Meta-analyysissä «Liu C, Mao Z, Kang H ym. Regional citrate versus h...»1 oli 14 satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 1 134 potilasta. Tutkimukset oli tehty aikuisilla (> 16-vuotiailla) tehohoitopotilailla, joiden akuutti munuaisvaurio vaati jatkuvaa keinomunuaishoitoa. Tutkimuksissa verrattiin antikoagulaation toteuttamista paikallisella sitraatilla hepariineilla toteutettuun antikoagulaatioon (10 tutkimuksessa systeeminen antikoagulaatio fraktioimattomalla hepariinilla, 3 tutkimuksessa regionaalinen antikoagulaatio fraktioimattomalla hepariinilla ja 1 tutkimuksessa pienimolekylaarisella hepariinilla, nadrapariinilla). Kirjallisuushaku toteutettiin tietokannoista PubMed, Cochrane, EMBASE ja CNKI vuoteen 2015 asti. Ensisijaiset lopputulosmuuttujat olivat kuolleisuus ja dialysaattorin käyttöikä. Seuranta-ajan pituutta ei ollut raportoitu.

Antikoagulaation valinta ei vaikuttanut potilaiden kuolleisuuteen (7 tutkimusta). Seuranta-aikana kuoli 41,3 % sitraattiryhmässä ja 42,7 % hepariiniryhmässä (RR 0,97, 95 % luottamusväli 0,84–1,13, I2 =?? 0 %). Sitraattiantikoagulaatio pidensi dialysaattorin käyttöikää (CVVH: MD 8,18 tuntia, 95 % luottamusväli 3,86–12,51, I2 = 89 % ja prediluutio: 17,51 tuntia, 95 % luottamusväli 9,85–25,17, I2 = 98 %). Sitraattiantikoagulaatioon liittyi vähemmän verenvuotoja kuin systeemiseen heparinisaatioon (RR 0,31, 95 % luottamusväli 0,19–0,51, I2 = 0 %). Sitraattiantikoagulaatioon liittyi vähemmän hepariinin aiheuttamaa trombosytopeniaa (HIT) (RR 0,41, 95 % luottamusväli 0,19–0,87, I2 = 0 %) ja enemmän hypokalsemiajaksoja (RR 3,96, 95 % luottamusväli 1,50–10,43, I2 = 0 %).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: Soveltuvuus suomalaiseen potilasjoukkoon kohtalainen, koska Suomessa sitraattiantikoagulaation vaihtoehtona on antikoagulaation toteuttaminen pienimolekylaarisia hepariineja käyttäen, ja näitä hoitoja vertailevia RCT-tutkimuksia ei ollut mukana meta-analyysissa. Tutkimuksista oli pääosin suljettu pois suuren vuotoriskin potilaat (vaikea koagulopatia, vaikea maksan vajaatoiminta, iskeeminen hepatiitti, korkea vuotovaara), joten tuloksia ei voi yleistää tähän potilasryhmään.
• Kommentti: Alkuperäistutkimuksista oli suljettu pois potilaat, joilla oli maksan vajaatoiminta tai suuri verenvuodon vaara. Kaikissa tutkimuksissa potilasmäärä oli pieni, sokkouttaminen on ollut mahdotonta ja 6 tutkimuksessa satunnaistamisen salaus oli huono. Tulokset olivat heterogeenisia dialysaattorin käyttöiän osalta.

Meta-analyysissä «Bai M, Zhou M, He L ym. Citrate versus heparin ant...»2 oli 11 RCT-tutkimusta, joissa oli yhteensä 992 potilasta ja 1 998 dialyysilaitteistoa. 10/11 tutkimusta sisältyi edellä esitettyyn meta-analyysiin. Tutkimukset oli tehty tehohoitopotilailla, joiden akuutti munuaisvaurio vaati jatkuvaa keinomunuaishoitoa. Tutkimuksissa verrattiin antikoagulaation toteuttamista paikallisella sitraatilla hepariineilla toteutettuun antikoagulaatioon (9 tutkimuksessa systeeminen antikoagulaatio fraktioimattomattomalla hepariinilla ja 2 tutkimuksessa regionaalisella antikoagulaatiolla fraktioimattomalla hepariinilla). Lopputulosmuuttujien seuranta-aika oli 28–90 vuorokautta.

Sitraattiantikoagulaatio vähensi dialyysilaitteiston tukkeutumista enemmän kuin systeeminen antikoagulaatio fraktioimattomalla hepariinilla (HR 0,76, 95 % luottamusväli 0,59–0,98, I2 = 29 %), samoin jos vertailuna oli regionaalinen hepariiniantikoagulaatio (RR 0,52, 95 % luottamusväli 0,35–0,77, I2 = 0 %). Sitraattiantikoagulaatioon liittyi vähäisempi verenvuotovaara systeemisen hepariinin verrattuna (RR 0,36, 95 % luottamusväli 0,21–0,60, I2 = 0 %), muttei regionaaliseen hepariiniin verrattuna (RR 0,34, 95 % luottamusväli 0,01–8,24). Sitraattiantikoagulaatioon liittyi ehkä vähemmän hepariinin aiheuttamaa trombosytopeniaa (0,46, 95 % luottamusväli 0,21–1,01 I2 = 0 %) ja enemmän hypokalsemiajaksoja (RR 4,26, 95 % luottamusväli 1,69–10,73, I2 = 0 %). Potilaiden selviytymisessä ei ollut selvää eroa (RR 0,80, 95 % luottamusväli 0,61–1,04, I2 = 0 %).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: Soveltuvuus suomalaiseen potilasjoukkoon vain kohtalainen, koska Suomessa sitraattiantikoagulaation vaihtoehtona on antikoagulaation toteuttaminen pienimolekylaarisia hepariineja käyttäen. Näitä RCT-tutkimuksia ei ollut mukana meta-analyysissa.
• Kommentti: Alkuperäistutkimuksista oli suljettu pois potilaat, joilla oli maksan vajaatoiminta tai suuri verenvuodon vaara. Kaikissa tutkimuksissa potilasmäärä oli pieni ja sokkouttaminen on ollut mahdotonta.