Schaefer ym. (2018) totesivat Saksassa tehdyssä tutkimuksessa «Schaefer G, Pitchika V, Litzenburger F ym. Evaluat...»1 bitewing-röntgenkuvauksen (BW) ja NIR-LT:n lisäävän aikuisten purupinnan kariesvaurioiden havainnointia lähes saman verran (6 % ja 7 %, vastaavasti). Potilaille, joiden keski-ikä oli 23 vuotta (n=203), tehtiin kliininen tarkastus, joka sisälsi visuaalisen tarkastuksen (VI), digitaalisen röntgenkuvauksen (BW) ja kuvauksen NIR-LT:Illa. Laskettiin röntgenkuvauksen ja NIR-LT:n avulla saatava lisähyöty visuaalisen tarkastuksen lisänä. Laskettiin myös NIR-LT:n ja BW-kuvauksen sensitiivisyys verrattuna visuaaliseen tarkastukseen.
NIR-LT:Illa kyky löytää purupinnan (sensitiivisyys) kiille- ja dentiinivauriot oli 96 % ja BW-kuvauksella 94 %.
Tutkimuksen laatu: tasokas
Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Sovellettavuus nuorille aikuisille hyvä
Kommentti: Tutkijat totesivat, että NIR-LT on purupinnan vaurioiden havainnoinnissa verrattavissa bitewing-röntgenkuvaukseen. Se ei aiheuta säderasitusta ja on käytännöllinen erityisesti, jos kariesriski on matala. Jos potilaalla on syviä vaurioita, BW:t ovat indikoituja.
Abdelazizin ym. (2018) sveitsiläisessä kliinisessä, retrospektiivisessa tutkimuksessa «Abdelaziz M, Krejci I, Perneger T ym. Near infrare...»2 todettiin, että NIR-LTn avulla löydetään yhtä luotettavasti dentiinikariesvauriot hammasväleistä kuin BW-röntgenkuvauksen avulla. Sen sijaan NIR-LTn avulla löydetään BW-kuvaukseen verrattuna pienemmät hammasvälien kiillevauriot.
Tässä retrospektiivisessa potilasasiakirjamerkintöihin perustuvassa tutkimuksessa tavoitteena oli verrata 18 vapaaehtoisen opiskelijan hammasvälivaurioita (n = 376), jotka tutkittiin käyttäen BW-kuvausta ja NIR-LTA ja 4-portaista luokitusta vuonna 2013 ja uudelleen vuonna 2015.
Dentiinivaurioiden osalta menetelmien välillä löydöksissä ei ollut eroa, mutta NIR-LTn avulla löytyi BW-kuvausta paremmin eri syvyiset kiillevauriot.
Lara-Capi ym. (2017) totesivat Italiassa toteuttamansa tutkimuksen «Lara-Capi C, Cagetti MG, Lingström P ym. Digital t...»3 perusteella, että NIR-LT on yhtä luotettava kuin visuaalinen tarkastus purupinnan vaurioiden havainnoinnissa ja yhtä luotettava kuin BW-röntgenkuvaus hammasvälipintojen vaurioiden havainnoinnissa.
2 kalibroitua hammaslääkäriä tutki 52 satunnaisesti valitun tutkittavan väli- ja poskihampaat visuaalisesti, NIR-LTn ja BW-kuvauksen avulla. NIR-LT NIR-LT-löydöksiä verrattiin visuaaliseen tarkastukseen purupinnan vaurioiden osalta ja BW-kuviin hammasvälivaurioiden osalta. Kappa-arvo visuaalisen tarkastuksen ja NIR-LTNIR-LTn välillä oli 0,99.
NIR-LTn avulla löytyi enemmän kiillekariesvaurioita kuin BW-kuvauksella (kappa = 0,91). Molemmat menetelmät olivat yhtä luotettavia dentiinivaurioiden havaitsemisessa (kappa = 1).
