Meta-analyysissä «Chatterjee S, Chaudhuri D, Vedanthan R ym. Early i...»1 (n = 73 396), johon sisältyi 16 satunnaistettua tutkimusta, verrattiin varhaista (< 12 tunnin sisällä oireista aloitettua) suonensisäistä beetasalpausta kontrolliryhmään/lumeeseen potilailla, joilla todettiin sepelvaltimotautikohtaus. Ekskluusiokriteereitä olivat vasta-aihe beetasalpaukselle (dekompensoitu vajaatoiminta, keuhkopöhö, vaikea johtumishäiriö), krooninen stabiili sepelvaltimotauti sekä tutkimukset, joissa myös kontrolliryhmä sai beetasalpaajia.

Tulokset: Sairaalakuolleisuus oli 8 % pienempi beetasalpaajaryhmässä kontrolleihin verrattuna (RR 0,92, 95 % luottamusväli 0,86–1,00, p = 0,04). Lisäksi beetasalpaajaryhmässä oli pienempi kammioarytmiariski (RR 0,61, 95 % luottamusväli 0,47–0,79, p = 0,0003) ja uusintainfarktiriski (RR 0,73, 95 % luottamusväli 0,59–0,91, p = 0,004). Sen sijaan ryhmissä ei ollut eroja kardiogeenisen sokin esiintymisessä (RR 1,02, 95 % luottamusväli 0,77–1,35, p = 0,91) eikä stroken esiintymisessä (RR 0,58, 95 % luottamusväli 0,17–1,98, p = 0,38).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: kohtalainen
• Kommentit: Kaikki potilaat saivat suonensisäistä beetasalpaajaa, mutta useimmissa tutkimuksissa ei eritelty UAP-, NSTEMI- ja STEMI-potilaita. Tässä meta-analyysissä oli mukana tutkimuksia, jotka on tehty ennen varhaisen PCI:n aikakautta, joten se ei täysin vastaa nykyisiä hoitokäytäntöjä. Näytönasteen selkiyttäminen edellyttäisi nykyisten hoitokäytäntöjen (PCI) aikaisia laajoja kontrolloituja tutkimuksia.

Toisessa meta-analyysissä «Bangalore S, Makani H, Radford M ym. Clinical outc...»2 (n = 102 003), johon sisältyi 60 satunnaistettua tutkimusta, selvitettiin beetasalpaajien vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen sydäninfarktipotilailla. Mukaan otettiin ainoastaan sellaiset tutkimukset, joissa oli mukana yli 100 potilasta. Analyysi jaettiin kahteen aikakauteen: 1) tutkimukset ennen reperfuusiohoitoja (n = 48) ja 2) tutkimukset reperfuusiohoitojen aikakaudella (> 50 % sai reperfuusiohoidon/ASA:n/statiinin) (n = 12). Ekskluusiokriteereitä olivat tutkimukset, joissa verrattiin kahta beetasalpaajaa sekä tutkimukset, joissa potilailla oli infarktinjälkeinen sydämen vajaatoiminta tai vasemman kammion dysfunktio.

Tulokset: Beetasalpaajaryhmässä oli merkitsevästi pienempi kuolleisuus aikakaudella ennen reperfuusiohoitoja (RR 0,86, 95 % luottamusväli 0,79–0,94), mutta ei reperfuusiohoitojen aikakaudella (RR 0,98, 95 % luottamusväli 0,92–1,05). Aikakaudella ennen reperfuusiohoitoja oli beetasalpaajaryhmässä lisäksi pienempi kardiovaskulaarikuolleisuus (RR 0,87, 95 % luottamusväli 0,78–0,98), vähemmän uusintainfarkteja (RR 0,78, 95 % luottamusväli 0,62–0,97) ja vähemmän rintakipua (RR 0,88, 95 % luottamusväli 0,82–0,95). Myös reperfuusiohoitojen aikakaudella oli beetasalpaajaryhmässä vähemmän uusintainfarkteja (RR 0,72, 95 % luottamusväli 0,62–0,83) ja vähemmän rintakipua (RR 0,80, 95 % luottamusväli 0,65–0,98), mutta toisaalta enemmän sydämen vajaatoimintaa (RR 1,10, 95 % luottamusväli 1,05–1,16) sekä kardiogeenistä sokkia (RR 1,29, 95 % luottamusväli 1,18–1,41).

