Takaisin

Sydänvalmennuksen vaikutus valtimotapahtumiin

Näytönastekatsaukset
Kari Kaikkonen
28.6.2022

Näytön aste: B

Kattavalla sydänvalmennuksella voidaan ilmeisesti vähentää kokonaiskuolleisuutta, kardiovaskulaarikuolleisuutta sekä vähentää sydän- ja aivoinfarktien ilmaantumista tavanomaiseen hoitoon verrattuna potilailla, joilla on todettu krooninen sepelvaltimo-oireyhtymä.

Meta-analyysissä «van Halewijn G, Deckers J, Tay HY ym. Lessons from...»1 tutkittiin liikunnallisen kuntoutuksen ja elämäntapaintervention tai näiden yhdistelmän sisältävien sydänvalmennusohjelmien vaikutusta kokonais- ja kardiovaskulaarikuolleisuuteen (ensisijainen päätetapahtuma) sekä sydäninfarktien ja iskeemisten aivotapahtumien ilmaantumiseen (sekundaarinen päätetapahtuma) tavanomaiseen hoitoon verrattuna.

Meta-analyysiin otettiin mukaan tutkimuksia, joissa tutkimusryhmänä oli sydäninfarktipotilaita, revaskularisoituja potilaita (sepelvaltimoiden pallolaajennus tai ohitusleikkaus), angina pectoris -potilaita tai potilaita, joilla sepelvaltimotauti oli todettu angiografiassa. Analyysiin otettiin mukaan myös tutkimuksia, joissa tutkittavilla oli todettu kardiovaskulaarisairaus (perifeerinen valtimotauti, iskeeminen aivotapahtuma, diabetes tai verenpainetauti), jos tutkimuksessa yli 50 %:lla tutkituista oli diagnosoitu sepelvaltimotauti.

Kirjallisuushaku kattoi vuosina 2010–2015 julkaistut satunnaistetut vertailututkimukset, joista 18 täytti meta-analyysin kriteerit. Analyysiin päätyi 7691 tutkittavaa. Tutkittavien keski-ikä vaihteli 56:sta 70-vuoteen ja naisten osuus oli 16–30 %. Tutkittavan intervention kesto oli keskimäärin 12 kuukautta ja seuranta-aika 24 kuukautta (minimissään 6 kk).

Kuolleisuus raportoitiin kaikissa tutkimuksissa. Kaikkiaan 735/7691 potilasta menehtyi seuranta-aikana. Vuotuinen kuolleisuus oli 1,4 %. Kuolleisuudessa ei ollut eroa interventio- ja kontrolliryhmien välillä (RR 1,00; 95 % luottamusväli 0,88–1,13). Kardiovaskulaarikuolleisuus raportoitiin erikseen 4 tutkimuksessa (n = 32/1046). Kardiovaskulaarikuolleisuus väheni merkitsevästi interventioryhmässä (RR 0,42; 95 % luottamusväli 0,21–0,88). 4 tutkimusta raportoi sydäninfarktien (n = 212/3416) ja iskeemisten aivotapahtumien (49/3416) ilmaantumisen. Sekä sydäninfarktien (RR 0,70; 95 % luottamusväli 0,54–0,91; NNT 45) että iskeemisten aivotapahtumien (RR 0,40; 95 % luottamusväli 0,22–0,74; NNT 82) ilmaantuvuus pieneni interventioryhmissä merkittävästi.

Alaryhmäanalyysissä todettiin kokonaiskuolleisuuden merkittävä lasku 6 tutkimuksessa (n = 2 470), joissa kattavalla sydänvalmennuksella pyrittiin vaikuttamaan yli 6 tunnistettuun valtimotaudin riskitekijään: tupakoinnin lopettaminen, fyysinen liikuntaharjoittelu, ohjaaminen harjoittelun/päivittäisen aktiivisuuden lisäämiseen, ruokavalio, verenpaine (kontrolloidut mittaukset), kolesteroli (kontrolloidut mittaukset), diabetes (verensokerin mittaus), lääkehoidon tarkistus ja stressin hallinta (RR 0,63; 95 % luottamusväli 0,43– 0,93).

Tutkimuksissa, joissa puututtiin vain osaan riskitekijöistä, kuolleisuusvaikutusta ei todettu. Kokonaiskuolleisuus pieneni merkittävästi myös 3 tutkimuksessa (n = 1 035), joissa verenpaine- ja lipidilääkehoidon monitorointi ja tehostus olivat osa preventio-ohjelmaa (RR 0,35; 95 % luottamusväli 0,18–0,70).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Meta-analyysiin otettiin mukaan vain vuoden 2010 jälkeen julkaistuja tutkimuksia. Potilaiden vuotuinen kuolleisuus tutkimuksissa oli < 2 %. Kehitys akuutin sepelvaltimo-oireyhtymän hoidossa sekä sepelvaltimotaudin lääkehoidossa selittää kokonaiskuolleisuuden laskua koko valtimotautipopulaatiossa, minkä vuoksi tutkimusten tilastollinen voima osoittaa, että sydänvalmennusohjelmien vaikuttavuus kokonaiskuolleisuuteen on vähentynyt aiempiin katsauksiin verrattuna. Meta-analyysin alaryhmäanalyysin perusteella sydänvalmennusohjelmien vaikuttavuus edellyttää ilmeisesti seuraavia tekijöitä:
    • kattavaa puuttumista tunnettuihin valtimotaudin riskitekijöihin sekä
    • näyttöön perustuvan lääkehoidon monitorointia ja aktiivista tehostamista valmennusohjelmassa.

Kirjallisuutta

  1. van Halewijn G, Deckers J, Tay HY ym. Lessons from contemporary trials of cardiovascular prevention and rehabilitation: A systematic review and meta-analysis. Int J Cardiol 2017;232:294-303 «PMID: 28094128»PubMed