Meta-analyysissä «van Halewijn G, Deckers J, Tay HY ym. Lessons from...»1 tutkittiin liikunnallisen kuntoutuksen ja elämäntapaintervention tai näiden yhdistelmän sisältävien sydänvalmennusohjelmien vaikutusta kokonais- ja kardiovaskulaarikuolleisuuteen (ensisijainen päätetapahtuma) sekä sydäninfarktien ja iskeemisten aivotapahtumien ilmaantumiseen (sekundaarinen päätetapahtuma) tavanomaiseen hoitoon verrattuna.
Meta-analyysiin otettiin mukaan tutkimuksia, joissa tutkimusryhmänä oli sydäninfarktipotilaita, revaskularisoituja potilaita (sepelvaltimoiden pallolaajennus tai ohitusleikkaus), angina pectoris -potilaita tai potilaita, joilla sepelvaltimotauti oli todettu angiografiassa. Analyysiin otettiin mukaan myös tutkimuksia, joissa tutkittavilla oli todettu kardiovaskulaarisairaus (perifeerinen valtimotauti, iskeeminen aivotapahtuma, diabetes tai verenpainetauti), jos tutkimuksessa yli 50 %:lla tutkituista oli diagnosoitu sepelvaltimotauti.
Kirjallisuushaku kattoi vuosina 2010–2015 julkaistut satunnaistetut vertailututkimukset, joista 18 täytti meta-analyysin kriteerit. Analyysiin päätyi 7691 tutkittavaa. Tutkittavien keski-ikä vaihteli 56:sta 70-vuoteen ja naisten osuus oli 16–30 %. Tutkittavan intervention kesto oli keskimäärin 12 kuukautta ja seuranta-aika 24 kuukautta (minimissään 6 kk).
Kuolleisuus raportoitiin kaikissa tutkimuksissa. Kaikkiaan 735/7691 potilasta menehtyi seuranta-aikana. Vuotuinen kuolleisuus oli 1,4 %. Kuolleisuudessa ei ollut eroa interventio- ja kontrolliryhmien välillä (RR 1,00; 95 % luottamusväli 0,88–1,13). Kardiovaskulaarikuolleisuus raportoitiin erikseen 4 tutkimuksessa (n = 32/1046). Kardiovaskulaarikuolleisuus väheni merkitsevästi interventioryhmässä (RR 0,42; 95 % luottamusväli 0,21–0,88). 4 tutkimusta raportoi sydäninfarktien (n = 212/3416) ja iskeemisten aivotapahtumien (49/3416) ilmaantumisen. Sekä sydäninfarktien (RR 0,70; 95 % luottamusväli 0,54–0,91; NNT 45) että iskeemisten aivotapahtumien (RR 0,40; 95 % luottamusväli 0,22–0,74; NNT 82) ilmaantuvuus pieneni interventioryhmissä merkittävästi.
Alaryhmäanalyysissä todettiin kokonaiskuolleisuuden merkittävä lasku 6 tutkimuksessa (n = 2 470), joissa kattavalla sydänvalmennuksella pyrittiin vaikuttamaan yli 6 tunnistettuun valtimotaudin riskitekijään: tupakoinnin lopettaminen, fyysinen liikuntaharjoittelu, ohjaaminen harjoittelun/päivittäisen aktiivisuuden lisäämiseen, ruokavalio, verenpaine (kontrolloidut mittaukset), kolesteroli (kontrolloidut mittaukset), diabetes (verensokerin mittaus), lääkehoidon tarkistus ja stressin hallinta (RR 0,63; 95 % luottamusväli 0,43– 0,93).
Tutkimuksissa, joissa puututtiin vain osaan riskitekijöistä, kuolleisuusvaikutusta ei todettu. Kokonaiskuolleisuus pieneni merkittävästi myös 3 tutkimuksessa (n = 1 035), joissa verenpaine- ja lipidilääkehoidon monitorointi ja tehostus olivat osa preventio-ohjelmaa (RR 0,35; 95 % luottamusväli 0,18–0,70).