Ihoinfektiot

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä
14.10.2021

Ota käyttöön

 

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sisältö

  • Ihoinfektiot ovat väestössä tavallisia, ja ne hoidetaan pääasiassa perusterveydenhuollossa. Tämä hoitosuositus yhdistää päivitetyt näyttöön perustuvat hoitovaihtoehdot ihon tavallisimpien bakteeritulehdusten diagnostiikan ja hoidon sekä sieni-infektioiden diagnostiikan osalta. Suositukseen on lisätty uusina osa-alueina sieni-infektioiden hoito ja virusinfektioiden diagnostiikka ja hoito.
    • Keskeistä ihon bakteeri-infektioissa:
      • Viljelynäyte on harvoin tarpeen ihon bakteeri-infektiossa.
      • Ruusutulehduksen hoidossa penisilliini on ensisijainen antibiootti eikä laajakirjoisia antibiootteja tarvitse käyttää rutiininomaisesti.
      • Rutiininomaista mikrobilääkitystä punkin pureman jälkeen ei tarvita, mutta varhainen borreliainfektio hoidetaan aina mikrobilääkityksellä.
    • Keskeistä ihon virusinfektioissa:
      • Syylistä valtaosa paranee itsekseen ilman hoitoa. Myöskään ontelosyyliä ei tarvitse hoitaa.
      • Ihon herpesinfektioista suurin osa ei vaadi hoitoa. Heti ensioireiden aikaan aloitettu viruslääkehoito kuitenkin lievittää oireita ja lyhentää infektion kestoa jonkin verran. Toistuvista ja vaikeista herpesinfektioista kärsivät tulee ohjata lääkärin hoitoon.
      • Vyöruusu suositellaan hoidettavaksi sisäisellä viruslääkityksellä.
    • Keskeistä ihon ja kynsien sieni-infektioissa:
      • Kynsien, vartalon ja hiuspohjan silsadiagnoosi pitää aina varmistaa sieninäytteellä. Varvasvälisilsan voi hoitaa oireiden perusteella.
      • Sieni-infektion diagnoosin voi tehdä nukleiinihapon osoituksella (NhO) tai sieninatiivinäytteen mikroskopoinnilla ja sieniviljelyllä.
      • Useimmissa ihon sieni-infektioissa paikallishoito on riittävä.
      • Kun kynsien sieni-infektion hoidossa käytetään sisäistä lääkettä, täydellinen hoitotulos saavutetaan noin joka toisella potilaalla.

Tiivistelmä ja potilasversio

Kohderyhmä ja tavoitteet

  • Suositus on tarkoitettu kaikille ihoinfektioita hoitaville, iholta ja kynsistä mikrobinäytteitä ottaville sekä laboratoriodiagnostiikkaa tekeville terveydenhuollon ammattihenkilöille.
  • Suosituksen tavoitteina ovat ihoinfektioiden
    • asianmukainen diagnostiikka
    • suunnattu mikrobilääkehoito.

Suosituksen kohteen rajaus

  • Suosituksessa käsitellyistä ihotulehduksista yleisiä ovat
    • ruusutulehdus
    • märkärupi
    • ektyyma
    • karvatuppitulehdus
    • paise
    • kynsivallitulehdus
    • borrelioosi
    • jalkaterän, nivusalueen, vartalon ja hiuspohjan sieni-infektiot
    • ihon hiivasieni-infektiot
    • kynnen sieni-infektiot
    • ihon herpes simplex -infektiot
    • ontelosyylä
    • syylä
    • vyöruusu.
  • Harvinaisemmista tulehduksista suositus kattaa
    • sikaruusun
    • ympäristömykobakteerien aiheuttamat ihoinfektiot
    • jänisruton.
  • Haavainfektioita, nekrotisoivaa faskiittia, muiden kuin iho-oireisten borreliainfektioiden hoitoa, limakalvojen hiivainfektioita ja rokkotauteja ei käsitellä tässä suosituksessa.

Ihon bakteeri-infektiot

Ihon normaalit bakteerit

  • Iho on hyvä, runsasravinteinen ympäristö monille bakteereille, joten iholla on tavallisesti paljon eri bakteereita niin sanottuna normaalimikrobistona. Normaalimikrobiston koostumus ja määrä vaihtelevat eri ihoalueilla, mutta tietyn alueen normaalimikrobisto on yleensä vakiintunutta. Ehjä iho eritteineen estää normaalimikrobiston bakteerien tunkeutumista ihon läpi, ja normaalimikrobiston bakteerit puolestaan estävät taudinaiheuttajien kasvua iholla ja limakalvoilla.
  • Ihon normaalimikrobistoon kuuluu muun muassa korynebakteereja, propionibakteereja, stafylokokkeja ja streptokokkeja «Kontiainen S, Rinne E. Bacteria isolated from skin...»1.
  • Staphylococcus aureusta (S. aureus) ja myös sen metisilliinille resistenttiä muotoa (MRSA) (ks. THL:n internetsivut «http://www.thl.fi»2) voi olla ihon normaalimikrobistossa etenkin nenässä, kainaloissa, välilihassa, varvasväleissä ja erityisesti rikkoutuneessa ihossa.
  • Beeta-hemolyyttisiä streptokokkeja (BHS) ei ihon normaalimikrobistossa yleensä ole.
  • Ihon infektioita yleisesti aiheuttavista bakteereista
    • S. aureus- ja MRSA-kannat aiheuttavat
      • karvatuppitulehduksia
      • märkärupea
      • paiseita
      • kynsivallitulehduksia
      • haavainfektioita
      • ruusutulehdusta (harvoin)
      • nekrotisoivia infektioita.
    • A- ja G-ryhmän BHS:t aiheuttavat
      • ruusutulehdusta
      • ektyymaa
      • märkärupea
      • haavainfektioita
      • nekrotisoivia infektioita.

Epidemiologia

  • Ihon bakteeri-infektiot ovat kuudenneksi yleisin infektiosta johtuva syy terveyskeskuskäyntiin Suomessa (6–7 % infektion takia tehdyistä käynneistä) «Rautakorpi UM, Huikko S, Honkanen P ym. The Antimi...»2.
  • Suomessa MRSA-tartunnat ovat pitkälti sairaaloiden ja hoitolaitosten ongelmia. Viime vuosina ulkomailla yleistyneet niin sanotut avohoidon MRSA-tapaukset ovat lisääntyneet myös Suomessa. Avohoidon MRSA aiheuttaa useammin kliinisiä infektioita kuin oireetonta kantajuutta. Tyypillisiä ovat huonosti paranevat paiseet. MRSA-ihoinfektion hoito ei poikkea herkän S. aureus-infektion hoidosta muilta osin kuin antibiootin valinnan osalta.
  • MRSA-positiiviset potilaat hoidetaan sairaalassa kosketustartuntaeristyksessä (ks. THL:n internetsivut «http://www.thl.fi»2).

Bakteeriviljely diagnostiikassa

  • Iho altistuu jatkuvasti ulkoisen ympäristön ja elimistön muiden alueiden (esim. nenän ja nielun) bakteereille. Osa näistä bakteereista asettuu vain tilapäisesti normaalimikrobiston joukkoon, mutta joskus kantajuus on pitkäaikaisempaa. Normaalimikrobiston koostumus voi vaihtua muun muassa iän, elinolojen tai mikrobilääkityksen myötä.
  • Jos elimistön puolustuskyky on yleisesti tai paikallisesti heikentynyt (immuunipuutostilat, kudosvauriot, ihon sairaudet), myös normaalimikrobiston bakteerit saattavat aiheuttaa ihon infektioita.
  • Ihon primaareissa bakteeritulehduksissa viljely ei tavallisesti ole tarpeen. Jos potilaalla kuitenkin esiintyy yleisoireita, hän on immuunipuutteinen tai hänellä on vierasesineitä, bakteeriviljelynäytteen ottaminen tulehduspesäkkeestä ennen antibioottihoidon aloitusta on aiheellista.
  • Joskus potilaan anamneesin erityispiirteet (esim. edeltävä ulkomaanmatka, samanlaiset tapaukset lähipiirissä, huono vaste aiempaan hoitoon, infektion toistuvuus) puoltavat näytteen ottoa. Lääkäri joutuukin ihon bakteeriviljelyä harkitessaan ja sen vastausta tulkitessaan ottamaan huomioon potilaan kokonaistilanteen.
  • Bakteeriviljelynäytettä otettaessa tulee tarkistaa paikalliset näytteenotto-ohjeet ja käytettävät näyteastiat laboratorion ohjekirjasta.
    • Pinnallista bakteeri-infektiota epäiltäessä otetaan pinnallista tulehduseritettä dacron-tikulla geelikuljetusputkeen. Ennen näytteenottoa alue tulee puhdistaa huuhtelemalla se keittosuolalla ja kuivata steriileillä taitoksilla. Syvemmistä haavaumista näyte otetaan dacron-tikulla haavan pohjalta painaen ja pyörittäen. Tikku työnnetään geelikuljetusputken geelin pohjalle. Kroonista alaraajahaavaa komplisoivissa infektioissa näyte otetaan kyretillä haavan pohjalta. Ks. Käypä hoito -suosituksen Krooninen alaraajahaava kohdat Alaraajahaavan hoito ja Bakteerinäytteet «Krooninen alaraajahaava»4.
    • Paiseinfektiossa ihoalue, jonka läpi näyte otetaan, puhdistetaan sideharsotaitoksella joka on kostutettu desinfektioaineella. Paisemärkänäyte imetään ruiskuun, josta se ruiskutetaan näyteastiaan (esim. anaerobiampulliin geelin päälle). Pienen paiseen sisältö voidaan myös imeyttää dacron-tikkuun, joka toimitetaan laboratorioon geelikuljetusputkessa.
    • Punktio- tai biopsianäytteiden ottokohta puhdistetaan desinfektioaineella. Punktionäyte imetään ruiskuun, josta se siirretään neulan vaihdon jälkeen näyteastiaan (esim. anaerobiampulliin). Jos näytettä on niukasti, neulaa ei vaihdeta. Biopsianäyte tai kudospala laitetaan steriiliin putkeen tai purkkiin, johon lisätään muutama tippa keittosuolaliuosta näytteen kuivumisen estämiseksi. Pieni näytepala voidaan lähettää laboratorioon myös geelikuljetusputkessa.
  • Bakteeriviljelylähetteeseen merkitään kliininen diagnoosi, kysymyksenasettelu, näytteen laatu ja ottokohta. Myös käynnissä oleva tai suunniteltu mikrobilääkehoito on hyvä merkitä pyyntöön.
  • Tyypillisiä infektioiden aiheuttajia eri taudeissa luetellaan taulukossa «Ihon bakteeri-infektioiden aiheuttajia...»1.
Taulukko 1. Ihon bakteeri-infektioiden aiheuttajia
Tauti Tyypillisiä aiheuttajia
* Myös MRSA
Ektyyma A-ryhmän beetahemolyyttiset streptokokit (BHS)
Ruusutulehdus A- tai G-ryhmän BHS (harvoin C- tai B-ryhmän)S. aureus (haavatulehdus, paise, ihon läpäisevä vamma)
Harvinainen aiheuttaja pneumokokki, immuunipuutteessa mukana myös gramnegatiiviset sauvat
Nekrotisoiva infektio Yksinään: A- tai G-BHS, S. aureus*, Vibrio vulnificus (merivesi), Aeromonas hydrophila (makea vesi), anaerobiset streptokokit, klostriditSekainfektioissa: aerobiset ja anaerobiset mikrobit
Karvatuppitulehdus S. aureus*, uima-altaasta Pseudomonas aeruginosa. Pinnallisissa joskus Malassezia, syvissä rihmasieniä
Märkärupi 80 %:ssa S. aureus*, 10 %:ssa A- BHS, 10 % molemmat yhdessä
Paise ja furunkuloosi S. aureus*
Paronykia Kandida tai S. aureus *, harvemmin Pseudomonas aeruginosa
Sikaruusu Erysipelothrix rhusiopathiae
Borrelioosi (Lymen tauti) Borrelia burgdorferi
Ihotuberkuloosi
Ihon muut mykobakteeri-infektiot
Mycobacterium tuberculosis
Mycobacterium marinum, M. fortuitum, M. chelonae, M. abscessus, M. ulcerans, M. haemophilium

Ruusutulehdus

Kliininen kuva ja diagnostiikka

  • Ruusutulehdus on ihon ja ihonalaiskudoksen akuutti yleisoireinen bakteeri-infektio. Rajanveto klassisen ruusun (erysipelas) ja selluliitin välillä on vaikeaa ja hoidon kannalta tarpeetonta «Ruusutulehdus sääressä»1.
  • Kasvojen ruusu voi olla diagnostisesti ongelmallinen, sillä siihen ei aina liity merkittävää kuumetta, yleisoireita tai tulehduksen merkkiaineiden pitoisuuksien suurenemista «Kasvojen ruusutulehdus»2.
  • Ruusutulehdus on yleensä beetahemolyyttisen streptokokin aiheuttama «Ruusutulehdus on yleensä streptokokin aiheuttama, ja laajakirjoiset antibiootit eivät ilmeisesti ole penisilliiniä tehokkaampia sen hoidossa.»B.
  • Staphylococcus aureus on usein aiheuttaja märkäisessä ihoinfektiossa (haavainfektio, paise tai ihon lävistävä vamma).
  • Gramnegatiiviset bakteerit voivat olla ihoinfektion aiheuttajina lähinnä pureman (Pasteurella), luonnonvesikontaktin (Aeromonas, Vibrio) tai neutropenian yhteydessä.
  • Hoidon kannalta on tärkeää erottaa ruusutulehdus ihon muista bakteeri-infektioista: paiseista (avaus), nekrotisoivista infektioista (kirurginen hoito) ja diabeetikon neuropatiaan tai iskemiaan liittyvästä jalkainfektiosta (mikrobikirjo laajempi ja usein kirurginen hoito).
  • Nekrotisoivaa infektiota on syytä epäillä, jos potilaan kipu on suhteettoman voimakas iholöydöksiin nähden tai hän on septisesti sairas.
  • Muita tärkeimpiä erotusdiagnostiikassa huomioitavia tiloja ovat märkäinen niveltulehdus, kihti, syvä laskimotukos, staasiekseema ja lymfedeema.
  • Ruusutulehdukseen liittyvistä ihorikoista otettu bakteeriviljelynäyte ei yleensä ole hyödyksi diagnostiikassa (voi johtaa jopa harhaan), mutta selvästi märkäisessä infektiossa (esim. haavainfektio) bakteeriviljely kannattaa yleensä ottaa «Stevens DL, Bisno AL, Chambers HF ym. Practice gui...»3.
  • Veriviljelyt ovat ruusutulehduksessa harvoin positiiviset, mutta ne kannattaa ottaa riskipotilailta (sepsis, immuunipuutos, päihderiippuvuus, diabetes, eläin- tai luonnonvesikontakti haavaan) «Stevens DL, Bisno AL, Chambers HF ym. Practice gui...»3.

