Meta-analyysissä «Chatterjee S, Chaudhuri D, Vedanthan R ym. Early i...»1 (n = 73 396), johon sisältyi 16 satunnaistettua tutkimusta, verrattiin varhaista (< 12 tunnin sisällä oireista aloitettua) suonensisäistä beetasalpausta kontrolliryhmään/lumeeseen potilailla, joilla todettiin sepelvaltimotautikohtaus. Ekskluusiokriteereitä olivat vasta-aihe beetasalpaukselle (dekompensoitu vajaatoiminta, keuhkopöhö, vaikea johtumishäiriö), krooninen stabiili sepelvaltimotauti sekä tutkimukset, joissa myös kontrolliryhmä sai beetasalpaajia.
Tulokset: Sairaalakuolleisuus oli 8 % pienempi beetasalpaajaryhmässä kontrolleihin verrattuna (RR 0,92, 95 % luottamusväli 0,86–1,00, p = 0,04). Lisäksi beetasalpaajaryhmässä oli pienempi kammioarytmiariski (RR 0,61, 95 % luottamusväli 0,47–0,79, p = 0,0003) ja uusintainfarktiriski (RR 0,73, 95 % luottamusväli 0,59–0,91, p = 0,004). Sen sijaan ryhmissä ei ollut eroja kardiogeenisen sokin esiintymisessä (RR 1,02, 95 % luottamusväli 0,77–1,35, p = 0,91) eikä stroken esiintymisessä (RR 0,58, 95 % luottamusväli 0,17–1,98, p = 0,38).
Toisessa meta-analyysissä «Bangalore S, Makani H, Radford M ym. Clinical outc...»2 (n = 102 003), johon sisältyi 60 satunnaistettua tutkimusta, selvitettiin beetasalpaajien vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen sydäninfarktipotilailla. Mukaan otettiin ainoastaan sellaiset tutkimukset, joissa oli mukana yli 100 potilasta. Analyysi jaettiin kahteen aikakauteen: 1) tutkimukset ennen reperfuusiohoitoja (n = 48) ja 2) tutkimukset reperfuusiohoitojen aikakaudella (> 50 % sai reperfuusiohoidon/ASA:n/statiinin) (n = 12). Ekskluusiokriteereitä olivat tutkimukset, joissa verrattiin kahta beetasalpaajaa sekä tutkimukset, joissa potilailla oli infarktinjälkeinen sydämen vajaatoiminta tai vasemman kammion dysfunktio.
Tulokset: Beetasalpaajaryhmässä oli merkitsevästi pienempi kuolleisuus aikakaudella ennen reperfuusiohoitoja (RR 0,86, 95 % luottamusväli 0,79–0,94), mutta ei reperfuusiohoitojen aikakaudella (RR 0,98, 95 % luottamusväli 0,92–1,05). Aikakaudella ennen reperfuusiohoitoja oli beetasalpaajaryhmässä lisäksi pienempi kardiovaskulaarikuolleisuus (RR 0,87, 95 % luottamusväli 0,78–0,98), vähemmän uusintainfarkteja (RR 0,78, 95 % luottamusväli 0,62–0,97) ja vähemmän rintakipua (RR 0,88, 95 % luottamusväli 0,82–0,95). Myös reperfuusiohoitojen aikakaudella oli beetasalpaajaryhmässä vähemmän uusintainfarkteja (RR 0,72, 95 % luottamusväli 0,62–0,83) ja vähemmän rintakipua (RR 0,80, 95 % luottamusväli 0,65–0,98), mutta toisaalta enemmän sydämen vajaatoimintaa (RR 1,10, 95 % luottamusväli 1,05–1,16) sekä kardiogeenistä sokkia (RR 1,29, 95 % luottamusväli 1,18–1,41).
Beetasalpaajista oli hyötyä molempien aikakausien tutkimuksissa uusintainfarktien ja rintakivun osalta lyhyellä aikavälillä (< 30 vrk).
Cochrane-meta-analyysissä «Safi S, Sethi NJ, Nielsen EE ym. Beta-blockers for...»3 (n = 85 550), analysoitiin 63 satunnaistettua työtä varhaisesta beetasalpaajien käytöstä lumeeseen/normaaliin hoitoon verrattuna todetun/epäillyn sepelvaltimotautikohtauksen hoidossa. Beetasalpaaja aloitettiin 56 tutkimuksessa akuuttivaiheessa, mutta lääkettä annosteltiin vaihtelevasti suonensisäisesti ja/tai suun kautta.
Tulokset: Lyhyen aikavälin seurannassa (< 3 kk) beetasalpaajaryhmässä todettiin pienempi uusintainfarktin riski (0,82, 98 % luottamusväli 0,73–0,91, 67 562 potilasta). Sen sijaan kokonaiskuolleisuudessa (RR 0,94, 97,5 % luottamusväli 0,90–1,00; 80 452 potilasta) tai kardiovaskulaarikuolleisuudessa (RR 0,99, 95 % luottamusväli 0,91–1,08; 45 852 potilasta) ei ollut merkittävää eroa ryhmien välillä. Rintakivun osalta ei meta-analyysissä saatu näyttöä suuntaan eikä toiseen (RR 0,70, 98 % luottamusväli 0,25–1,84; 98 potilasta). 2 tutkimuksessa arvioitiin erikseen vakavia kardiovaskulaarisia tapahtumia (seurannan aikaiset kardiovaskulaariset kuolemat yhdistettynä sydäninfarkteihin), mutta niitä ei todettu kummassakaan.
Pidemmän aikavälin seurannassa (> 3 kk) todettiin beetasalpaajaryhmässä merkitsevästi pienempi kokonaiskuolleisuus (RR 0,93, 97,5 % luottamusväli 0,86–0,99; 25 210 potilasta) sekä pienempi kardiovaskulaarikuolleisuus (RR 0,90, 98 % luottamusväli 0,83–0,98; 22 457 potilasta). Sen sijaan meta-analyysissä ei pystytty osoittamaan vaikutusta vakaviin kardiovaskulaarisiin tapahtumiin (seurannan aikaiset kardiovaskulaariset kuolemat yhdistettynä sydäninfarkteihin) (RR 0,81, 97,5 % luottamusväli 0,40–1,66; 475 potilasta), uusintainfarkteihin (RR 0,89, 98 % luottamusväli 0,75–1,08; 6 825 potilasta) tai rintakipuun (RR 0,64, 98 % luottamusväli 0,18–2,0; 844 potilasta). Yhdessäkään tutkimuksessa ei arvioitu elämänlaatua.