Luther ym. meta-analyysissä «Luther MK, Timbrook TT, Caffrey AR ym. Vancomycin ...»1 verrattiin vankomysiini-piperasilliini-tatsobaktaami-yhdistelmähoitoa saavien riskiä kehittää akuutti munuaisvaurio (AKI) verrattuna vankomysiini- tai piperasilliini-tatsobaktaamimonoterapiaan tai vankomysiini-kefepiimi- tai vankomysiini-karbapeneemiyhdistelmähoitoon. Systemaattinen kirjallisuushaku tehtiin 15.4.2017 saakka ja se käsitti tietokannat Pubmed, Embase, Web of Science ja Cochrane. Meta-analyysiin valittiin englanninkieliset artikkelit, joissa edellä mainittujen mikrobilääkkeidenvähintään 18-vuotiaiden käyttäjien AKI:a oli arvioitu. AKI:n määritelmänä piti olla joko spesifinen muutos seerumin kreatiniinitasossa (1,5-kertainen tai 0,5 mg/dl nousu) tai virtsamäärässä taikka munuaiskorvaushoidon tarve. Kongressiabstraktit otettiin mukaan, mutta ei tapausselostuksia. Sisäänottokriteerit täytti 15 julkaistua havainnoivaa tutkimusta ja 17 kongressiabstraktia. Näissä oli yhteensä 24 799 potilasta.
Yhteensä AKI:n ilmaantuvuus tutkimuksissa oli 16,7 % (4 133 / 24 799); vankomysiini-piperasilliini-tatsobaktaami-yhdistelmällä hoidetuilla 22,2 % ja vertailulääkityksillä hoidetuilla yhteensä 12,9 %. Vastaavat luvut olivat 8,1 % vankomysiinimonoterapiassa (riskiero 13,4 %; 95 % luottamusväli 12,2–14,6 %), 20,0 % kefepiimin ja vankomysiinin yhdistelmää käytettäessä (riskiero 3,8 %; 95 % luottamusväli 2,1–5,5 %), ja 10,5 % piperasilliini-tatsobaktaamimonoterapiassa (riskiero 10,7 %; 95 % luottamusväli 9,5–11,9 %).
Tulosten perusteella vankomysiini-piperasilliini-tatsobaktaami-yhdistelmähoidolla pitää hoitaa 11 potilasta, jotta 1 saa merkittävän haitan verrattuna vertailuhoitoihin (number needed to harm, NNH). AKI:n kehittymisen riski vankomysiini-piperasilliini-tatsobaktaami-yhdistelmähoidossa oli suurentunut vertailuhoitoihin nähden. Vankomysiinimonoterapiaan verrattuna vetosuhde (OR) oli 3,40 (95 % luottamusväli 2,57–4,50, vankomysiini-kefepiimi- tai karbapeneemihoitoon verrattuna 2,68 (95 % luottamusväli 1,83–3,91) ja piperasilliini-tatsobaktaamimonoterapiaan verrattuna 2,70 (95 % luottamusväli 1,97–3,69).
Vertailuryhmien AKI-riski oli vankomysiini-piperasilliini-tatsobaktaami-yhdistelmähoidon verrattuna vähäisempi (p < 0,00001):
Chen ym. meta-analyysissä «Chen XY, Xu RX, Zhou X ym. Acute kidney injury ass...»2 verrattiin vankomysiini-piperasilliini-tatsobaktaami-yhdistelmähoidon ja muun beetalaktaamimikrobilääkkeen ja vankomysiinin yhdistelmähoidon aiheuttamaa AKI:n kehittymisen riskiä. Systemaattinen kirjallisuushaku tehtiin huhtikuuhun 2017 saakka ja se käsitti tietokannat PubMed, Chinese Biological Medicine Database (CBM), China National Knowledge Infrastructure Database (CNKI), Wan Fang Digital Periodicals Database (WFDP) ja China Science Citation Database (CSCD). Tutkimus hyväksyttiin mukaan, jos vankomysiini-piperasilliini-tatsobaktaami-yhdistelmähoitoon liittyvän AKI:n riskisuhde oli ilmoitettu tai se voitiin laskea julkaisussa olevien tietojen perusteella. Sisäänottokriteerit täytti 8 kohorttitutkimusta, joissa oli yhteensä 10 727 potilasta. Tutkimuksista 7 koski aikuispotilaita ja 1 lapsia. AKI:n määritelmä vaihteli tutkimuksesta toiseen (AKIN, RIFLE, KDIGO, seerumin kreatiniinin nousu 0,3–0,5 mg/dL tai 50 % perustasosta).
AKI:n kehittymisen riski vankomysiini-piperasilliini-tatsobaktaami-yhdistelmähoidossa oli suurempi kuin vertailuhoidolla (vankomysiini + muu beetalaktaamiantibiootti). Vetosuhde (OR) oli 1,57 (95 % luottamusväli 1,13–2,01, I2 = 76,4).
Yleiskommentti: Samasta aiheesta on tehty myös 4 vanhempaa meta-analyysia «Hammond DA, Smith MN, Li C ym. Systematic Review a...»3, «Sinha Ray A, Haikal A, Hammoud KA ym. Vancomycin a...»4, «Giuliano CA, Patel CR, Kale-Pradhan PB. Is the Com...»5, «Mellen CK, Ryba JE, Rindone JP. Does Piperacillin-...»6, joissa kaikissa päädyttiin tähän samaan johtopäätökseen. Kriittisesti sairaiden potilaiden riskistä tarvitaan vielä lisätutkimuksia.