Hoito

  • Yleisoireisella potilaalla hoito aloitetaan yleensä parenteraalisella antibiootilla.
  • Käypä hoito -työryhmä suosittelee ruusutulehduksen ensisijaiseksi hoidoksi penisilliiniä, joko suonensisäistä G-penisilliiniä tai lihakseen pistettävää prokaiinipenisilliiniä.
  • Ruusutulehdus on yleensä streptokokin aiheuttama, ja laajakirjoiset antibiootit eivät ole penisilliiniä tehokkaampia sen hoidossa «Ruusutulehdus on yleensä streptokokin aiheuttama, ja laajakirjoiset antibiootit eivät ilmeisesti ole penisilliiniä tehokkaampia sen hoidossa.»B. Ks. Vältä viisaasti -suositus «Laajakirjoisten antibioottien käyttö ruusutulehduksen hoidossa»2.
  • Penisillliiniallergikoille käytetään kefuroksiimia tai klindamysiiniä. Kefuroksiimia voidaan käyttää sairaalassa myös potilaille, jotka ovat saaneet penisilliinistä välittömän vakavan allergisen reaktion. Klindamysiiniä käytetään, jos potilaalla on myös kefalosporiiniallergia «Sirkeoja S. et al. Onko potilaallasi penisilliinia...»4.
  • Jos epäillään S. aureusta (haavainfektio, paise tai ihon lävistävä vamma), käytetään ensisijaisesti kloksasilliinia. MRSA-kantajalla hoitoon liitetään vankomysiini.
  • Infektioraja voidaan piirtää iholle seurannan helpottamiseksi.
  • Suun kautta otettavaan mikrobilääkitykseen voidaan siirtyä, kun infektion paikallisoireet ovat alkaneet parantua ja potilas on ollut kuumeeton ainakin vuorokauden ajan. Yleensä myös tulehdusarvot (leukosyytit ja CRP) ovat tässä vaiheessa alkaneet pienentyä.
  • Veriviljelypositiivista infektiota on syytä hoitaa suonensisäisellä antibioottihoidolla vähintään viikko ennen suun kautta otettavaan antibioottiin siirtymistä.
  • Mikrobilääkehoito voidaan lopettaa, kun ihon punoitus on (lähes) hävinnyt. Taudin vaikeusasteen ja hoitovasteen mukaan 7–14 vuorokauden kokonaishoitoaika lienee yleensä riittävä «Lyhyt antibioottihoito saattaa riittää ruusutulehduksen paranemiseen silloin, kun hoitovaste on saatu nopeasti.»C.
  • Turvotuksen vähentämiseksi infektoituneen raajan kohoasento ja tukisidokset jouduttanevat paranemista, ja viilentävät keittosuolakääreet helpottavat kipua.
  • Antibioottihoidon lisänä ruusutulehdukseen liittyvän inflammaation paranemisen edistämiseksi voidaan ei-diabeetikoille antaa lyhyt kortikosteroidi-kuuri (esim. prednisolonia 20 mg/vrk 5 päivää) «Bergkvist PI, Sjöbeck K. Antibiotic and prednisolo...»5.

Uusiutumisen ehkäisy

Taulukko 2. Tavallisimpia mikrobilääkkeiden vuorokausiannoksia ihotaudeissa (munuaistoiminnan ollessa normaali)
Lääkeryhmä Vuorokausiannokset
Aikuisille Lapsille
Lääkitys suun kautta
V-penisilliini 1–1,5 milj. IU × 3–4 100 000 IU/kg/vrk 3 annoksena
Flukloksasilliini 750–1 000 mg x 3
Kefaleksiini 500–750 mg x 3–4 50 mg/kg/vrk 3 annoksena
Klindamysiini 1 200–1 800 mg/vrk jaettuna 3–4 antokertaan 20 mg/kg/vrk 4 annoksena
AmoksisillIini 500–1 000 mg x 3 40 mg/kg/vrk 3 annoksena
Sulfatrimetopriimi sulfadiatsiini/trimetopriimi 500/160 mg 1 x 2 tai sulfametoksatsoli/trimetopriimi 800/160 mg 1 x 2 8 mg/kg/vrk trimetopriimia ja vastaavasti 25 mg/kg/vrk sulfadiatsiinia 2 annoksena
Erytromysiini 500 mg × 4 40 mg/kg/vrk 3 annoksena
Klaritromysiini 250–500 mg x 2 15 mg/kg/vrk 2 annoksena
Roksitromysiini 150 mg × 2 5–8 mg/kg/vrk 1–2 annoksena
Atsitromysiini 250 mg × 1, alkuannos 500 mg 5 mg/kg/vrk 1 annoksena, alkuannos 10 mg/kg/vrk
Parenteraalinen lääkitys
G-penisilliini i.v. 8–24 MIU/vrk jaettuna 4–6 antokertaan 200 000 IU/kg/vrk 4 annoksena
Prokaiinipenisilliini i.m. 1,2–1,5 MIU × 1–2 30 000–50 000 IU/kg x1
Kloksasilliini 2 g x 4–6 100 mg/kg/vrk 4–6 annoksena
Kefuroksiimi 1 500 mg × 3–4 50–100 mg/kg/vrk 3 annoksena
Klindamysiini 600 mg × 3–4 20–40 mg/kg/vrk 4 annoksena

Märkärupi

Kliininen kuva ja diagnostiikka

  • Märkärupi on erityisesti leikki-ikäisillä lapsilla esiintyvä ihon bakteeri-infektio «Märkärupi tyypillisessä paikassaan suupielessä»3, «Märkärupi suupielessä»4, «Märkärupi sierainten alla»5.
  • Märkäruven aiheuttaa stafylokokki, BHS (noin 10 %) tai molemmat yhdessä (noin 10 %).
  • Märkärupi tarttuu helposti kosketuksesta ja sitä esiintyy joskus ryppäinä tai epidemioina esimerkiksi päiväkodeissa tai vastasyntyneiden osastoilla.
  • Märkärupi saa alkunsa yleensä kasvoista (sieraimet, suun seutu), ja se voi levitä nopeasti laaja-alaiseksi.
  • Tauti esiintyy
    • joko rakkulattomana, jolloin pienet vesikkelit muuttuvat nopeasti keltarupiseksi karstaksi punoittavalle pohjalle, tai
    • rakkulaisessa muodossa, jossa bullat saattavat olla jopa 2 cm:n kokoisia.
  • Märkärupi diagnosoidaan kliinisen kuvan perusteella. Bakteeriviljely on syytä ottaa, jos märkärupi hoidoista huolimatta uusiutuu.

Hoito

  • Ihottumaa haudotaan tai kylvetetään useita kertoja päivässä vedellä niin pitkään liuottaen, että ruvet pehmenevät ja irtoavat. Ruvet voivat haitata paranemista. Alue kuivataan puhtaalla pyyhkeellä.
  • Käypä hoito -työryhmä suosittelee paikallislääkitystä lievissä tai pienialaisissa tulehduksissa. Fusidiinihappo ja mupirosiini ovat niissä ilmeisesti yhtä tehokkaita kuin systeemilääkkeet «Pienialaisen märkäruven hoidossa paikallinen mupirosiini ja fusidiinihappovoide ovat ilmeisesti yhtä tehokkaita kuin systeemiantibiootit.»B.
    • Suosittelemme mupirosiinin säästämistä metisilliiniresistenttien stafylokokki-infektioiden hoitoon siksi, että niihin tehoavia lääkkeitä on vain vähän emmekä halua edistää mupirosiiniresistenttien stafylokokkikantojen kehittymistä.
    • Nenän sisäinen oireinen infektio kannattaa kuitenkin hoitaa mieluummin mupirosiinivoiteella kuin systeemiantibiootilla.
    • Toistuvassa märkäruvessa mupirosiinia voidaan käyttää myös stafylokokin häätöön.
  • Totunnaista neomysiini-basitrasiinipaikallishoitoakaan ei ole nykyisen resistenssitilanteen aikana syytä unohtaa.
  • Laaja-alaisissa tulehduksissa käytetään systeemistä mikrobilääkettä, ensisijaisesti flukloksasilliinia 750–1 000 mg x 3, tai ensimmäisen polven kefalosporiineja (esim. kefaleksiini 500 mg x 3) 7–10 vuorokauden ajan «Pienialaisen märkäruven hoidossa paikallinen mupirosiini ja fusidiinihappovoide ovat ilmeisesti yhtä tehokkaita kuin systeemiantibiootit.»B.
  • Parran tai hiusten alueella stafylokokki-infektio voi ilmetä impetigomaisena pustulaarisena follikuliittina, perifollikuliittina tai syvempänä sycosis barbae-tulehduksena. Tällöin tarvitaan systeeminen antibioottihoito. Kefalosporiinille allergisia voidaan hoitaa klindamysiinillä.
  • Tutkimuksissa hoitoaika on vaihdellut 7 ja 10 päivän välillä.
  • Ekseemat altistavat märkäruvelle. Märkäruven kanssa esiintyvän ekseeman hoitona on miedon tai keskivahvan paikallisen kortikosteroidin ja antiseptin tai antibiootin yhdistelmävoide.
  • Toistuvan märkäruven taustalla voi olla stafylokokin kolonisaatio sieraimessa ja nenänielussa tai bakteerin kantajuus muilla perheenjäsenillä.
  • Hyvä hygienia on tärkeä osa märkäruven hoitoa (henkilökohtaiset pyyhkeet, tyynyliinojen ja pehmolelujen pesu, hammasharjojen ja pesusienien vaihto jne.). Märkäruven hoito-ohjeita on kuvattu Lääkärikirja Duodecimin artikkelissa «»1 (vaatii käyttöoikeuden).

Ektyyma

  • Ektyymaa pidetään märkäruven haavaisena muotona, jossa infektiomuutos ulottuu epidermiksen läpi ihon syvempään kerrokseen, dermikseen.
  • Ektyymassa punoittavalle iholle ilmaantunut märkärakkula kehittyy syväksi ruveksi, jonka alla oleva haavauma paranee arpeutumalla.
  • Tavallisimpia ektyyman aiheuttajia ovat stafylokokki ja streptokokki.
  • Ektyymalle altistavia tekijöitä ovat immuunipuutostila, diabetes, vajaaravitsemus, kuuma ja kostea ilmasto, ihorikkoumat ja ihosairaudet, kuten syyhy tai hoitamaton märkärupi.
  • Erotusdiagnostiikassa on huomioitava syvät sieni-infektiot ja ympäristömykobakteerit.
  • Ektyymaepäilyssä suositellaan erikoissairaanhoidon konsultaatiota (ihotaudit, infektiotaudit).

Karvatuppitulehdus

Kliininen kuva ja diagnostiikka

  • Karvatupen suun tulehdus eli pinnallinen follikuliitti ilmenee keltaisena 1–3 mm:n läpimittaisena märkärakkulana, jota ympyröi punainen kehä. Follikuliitti voi aiheuttaa kutinaa, erityisesti jos se on laaja-alainen.
  • Follikuliitti on yleinen, ja sitä esiintyy enemmän miehillä kuin naisilla. Follikuliitti esiintyy useimmiten pään ja kaulan alueella (hiuspohja, parta), ylävartalolla, häpyalueella, pakaroissa ja alaraajoissa.
  • Aiheuttajana on useimmiten S. aureus. Likaisista porealtaista tarttuu joskus Pseudomonas aeruginosa.
  • Karvatuppitulehduksen voivat aiheuttaa bakteerien sijasta myös
    • kemialliset aineet, kuten rasvaiset hoitovoiteet ja karvanpoistoaineet
    • mekaaninen ärsytys, kuten ihokarvojen poisto eri menetelmin
    • erilaiset työperäiset altisteet (esim. öljyt ja halogenisoidut hiilivedyt)
    • Myös Malassezia-hiivasieni (Pityrosporum) voi aiheuttaa pinnallisen follikuliitin selän ja rinnan alueella. Rihmasienet saattavat aiheuttaa hiuspohjassa syvän karvatuppitulehduksen, jota on tavattu muun muassa maahanmuuttajilla.
  • Karvan juureen ulottuva syvä follikuliitti on esimerkiksi parran alueella esiintyvä partaihottuma, sycosis barbae.
  • Päänahan follikuliitti voi olla hankalahoitoinen, ja erotusdiagnostisena vaihtoehtoina on huomioitava esimerkiksi hiuspohjan silsa, arpeuttava karvatupen tulehdus ja muut karvatupen tulehdukselliset taudit.

