Prospektiivisessa norjalaisessa 203 potilaan tutkimuksessa «Bruun T, Oppegaard O, Kittang BR ym. Etiology of C...»1 etsittiin yleisoireisen ruusutulehduksen aiheuttajia bakteeriviljelyiden ja vasta-ainetutkimusten (AST ja DNAasi B) avulla; nekrotisoivat infektiot, haavainfektiot ja paiseet suljettiin pois. Streptokokkietiologia katsottiin varmaksi, jos potilaalla oli positiivinen serologia tai beeta-hemolyyttinen streptokokki viljeltyi verestä tai syvästä kudosnäytteestä; tällaisia potilaita löytyi 146 (72 %). Lisäksi 27:llä (13 %) potilaalla streptokokki viljeltyi pinnallisesta viljelystä tai ruusutulehdus parani penisilliinillä viitaten todennäköiseen streptokokkietiologiaan. Staphylococcus aureus ja/tai gramnegatiivinen bakteeri ilman streptokokkia viljeltyi ihorikosta 35 potilaalla, joista 21:lla (60 %) katsottiin olevan silti varma ja 6:lla (17 %) todennäköinen streptokokkietiologia edellä mainituin kriteerein.
Tutkimuksen potilaista, joilla viljeltyi vain penisilliiniresistentti S. aureus ja joilla oli varma streptokokki-etiologia, 21:lle oli aloitettu penisilliinimonoterapia. Heistä 13 sai hyvän hoitovasteen penisilliinillä. Lopuilla 8 potilaalla hoito vaihdettiin kattamaan myös S. aureus, näistä 5 potilaalla jo 2 päivän sisällä eli ennen kuin hoitovastetta penisilliinillä voitiin arvioida.
Tamperelaisessa prospektiivisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa «Karppelin M, Siljander T, Haapala AM ym. Evidence ...»2 etsittiin sairaalahoitoa vaatineen ruusutulehduksen aiheuttajabakteeria vasta-ainetutkimusten avulla (AST, DNAasi B ja ASTA). Aineisto käsitti 77 yli 18-vuotiasta potilasta ja 89 tervettä ikä- ja sukupuolivakioitua verrokkia. Nekrotisoivat infektiot, paiseet, haavainfektiot ja puremat olivat suljettu pois, eikä aineistoon sisältynyt tehohoitoa vaatineita potilaita.
Streptokokki-serologia oli positiivinen 53 (69 %) potilaalla ja 10 (11 %) verrokilla, stafylokokki-serologia 3 potilaalla ja 11 verrokilla. Lisäksi 10 seronegatiivista potilasta parani penisilliinihoidolla, joten yhteensä 63/77 (82 %) potilaalla ruusutulehduksen aiheuttaja oli todennäköisesti streptokokki.
Ruusutulehduksen optimaalista antibioottihoitoa, antoreittiä ja kestoa etsittiin 43 tutkimusta ja 5 999 potilasta sisältävässä systemoidussa katsauksessa ja meta-analyysissa «Brindle R, Williams OM, Barton E ym. Assessment of...»3. Potilaiden ikä vaihteli 1 kuukaudesta 96 vuoteen.
Minkään antibiootin ei todettu olevan merkittävästi toista tehokkaampi tai paremmin siedetty. Esimerkiksi penisilliiniä ja kefalosporiineja verrattiin kolmessa tutkimuksessa (n=86): ryhmien välillä ei todettu eroa paranemisessa (RR = 0,98, 95 % luottamusväli (LV) 0,68, 1,42, I2 = 70%), eikä haittavaikutuksissa (RR = 0,48; 95 % LV 0,14-1,69). Yhdistelmähoidon hyödystä ei myöskään saatu näyttöä. Antoreitin vertailussa peroraalinen antibiootti vaikutti olevan tehokkaampi kuin suonensisäinen, mutta kyseessä oli pääosin eri valmisteiden välinen vertailu. Metisilliinille resistentin S. aureuksen (MRSA) kattaminen ei parantanut hoitotulosta.