Chileläisten tutkijoiden tekemässä systemaattisessa katsauksessa «Castro-Rodriguez JA, Rodrigo GJ. beta-agonists thr...»1 arvioitiin joko annosaerosolia ja tilajatketta tai nebulisaattoria käyttäen beeta2-agonistin tehoa alle 5-vuotiailla lapsilla hengitysvaikeuden tai astman hoidossa. Päämuuttuja oli lapsen joutuminen sairaalahoitoon. Toissijaisina muuttujina arvioitiin oirepisteiden muutosta, hoidon kestoa päivystyksessä, hengitystiheyttä, happisaturaatiota, pulssia ja hoidon haittavaikutuksia. Mukana katsauksessa oli vuosina 1966–2003 julkaistut tutkimukset, joita oli yhteensä 79 ja joista 25 oli kelvollisia. Meta-analyysi voitiin tehdä 6 tutkimuksesta, 491 tutkittavaa vuosilta 1998–2003. Lasten ikä oli 1–60 kuukautta.
Tutkimuksissa voitiin havaita tilajatkeella lääkettä saavien ryhmässä merkittävästi matalampi sairaalaan joutumisen riski kuin nebulisaattorilla lääkityillä (OR 0,42; 95 % luottamusväli 0,24–0,72; P = 0,002). Riski oli vielä merkittävästi matalampi lapsilla, joiden pahenemisvaihe oli keskivaikea tai vaikea, 3 tutkimusta (OR 0,27; 95 % luottamusväli 0,13–0,54; P = 0,0003). NNT-arvo oli 10 (95 % luottamusväli 6–26). Oireiden vaikeusaste (oirepisteet) väheni merkittävästi enemmän tilajatkeella lääkityssä ryhmässä (standard mean difference, -0,44; 95 % luottamusväli -0,68–0,20; P = 0,0003). Muiden muuttujien eroja ei pystytty luotettavasti arvioimaan.
Cochrane-katsauksessa «Cates CJ, Welsh EJ, Rowe BH. Holding chambers (spa...»2 oli mukana 25 satunnaistettua tutkimusta (1 203 lasta ja 613 aikuista), jotka oli julkaistu vuosina 2008–2013. Tutkimuksissa vertailtiin beeta2-agonistin tehoa joko annosaerosolia ja tilajatketta tai nebulisaattoria käyttäen ensiavussa ja 6 lapsitutkimuksessa sairaalahoidossa.
Eroa sairaalahoitoon joutumisen riskissä, joka oli päämuuttuja, ei todettu aikuisilla (OR 0,94; 95 % luottamusväli 0,61–1,43, 9 tutkimusta, n = 582) eikä lapsilla (OR 0,71; 95 % luottamusväli 0,47–1,08, 9 tutkimusta, n = 757). Lapsilla aika ensiavussa oli 33 minuuttia lyhyempi tilajatkeella lääkettä saavien ryhmässä kuin nebulisaattoriryhmässä (mean difference, -33 minuuttia; 95 % luottamusväli -43 – -24 minuuttia, l2 = 66 %, 3 tutkimusta, 398 lasta). Aikuisilla eroa ei ollut.
Tilajatketta käytettäessä lapsilla pulssitaso jäi merkittävästi matalammaksi ilmaistuna muutosprosenttina perustilaan verrattuna (mean difference, -5,41 %; 95 % luottamusväli -8,34 – -248, l2 = 53 %). Aikuisilla eroa ei todettu (mean difference, -1,23 %; 95 % luottamusväli -4,06 – -1,60). Lapsilla riski vapinaan oli suurempi nebulisaattoria käytettäessä (OR 0,64; 95 % luottamusväli 0,44–0,95).
Kommentti: tutkimusasetelmien laadussa oli vaihtelua, joten tämä vaikeutti tuloksen tulkintaa
Kolumbialaisten tutkijoiden tekemässä uusimmassa systemaattisessa katsauksessa «Payares-Salamanca L, Contreras-Arrieta S, Florez-G...»3 arvioitiin joko annosaerosolia ja tilajatketta tai nebulisaattoria käyttäen beeta2-agonistin tehoa alle 18-vuotiailla lapsilla hengitysvaikeuden hoidossa joko ensiavussa tai sairaalassa. Päämuuttuja oli lapsen joutuminen sairaalahoitoon. Toissijaisina muuttujina arvioitiin oirepisteiden muutosta (PIS, pulmonary index score), hengitystiheyttä, happisaturaatiota, pulssia, lisälääkityksen tarvetta ja hoidon haittavaikutuksia. Mukana katsauksessa oli vuosina 1993–2018 julkaistut tutkimukset, joita oli yhteensä 1 378 ja joista oli kelvollisia 24. Meta-analyysi voitiin tehdä 15 tutkimuksesta, näissä yhteensä 2 057 tutkittavaa. Potilaista 73,3 % oli alle 5 vuoden ikäisiä. 3 tutkimuksista oli julkaistu vuonna 2013 julkaistun Cochrane-katsauksen jälkeen.
Tutkimuksissa ei voitu havaita eroa ryhmien välillä päämuuttujassa eli sairaalaan joutumisen riskissä (OR 0,89; 95 % luottamusväli 0,55–1,46; l2 =32 %: P = 0,65). Oireiden vaikeusaste (PIS) väheni merkittävästi enemmän tilajatkeella lääkityssä ryhmässä (mean difference, -0,63; 95 % luottamusväli -0,91 – 0,35; l2 =0 %: P < 0,00001). Tilajatketta käytettäessä lapsilla pulssitaso jäi merkittävästi matalammaksi verrattuna nebulisaattorilla hoidettuihin (mean difference, -6, 47; 95 % luottamusväli -11,69 – -1,25, l2 = 0 %); p = 0,02).
Kolumbialaiset tutkijat selvittivät «Rodriguez-Martinez CE, Sossa-Briceño MP, Castro-Ro...»4 myös tilajatkeella ja nebulisaattorilla annetun hoidon kustannuksia. Potilasaineisto koostui Cochrane-katsauksen 2013 iältään 0,5–18-vuotiaista potilaista. Suorat kustannukset (resurssi-, laite-, lääke-, testaus- ja sairaanhoidon kustannukset) arvioitiin paikallisen (Kolumbia) hintatason mukaan. Kustannusten arviointijakso oli satunnaistamisesta 14 vuorokautta eteenpäin.
Tutkimuksessa tilajatkeella annettu hoito oli edullisempi verrattuna nebulisaattorilla annettuun hoitoon (kustannukset US$ 96,68 vs. US$ 121,41, keskimääräinen kustannus potilasta kohti). Tilajatkeella hoidetuilla potilailla oli suurempi todennäköisyys välttää sairaalahoito (0,9219 vs. 0,8900).