Meta-analyysi «Li H, Wang C, Liu C ym. Efficacy of Short-Term Sta...»1, jossa arvioitiin vähentääkö lyhytkestoinen ja suuriannoksinen statiinihoito jodivarjoaineen annon jälkeistä akuuttia munuaisvauriota potilailla, joille tehtiin koronaariangiografia ja mahdollisesti myös sepelvaltimon pallolaajennus/stenttaus verrattuna lumehoitoon, tavanomaiseen hoitoon tai matala-annoksiseen statiinilääkitykseen. Tutkimuksella pyrittiin myös selvittämään kliinisiä statiinihoidon haittatapahtumia.
Meta-analyysiin otettiin mukaan sellaiset satunnaistetut, kontrolloidut tutkimukset, joissa 1) potilaille oltiin tekemässä koronaariangiografia / pallolaajennus (KA tai PCI), 2) lyhytaikaista statiinilääkitystä verrattiin joko lumelääkkeeseen, tavanomaiseen hoitoon (ei statiinia) tai matala-annoksiseen statiinilääkitykseen, 3) raportoitiin varjoaineen aiheuttama AKI:n (CI-AKI) ilmaantuvuus, toimenpiteen jälkeinen seerumin kreatiniinipitoisuus tai laskennallinen GFR, munuaisten korvaushoidon ilmaantuvuus 30 vuorokauden kuluessa toimenpiteen jälkeen ja kuolemat 30 vuorokauden kuluessa ja 4) potilaiden määrä per tutkimushaara oli vähintään 50. Mukaan ei otettu abstrakteja ja lyhytraportteja. Haku tehtiin tietokannoista PubMed, EMBASE ja Cochrane Library (päivämäärällä 20.7.2015).
Ensisijainen päätetapahtuma oli CI-AKI. CI-AKI:n määritelmänä käytettiin kussakin julkaisussa käytettyä kriteeriä. 1 tutkimuksessa CI-AKI oli määritelty tapahtuvaksi 24 tunnin sisällä varjoaineen annosta, 7 tutkimuksessa 48 tunnin sisällä, 8 tutkimuksessa 72 tunnin sisällä ja 1 tutkimuksessa 5 vuorokauden sisällä. 1 tutkimuksessa aikaraamia ei ollut yksiselitteisesti ilmoitettu ja 3 tutkimuksessa CI-AKI-määritelmää ei annettu. Toissijaisia päätetapahtumia olivat toimenpiteen jälkeinen S-Krea-taso ja eGFR, munuaisten korvaushoidon ja kuoleman riski 30 vuorokauden kuluessa toimenpiteestä ja pysyvän munuaisvaurion riski.
Haussa löytyi 299 artikkelia, joista 21 valittiin meta-analyysiin (aikuispotilaita, yhteismäärä 7 746, statiinia saaneet n = 3 862, kontrollipotilaat n = 3 884). Artikkelit oli julkaistu vuosien 2008 ja 2015 välillä.
Alaryhmäanalyysissä tutkittiin erikseen: 1) eri statiinit (atorva-, rosuva- ja simvastatiini), 2) CI-AKI:n määritelmä, 3) käytettiinkö NAC:ia, 4) käytettiinkö nesteytystä ja 5) käytetty varjoaine (iso- vai matala-osmolaarinen). Lisäksi omia analyysejä tehtiin diabeetikoilla, kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla, akuutti koronaarisyndrooma -potilailla, sydämen vajaatoimintapotilailla, niillä potilailla, jotka saivat vähintään 140 ml varjoainetta, ja niillä, joille tehtiin PCI.
18/21 tutkimuksessa raportoitiin CI-AKI:n ilmaantuvuus. Lyhytaikaista statiinihoitoa saaneilla CI-AKI:n ilmaantuvuus oli kontrolleja merkitsevästi pienempi (4,9 vs. 8,9 %, RR 0,57, 95 % luottamusväli 0,47–0,69; I2 = 3 %). Statiini verrattuna lume/ei statiinia ja isoannoksinen verrattuna matala-annoksinen statiini alaryhmäanalyyseissä tulos oli samansuuntainen. Tulos oli myös samansuuntainen riippumatta käytetystä statiinista, mutta simvastatiinista oli vain 3 tutkimusta. Tulos oli myös samansuuntainen sen osalta, olivatko potilaat saaneet NAC:tä tai nesteytystä. Potilasryhmäkohtaisissa alaryhmäanalyyseissä tulos oli myös samansuuntainen, mutta heterogeenisyyttä oli kohtalaisesti joissakin ryhmissä.
15/21 tutkimuksessa (n = 5 466) raportoitiin varjoaineen jälkeinen S-Krea: statiiniryhmissä se oli merkitsevästi matalampi kuin kontrolleilla (keskiero -0,09, 95 % luottamusväli -0,13 – -0,05 I2 = 85 %). Laskennallinen GFR oli korkeampi statiiniryhmässä (raportoitiin 8/21 tutkimuksessa, keskiero 6,96; 95 % luottamusväli 2,77–11,15, I2 = 83 %).
Päätelmä: lyhytaikainen, korkea-annoksinen statiinihoito ennen jodivarjoaineen antoa näyttää vähentävän AKI:n ilmaantuvuutta. Tulos näyttää samansuuntaiselta monissa potilasalaryhmissä. Tulokseen ei näyttänyt vaikuttavan se, annettiinko NAC:tä, nesteytystä tai mikä oli varjoaineen osmolaarisuus.