Hoito

  • Pinnalliseen karvatuppitulehdukseen riittää paikallinen hoito. Alueet pestään saippualla tai happamilla tai klooriheksidiiniä sisältävällä ihonpuhdistusaineilla kahdesti päivässä, jonka jälkeen levitetään miedon tai keskivahvan paikallisen kortikosteroidin ja antiseptin tai antibiootin yhdistelmävoidetta tai 2 % rikkiä sisältävää voidetta. Hygieniasta on huolehdittava: vaihdetaan pyyheliinat ja puhdistetaan parranajolaitteet, WC-istuimet jne.
  • Laajassa tai syvässä karvatuppitulehduksessa sisäinen mikrobilääkitys on aiheellinen.
  • Flukloksasilliini 750–1 000 mg x 3 tai ensimmäisen polven kefalosporiini (esim. kefaleksiini 500 mg × 3) 7–10 vuorokauden ajan ovat ensisijaisia vaihtoehtoja.
  • Vaihtoehtoisesti yliherkkyystilanteissa voidaan käyttää muuta stafylokokkeihin tehoavaa mikrobilääkettä, kuten klindamysiiniä tai makrolideja.
  • MRSA:n kantajan hoito valitaan MRSA:n herkkyyden mukaan.
  • Malassezia -hiivan aiheuttaman follikuliitin hoitona ovat ketokonatsolishampoo tai -emulsiovoide sekä seleenisulfidishampoo 7–10 vuorokauden jaksoina ja sen jälkeen tarvittaessa ylläpitohoitona kerran viikossa 1–2 viikon välein.

Paisetauti

Kliininen kuva ja diagnostiikka

  • Karvatupen syvä, nekrotisoiva tulehdus eli absessi eli paise on useimmiten S. aureuksenaiheuttama «»2 (vaatii käyttöoikeuden).
  • Paisetaudissa eli furunkuloosissa potilaalla on samaan aikaan useita paiseita.
  • Paise voi ihonsisäisten käytävien välityksellä levitä laajaksi paiseryhmäksi eli karbunkkeliksi.
  • Paise leviää myös ulkoisesti, kun kypsän paiseen märkäsisältö purkaantuu iholle.
  • Paisetaudin komplikaatioriski on pieni. Joskus kasvojen keskialueen paiseisiin liittyy harvinaisena komplikaationa keskushermostoinfektio.
  • Eri syistä johtuva immuunipuutos, diabetes, taliköhnäihottuma ja aliravitsemus voivat lisätä paiseiden esiintymistä.
  • Yksittäisestä, komplisoitumattomasta paiseesta ei yleensä ole tarpeen ottaa bakteeriviljelyä.
    • Jos potilaalle tulee paiseita toistuvasti, tulisi paiseesta ottaa bakteeriviljely ja pyytää laboratoriota määrittämään PVL (Panton–Valentinen leukosidiini) eli S. aureus -bakteerille spesifinen eksotoksiini. Sitä voi tuottaa sekä metisilliiniherkkä (MSSA), että metisilliiniresistentti (MRSA) S. aureus. Tarkista PVL-analyysin saatavuus laboratoriosta.
  • Toistuvien tai useilla iho-alueilla ilmenevien paiseiden erotusdiagnostisena vaihtoehtona on huomioitava hidradenitis suppurativa, joka on kainaloissa, rintojen alla, nivustaipeissa ja anogenitaalialueella esiintyvä krooninen tulehduksellinen karvatuppien ihosairaus «Hidradenitis suppurativa kainalossa»6.
  • Toistuvissa paiseissa on syytä konsultoida ihotauti- tai infektiolääkäriä.

Hoito

  • Pienten paiseiden hoidossa avaus ja tyhjennys ilman mikrobilääkettä riittävät «Paiseen kirurginen avaus muuten terveellä potilaalla ei edellytä mikrobilääkettä.»C.
  • Avonainen paiseonkalo huuhdotaan kaksi kertaa päivässä ja siihen voidaan laittaa bakteerimassaa vähentävä nauhamainen haavasidos. Hopeasidoshoito saattaa edistää paiseen aukaisun jälkeistä haavan paranemista ja vähentää kipua «Avauksen hopea-hydrofibersidos saattaa edistää ihopaiseen paranemista.»C.
  • Sisäinen mikrobilääkitys on tarpeellinen, jos
    • potilaalla on kuumetta tai yleisoireita
    • paise on laaja ja kudosvaurio merkittävä
    • paise sijaitsee riskialueella, esimerkiksi nenän seudussa
    • muu sairaus tai tekijä altistaa tulehduksille (eri syistä johtuva immuunipuutos, diabetes, lähellä sijaitseva tekonivel).
  • Ensisijaisia mikrobilääkkeitä ovat flukloksasilliini 750–1 000 mg x 3, sulfa-trimetopriimi 160 mg/500 mg x 2 tai ensimmäisen polven kefalosporiini (esim. kefaleksiini 500 mg × 3) 7–10 vuorokauden ajan. Vaihtoehtoisesti yliherkkyystilanteissa voidaan käyttää klindamysiiniä.
  • Toistuvassa paisetaudissa
    • tehostetaan hygieniaa
      • käyttämällä antiseptisia puhdistusaineita
      • vaihtamalla liinavaatteet ja käyttövaatteet päivittäin
      • mahdollisesti levittämällä antibakteerista voidetta stafylokokin kolonisoimille alueille.
      • konsultoimalla hankalissa tilanteissa infektiolääkäriä tehokkaamman puhdistushoidon toteuttamisesta
    • selvitetään altistavat tekijät (mm. diabetes, aliravitsemus, immuunipuutossairaus tai lääkitys).

Kynsivallitulehdus

Kliininen kuva ja diagnostiikka

  • Kynsivallitulehdus voi ilmetä
  • Anatomisesti kynnen rakenteessa erotetaan yleensä hyponychium (kynnenalainen epidermis), kynsilevy, puolikuu (lunula), kynsipeti, kynsiaihe (matriksi eli juuri), kynsitasku, kynsinauha ja kynsivalli.
  • Akuutin tulehduksen käynnistää pieni haavauma tai sisään kasvanut kynnenreuna, ja sen tavallisin aiheuttaja on stafylokokki.
  • Kosteus altistaa krooniselle tulehdukselle, ja siinä Candida albicans viihtyy kynsivallin poimussa usein yhdessä stafylokokin kanssa.
  • Diagnoosi on kliininen.

Hoito

Sikaruusu

  • Sikaruusun eli erysipeloidin aiheuttaa Erysipelothrix rhusiopathiae -bakteeri, jota tavataan erityisesti sioissa, linnuissa ja kaloissa.
  • Tautia esiintyy erityisesti sianhoitajilla ja teurastajilla.
  • Tartuntakohtaan kehittyy parin päivän kuluessa violetinpunainen, turvonnut, läpimitaltaan parin senttimetrin kokoinen aristava tulehdus «Sikaruusu (erysipeloidi) peukalossa»8. Ihomuutos voi rakkuloida ja laajeta rengasmaisesti keskeltä parantuen. Paikalliset imusolmukkeet ovat usein turvonneet. Infektioon ei tavallisesti liity yleisoireita.
  • Tulehdus paranee yleensä itsestään 2 viikon kuluessa, mutta koska myös yleistyneitä infektioita ja vaikeita komplikaatioita on kuvattu, mikrobilääkehoito on suositeltavaa.
  • Sikaruusu voidaan hoitaa suun kautta käyttämällä 7 päivän ajan penisilliiniä (3 milj. IU/vrk jaettuna 3–4 annokseen), kefaleksiinia (500 mg x 4), klindamysiiniä (300 mg x 3) tai siprofloksasiinia (250 mg x 2). Insisio voi pitkittää paranemista.

Ympäristömykobakteerien aiheuttamat ihoinfektiot

  • Ympäristömykobakteerien (käytetään myös termejä atyyppiset mykobakteerit ja ei-tuberkuloottiset mykobakteerit) aiheuttamat ihoinfektiot ovat Suomessa harvinaisia. Niitä havaitaan lisääntyvästi immuunipuutospotilailla ja endeemisiltä alueilta tulleilla maahanmuuttajilla. Infektoituminen tapahtuu ihon rikkoumasta.
  • Trooppisissa ja subtrooppisissa maissa oleskelleilla on huomioitava, että Mycobacterium ulcerans, M. marinum ja muut harvinaisemmat mykobakteerit voivat olla syynä ihon pitkittyneeseen haavaumaan.
  • Ympäristömykobakteerit aiheuttavat yleensä käsien, jalkojen tai kasvojen iholle punoitusta, noduluksia, eroosioita tai haavaumia. Ks. kuvat «https://www.terveysportti.fi/sovellukset/dg/kuvat/9993.jpg»3, «https://www.terveysportti.fi/sovellukset/dg/kuvat/9990.jpg»4.
  • Tavallisimmin aiheuttaja on hitaasti kasvava M. marinum, jota esiintyy makeissa ja suolaisissa vesissä, akvaarioissa ja uima-altaissa. M. marinumin aiheuttama ihomuutos on tavallisesti sinipunainen paisemainen akvaariogranulooma, jonka esimerkiksi kalastaja tai akvaarion hoitaja voi saada käden ihorikkoumaan.
  • M. ulcerans on endeeminen Länsi-Afrikassa, Etelä- ja Keski-Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa, ja se tulee huomioida syynä ihon pitkittyneeseen haavaumaan näillä alueilla oleskelleilla.
  • M. fortuitum, M. chelonae ja M. abscessus aiheuttavat myös ihoinfektioita ihon haavojen tai toimenpiteiden kautta.
  • Diagnoosin varmistus ja hoito kuuluvat erikoissairaanhoitoon (iho- tai infektiotaudit). Diagnoosi tehdään joko viljelemällä mykobakteeri kudosnäytteestä, nukleiinihapon osoituksella tai ihonäytteen histologian perusteella «Chung J, Ince D, Ford BA ym. Cutaneous Infections ...»7.
  • Ympäristömykobakteereiden ihoinfektioiden hoidossa käytetään usean antibiootin yhdistelmähoitoa, joka määräytyy taudinaiheuttajan, potilaan immuniteetin ja taudin laajuuden mukaisesti.
  • Ympäristömykobakteereiden aiheuttamien ihoinfektioiden hoidosta ei ole olemassa kontrolloituihin tutkimuksiin perustuvia suosituksia.

Borrelioosi (Lymen tauti)

Epidemiologia

  • Borrelia burgdorferi -spirokeettaa levittävät hämähäkkieläimiin kuuluvat Ixodes-suvun puutiaiset «Punkin eli puutiaisen koko»9 ja hyvin poikkeuksellisesti paarmat.
  • Borrelia siirtyy ihmiseen puutiaisen syljen välityksellä sen imiessä veriateriaa iholta. Tartunnan arvioidaan tapahtuvan 17–36 tunnin kuluessa puutiaisen kiinnittymisestä, joten puutiaisen poistaminen mahdollisimman pian pienentää tartunnan mahdollisuutta. Ixodes-puutiaiset viihtyvät kosteissa ruohikoissa ja metsien aluskasvillisuudessa ja imevät verta nisäkkäistä ja linnuista.
  • Puutiaisia esiintyy koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, eniten Ahvenanmaalla ja rannikkoalueilla sekä Kaakkois-Suomessa. Alueittain 10–50 % puutiaisista kantaa borrelia-bakteeria «Sormunen JJ, Andersson T, Aspi J ym. Monitoring of...»8. Borreliaa levittävät punkkilajit ovat tavallisia myös Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Yhdysvaltain itärannikolla. Keski-Euroopassa (Itävalta, Sveitsi, Tsekki, Slovakia, Slovenia) noin 20 % puutiaisista on infektoitunut B. burgdorferilla.