Beetasalpaajista oli hyötyä molempien aikakausien tutkimuksissa uusintainfarktien ja rintakivun osalta lyhyellä aikavälillä (< 30 vrk).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Tässä meta-analyysissä oli tutkimukset viisaasti jaettu eri aikakausiin infarktin hoitokäytäntöjen mukaisesti. Valtaosa tutkimuksista oli tehty aikakaudella ennen reperfuusiohoitoja, ja tuona aikakautena pystyttiin osoittamaan myös mortaliteettihyöty. Reperfuusiohoitojen aikakaudella beetasalpaajista oli myös osoitettua hyötyä, mutta mortaliteettihyötyä ei pystytty osoittamaan. Koska beetasalpaajaryhmässä näytti olevan enemmän haittavaikutuksia, tulee niiden hyöty punnita potilaskohtaisesti. Näytönasteen vahvistaminen edellyttää nykyisten sepelvaltimotautikohtausten hoitojen aikakaudella laajempia kontrolloituja tutkimuksia siitä, ketkä potilaista hyötyvät beetasalpauksesta.

Cochrane-meta-analyysissä «Safi S, Sethi NJ, Nielsen EE ym. Beta-blockers for...»3 (n = 85 550), analysoitiin 63 satunnaistettua työtä varhaisesta beetasalpaajien käytöstä lumeeseen/normaaliin hoitoon verrattuna todetun/epäillyn sepelvaltimotautikohtauksen hoidossa. Beetasalpaaja aloitettiin 56 tutkimuksessa akuuttivaiheessa, mutta lääkettä annosteltiin vaihtelevasti suonensisäisesti ja/tai suun kautta.

Tulokset: Lyhyen aikavälin seurannassa (< 3 kk) beetasalpaajaryhmässä todettiin pienempi uusintainfarktin riski (0,82, 98 % luottamusväli 0,73–0,91, 67 562 potilasta). Sen sijaan kokonaiskuolleisuudessa (RR 0,94, 97,5 % luottamusväli 0,90–1,00; 80 452 potilasta) tai kardiovaskulaarikuolleisuudessa (RR 0,99, 95 % luottamusväli 0,91–1,08; 45 852 potilasta) ei ollut merkittävää eroa ryhmien välillä. Rintakivun osalta ei meta-analyysissä saatu näyttöä suuntaan eikä toiseen (RR 0,70, 98 % luottamusväli 0,25–1,84; 98 potilasta). 2 tutkimuksessa arvioitiin erikseen vakavia kardiovaskulaarisia tapahtumia (seurannan aikaiset kardiovaskulaariset kuolemat yhdistettynä sydäninfarkteihin), mutta niitä ei todettu kummassakaan.

Pidemmän aikavälin seurannassa (> 3 kk) todettiin beetasalpaajaryhmässä merkitsevästi pienempi kokonaiskuolleisuus (RR 0,93, 97,5 % luottamusväli 0,86–0,99; 25 210 potilasta) sekä pienempi kardiovaskulaarikuolleisuus (RR 0,90, 98 % luottamusväli 0,83–0,98; 22 457 potilasta). Sen sijaan meta-analyysissä ei pystytty osoittamaan vaikutusta vakaviin kardiovaskulaarisiin tapahtumiin (seurannan aikaiset kardiovaskulaariset kuolemat yhdistettynä sydäninfarkteihin) (RR 0,81, 97,5 % luottamusväli 0,40–1,66; 475 potilasta), uusintainfarkteihin (RR 0,89, 98 % luottamusväli 0,75–1,08; 6 825 potilasta) tai rintakipuun (RR 0,64, 98 % luottamusväli 0,18–2,0; 844 potilasta). Yhdessäkään tutkimuksessa ei arvioitu elämänlaatua.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: kohtalainen
• Kommentti: Meta-analyysi oli huolellisesti tehty, mutta sen potilasmateriaali oli varsin epähomogeeninen. Tutkimuksia on tehty eri aikakausilla, jolloin sepelvaltimotautikohtauksen hoitokäytännöt ovat olleet erilaisia. Lisäksi beetasalpaajan annostelu vaihteli eri tutkimusten välillä (annostelu, annosreitti, ajankohta). Näytönasteen selkiyttäminen edellyttäisi nykyisten sepelvaltimotautikohtausten hoitokäytäntöjen (PCI) aikaisia laajoja kontrolloituja tutkimuksia.