Kühnischin ym. kliinisessä tutkimuksessa (2019) «Künisch J, Schaefer G, Pitchika V ym. Evaluation o...»4, jossa verrattiin kliinistä tutkimusta, NIR-LTa ja BW-röntgenkuvausta, havaittiin, että varsinkin poskihampaiden osalta visuaalinen tarkastus ei yksin riitä vaurioiden havainnointiin.
Tutkimusjoukko koostui 203 tutkittavasta, joiden hampaan pinnat tutkittiin visuaalisesti käyttäen ICDAS-kriteeristöä. Kaikilta otettiin BW-kuvat, ja taka-alue kuvattiin NIR-LTn avulla. Verrattuna NIR-LT:nin (vaurio 10 pinnalla) ja BW-röntgenkuvaukseen (vaurio 8 pinnalla) visuaalisen tarkastuksen avulla löydettiin vähiten vaurioita (4 pinnalla). BW-kuvauksen avulla havaittiin 86 % taka-alueen vaurioista jaNIR-LTn avulla 90 %.
Yhdistämällä visuaalinen tarkastus NIR-LT -kuvaukseen kyky löytää kiille- ja dentiinivauriot (sensitiivisyys) oli 71 %, ja taas yhdistämällä visuaalinen tarkastus BW-kuvaukseen sensitiivisyys oli 53 %
Kuhnischin ym. (2016) kliinisessä tutkimuksessa «Kühnisch J, Söchtig F, Pitchika V ym. In vivo vali...»5 verrattiin NIR-LTtä kliiniseen tarkastukseen, BW-röntgenkuvaukseen ja laserfluoresenssiin. Lopuksi avattiin kaviteetti (referenssi).
Johtopäätöksenä todettiin, että hammasvälivaurioiden havainnoinnissa NIR-LT ja BW-röntgenkuvaus toimivat yhtä luotettavasti. Tutkimusjoukko koostui 85 henkilöstä, joilla oli yhteensä 127 hammasvälivaurioita takahampaissa ilman kliinistä kavitaatiota. Vauriot tutkittiin käyttäen visuaalista tarkastusta, röntgenkuvausta, laserfluoresenssia ja NIR-LTtä. Validointi tehtiin avaamalla vauriot ja määrittämällä siten vaurion todellinen syvyys.
Verrattuna referenssiin visuaalisen tarkastuksen tarkkuus oli 1,6 %, laserfluoresenssin 66,7 %, BW-röntgenkuvauksen 96,1 %NIR-LT vaurio kiille-dentiinirajalla tai syvempi 29,1 % ja NIR-LT kiillekaries 99,2 %.
Laitalan ym. (2017) kliinisessä tutkimuksessa «Laitala ML, Piipari L, Sämpi N ym. Validity of Dig...»6 tutkittiin NIR-LTn validiteettia suhteessa visuaaliseen tarkastukseen ja BW-röntgenkuvaukseen opiskelijoiden hammasvälikariesvaurioiden havainnoinnissa. Todettiin, että NIR-LT löytää BW-kuvausta ja kliinistä tarkastusta paremmin kiille- ja dentiinivauriot. Tutkijoiden välinen luotettavuus NIR-LT:tä käytettäessä oli hyvä, kun toinen arvioija oli hammaslääketieteen opiskelija ja toinen kokenut kliinikko.
Tutkimukseen osallistui 91 vapaaehtoista (18–30-vuotiasta), joiden yhteensä n = 2 103 hampaasta rekisteröitiin kliininen ja röntgenstatus sekä NIR-LT-löydös. NIR-LTn avulla löydettiin muita menetelmiä herkemmin kiille- ja dentiinivauriot. Kliinisen tarkastuksen avulla löytyi vähiten kiillevaurioita.
NIR-LTn avulla havaittujen kiillevaurioiden osalta hammaslääketieteen opiskelijan ja hammaslääkärin välinen yhteisymmärrys oli 67 % ja dentiinivaurioiden osalta 91 %.
NIR-LTn avulla kyettiin löytämään hammasväleissä olevat vauriot paremmin kuin näönvaraisen tarkastuksen perusteella.