Kliininen kuva ja diagnostiikka

  • Borrelia siirtyy ihmiseen noin kahdessa kolmasosassa tapauksista, joissa infektoitunut puutiainen puree ihmistä. Mitä kauemmin punkki on ihossa, sitä suurempi on borrelian siirtymisen todennäköisyys «Eisen L. Pathogen transmission in relation to dura...»9.
  • Puutiaisen purema aiheuttaa yleisesti 0,5–2 cm:n läpimittaisen ihon punoituksen ilman borrelioosia.
  • Borreliadiagnoosi perustuu erythema migrans -ihottumaan, sillä infektion varhaisvaiheessa serologinen diagnoosi on epävarma. Ks. lisätietoa «Borreliainfektion diagnoosi»4.
  • Tartunnassa puutiaisen pureman ympärille ilmaantuu 3–30 päivän kuluttua rengasmaisesti leviävä ihon punoitus (erythema migrans (EM)) «Berger BW. Cutaneous manifestations of Lyme borrel...»10. Sen keskellä voi olla aluksi kokardimainen punoittava alue, jopa rakkula, ja punoitus saattaa laajeta läpimitaltaan jopa kymmenien senttimetrien kokoiseksi «Erythema migrans (Lymen borrelioosi) sääressä»10. EM-muutoksen reuna on ihon tasossa, ja sen keskiosa saattaa vaaleta. Ihoalueella esiintyy harvoin mitään tuntemuksia, ja muutos voi siksi jäädä huomaamatta. Joskus esiintyy lievää kutinaa.
  • EM esiintyy usein reisien, nivustaipeiden, pakaroiden ja hartioiden alueella «Kliinisesti tyypillinen erythema migrans -ihottuma reidessä»11 ja «Kliinisesti tyypillinen ihonäytteestä tehdyllä nukleiinihappotutkimuksella varmistettu erythema migrans -ihottuma pakaravaossa»12. EM on yleensä yksittäinen, mutta muutoksia voi myös olla useita eri puolilla kehoa (moniläiskäinen EM eli MEM). Ne syntyvät borrelia-spirokeettojen hematogeenisen leviämisen kautta, jolloin oireita voi ilmetä myös muissa elimissä.
  • Iho-oireena voi myös esiintyä tuumorimainen, sileäpintainen, punoittava muutos, jossa on histologisesti huomattava lymfosyytti-infiltraatio ja plasmasoluja (lymfosytooma). Lymfosytooman tyyppipaikkoja ovat nännin seutu, korvalehti ja scrotum.
  • Infektion varhaiseen yleistymiseen viittaavat ohimenevä kuume, väsymys, päänsärky ja lihaskivut. EM paranee viikkojen tai kuukausien kuluessa itsekseen, mutta jos potilas jää hoidotta, spirokeetta saattaa jäädä elimistöön ja aiheuttaa borrelioosin myöhäisoireita niveliin, hermokudokseen tai sydämeen.
  • Hoitamattoman myöhäisborrelioosin iho-oireena on käsissä ja jaloissa esiintyvä ihon oheneminen ja pigmentoituminen (acrodermatitis chronica atrophicans eli akrodermatiitti). Iho on aluksi sinipunertava ja turvonnut, myöhemmin rusehtavaksi pigmentoitunut. Akrodermatiitti esiintyy yleensä toispuoleisena raajojen kärkiosissa tai kyynärpäässä.
  • Myöhäisoireiden hoitoa ei käsitellä tässä Käypä hoito -suosituksessa.

Laboratoriotutkimukset

  • Varhaisen borreliainfektion diagnostinen kriteeri on puutiaisen pureman jälkeen ilmenevä vähintään 5 cm:n laajuinen ihopunoitus, joka jatkuu tai laajenee yleensä rengasmaisesti. Purema voi kuitenkin jäädä havaitsematta, jolloin on tärkeätä selvittää, onko potilas oleskellut alueella, jossa esiintyy puutiaisia ja borrelioosia.
  • Epäselvissä tapauksissa diagnoosi voidaan pyrkiä varmistamaan osoittamalla osalla potilaista myöhemmin tapahtuva borreliavasta-aineiden lisääntyminen. Tarkemmat tiedot borreliavasta-aineiden laboratoriodiagnostiikasta löytyvät laboratorion tutkimusohjekirjasta.
  • Akrodermatiittivaiheessa borrelia-vasta-aineet ovat aina positiiviset.
  • Jos ihottumaa tai muita oireita ei ole esiintynyt, pelkän pureman vuoksi ei tarvita vasta-ainemääritystä. Ks. lisätietoa «Borreliainfektion diagnoosi»4.
  • Jos ihomuutoksen erotusdiagnostiikka on ongelmallista ja erityisesti jos lymfosytooma pitää erottaa pahanlaatuisesta lymfoomasta, muutoksesta on syytä ottaa näyte histopatologista tutkimusta varten. Ihonäytteestä voidaan myös osoittaa borrelian nukleiinihappoja NhO-menetelmällä.

Hoito

Tularemia

Ihon virusinfektiot

Ihon herpes simplex -virusinfektiot

Taustaa

  • Herpes simplex -virusten tyypit 1 ja 2 (HSV-1 ja HSV-2) tarttuvat kosketustartuntana limakalvojen (suu, genitaalit) tai ihon kautta.
  • Tartuttavuus on suurin silloin, kun iholla tai limakalvolla on näkyvä rakkula. Itämisaika on 3–9 vuorokautta.
  • Herpesvirukset jäävät primaari-infektion jälkeen kyseisen ihoalueen sensorisiin hermoihin (perifeerisiin ganglioihin) latenttiin tilaan. Jos virus reaktivoituu myöhemmin elämän aikana, se kulkeutuu hermoa pitkin takaisin joko samalle tai läheiselle iho- tai limakalvoalueelle.
  • Tavallisin HSV:n aiheuttama ihoinfektio on huuliherpes (yskänrokko). HSV:n aiheuttamia muutoksia voi olla missä tahansa iholla tai limakalvoilla.

Oireet

  • Primaaritartunta saadaan yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa, ja se on usein subkliininen. Erityisesti pikkulapsilla se voi ilmetä kivuliaana suutulehduksena eli gingivostomatiittina (noin 1 % primaaritartunnoista), jossa vesiko-ulseratiivisia muutoksia on laajalla alueella suussa ja nielussa. Tällöin voi olla myös yleisoireita, kuumeilua ja imusolmukkeiden turvotusta.
  • Ensimmäinen HSV-infektio on aikuisellakin yleensä rajumpi kuin reaktivaatiossa eli uudelleen aktivoitumisessa, ja siihen voi liittyä yleisoireita. Primaari-ihoinfektiossa oireiden kesto voi olla kaksikin viikkoa, mutta reaktivaatiossa yleensä enintään viikon.
  • Herpesinfektion ensioire on ihon pistely, kirvely ja kutina. Sen jälkeen muodostuvat joko rykelmässä tai yksittäin olevat kivuliaat ja kutisevat rakkulat. Ne ovat aluksi kirkkaita, muuttuvat sitten kellertäviksi ja puhkeavat herkästi. Lopuksi rakkulat rupeutuvat ja paranevat arpia jättämättä.
  • Herpesinfektion uusiutumistiheys on hyvin vaihteleva. HSV:n aktivoitumisen voivat laukaista muun muassa auringon ultraviolettisäteily, voimakas henkinen kuormitus, hormonaaliset syyt tai immuunivasteen tilapäinen heikkeneminen.
  • Uudelleen aktivoituvasssa infektiossa ei aina ole näkyviä rakkuloita vaan pelkästään ihon punoitusta, pistely- ja kiputuntemuksia.
  • Atoopikolla herpes voi aiheuttaa erityisesti kasvoille, pään alueelle ja ylävartalolle hyvin nopeasti leviävän laajan ihoinfektion eli eczema herpeticumin. Tämä edellyttää yleensä sairaalahoitoa.
  • Silmän lähistön herpesinfektiossa silmälääkärin päivystyksellinen arvio on tarpeellinen, jotta voidaan diagnosoida ja hoitaa mahdollinen herpeskeratiitti.

Tutkimukset

  • HSV-infektioiden diagnostiikka perustuu kliiniseen kuvaan.
  • Virus voidaan tarvittaessa osoittaa tuoreesta rakkulasta nukleiinihapon osoituksella (HSVNhO) tai HSV-viljelyllä (HSVVi/P-HSVVi). Tutkimuspyyntö ja näytteenotto-ohjeet tulee tarkistaa laboratorion ohjekirjasta.

Hoito

Ontelosyylät

Syylät

  • Tavalliset syylät ovat hyvänlaatuisia ihon tai limakalvojen kasvaimia, eivätkä ne muutu pahanlaatuisiksi. Terveillä ihmisillä syylät paranevat yleensä itsestään: puolella ihmisistä vuoden ja kahdella kolmasosalla kahden vuoden seurannassa «MASSING AM, EPSTEIN WL. Natural history of warts. ...»22.
  • Syylät ovat papilloomavirusten (human papilloma virus, HPV) aiheuttamia ihomuutoksia, joita esiintyy eniten kouluikäisillä lapsilla (10–30 %:lla lapsuusiässä).
  • Diagnoosi on yleensä kliininen.
  • Syylien hoito kuuluu perusterveydenhuoltoon. Immunosuppressoiduilla potilailla syylät saattavat olla runsaita ja hoitoresistenttejä, jolloin potilaat tulisi tarvittaessa lähettää ihotautien alan erikoissairaanhoitoon.

Tavallinen syylä (verruca vulgaris)

  • Tavallinen syylä on sileäpintainen, muutaman millimetrin kokoinen ihonvärinen kohouma, joka kasvaessaan muuttuu pinnaltaan karheaksi «Syyliä (verruca vulgaris) sormissa»14. Syylä voi olla ulkonäöltään litteä «Mosaiikkisyylä päkiässä»15, riippuvartinen, kraaterimainen tai kukkakaalimainen. Lapsilla ja nuorilla tavallisia syyliä esiintyy erityisesti käsissä ja kynsivalleissa, mutta niitä voi esiintyä riippuvartisina (filiformisina) myös kasvojen alueella suupielissä, sierainten aukkojen läheisyydessä ja silmäluomissa. Kasvoissa voi esiintyä myös litteää, melko sileäpintaista syyläpapulaa.
  • Jos aikuiselle ilmaantuu runsaasti syyliä, taustalla voi olla elimistön puolustusjärjestelmän heikentyminen (esim. HIV/AIDS) tai lääkkeiden vaikutuksesta johtuva immuunipuutos.
  • Syyliä aiheuttavaa HPV-virusta kohtaan ei ole spesifistä viruslääkitystä, joten kaikki syylien hoitomuodot ovat mekaanisia ja niiden tavoitteena ovat näkyvän syylän pienentäminen ja elimistön oman puolustusjärjestelmän aktivoiminen papilloomavirusta kohtaan. Immuunipuutteisilla potilailla tavalliset syylät voivat joskus levitä laajoille alueille ja niiden hoito on vaikeaa.
  • Potilaille ohjataan ensisijaisesti syylien kotihoito, jonka kulmakivenä ovat syylien mekaaninen ohentaminen sekä syyläkudoksen pehmentäminen paikallisesti käytettävällä keratolyyttisellä salisyylimaitohappovalmisteella, joka on ilmeisesti tehokas syylien paikallishoidossa «Salisyylihappo on syylän paikallishoidossa ilmeisesti lumehoitoa tehokkaampi.»B. Valmistetta on saatavana voide-, geeli-, liuos- ja laastarimuodossa.
    • Parin vuorokauden välein aluetta kylvetetään, minkä jälkeen sitä hiotaan hiekkapaperilla tai esimerkiksi hohkakivellä. Sen jälkeen syylä kuivataan ja laitetaan päälle paikallinen salisyylimaitohappovalmiste. Uuden kerroksen salisyylimaitohappovalmistetta voi lisätä syylän päälle päivittäin. Hoitoja jatketaan niin kauan, kunnes syylä on ihon tasossa (yleensä vähintään 1–2 kuukautta). Salisyylimaitohappovalmisteita ei tule käyttää kasvojen eikä genitaalien alueille.
  • Ilmastointiteippi saattaa olla tehokas syylän hoidossa, mutta luotettava tutkimusnäyttö puuttuu «Ilmastointiteippihoito saattaa olla tehokas syylän paikallishoidossa, mutta luotettava tutkimusnäyttö tehosta ja haittavaikutuksista puuttuu.»D. Ilmastointiteippihoito on kuitenkin edullinen ja siihen sisältyy vähän haittoja, joten sitä voi hyvin kokeilla perusterveydenhuollossa syylän hoidossa seuraavalla tavalla:
    • Pieni pala ilmastointiteippiä asetetaan suoraan syylän päälle 4–7 päivän ajaksi. Sitten teippi ja kuollut iho poistetaan ja iho puhdistetaan vedellä ja saippualla. Uusi teippi asetetaan 12 tunnin kuluttua. Sykliä voi toistaa 4–6 viikkoa «Goldman RD. Duct tape for warts in children: Shoul...»23.
  • Nestetyppijäädytys saattaa olla tehokasta syylien paikallishoidossa «Nestetyppijäädytys saattaa olla lumetta tehokkaampi syylän hoidossa.»C.
    • Jäädytyshoito vaatii useita käyntejä, ja se soveltuu parhaiten kasvojen, käsien ja pienikokoisten jalkapohjan syylien hoitoon. Hoito voi olla hetkellisesti kivuliasta. Paikallispuudutusta ei kuitenkaan yleensä tarvita. Hoito vaatii perehtyneisyyttä.

Litteä syylä (verruca plana)

  • Litteät syylät ovat pääasiassa lapsilla ja nuorilla kasvoissa tai kädenselissä esiintyviä vaaleanpunaisia tai ruskehtavia ja litteitä papuloita «Litteät syylät käsissä»16.
  • Ne ovat kooltaan muutaman millimetrin kokoisia ja esiintyvät joskus rykelminä.
  • Ne ovat oireettomia ja häviävät ajan myötä itsestään.
  • Tavallisesti litteitä syyliä ei kannata eikä tarvitse hoitaa.

