasituskokeella. Paastoglukoosi oli 6,1 ± 0,7 mmol/l ja kahden tunnin arvo glukoosirasituksessa 8,9 ± 1,5 mmol/l. Heidät jaettiin satunnaisesti tehostetun (n = 265) tai tavanomaisen (verrokkiryhmä, n = 257) elintapaneuvonnan ryhmään. Interventioryhmässä elintapatavoitteet olivat laihtuminen vähintään 5 %, suositusten mukainen ruokavalio ja liikuntaa vähintään 4 tuntia viikossa. Ohjaus toteutettiin yksilöllisesti räätälöitynä 7 ravitsemusterapeutin ohjauskäynnillä 1. vuoden aikana. Sen jälkeen käyntejä jatkettiin joka 3. kuukausi.

Interventioryhmän laihtui 1. vuoden aikana 4,2 ± 5,1 kg, mikäli mikä oli merkitsevästi p < 0,001) enemmän kuin kontrolliryhmän laihtuminen (0,8 ± 3,7 kg). Vielä 2 vuodenkin jälkeen interventioryhmän laihtumistulos oli merkitsevästi suurempi (3,5 ± 5,5 kg vs. 0,8 ± 4,4 kg, p < 0,001)). Interventioryhmässä kumulatiivinen insidenssi diabetekselle 4 vuoden kuluttua oli 11 % (95 % luottamusväli 6–15 %) ja kontrolliryhmässä 23 % (95 % luottamusväli 17–29 %). Tuona ajanjaksona interventioryhmän kumulatiivinen insidenssi diabetekselle oli 58 % pienempi kuin kontrolliryhmän (hazard ratio, HR 0,4; 95 % luottamusväli 0,3–0,7; P < 0,001). Tämä positiivinen muutos voitiin tilastollisesti osoittaa olevan yhteydessä noin 5 %:n laihtumiseen, suositusten mukaiseen ruokavalioon ja liikkumiseen (4 tuntia/vko).

Interventiovaiheen jälkeen henkilöt, joilla ei ollut ilmennyt diabetesta, otettiin jatkoseurantaan ja havaittiin, vielä 13 vuoden jälkeen interventioryhmään kuuluvilla oli pienentynyt riski (absoluuttinen riskin vähenemä 19,4 %) sairastua diabetekseen, HR 0,614 (95 % luottamusväli 0,478–0,789; p < 0,001).

Yhteenvetona tutkimuksesta on se, että tyypin 2 diabeteksen osalta suuren riskin henkilöillä riski diabetekseen puhkeamiseen vähenee merkittävästi yllämainituilla elintapamuutoksilla, mukaan lukien noin 5 % painonpudotus.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Interventiossa oli mukana ruokavalion laadullisia muutoksia, jotka vaikuttavat myös diabetesriskiin. Ne on hyvä huomioida osana elämäntapamuutoksia laihtumisen lisäksi.

Systemoitu katsaus «Douketis JD, Macie C, Thabane L ym. Systematic rev...»5 selvitti vähintään 2 vuotta kestäneiden interventiotutkimusten vaikutusta laihtumistulokseen ja sen vaikutuksia valtimotaudin riskitekijöihin eli rasva-arvoihin, paastoglukoosiin ja verenpaineeseen sekä niiden soveltuvuutta kliiniseen työhön. Tutkimukset olivat joko elintapainterventioita, lääketutkimuksia tai lihavuusleikkaustutkimuksia.

Elintapainterventioiden katsaukseen hyväksyttiin 16 tutkimusta, joissa oli potilaita yhteensä 5 698, iältään 40–59 vuotta ja paino vaihteli välillä 78–116 kg. BMI yli 25 kg/m2. Yhteensä 13 tutkimuksessa painoa seurattiin sekä 3–18 kuukauden laihdutusohjelman ajan että painon ylläpitovaiheessa, joka oli 12–36 kuukautta. 3 tutkimuksessa painonlasku mitattiin vain 24 ja 48 kuukauden kohdalla laihdutusohjelman aikana.

Painon väheneminen oli yleensä alle 5 kg 2–3 vuoden kohdalla (keskimäärin 3,5 ± 2,4 kg, vaihteluväli 0,9–10 kg) ja 4–7 vuoden kohdalla (keskiarvo 3,6 ± 2,6 kg, vaihteluväli 1,8–10 kg) tutkimuksen loppuun käyneiden analyysissä.

Tutkimukset, joissa potilailla oli heikentynyt sokerinsieto tai tyypin 2 diabetes, < 5 kg:n painonlasku aikaansai kliinisesti merkittävän systolisen (5–7 mmHg) ja diastolisen (5–6 mmHg) verenpaineen laskun. Verenpainetautipotilailla tulokset olivat ristiriitaisia. 1 tutkimuksessa ohjausta saaneet olivat intervention lopussa useammin ilman verenpainelääkitystä kuin ne, jotka eivät olleet saaneet ohjausta, 39 vs. 5 %, p < 0,001, mutta verenpaine oli parempi verenpainelääkitystä käyttävillä. 3 tutkimuksessa, joissa potilailla oli heikentynyt sokerinsieto, ravitsemus-, elintapa- ja liikuntaohjausta saaneilla oli 58–63 % pienempi riski tyypin 2 diabetekseen kuin vertailuryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Vaikka tutkimukset eivät raportoi 5 % painon vähenemisessä onnistujien määrää, se todennäköisesti oli pieni (keskimäärin 100 kg:n lähtöpaino ja < 5 kg:n laihtumistulos). Seuranta-aika oli useissa tutkimuksia 4 vuotta. Keskeyttäneiden määrä oli suuri, jolloin tutkimus kuvastaa onnistuneiden tilannetta ja voi yliarvioida tuloksia.

Kirjallisuutta

  1. Liu RH, Wharton S, Sharma AM ym. Influence of a clinical lifestyle-based weight loss program on the metabolic risk profile of metabolically normal and abnormal obese adults. Obesity (Silver Spring) 2013;21:1533-9 «PMID: 23696195»PubMed
  2. Franz MJ, Boucher JL, Rutten-Ramos S ym. Lifestyle weight-loss intervention outcomes in overweight and obese adults with type 2 diabetes: a systematic review and meta-analysis of randomized clinical trials. J Acad Nutr Diet 2015;115:1447-63 «PMID: 25935570»PubMed
  3. Lindström J, Peltonen M, Eriksson JG ym. Improved lifestyle and decreased diabetes risk over 13 years: long-term follow-up of the randomised Finnish Diabetes Prevention Study (DPS). Diabetologia 2013;56:284-93 «PMID: 23093136»PubMed
  4. Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344:1343-50 «PMID: 11333990»PubMed
  5. Douketis JD, Macie C, Thabane L ym. Systematic review of long-term weight loss studies in obese adults: clinical significance and applicability to clinical practice. Int J Obes (Lond) 2005;29:1153-67 «PMID: 15997250»PubMed