Satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa (11 keskusta, n = 1 005) «Duhig KE, Seed PT, Myers JE ym. Placental growth f...»1 Duhig ym. selvitti istukkakasvutekijä (PlGF) -testin (Triage, Quidel Cardiovascular Inc.) käyttöä tavallisen diagnosointi- ja hoitoprotokollan lisänä naisilla, joilla epäiltiin pre-eklampsiaa kliinisten löydösten perusteella raskausviikoilla 20+0– 36+6 «Duhig KE, Seed PT, Myers JE ym. Placental growth f...»1. Pre-eklampsiaa epäiltiin, jos synnyttäjällä todettiin ensi kertaa koholla oleva verenpaine tai aiempaan tasoon verrattuna edelleen noussut verenpaine, valkuaisen esiintyminen virtsan liuskatestissä, ylävatsakipu, päänsärky, näköhäiriöt, poikkeava tulos pre-eklampsiaan liittyvissä verinäytteissä tai sikiön kasvunhidastuma. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli jo aiemmin dokumentoitu pre-eklampsia. PlGF-tulosta hyödynnettiin tavanomaisen hoitoprotokollan lisänä (tulos saatiin 4 tunnin kuluttua), normaalin PlGF:n (> 100 pg/ml) tuloksen saaneet odottajat ohjattiin tavanomaiseen seurantaan, elleivät kliiniset oireet edellyttäneet tarkempaa seurantaa (esim. hyvin korkea verenpainetaso). Mikäli PlGF-tulos oli matala (12–100 pg/ml), suositeltiin harkittavaksi tehostetumpaa seurantaa (esim. seurantakäyntien tihentäminen) kuin kliiniset oireet tai löydökset edellyttivät. Erittäin matala PlGF (< 12 pg/ml) puolsi tehostettua odottajan ja sikiön voinnin seurantaa, vaikka kliiniset oireet eivät olisi tätä edellyttäneet. Tutkimuksen primaarisena lopputulosmuuttujana oli kustannukset, joilla estettiin yhden synnyttäjän ei-toivottu lopputulos PARROT-tutkimuksen «Duhig KE, Myers J, Seed PT ym. Placental growth fa...»2 mukaisesti (ks. myös näytönastekatsaukset Biomarkkerit (PlGF) pre-eklampsian diagnostiikassa ja hoidon tarpeen arvioinnissa «Epäiltäessä pre-eklampsiaa PlGF-mittaus saattaa nopeuttaa diagnostiikkaa, parantaa synnyttäjien ennustetta ja auttaa ennenaikaisen synnytyksen ennakoimisessa.»C sekä Biomarkkerit (sFlt-1:PIGF-suhde) pre-eklampsian diagnostiikassa «Epäiltäessä pre-eklampsiaa sFlt-1:PlGF-suhteen määrittäminen saattaa tarkentaa diagnostiikkaa ja auttaa valmistautumisessa ennenaikaiseen synnytykseen.»C).
Tavanomaiseen kliiniseen hoitoprotokollaan yhdistetty PlGF-testaus alensi kustannuksia ja haitallisia tapahtumia verrattuna pelkkää standardihoitoa saaneisiin synnyttäjiin. Kustannussäästö syntyi siitä, että vain ne potilaat, joiden PlGF-tulos oli matala (< 12 pg/ml), otettiin tarkkaan raskausseurantaan, ja muiden potilaiden seurantaprotokollaa voitiin keventää haittatapahtumien lisääntymättä. Kokonaissäästö oli 149 £ potilasta kohti, kun myös testikustannus (70 £) laskettiin mukaan.
Vatish ym. «Vatish M, Strunz-McKendry T, Hund M ym. sFlt-1/PlG...»3 arvioivat verisuoniendoteelikasvutekijän liukoisen reseptori sFlt-1:PlGF-suhteen (Elecsys Immunoassay, Roche Diagnostics) määrittämisen kustannusvaikutuksia naisilla, joilla epäiltiin pre-eklampsiaa kliinisten löydösten perusteella raskausviikoilla 24–36+6. Tutkimuksen primaarisena lopputulosmuuttujana oli kustannukset potilasta kohden laskettuna testauksen ajankohdasta synnytykseen. Tutkimus perustui PROGNOSIS-tutkimuksen tuloksiin «Zeisler H, Llurba E, Chantraine F ym. Predictive V...»4.
Testattujen ryhmässä kustannukset laskivat yhteensä 344 £ / potilas verrattuna kontrolliryhmään, joka hoidettiin tavanomaisen hoitolinjan mukaisesti. Kustannussäästö muodostui pääsääntöisesti diagnostisen tarkkuuden parantumisesta ja edelleen tarpeettoman sairaalahoidon välttämisestä potilailla, joilla oli testin perusteella vain pieni riski sairastua pre-eklampsiaan.