Vyöruusu

Taustaa

  • Vyöruusun aiheuttaa (yleensä vuosien päästä vesirokon eli varicella-infektion jälkeen) reaktivoituva varicella-zostervirus (VZV, HHV-3). Myös vesirokkorokotuksen saanut voi sairastua vyöruusuun.
  • Korkea ikä ja immuunipuutosta aiheuttava lääkitys tai sairaus ovat vyöruusun riskitekijöitä.
  • Vyöruusun komplikaatioita:
    • Postherpeettinen neuralgia (PHN) (persistoiva kipu yli 3 kuukautta ihottuman jälkeen) on vyöruusun tavallisin komplikaatio, jonka on raportoitu ilmenevän 10–50 %:lla vyöruusupotilaista.
    • Silmähermon (n. ophtalmigus) ja nenänpielen (n. nasociliaris) affiisiossa silmäkoplikaatio (mm. keratiitti, iriitti, korneaulseraatio) on mahdollinen.
    • Ramsay Huntin oireyhtymä eli perifeerinen hermohalvaus, esimerkiksi kasvohermohalvaus korvan alueen vyöruusussa (n. facialis), on mahdollinen.

Kliininen kuva ja diagnostiikka

  • Tyypillisesti vyöruusuinfektio sijaitsee vartalolla «Vyöruusu kyljessä»17 (erityisesti dermatomit Th1–L2) ja kasvoilla «Herpes zoster ophthalmicus otsalla ja silmänseudussa»18 (dermatomit V1–V3). Vyöruusu voi esiintyä myös raajoissa, genitaalialueella ja suun limakalvoilla.
  • Vyöruusu alkaa ihon kipuna ja kihelmöintinä, minkä jälkeen iholle ilmaantuu yleensä noin 1–5 päivän kuluttua pinnallisia, kirkkaita rakkuloita «Herpes zoster reiden iholla»19. Vyöruusu on enimmäkseen toispuoleinen. Lieviä yleisoireita, kuten kuumetta, päänsärkyä, huonovointisuutta ja väsymystä, voi esiintyä.
  • Rakkulaihottuma paranee noin 2–4 viikossa, ja noin 1–2 viikon kohdalla rakkulat alkavat jo muuttua märkärakkuloiksi ja edelleen rikkoontuvat, rupeutuvat ja haavautuvat. Diagnoosi on yleensä kliininen.
    • Erotusdiagnostisina vaihtoehtoina tulee muistaa zosteriforminen HSV-infektio (kasvojen ja genitaalien alue), erysipelas, akuutit ekseemat, impetigo ja selluliitti.
  • Vyöruusu ei yleensä aiheuta kuumetta eikä merkittävää CRP-pitoisuuden suurenemista.
  • Tarvittaessa epäselvissä tilanteissa rakkulasta voidaan ottaa VZV-näyte esimerkiksi NhO-tutkimusta varten. Tutkimuspyyntö ja näytteenotto-ohjeet tulee tarkistaa laboratorion ohjekirjasta.

Hoito

  • Varhain (72 tunnin sisällä ihottuman alusta) aloitettu hoito lyhentää taudin kestoa ja akuuttia kipua «Wood MJ, Kay R, Dworkin RH ym. Oral acyclovir ther...»24. Se saattaa myös estää komplikaatioita (etenkin silmäkomplikaatioita) ja on yleisesti suositeltavaa
    • potilaille, joilla on vähintään keskivaikea ihottuma tai kipu tai vyöruusu muualla kuin vartalolla
    • silmän ja korvan seudun vyöruusussa. Silmän seudun vyöruusussa on myös syytä aina konsultoida silmälääkäriä.
    • immuunipuuteisille potilaille, joilla on immuunivastetta heikentävä sairaus (esim. HIV-infektio, syöpä tai muu vaikea yleissairaus,) tai lääkitys (esim. kortisoni).
  • Viruslääkehoito ei kuitenkaan ilmeisesti pienennä postherpeettisen neuralgian riskiä potilailla, joiden immuunivaste on normaali «Oral aciclovir or famciclovir do not appear to significantly reduce the incidence of postherpetic neuralgia in immunocompetent patients.»B.
  • Laadukkaita tutkimuksia postherpeettisestä neuralgiasta immuunipuutteisilla potilailla ei ole.
  • Käypä hoito -työryhmä suosittelee lääkityksen aloittamista suun kautta annosteltavana, ja hoidon kesto on 7 päivää. Immuunipuutteisilla potilailla, silmäkomplikaatioissa ja huonossa hoitovasteessa hoitoa voi olla syytä pidentää 2–3 viikon mittaiseksi «Schmader K. Herpes Zoster. Ann Intern Med 2018;169...»25:
    • asikloviiri 800 mg 1 x5
    • valasikloviiri 1 g x 3
    • famsikloviiri 250 mg 1 x 3 tai 500 mg 1 x 2.
    • Suonensisäistä asikloviirihoitoa voidaan harkita vaikeassa immuunipuutoksessa «Balfour HH Jr, Bean B, Laskin OL ym. Acyclovir hal...»26 tai levinneessä tautimuodossa, ja se on tarpeen myös kasvohermon affisiossa ja silmäkomplikaatioissa (akuutti retinanekroosi).

Vyöruusukipu

  • Akuutissa vaiheessa tulehduskipulääkkeet tai parasetamoli ovat yleensä riittäviä. Tarvittaessa lääkitykseen voidaan yhdistää heikko opiaatti (kodeiini tai tramadoli) tai hermokipulääke (esimerkiksi gabapentiini, amitriptyliini tai pregabaliini) jo viruslääkkeen aloituksen yhteydessä.
  • Postherpeettisen kivun hoitoa käsitellään Käypä hoito -suosituksessa Kipu «Kipu»5.

Vyöruusurokote

Ihon, hiusten ja kynnen sieni-infektiot

Sienidiagnostiikan kliininen merkitys

  • Iho- ja kynsimuutosten etiologian selvittäminen on tärkeää, koska monet ihon ja kynsien sairaudet muistuttavat sienitauteja.
  • Sieninäytteet viljelyä varten on otettava ennen hoidon aloittamista, sillä hoito sienilääkkeillä estää luotettavan sieniviljelydiagnostiikan kuukausiksi.
  • NhO-tutkimukseen sienilääkityksellä ei ole vaikutusta. NhO-menetelmät osoittavat myös kuolleesta dermatofyytistä peräisin olevaa DNA:ta, minkä vuoksi NhO-tutkimusta ei voida käyttää hoidon seurantaan.
  • Hoitoajat hiuspohjan, kämmenien ja jalkapohjien infektioissa ovat viikkoja ja kynsi-infektioissa useita kuukausia. Etenkin sisäisillä sienilääkkeillä on myös haittavaikutuksia, joten hoidon on perustuttava oikeaan diagnoosiin.

Sienitautien aiheuttajat

Taulukko 3. Ihon, hiuspohjan ja kynsien silsasieni-infektioiden tavallisimmat aiheuttajat Suomessa
Sijainti Tavallisimmat aiheuttajat
Jalkaterä ja nivustaive Trichophyton rubrum
Trichophyton mentagrophytes complex (sis. T. interdigitale).
Epidermophyton floccosum
Vartalo ja kasvot Trichophyton rubrum
Trichophyton mentagrophytes complex (sis. T. interdigitale).
Trichophyton tonsurans
Microsporum canis
Trichophyton verrucosum
Trichophyton equinum
Hiuspohja Trichophyton violaceum
Trichophyton tonsurans
Microsporum audouinii
Microsporum canis
Trichophyton soudanense
 Trichophyton mentagrophytes complex (sis. T. interdigitale).
Kynnet Trichophyton rubrum
 Trichophyton mentagrophytes complex (sis. T. interdigitale).

Sienitautien yleisyydestä

Sieninäytteen ottaminen (viljely- ja NhO-tutkimukset)

Näytteenotto

  • Ennen sieninäytteen ottoa näytteenottoalue on puhdistettava huolellisesti 80-prosenttisella alkoholilla.
    • Sieninäytteenotto kynnestä: Kynsinäyte otetaan sienen etenemisvyöhykkeestä terveen ja sairaan alueen rajalta kynsilevyn alapinnasta (distaalinen ja lateraalinen kynnenalainen kynsisilsa eli DLSO ja proksimaalinen kynnenalainen kynsisilsa eli PSO). Kynsinäytteenotto kuvataan tarkemmin lisätietoartikkelissa «Sieninäytteen otto ja lähettäminen laboratorioon»1.
    • Sieninäytteen otto iholta ja hiuspohjasta: Näyte otetaan sienen infektoimaksi epäillyn alueen reunalta, joka on yleensä koholla, hilseilevä ja punoittava. Näytteeksi raaputetaan runsaasti hilsettä steriilillä veitsellä. Sieninäytteenotto iholta ja hiuspohjasta kuvataan tarkemmin lisätietoartikkelissa «Sieninäytteen otto ja lähettäminen laboratorioon»1.

Sieninäytteen tutkiminen laboratoriossa

Natiivitutkimus ja viljely

  • Sk-SienVi-tutkimukseen kuuluvat näytteen suora mikroskopointi (natiivitutkimus), jos näytettä on riittävästi, ja näytteen viljely «Robert R, Pihet M. Conventional methods for the di...»48, «Evans EG, Richardson MD. Medical mycology: A pract...»49, «Mycology. Kirjassa: Koneman´s Color Atlas and Text...»50.
  • Natiivitutkimuksen perusteella on mahdollista tehdä päätelmiä löydöksen kliinisestä merkityksestä, vaikka viljelytulos jäisi negatiiviseksi.
  • Natiivitutkimuksen perusteella sientä ei pystytä tunnistamaan lajitasolle eikä myöskään arvioimaan, onko sienilöydös elävää vai kuollutta.
  • Elatusalustalla kasvava sienikasvusto voidaan tunnistaa mikroskopoimalla, massaspektrometrillä tai nukleiinihappopohjaisilla menetelmillä.
    • Tarkka lajinmääritys on tärkeää löydöksen merkityksen arvioimisessa, tartuntalähteen jäljittämisessä ja epidemiologisten riskien arvioinnissa.
  • Jos viljely jää negatiiviseksi mutta sieni-infektiosta on selvä epäily, on syytä ottaa uusi näyte hyvin puhdistetusta kohteesta.

Nukleiinihapon osoitus

Laboratoriovastaus

  • Natiivitutkimuksen vastaus annetaan heti sen valmistuttua.
  • Lopullinen viljelyvastaus annetaan yleensä viimeistään 4–6 viikon kuluttua näytteen saapumisesta laboratorioon, mutta merkitseväksi tulkittu positiivinen löydös vastataan heti löydöksen varmistuttua.
  • NhO-tutkimuksen vastaus annetaan tuloksen valmistuttua. Ks. tutkimuksen tekotiheys laboratorion tutkimusohjekirjasta.

Löydösten kliinisen merkityksen arviointi

Natiivilöydös

Viljelylöydös

Nukleiinihapon osoitus-löydös

  • Viljelyä ei tarvita, jos NhO-tutkimuksen tulos on positiivinen.
  • NhO-tutkimuksen tunnistamat sienet riippuvat käytettävästä menetelmästä (laboratoriokohtaista).
  • Jos NhO-tutkimuksen tulos on negatiivinen ja sieni-infektioepäily vahva, on otettava viljelynäyte NhO-tutkimukseen kuulumattomien sienten osoittamiseksi.

Sienitautien kliininen kuva ja hoito

Silsasieni- eli dermatofyytti-infektiot

Kynnen silsasieni-infektiot (onychomycosis)

Kliininen kuva

  • Kynsisilsa esiintyy lähes yksinomaan varpaankynsissä «Kynsisilsa, jossa trauma vaikuttanut infektion kehittymiseen»20. Sormissa se on harvinainen; ja sormien kynsimuutosten takana on yleensä muu sairaus kuin silsa. Sormien kynsisilsan yhteydessä sieni-infektio todetaan lähes poikkeuksetta samanaikaisesti varpaiden kynsissä ja varvasväleissä tai jalkaterän ihossa «Zaias N, Rebell G. Chronic dermatophytosis caused ...»57.
  • Kynsisilsan tavallisin ilmenemismuoto on distaalinen ja lateraalinen kynnenalainen kynsisilsa (distal and lateral subungual onychomycosis, DLSO) «Baran R, Hay RJ, Tosti A ym. A new classification ...»58, jossa kynnen kärki- tai sivuosissa nähdään juostemaista kellertävää tai rusehtavaa värimuutosta, joka etenee tyveä kohti «Kynsisilsa (DLSO)»21. Infektio on kynsipedissä. Kynnenalus muuttuu hyperkeratoottiseksi, ja infektio leviää myös kynsilevyyn.
  • Harvinaisempi valkoinen pinnallinen kynsisilsa (white superficial onychomycosis, WSO), joka on kynsilevyn pinnan sairaus. Se on useimmiten T. mentagrophyteksen aiheuttama.
  • Harvinaisin on proksimaalinen kynnenalainen kynsisilsa (proximal subungual onychomycosis, PSO) «Kynsisilsa (PSO)»22, joka alkaa kynsimarrosta kynnen tyvessä. Sitä esiintyy immuunipuutostiloissa ja ääreisverenkierron häiriöiden yhteydessä.
  • Kaikki edellä kuvatut sieni-infektiot voivat johtaa koko kynnen dystrofiseen kynsisilsaan (total dystrophic onychomycosis, TDO).
  • Kynsisilsan kliinisessä erotusdiagnostiikassa (erityisesti sormenkynsissä) tulee huomioida
    • jaloissa yleinen toistuvan minitrauman aiheuttama kynsivika
    • ilman tiedossa olevaa syytä syntynyt onykolyysi eli kynnen irtoaminen
    • psoriaasi
    • punajäkälä
    • krooniset ekseemat
    • kynsivallin tulehdukset
    • värimuutokset, joita kynteen voi aiheuttaa esimerkiksi alustastaan irronneen kynsilevyn alla kasvava Pseudomonas
    • kynsiaiheen (matriksin) alueen mekaaninen manipulointi, erilaiset vammat ja kemikaalit
    • trakyonykia (twenty nail dystrophy), joka voi liittyä muun muassa pälvikaljuun tai psoriaasiin mutta jota esiintyy etenkin lapsilla ilman liitännäistauteja
    • koukkukyntisyys (onykogryfoosi)
    • läiskäinen leukonykia
    • kynnenalainen syylä
    • kynnenalainen tuumori
    • enterorokon aiheuttama kynsien irtoaminen.

