Systemaattisessa katsauksessa «Blondin SA, Anzman-Frasca S, Djang HC ym. Breakfas...»1 selvitettiin aamupalan syömisen yhteyttä lasten ja nuorten rasvakudoksen määrään. Katsaukseen löydettiin 12 tutkimuskriteerit täyttävää tutkimusta. Kaikki tutkimukset oli tehty teollistuneissa maissa. Osallistujien keskimääräinen ikä oli tutkimusten lähtötilanteessa 2–16 vuotta. 10 tutkimuksista oli havainnoivia pitkittäistutkimuksia, ja niissä seuranta-aika oli 1–27 vuotta (mediaani 3, keskiarvo 7,4). Lisäksi katsaukseen sisältyi 1 tapaus-verrokkitutkimus ja 1 kokeellinen tutkimus.
Ei-kokeellisissa tutkimuksissa (n = 11) aamupalan syöminen selvitettiin vanhemmilta (n = 4), lapselta (n = 6) tai perheeltä ja lastenlääkäriltä (n = 1) käyttäen kyselylomaketta tai frekvenssikyselyä (n = 9), 24 tunnin ruoankäytön haastattelua (n = 1) tai tietokoneavusteista puhelua/henkilökohtaista haastattelua (n = 1). Kokeellisessa tutkimuksessa osassa kouluista tarjottiin aamupala osana ravitsemuskasvatusohjelmaa ja osassa kouluista oli vain ravitsemuskasvatusohjelma. 11 tutkimuksessa käytettiin rasvakudoksen määrän mittarina BMI-pohjaista muuttujaa, ja näistä kymmenessä tutkijat mittasivat pituuden ja painon, 1 tutkimuksessa käytettiin itse ilmoitettuja mittatietoja. 1 tutkimuksessa vyötärön ympärysmittaa käytettiin ainoana rasvakudoksen mittarina. 7 tutkimuksessa käytettiin jatkuvaa rasvakudoksen määrää kuvaavaa muuttujaa (BMI tai BMI-SDS) ja 5 tutkimuksessa dikotomista muuttujaa (kuten ylipainon tai lihavuuden riski tai painon muutos).
8/10 havainnoivassa tutkimuksessa todettiin käänteinen yhteys aamupalan syömisen ja lasten sekä nuorten liiallisen rasvakudoksen välillä, 2:ssa ei todettu yhteyksiä. Tapaus-verrokkitutkimuksessa ja kokeellisessa tutkimuksessa todettiin aamupalan syömisen suojaavaan lapsia lihavuudelta.