Cochrane-katsaukseen «Dorresteijn JA, Kriegsman DM, Assendelft WJ ym. Pa...»1 löydettiin 12 RCT-tutkimusta, joista 5 tutkimuksessa analysoitiin koulutuksen vaikutusta ensisijaisiin lopputulosmuuttujiin (haavat ja amputaatiot). Katsauksen tarkoituksena oli selvittää diabetesta sairastavien potilaiden kouluttamisen ja ohjauksen merkitystä jalkahaavaumien ja amputaatioiden määrään. Meta-analyysia ei voitu tehdä tutkimusten heterogeenisuuden vuoksi. Yhtä tutkimusta lukuun ottamatta harhan riski arvioitiin suureksi.
1 RCT-tutkimus osoitti vähentynyttä jalkahaavojen esiintyvyyttä (riskisuhde (RR) 0,31, 95 % luottamusväli 0,14–0,66) ja amputointia (RR 0,33, 95 % luottamusväli 0,15–0,76) diabetespotilailla, joilla oli suuri riski jalkojen haavaumille 1 vuoden seurannan aikana 1 tunnin ryhmäkoulutusjakson jälkeen. Toinen samanlainen tutkimus, jossa oli pienempi harhan riski, ei kuitenkaan vahvistanut tätä havaintoa (RR-amputointi 0,98, 95 % luottamusväli 0,41–2,34; RR-haavauma 1,00, 95 % luottamusväli 0,70–1,44). 3 muuta tutkimusta ei myöskään osoittanut tilastollisesti merkitsevää koulutuksen vaikutusta ensisijaisiin tulosmuuttujiin, mutta todennäköisemmin niiden voima oli riittämätön. Potilaiden jalkahoitotietoa parannettiin lyhyellä aikavälillä 5 tutkimuksessa 8 RCT:stä, joissa tämä tulos arvioitiin, samoin kuin potilaiden itsensä ilmoittama itsehoitokäyttäytyminen lyhyellä aikavälillä 7 tutkimuksessa 9 RCT:stä. Kovettumat, kynsien ongelmat ja sieni-infektiot paranivat vain 1 tutkimuksessa 5:stä RCT:stä.
Joissakin tutkimuksissa koulutus lyhyellä aikavälillä vaikutti myönteisesti jalkahoidon tuntemukseen ja potilaan itsensä ilmoittamaan käyttäytymiseen. Kuitenkin 2 riittävän suurta tutkimusta, jotka selvittivät potilaiden koulutuksen vaikutusta jalkahaavaumiin, antoi ristiriitaiset tulokset.
Kommentti: Tutkimukset olivat pääasiassa heikkolaatuisia, eikä meta-analyysia voitu tehdä tutkimusten heterogeenisuuden vuoksi.