Hoito

Ihon silsasieni-infektiot

Jalkaterän (tinea pedis) ja käsien silsan kliininen kuva

  • Silsasieni-infektio voi tarttua mihin tahansa iholle. Tavallisin sijaintipaikka on jalkaterä, usein lateraalinen varvasväli tai jalkapohjan alue. Suomessakin tavallisin aiheuttaja on T. rubrum.
  • Tyypillisessä tapauksessa varvasvälin iho on maseroitunut, kutiseva ja rakkuloivakin «Varvasvälin lieväoireinen silsa»23, «Varvasvälin silsa»24, «Varvasvälin silsa»25. Varvasvälistä sieni-infektio leviää joskus jalkaterän päälle «Jalkaterän silsa jalkapöydässä»26.
  • Paksuilla ihoalueilla jalkapohjissa silsa voi esiintyä "mokkasiinisilsana", jolloin iho on hyperkeratoottinen, punoittava ja hilseilevä. Joskus vain jalkaterän etuosassa nähdään tarkkarajaista hilseilyä. Jalkapohjan silsalle tunnusomaisia ovat pienet, pinnalliset hilserenkaat «Jalkapohjan silsa (hilserenkaita)»27.
  • Jalkapohjan ohuilla ihoalueilla silsa voi esiintyä rakkuloivana muutoksena.
  • Kämmenen silsa on harvinainen, ja se on vielä harvinaisempi pelkästään käsissä ilman edeltävää jalkasilsaa. Silsaa on yleensä vain toisessa kädessä kämmenpuolella «Kämmenen silsa»28, «Kämmenen silsa»29. Kämmenessä taudinkuva vastaa jalkapohjan "mokkasiinisilsaa". Käden selkäpuolella silsa muistuttaa vartalosilsaa, tyypillistä on punoittava paksuuntunut reunus.
  • Jalkaterän laajan ja toistuvan sieni-infektion taustalla saattaa olla geneettinen alttius «Zaias N, Rebell G. Chronic dermatophytosis caused ...»57.
  • Samanaikaisesti jalkasilsan kanssa kämmenissä ja sormiväleissä voi esiintyä immunologisella mekanismilla kehittyneitä id-reaktioita eli mysidirakkuloita «Silsan aiheuttama reaktiivinen rakkulointi eli mysidireaktio»30. Niissä ei siis kasva itse taudinaiheuttajaa.
    • Mysidirakkuloiden erottaminen rakkuloivasta ekseemasta kliinisen kuvan perusteella ei ole useinkaan mahdollista.
  • Jalkapohjan ja kämmenen silsan erotusdiagnostiikassa tulee huomioida
    • krooniset ekseemat
    • psoriaasi
    • (palmo) plantaarinen pustuloosi
    • syyhypunkin aiheuttamat muutokset
    • toisen asteen syfilis
    • (perinnöllinen) keratoderma
    • keratolysis plantare sulcatum (pitted keratolysis)
    • varvasvälifisteli
    • granuloma anulare
    • atooppinen talvijalka
    • punajäkälä
    • märkärupi.

Jalkaterän ja käsien silsan hoito

Nivusalueen silsan kliininen kuva

  • Nivusalueen silsassa tyypillistä on reunastaan koholla oleva tarkkarajainen punoittava hilseilevä ja kutiseva rengasmainen muutos, jonka keskellä voi esiintyä yksittäisiä pustuloita, infektoituneita karvatuppia «Nivusalueen silsa»31.
  • Usein infektio on alkuvaiheessa toispuolinen ja leviää molemminpuoliseksi, jopa perineumin ja pakaroiden alueelle «Laajalle levinnyt nivussilsa»32.
  • Anatomisista syistä nivussilsa on miehillä yleinen, mutta naisilla harvinainen «Nivussilsa naisella»33.
  • Nivusalueen silsaa edeltää usein jalkasilsa, joten molemmat alueet tulee tarkistaa.
  • Silsan hoitaminen paikalliskortikoidilla voi johtaa vaikeasti tunnistettavaan tinea incognitoon (salasilsa) «Salasilsa (tinea incognito)»34.
  • Nivusalueen silsan erotusdiagnostiikassa tulee huomioida
    • taivepsoriaasi
    • seborrooinen ekseema
    • atooppinen ekseema
    • neurodermatiitti
    • punajäkälä
    • granuloma anulare
    • erytrasma
    • glukagonoomaoireyhtymä
    • valkojäkälä (lichen sclerosus et atrophicus)
    • vaippaihottuma (diaper rash)
    • mansikkakivespussi (kliokinoloniärsytys)
    • stria

Nivusalueen silsan hoito

Vartalon silsan (tinea corporis) kliininen kuva

  • Vartalon silsan kliininen kuva on vaihteleva. Iholla voidaan nähdä yksi hitaasti kasvava rengasmainen muutos tai useita nopeasti kasvavia ja keskiosastaan paranevia muutoksia «Hartianseudun vartalosilsa»35, «Silsasienen aiheuttama infektio vartalon iholla»36, «Yläraajan ihosilsa»37.
  • Paljailla ihoalueilla, kuten kasvoissa ja kaulassa, infektio on usein eläinperäinen, etenkin lapsilla. Eläinperäisissä tartunnoissa ihottuma-alueen reunassa saattaa olla rakkuloita tai pustuloita ja ruvettumaa.
  • Vartalon silsan erotusdiagnostiikassa tulee huomioida
    • märkärupi
    • läiskäekseema
    • psoriaasi
    • seborrooinen ekseema
    • punajäkälä
    • punatäplähilseily (pityriasis rosea)
    • atooppinen ekseema
    • subakuutti kutaaninen lupus erytematosus (SCLE)
    • ihon T-solulymfooma (mycosis fungoides)
    • erythema migrans
    • sycosis barbae (parran alueen stafylokokki-infektio) ja follikuliitti
    • acanthosis nigricans
    • granuloma anulare
    • erythema anulare
    • taipeiden alueella harvinaisina muun muassa Hailey–Haileyn tauti, Darierin tauti ja Sneddon–Wilkinsonin tauti.

Vartalon silsan hoito

  • Kun epäillään sieni-infektiota vartalolla, ihottumasta tulee aina ottaa sieninäyte ennen hoidon aloitusta.
  • Vartalon silsa on harvinainen. Pienet alueet hoidetaan paikallisesti. Laaja-alaiset vartalosilsat vaativat systeemihoidon.
  • Paikallishoitovaihtoehdot aikuisille ja yli 10-vuotiaille lapsille ovat «Zinder SM, Basler RS, Foley J ym. National athleti...»62 klotrimatsoli, ekonatsoli, ketokonatsoli ja terbinafiini 1–2 kertaa «Zinder SM, Basler RS, Foley J ym. National athleti...»62. Annostus ja hoitoaika tulee tarkistaa valmistekohtaisesti. Hoitoa jatketaan noin viikko leesion silmämääräisen paranemisen jälkeen.
  • Hoitovaihtoehto pienemmille lapsille (voidaan käyttää myös isommille lapsille ja aikuisille) on mikonatsoli kahdesti päivässä 2–6 viikkoa paikallisesti.
  • Laajoissa, hankalissa ja syvälle karvatuppiin ulottuvissa vartalon silsainfektioissa käytetään sisäistä sienilääkitystä paikallishoitoon yhdistettynä 1–4 viikon ajan kuten nivussilsassa.

Hiuspohjan silsan (tinea capitis) kliininen kuva

  • Hiuspohjan sienitulehduksen aiheuttaa tavallisimmin Trichophyton- tai Microsporum-ryhmän sieni.
  • Hiuspohjan sienitulehdus tarttuu yleensä toisesta ihmisestä, eläimestä tai maaperästä.
  • Kliinisesti tyypillinen hiuspohjan silsa on punoittava, hilseilevä, joskus karstaisen eritteen peittämä läiskä, jossa osassa infektioaluetta saattaa olla katkenneita hiuksia (pälvisilsa) «Hiuspohjan silsa»38, «Silsa hiuspohjassa»39. Infektioalueella voi esiintyä myös vain lievää hilseilyä.
  • Hiuspohjan silsaa esiintyy eniten maahan muuttaneiden lapsilla «Heikkilä H, Stubb S. Pälvisilsaa maahanmuuttajilla...»30.
  • Joskus sieni tunkeutuu syvälle karvatuppeen ja aiheuttaa nopeasti pahenevan märkäisen taudin (ks. kuva «Hiuspohjan silsa»40), joka hoidon viivästyessä voi johtaa hiusten pysyvään menetykseen.
  • Erotusdiagnostisia ongelmia hiuspohjassa aiheuttavat muun muassa
    • seborrooinen ekseema
    • psoriaasi
    • pityriasis amiantacea
    • neurodermatiitti
    • follikuliitti
    • pälvikalju (alopecia areata)
    • arpeuttavat alopesiat
    • läiskäinen punahukka (lupus erythematosus discoides, DLE)
    • psyykkinen oire trikotillomania (hiusten kiskominen)
    • taliluomi (naevus sebaceus).

Hiuspohjan silsan hoito

Lapset

Aikuiset

  • Hiuspohjan sieni-infektiot ovat aikuisilla harvinaisia mutta mahdollisia, ja ne hoidetaan samoin kuin lasten hiuspohjan sieni-infektiot.

Hiivasieni-infektiot

Hiivasieni-infektioiden kliininen kuva

  • Candida sp. -hiivojen aiheuttama ihoinfektio:
    • Infektio syntyy vasta, kun ihon vastustuskyky on paikallisesti tai yleisesti heikentynyt esimerkiksi kostean työn tai käsiekseemoiden aiheuttamissa kroonisissa kynsivallitulehduksissa, ihovaurioissa (esim. suupielten tulehdus (keiliitti), vaippaihottuma tai ylipainoisilla taipeiden hankaus toisiaan vasten), palovammoissa, ihosairauksissa (esim. taivepsoriaasi ja seborrooinen ekseema) ja mikrobilääkityksen yhteydessä normaalimikrobiston muuttuessa.
    • Erotusdiagnostiikassa on tärkeä muistaa, että hiivasieniin verrattuna taivealueille aiheuttavat hilseileviä ihomuutoksia paljon useammin seborrooinen ekseema ja taivepsoriaasi ja että joskus syynä on erytrasma (korynebakteerin aiheuttama ihoinfektio).
    • Suun alueen hiivasienten erotusdiagnostiikassa tulee muistaa muun muassa limakalvojen punajäkälämuutokset.
  • Harvinaisia hiivasienten aiheuttamia sekundaarisia kynsi-infektioita
  • Erilaisissa immuunipuutostiloissa (esim. elinsiirtopotilailla, HIV-infektiossa ja APECED-potilailla) voi esiintyä hiivojen aiheuttamia primaarisia kynsimuutoksia.
  • Malassezia-hiivojen aiheuttama savipuoli eli pityriasis versicolor esiintyy ruskeankellertävinä, joskus punaruskeina, likaisenharmaina tai ympäristöään vaaleampinakin läiskinä useimmiten ylävartalon iholla. Ks. kuvat «Kyljen savipuoli»43, «Vartalon savipuoli»44, «Lähikuva savipuolesta»45. Diagnoosi on yleensä kliininen. Tarvittaessa voidaan ottaa iholta näyte sieniviljelyä tai natiivitutkimusta varten laboratorion ohjeiden mukaisesti.
    • Erotusdiagnostisia ongelmia voivat aiheuttaa
      • Beckerin luomi
      • maitokahviläiskät
      • naevus spilus
      • vitiligo
      • naevus anaemicus.
  • Malassezia-hiivat (aikaisemmin Pityrosporum-hiivasuku) voivat aiheuttaa myös niin sanotun Pityrosporum-follikuliitin, ks. kuva «Pityrosporum-follikuliitti rintakehän iholla»46.

