Lihavuuden seurauksena rasva voi kertyä rasvakudoksen ulkopuolelle ns. ektooppisena rasvana, muun muassa maksaan hepatosyytteihin. Ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin (NAFLD) on äskettäin todettu ennakoivan raskausdiabeteksen kehittymistä, minkä toteaminen mahdollistaisi varhaisen hoidon ja ennaltaehkäisyn.
Raskauden ensimmäisellä raskauskolmanneksella todettu NAFLD ennustaa raskausviikoilla 24–28 todettavan raskausdiabeteksen. Matala adiponektiinipitoisuus on merkittävä raskausdiabeteksen ennustaja «Lee SM, Kwak SH, Koo JN ym. Non-alcoholic fatty li...»1.
Kyseessä oli prospektiivinen kohorttitutkimus (-monikeskus) «Lee SM, Kwak SH, Koo JN ym. Non-alcoholic fatty li...»1 Koreasta, jossa raskaana oleville naisillle (yksisikiöinen, raskausviikot 10–14) tehtiin maksan kaikututkimus ja mitattiin rasvamaksaindeksi, maksan steatoosi-indeksi, plasman adiponektiini ja selenoproteiini P. Raskausdiabeteksen seulonta suoritettiin kaksivaiheisesti raskausviikoilla 24–28.
Kaikkiaan 608 naista osallistui tutkimukseen. NAFLD:n prevalenssi oli 18,4 % (112/608), ja 5,9 %:lle (36/608) kehittyi raskausdiabetes (GDM). Näillä raskausdiabeteksen diagnoosin saaneilla naisilla oli suurempi radiologisen steatoosin prevalenssi (55,6 vs. 16,1 %; p < 0,001). Raskausdiabeteksen riski oli merkittävästi suurempi NAFLD-diagnoosin saaneilla naisilla, ja tämä riski korreloi steatoosin vaikeusasteeseen. Tämä NAFLD ja GDM korrelaatio säilyi, kun adjustoitiin metabolisiin riskitekijöihin, kuten insuliiniresistenssiin. Äidin P-adiponektiini ja selenoproteiini P-pitoisuudet korreloivat sekä NAFLD:n vaikeusasteen ja GDM-riskin kanssa.
Yhteenvetona todetaan, että alkuraskaudessa todettu NAFLD on GDM:n riskitekijä ja adiponektiini on käyttökelpoinen GDM:n serologinen markkeri.
Kommentti: Kaikututkimus ei ole kovin sensitiivinen markkeri.
NAFLD on raskausdiabeteksen tapaan suurikokoisen sikiön (Large for Gestational Age, LGA) kehittymisen vaaratekijä «Lee SM, Kim BJ, Koo JN ym. Nonalcoholic fatty live...»2.
Varsinkin vakavampi NAFLD:n muoto (steatoosin aste 2–3), joka oli todettu 1. raskauskolmanneksella, lisäsi LGAn astetta/riskiä.
Maksan insuliiniresistenssi lisää neoglukogeneesiä ja lisääntyneen lipolyysin kautta sikiön kasvua. Tässä tutkimuksessa raskaana olleita ei-diabeetikoilta tutkittiin raskausviikoilla 10–14 maksan rasvoittumista kaikututkimuksen perusteella. Rasvamaksa jaettiin eri vaikeusasteisiin steatoosin mukaan: 0–3. Samalla paastonäytteistä mitattiin adiponektiini ja FFA.
Vastasyntynyt oli raskausviikkoihin nähden suurikokoinen (LGA), jos syntymäpaino oli yli 90. persenteelia raskausviikkoihin nähden.
Tutkimukseen otettiin 623 naista (samat potilaat kuin edellisessä tutkimuksessa). LGA todettiin 10,9 %:lla ja NAFLD 18,9 %:lla. LGA-vaara lisääntyi, jos steatoosi gradeeraus oli 2–3 alkuraskaudessa. Selkeä korrelaatio todettiin steatoosiasteen 2–3 ja LGA:n välillä. Alkuraskauden adiponektiinipitoisuus oli matalampi niillä, joilla todettiin LGA-lapsi. Äidin FFA ei ennustanut LGA:ta.