Hiivasieni-infektioiden hoito

Savipuoli

  • Hoitona käytetään paikallisesti
    • atsolivoiteita (ketonatsoli, mikonatsoli ja klotrimatsoli) 1–2:sti päivässä 1–3 viikon ajan
    • ketokonatsolishampoota kerran päivässä 5 päivän ajan
    • terbinafiinisumutetta tai -voidetta kahdesti päivässä viikon ajan
    • seleenisulfidishampoota (annetaan vaikuttaa 5–10 minuuttia kerran päivässä ja huuhdotaan, 1–2 viikon ajan).
  • Laaja-alaisen savipuolen hoidossa voi käyttää suun kautta otettavaa itrakonatsolia 200 mg x 1, 1 viikon ajan tai flukonatsolia 50 mg x 1, 2–4 viikon ajan. Mahdolliset imidatsolien yhteisvaikutukset on otettava huomioon.
  • Savipuoli uusiutuu joillakuilla potilailla helposti. Tällöin sitä voi ehkäistä pesemällä ihottumalle alttiit ihoalueet ketokonatsolishampoolla esimerkiksi kahden viikon välein kolmena perättäisenä päivänä.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Ihoinfektiot-suosituksen historiatiedot «Ihoinfektiot, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»6

Puheenjohtaja:

Annamari Ranki, Iho- ja sukupuolitautiopin professori, ihotautien ja allergologian ylilääkäri; Helsingin yliopisto ja HUS Tulehduskeskus, Iho- ja allergiasairaala

Kokoava kirjoittaja:

Ilona Mikkola, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri; Rovaniemen kaupunki ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Käypä hoito -toimittaja

Jäsenet:

Elina Aho-Laukkanen, FL, sairaalamikrobiologi; Pohjois-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymä, NordLab

Katariina Hannula-Jouppi, LT, dosentti, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri, MBA; HUS Tulehduskeskus, Iho- ja allergiasairaala

Hannele Heikkilä, LT, dosentti, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri

Iiro Jääskeläinen, LT, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri; HUS Tulehduskeskus, Infektiosairauksien klinikka

Sanna Seppälä, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri; Espoon kaupunki ja Keski-Suomen keskussairaala

Suvi-Päivikki Sinikumpu, LT, Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri; PEDEGO-tutkimusyksikkö, Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, OYS Ihotautien klinikka

Kaisa Tasanen-Määttä, Ihotautiopin professori, ihotautien ylilääkäri; PEDEGO-tutkimusyksikkö, Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, OYS Ihotautien klinikka

Asiantuntija:

Jorma Komulainen, LT, dosentti, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, Käypä hoito -päätoimittaja; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 4.3.2021 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.

Elina Aho-Laukkanen: Sivutoimet: Oulun yliopisto, luennoitsija. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Labquality Oy.

Katariina Hannula-Jouppi: Sivutoimet: Aava Lääkärikeskus, ammatinharjoittaja; Mehiläinen Lääkärikeskus, ammatinharjoittaja; Blueprint Genetics; kliininen asiantuntija. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Eli Lilly, Abbvie, Sanofi Genzyme, UCB. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Abbvie, Mylan. Luottamustoimet: Suomen Ihotautilääkäriyhdistys, varapuheenjohtaja.

Hannele Heikkilä: Sivutoimet: Mehiläinen, Terveystalo, Ihosairaala. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Luentoja ammattikorkeakoulussa ihotaudeista.

Iiro Jääskeläinen: Ei sidonnaisuuksia.

Ilona Mikkola: Sivutoimet: Conmedic Oy, laatukouluttaja. Luottamustoimet: Yleislääkärilehden tieteellinen toimituskunta, jäsen; Lääkäreiden eettinen foorumi, jäsen; Suomen yleislääketieteen yhdistys, hallituksen jäsen; Duodecimin valtuuskunta, jäsen.

Annamari Ranki: Sivutoimet: HYKS/HUS Tulehduskeskus, ylilääkäri. Luottamustoimet: EADV, Board member; European Reference Networks, ERN-SKIN, Director of Finnish network partner; Member of the Advisory Committee for Biobank Helsinki (2018 saakka).

Sanna Seppälä: Luottamustoimet: Espoon lääkäriyhdistys Ryhdistys ry, varapuheenjohtaja 2019.

Suvi-Päivikki Sinikumpu: Tutkimusrahoitus: Suomen ihotautilääkäriyhdistys, SILY. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: AbbVie, Leo Pharma. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: AbbVie, Janssen, Sanofi. Luottamustoimet: Haavanhoidon erityispätevyystyöryhmä.

Kaisa Tasanen-Määttä: Sivutoimet: Ihotautien klinikka, Oulun yliopistollinen sairaala, ylilääkäri. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Abbvie, Boehringer, Novartis, Jansen, Pfizer, Sanofi. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Novartis, Sanofi. Luottamustoimet: Suomen Ihotautilääkäriyhdistys, puheenjohtaja; Sosiaali- ja terveysministeriö/Valtakunnallinen terveyden tutkimuksen arviointiryhmä, jäsen; Nordic Dermatology Association, hallituksen jäsen; European Dermatology Forum, boardin jäsen.

Kirjallisuusviite

Ihoinfektiot. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»9

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Kontiainen S, Rinne E. Bacteria isolated from skin and soft tissue lesions. Eur J Clin Microbiol 1987;6:420-2 «PMID: 3311736»PubMed
  2. Rautakorpi UM, Huikko S, Honkanen P ym. The Antimicrobial Treatment Strategies (MIKSTRA) program: a 5-year follow-up of infection-specific antibiotic use in primary health care and the effect of implementation of treatment guidelines. Clin Infect Dis 2006;42:1221-30 «PMID: 16586379»PubMed
  3. Stevens DL, Bisno AL, Chambers HF ym. Practice guidelines for the diagnosis and management of skin and soft tissue infections: 2014 update by the Infectious Diseases Society of America. Clin Infect Dis 2014;59:e10-52 «PMID: 24973422»PubMed
  4. Sirkeoja S. et al. Onko potilaallasi penisilliiniallergia? Suomen lääkärilehti 2020;75:539-545
  5. Bergkvist PI, Sjöbeck K. Antibiotic and prednisolone therapy of erysipelas: a randomized, double blind, placebo-controlled study. Scand J Infect Dis 1997;29:377-82 «PMID: 9360253»PubMed
  6. Webb E, Neeman T, Bowden FJ ym. Compression Therapy to Prevent Recurrent Cellulitis of the Leg. N Engl J Med 2020;383:630-639 «PMID: 32786188»PubMed
  7. Chung J, Ince D, Ford BA ym. Cutaneous Infections Due to Nontuberculosis Mycobacterium: Recognition and Management. Am J Clin Dermatol 2018;19:867-878 «PMID: 30168084»PubMed
  8. Sormunen JJ, Andersson T, Aspi J ym. Monitoring of ticks and tick-borne pathogens through a nationwide research station network in Finland. Ticks Tick Borne Dis 2020;11:101449 «PMID: 32723639»PubMed
  9. Eisen L. Pathogen transmission in relation to duration of attachment by Ixodes scapularis ticks. Ticks Tick Borne Dis 2018;9:535-542 «PMID: 29398603»PubMed
  10. Berger BW. Cutaneous manifestations of Lyme borreliosis. Rheum Dis Clin North Am 1989;15:627-34 «PMID: 2685922»PubMed
  11. Bratton RL, Whiteside JW, Hovan MJ ym. Diagnosis and treatment of Lyme disease. Mayo Clin Proc 2008;83:566-71 «PMID: 18452688»PubMed
  12. Nadelman RB, Nowakowski J, Fish D ym. Prophylaxis with single-dose doxycycline for the prevention of Lyme disease after an Ixodes scapularis tick bite. N Engl J Med 2001;345:79-84 «PMID: 11450675»PubMed
  13. Cerný Z. Skin manifestations of tularemia. Int J Dermatol 1994;33:468-70 PubMed
  14. Jacobs RF. Tularemia. Adv Pediatr Infect Dis 1996;12:55-69 «PMID: 9033975»PubMed
  15. Russell P, Eley SM, Fulop MJ ym. The efficacy of ciprofloxacin and doxycycline against experimental tularaemia. J Antimicrob Chemother 1998;41:461-5 «PMID: 9598777»PubMed
  16. Scheel O, Reiersen R, Hoel T. Treatment of tularemia with ciprofloxacin. Eur J Clin Microbiol Infect Dis 1992;11:447-8 «PMID: 1425715»PubMed
  17. Syrjänen J, Mustonen J, Vapalahti O ym. [Rodent dissemination of diseases in Finland]. Duodecim 2005;121:295-302 «PMID: 15787287»PubMed
  18. Tärnvik A, Chu MC. New approaches to diagnosis and therapy of tularemia. Ann N Y Acad Sci 2007;1105:378-404 «PMID: 17468229»PubMed
  19. Eliasson H, Broman T, Forsman M ym. Tularemia: current epidemiology and disease management. Infect Dis Clin North Am 2006;20:289-311, ix «PMID: 16762740»PubMed
  20. Rautakorpi UM, Huovinen P. Mikrobilääkesuositukset avohoidon infektioissa. Kirjassa: Huovinen P, Meri S, Peltola H, Vaara M, Vaheri A, Valtonen V, toim. Mikrobiologia ja infektiosairaudet. Kirja II. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim, 2003, s. 194-203
  21. Chi CC, Wang SH, Delamere FM ym. Interventions for prevention of herpes simplex labialis (cold sores on the lips). Cochrane Database Syst Rev 2015;:CD010095 «PMID: 26252373»PubMed
  22. MASSING AM, EPSTEIN WL. Natural history of warts. A two-year study. Arch Dermatol 1963;87:306-10 «PMID: 13933441»PubMed
  23. Goldman RD. Duct tape for warts in children: Should nature take its course? Can Fam Physician 2019;65:337-338 «PMID: 31088871»PubMed
  24. Wood MJ, Kay R, Dworkin RH ym. Oral acyclovir therapy accelerates pain resolution in patients with herpes zoster: a meta-analysis of placebo-controlled trials. Clin Infect Dis 1996;22:341-7 «PMID: 8838194»PubMed
  25. Schmader K. Herpes Zoster. Ann Intern Med 2018;169:ITC19-ITC31 «PMID: 30083718»PubMed
  26. Balfour HH Jr, Bean B, Laskin OL ym. Acyclovir halts progression of herpes zoster in immunocompromised patients. N Engl J Med 1983;308:1448-53 «PMID: 6343861»PubMed
  27. Gupta AK, Jain HC, Lynde CW ym. Prevalence and epidemiology of unsuspected onychomycosis in patients visiting dermatologists' offices in Ontario, Canada--a multicenter survey of 2001 patients. Int J Dermatol 1997;36:783-7 «PMID: 9372358»PubMed
  28. Hay RJ, Clayton YM, De Silva N ym. Tinea capitis in south-east London--a new pattern of infection with public health implications. Br J Dermatol 1996;135:955-8 «PMID: 8977718»PubMed
  29. Cuétara MS, Del Palacio A, Pereiro M ym. Prevalence of undetected tinea capitis in a prospective school survey in Madrid: emergence of new causative fungi. Br J Dermatol 1998;138:658-60 «PMID: 9640375»PubMed
  30. Heikkilä H, Stubb S. Pälvisilsaa maahanmuuttajilla. Duodecim 1998;114:1472-5 http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus duo80322
  31. Clayton YM. Clinical and mycological diagnostic aspects of onychomycoses and dermatomycoses. Clin Exp Dermatol 1992;17 Suppl 1:37-40 «PMID: 1458663»PubMed
  32. Summerbell RC, Kane J, Krajden S. Onychomycosis, tinea pedis and tinea manuum caused by non-dermatophytic filamentous fungi. Mycoses 1989;32:609-19 «PMID: 2533665»PubMed
  33. Elewski BE. Large-scale epidemiological study of the causal agents of onychomycosis: mycological findings from the Multicenter Onychomycosis Study of Terbinafine. Arch Dermatol 1997;133:1317-8 «PMID: 9382581»PubMed
  34. Richardson MD. Effect of Lamisil and azole antifungals in experimental nail infection. Dermatology 1997;194 Suppl 1:27-31 «PMID: 9154398»PubMed
  35. Jayatilake JA, Tilakaratne WM, Panagoda GJ. Candidal onychomycosis: a mini-review. Mycopathologia 2009;168:165-73 «PMID: 19484505»PubMed
  36. Daniel CR 3rd, Daniel MP, Daniel CM ym. Chronic paronychia and onycholysis: a thirteen-year experience. Cutis 1996;58:397-401 «PMID: 8970776»PubMed
  37. Shemer A, Trau H, Davidovici B ym. Collection of fungi samples from nails: comparative study of curettage and drilling techniques. J Eur Acad Dermatol Venereol 2008;22:182-5 «PMID: 18211411»PubMed
  38. Prevalence, morbidity, and cost of dermatological diseases. J Invest Dermatol 1979;73:395-401 «PMID: 501137»PubMed
  39. Götz H, Hantschke D. [A glance at the epidemiology of dermatomycoses in the coal mining industry]. Hautarzt 1965;16:543-8 «PMID: 5871099»PubMed
  40. Suhonen R, Lehmuskallio E, Pylkkänen J, Kiistala U. Palvelukseen astuneiden varusmiesten jalka- ja nivussilsa. Ann Med Milit Fenn 1982;57:192-7
  41. Ghannoum MA, Hajjeh RA, Scher R ym. A large-scale North American study of fungal isolates from nails: the frequency of onychomycosis, fungal distribution, and antifungal susceptibility patterns. J Am Acad Dermatol 2000;43:641-8 «PMID: 11004620»PubMed
  42. Gupta AK, Jain HC, Lynde CW ym. Prevalence and epidemiology of onychomycosis in patients visiting physicians' offices: a multicenter canadian survey of 15,000 patients. J Am Acad Dermatol 2000;43:244-8 «PMID: 10906646»PubMed
  43. Heikkilä H, Stubb S. The prevalence of onychomycosis in Finland. Br J Dermatol 1995;133:699-703 «PMID: 8555019»PubMed
  44. Zaug M, Bergstraesser M. Amorolfine in the treatment of onychomycoses and dermatomycoses (an overview). Clin Exp Dermatol 1992;17 Suppl 1:61-70 «PMID: 1458669»PubMed
  45. De Doncker P, Decroix J, Piérard GE ym. Antifungal pulse therapy for onychomycosis. A pharmacokinetic and pharmacodynamic investigation of monthly cycles of 1-week pulse therapy with itraconazole. Arch Dermatol 1996;132:34-41 «PMID: 8546481»PubMed
  46. Kikuchi I, Tanuma H, Morimoto K ym. Usefulness and pharmacokinetic study of oral terbinafine for hyperkeratotic-type tinea pedis. Mycoses 2008;51:523-31 «PMID: 18422915»PubMed
  47. Morimoto K, Tanuma H, Kikuchi I ym. Pharmacokinetic investigation of oral itraconazole in stratum corneum level of tinea pedis. Mycoses 2004;47:104-14 «PMID: 15078426»PubMed
  48. Robert R, Pihet M. Conventional methods for the diagnosis of dermatophytosis. Mycopathologia 2008;166:295-306 «PMID: 18478359»PubMed
  49. Evans EG, Richardson MD. Medical mycology: A practical approach. IRL Press, Oxford University Press. Oxford 1989
  50. Mycology. Kirjassa: Koneman´s Color Atlas and Textbook of Diagnostic Microbiology. Wing W Jr ym. (toim). Lippincott Williams and Wilkins 2006;21:1151-242
  51. Willemsen M, De Doncker P, Willems J ym. Posttreatment itraconazole levels in the nail. New implications for treatment in onychomycosis. J Am Acad Dermatol 1992;26:731-5 «PMID: 1316389»PubMed
  52. Schatz F, Bräutigam M, Dobrowolski E ym. Nail incorporation kinetics of terbinafine in onychomycosis patients. Clin Exp Dermatol 1995;20:377-83 «PMID: 8593713»PubMed
  53. Faergemann J, Laufen H. Levels of fluconazole in normal and diseased nails during and after treatment of onychomycoses in toe-nails with fluconazole 150 mg once weekly. Acta Derm Venereol 1996;76:219-21 «PMID: 8800303»PubMed
  54. Surjushe A, Kamath R, Oberai C ym. A clinical and mycological study of onychomycosis in HIV infection. Indian J Dermatol Venereol Leprol 2007;73:397-401 «PMID: 18032858»PubMed
  55. Issakainen J. Microascacae (Ascomycota fungi) as a medical mycological problem. Väitöskirja. Turun yliopisto. 2009. Sarja A II, osa
  56. Ellis DH, Watson AB, Marley JE ym. Non-dermatophytes in onychomycosis of the toenails. Br J Dermatol 1997;136:490-3 «PMID: 9155945»PubMed
  57. Zaias N, Rebell G. Chronic dermatophytosis caused by Trichophyton rubrum. J Am Acad Dermatol 1996;35:S17-20 «PMID: 8784306»PubMed
  58. Baran R, Hay RJ, Tosti A ym. A new classification of onychomycosis. Br J Dermatol 1998;139:567-71 «PMID: 9892897»PubMed
  59. Feng X, Xiong X, Ran Y. Efficacy and tolerability of amorolfine 5% nail lacquer in combination with systemic antifungal agents for onychomycosis: A meta-analysis and systematic review. Dermatol Ther 2017;30: «PMID: 28097731»PubMed
  60. Crawford F, Hollis S. Topical treatments for fungal infections of the skin and nails of the foot. Cochrane Database Syst Rev 2007;:CD001434 «PMID: 17636672»PubMed
  61. Stein Gold LF, Vlahovic T, Verma A ym. Naftifine Hydrochloride Gel 2%: An Effective Topical Treatment for Moccasin-Type Tinea Pedis. J Drugs Dermatol 2015;14:1138-44 «PMID: 26461826»PubMed
  62. Zinder SM, Basler RS, Foley J ym. National athletic trainers' association position statement: skin diseases. J Athl Train 2010;45:411-28 «PMID: 20617918»PubMed

A

Does VZV vaccination prevent herpes zoster in elderly people?

Vaccination with live attenuated VZV zoster vaccine or adjuvanted recombinant VZV subunit zoster vaccine markedly decreases the risk of herpes zoster for at least 3 years in elderly people (60 years of age or older).

A

Topical treatment of cutaneous candidiasis

Topical clotrimazole, nystatin and miconazole appear each to be effective for cutaneous candidiasis in placebo controlled studies.

A

Tärkeät tekijät silsan diagnostiikassa

Nukleiinihappojen monistukseen perustuvat menetelmät ovat nopeampia ja herkempiä menetelmiä silsanäytteiden laboratoriodiagnostiikassa sieniviljelyyn verrattuna.

A

Varvasvälisilsan paikallishoito terbinafiinilla

Terbinafiinin emulsiovoide, emulsiogeeli sekä kerta-annoshoito ovat lumelääkkeitä tehokkaampia varvasvälisilsan hoidossa. Haitat ovat lumelääkkeen luokkaa.

B

Aciclovir and famciclovir for preventing postherpetic neuralgia

Oral aciclovir or famciclovir do not appear to significantly reduce the incidence of postherpetic neuralgia in immunocompetent patients.

B

Antibiootin valinta ruusutulehduksessa

Ruusutulehdus on yleensä streptokokin aiheuttama, ja laajakirjoiset antibiootit eivät ilmeisesti ole penisilliiniä tehokkaampia sen hoidossa.

B

Antibioottien merkitys paiseen hoidossa

Avauksen jälkeinen antibioottihoito ilmeisesti edistää ihopaiseen paranemista.

B

Antibioottihoidon merkitys sisäänkasvaneen varpaankynnen kirurgisen hoidon yhteydessä

Sisäänkasvaneen varpaankynnen kirurgisen hoidon yhteydessä aloitettu paikallinen tai oraalinen antibioottihoito ei ilmeisesti vähennä postoperatiivisia infektioita.

B

Antibioottihoidon teho ruusutulehduksen uusiutumisen ehkäisyssä

Penisilliiniestolääkityksellä voidaan ilmeisesti vähentää ruusutulehduksen uusiutumisen riskiä.

B

Azoles and toenail onychomycosis

Azoles appears to be more effective than placebo for toenail onychomycosis in adult patients.

B

Azoles versus terbinafine in the treatment of onychomycosis

Terbinafine appears to be more effective than azole in the treatment of onychomycosis.

B

Borreliaprofylaksia punkinpuremien jälkeen

Profylaktinen, pelkän punkinpureman jälkeinen doksisykliinihoito estää ilmeisesti erythema migransin kehittymistä.

B

Fenolisaation merkitys sisäänkasvaneen varpaankynnen kirurgisen hoidon yhteydessä

Kynnen sisäänkasvu uusiutuu vähintään 6 kuukauden seurannassa ilmeisesti harvemmin, kun hoitona käytetään kynnen osapoistoa ja fenolisaatiota pelkän osapoiston sijasta.

B

Interventions for cutaneous molluscum contagiosum

No single intervention appears to promote the healing of molluscum contagiosum.

B

Kirurgisen hoidon merkitys sisäänkasvaneen varpaankynnen hoidossa

Kynnen sisäänkasvu uusiutuu harvemmin, kun hoitona käytetään kirurgista hoitoa verrattuna ei-kirurgiseen hoitoon.

B

Märkäruven hoito

Pienialaisen märkäruven hoidossa paikallinen mupirosiini ja fusidiinihappovoide ovat ilmeisesti yhtä tehokkaita kuin systeemiantibiootit.

B

Salisyylihapon merkitys syylän paikallishoidossa

Salisyylihappo on syylän paikallishoidossa ilmeisesti lumehoitoa tehokkaampi.

B

Systeemisen valasikloviirin tehokkuus huuliherpeksen hoidossa

Valasikloviiri ilmeisesti lyhentää hieman uusiutuvan huuliherpeksen oireiden kestoa, leesion paranemista ja kivun kestoa.

B

Terbinafine and toenail onychomycosis

Terbinafine appears to be more effective than placebo for toenail onychomycosis in adult patients.

B

Terbinafine for fungal infections of the skin of the foot

Terbinafine appears to be effective for fungal infection of the skin of the foot.

B

Topical antifungal treatments for tinea cruris and tinea corporis

Topical terbinafine, naftifine and clotrimazole appears to be effective for tinea cruris and tinea corporis compared to placebo.

C

Antibioottihoidon kesto ruusutulehduksessa

Lyhyt antibioottihoito saattaa riittää ruusutulehduksen paranemiseen silloin, kun hoitovaste on saatu nopeasti.

C

Erythema migransin antibioottihoito

Kahden viikon kuuri joko fenoksimetylipenisilliiniä, amoksisilliinia tai doksisykliiniä lienevät teholtaan yhdenvertaisia erythema migransin hoidossa.

C

Erythema migransin hoito lapsilla: klaritromysiini- ja amoksisilliinihoitojen vertailu

Kahden viikon hoito joko klaritromysiinillä 15 mg/kg/vrk tai illa 50 mg/kg/vrk lienevät teholtaan yhdenvertaisia lasten erythema migransin hoidossa.

C

Huuliherpeksen estohoito

Yli kuukauden mittainen peroraalinen estohoito viruslääkkeellä ilmeisesti vähentää hiukan huuliherpeksen uusiutumista lumeeseen verrattuna normaalin immuunivasteen omaavilla aikuispotilailla

C

Itraconazole for fungal infections of the skin of the foot

Itraconazole may be effective for fungal infection of the skin of the foot.

C

Mikrobilääkkeen tarve paiseen avauksessa

Paiseen kirurginen avaus muuten terveellä potilaalla ei edellytä mikrobilääkettä.

C

Moniläiskäisen erythema migransin antibioottihoito

Peroraalinen doksisykliini ja suonensisäinen keftriaksoni lienevät teholtaan verrannollisia moniläiskäisen erythema migransin hoidossa aikuispotilailla.

C

Paikallisesti annostellun asikloviirin ja pensikloviirin tehokkuus huuliherpeksen hoidossa

Paikallinen asikloviiri saattaa lyhentää herpesleesion paranemisaikaa heti annosteltuna, mutta ei lyhennä kivun kestoa, kun taas pensikloviiri saattaa lyhentää molempia.

C

Paikallishoidon merkitys paiseen hoidossa

Avauksen hopea-hydrofibersidos saattaa edistää ihopaiseen paranemista.

C

Systeemisen asikloviirin tehokkuus huuliherpeksen hoidossa

Oraalinen asikloviiri saattaa lyhentää herpesleesion liittyvien oireiden kestoa noin 4 vuorokaudella, jos sen käyttö aloitetaan heti ensimmäisten kutinaoireiden ilmaantuessa.

C

Systemic antifungal therapy for tinea capitis in children

Systemic antifungal therapy for tinea capitis in children may promote the eradication of tinea capitis and side effects seem to be rare.

C

Syylien nestetyppijäädytys

Nestetyppijäädytys saattaa olla lumetta tehokkaampi syylän hoidossa.

C

Tinea capitis management in children

Current dosing regimens of terbinafine, griseofulvin, itraconazole, ketoconazole and fluconazole may be safe for use in tinea capitis in children.

C

Varhaisen ihoborrelioosin antibioottihoito

Amoksisilliini ja doksisykliini lienevät teholtaan toisiinsa verrannollisia varhaisen ihoborrelioosin hoidossa aikuispotilailla.

D

Ilmastointiteippihoidon teho syylien hoidossa

Ilmastointiteippihoito saattaa olla tehokas syylän paikallishoidossa, mutta luotettava tutkimusnäyttö tehosta ja haittavaikutuksista puuttuu.

Erythema migrans (Lymen borrelioosi) sääressä
Hartianseudun vartalosilsa
Herpes zoster ophthalmicus otsalla ja silmänseudussa
Herpes zoster reiden iholla
Hidradenitis suppurativa kainalossa
Hiivan aiheuttama hautuma (intertrigo) kainalossa
Hiivan aiheuttama intertrigo eli hautuma lihavan potilaan vatsapoimussa
Hiuspohjan silsa
Hiuspohjan silsa
Jalkapohjan silsa (hilserenkaita)
Jalkaterän silsa jalkapöydässä
Kasvojen ruusutulehdus
Kliinisesti tyypillinen erythema migrans -ihottuma reidessä
Kliinisesti tyypillinen ihonäytteestä tehdyllä nukleiinihappotutkimuksella varmistettu erythema migrans -ihottuma pakaravaossa
Kyljen savipuoli
Kynsisilsa (DLSO)
Kynsisilsa, jossa trauma vaikuttanut infektion kehittymiseen
Kynsisilsa (PSO)
Kämmenen silsa
Kämmenen silsa
Laajalle levinnyt nivussilsa
Litteät syylät käsissä
Lähikuva savipuolesta
Mosaiikkisyylä päkiässä
Märkärupi sierainten alla
Märkärupi suupielessä
Märkärupi tyypillisessä paikassaan suupielessä
Nivusalueen silsa
Nivussilsa naisella
Paronykia (akuutti tauti ja jälkitilana syntynyt kynsivaurio)
Pityrosporum-follikuliitti rintakehän iholla
Punkin eli puutiaisen koko
Ruusutulehdus sääressä
Salasilsa (tinea incognito)
Sikaruusu (erysipeloidi) peukalossa
Silsa hiuspohjassa
Silsan aiheuttama reaktiivinen rakkulointi eli mysidireaktio
Silsasienen aiheuttama infektio vartalon iholla
Syyliä (verruca vulgaris) sormissa
Tularemia jalkaterässä
Vartalon savipuoli
Varvasvälin lieväoireinen silsa
Varvasvälin silsa
Varvasvälin silsa
Vyöruusu kyljessä
Yläraajan ihosilsa

Aiheeseen liittyviä suosituksia