RCT-tutkimuksista tehdyssä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Bortolotti F, Corazza G, Bartolucci ML ym. Dropout...»1 käytiin läpi tutkimuksia, joissa tarkasteltiin apneakiskohoidon keskeytyksiä ja hoitoon sitoutumista obstruktiivista uniapneaa (OSA) sairastavilla potilailla, jotka käyttivät joko kustomoituja tai ei-kustomoituja apneakiskoja. Kirjallisuushaun perusteella maaliskuuhun 2021 mennessä löytyneistä 1 381 tutkimuksesta analyysiin valikoitui 32 kriteerit täyttävää tutkimusta. Hoitoon sitoutumista arvioitiin kolmessa meta-analyysissä, joissa tarkasteltiin hoidon keskeytyksiä sekä apneakiskon käyttöä (montako yötä viikossa, montako tuntia yössä). Kolmessa osatutkimuksessa verrattiin kahta kustomoitua kaksiosaista (duo-block, DB) apneakiskoa, neljässä tutkimuksessa kustomoituja duo- ja mono-block-kiskoja (yksiosainen kisko, MB), neljässä tutkimuksessa DB- ja lumekiskoja, kahdessa DB- ja tehdasvalmisteista ei-kustomoitua (NCM) kiskoa, kahdeksassa tutkimuksessa DB-kiskoa ja CPAP-laitetta, kahdessa tutkimuksessa kombinoitua DB + CPAP -laitetta ja lumehoitoa, yhdessä tutkimuksessa DB-kiskoa liikuntaharjoitusohjeiden lisäksi ja ilman niitä, kahdessa tutkimuksessa DB-kiskoa ja asentohoitoa, yhdessä tutkimuksessa MB-kiskoa ja kirurgiaa, yhdessä tutkimuksessa NCM-kiskoa, puoliksi kustomoitua kiskoa, MB-kiskoa ja ei mitään hoitoa saavaa potilasryhmää, yhdessä tutkimuksessa NCM-kiskoa ja CPAP-laitetta ja yhdessä tutkimuksessa MB-kiskoa yhdistettynä konservatiiviseen hoitoon ja CPAP-laitehoitoa. Seuranta-ajat vaihtelivat viikosta 42,7 kuukauteen.
Meta-analyysien mukaan kojehoidon keskeytyksissä ei ollut merkitsevää eroa kustomoitujen ja ei-kustomoitujen kojeiden käyttäjien välillä. Keskimääräinen keskeyttäjien osuus oli 0,171 (95 % luottamusväli 0,13–0,21) 4,1 kuukauden seuranta-ajalla. Hoitoon sitoutuminen kiskon käyttötuntien osalta oli merkitsevästi parempi kustomoiduilla kojeilla 6,42 t/yö (95 % luottamusväli 6,03–6,80) kuin ei-kustomoiduilla kojeilla 5,12 t/yö (95 % luottamusväli 4,32–5,89). DB-kiskoja käytettiin keskimäärin 6,47 yötä viikossa (95 % luottamusväli 5,86–7,07) keskimäärin 5,8 kuukauden seuranta-ajalla. Regressioanalyysissä riski hoidon keskeytykselle lisääntyi merkitsevästi kiskohoidon keston myötä sekä DB-kiskoilla (Q = 10,936, p = 0,001) että MB-kiskoilla (Q = 6,256, p = 0,012).
Tulosten mukaan näytön aste (GRADE) oli hyvin heikko, kun analysoitiin kojeen viikoittaista käyttöä ja unenaikaista kojeen käytön määrää, heikko, kun analysoitiin hoidon keskeytyksiä MB-kiskojen osalta, ja kohtalainen, kun analysoitiin keskeytyksiä DB- ja NCM-kiskojen osalta.
Kommentti: Osatutkimusten tuloksissa oli jossain määrin puuttuvia tietoja, eikä tulosten raportointi ollut täysin homogeenista, mikä laski näytön astetta. Tämän vuoksi myöskään kaikkien kojemallien osalta ei voitu tarkastella samoja tulosmuuttujia. Hoitoon sitoutumista kojeen käyttömäärän osalta arvioitiin subjektiivisesti kyselykaavakkeella, mikä voi vääristää tulosta objektiiviseen mittaukseen verrattuna. Osa-tutkimusten seuranta-aika (keskiarvo 4 kuukautta, maksimi 12 kuukautta) oli lyhyt ottaen huomioon, että kyse on pitkäaikaiseksi suunnitellusta obstruktiivisen uniapnean hoitokeinosta.
Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Tallamraju H, Newton JT, Fleming PS ym. Factors in...»2 käytiin läpi tutkimuksia, joissa arvioitiin apneakiskohoitoon sitoutumiseen liittyviä tekijöitä aikuisilla OSA-potilailla. Kirjallisuushaun perusteella 419 artikkelista analyysiin valikoitui 31 kriteerit täyttävää tutkimusta: 8 RCT-tutkimusta, 2 kontrolloitua tutkimusta, 7 prospektiivista ja 11 retrospektiivista kohorttitutkimusta, 1 tapaussarja, 1 tapaus-verrokkitutkimus ja 1 monimetodinen tutkimus. Osatutkimusten tulokset koottiin narratiiviseen muotoon laadullista analyysia varten, kvantitatiivinen analyysi tehtiin vain neljän tutkimuksen osalta. Hoitoon sitoutumisen taustatekijöinä tarkasteltiin uniapneatautiin liittyviä tekijöitä (taudin vaikeusaste, asentoriippuvuus, päiväväsymys), demografisia tekijöitä (ikä, sukupuoli, lihavuus), anatomisia tekijöitä (ylähengitysteiden poikkeavuudet, kraniofakiaaliset poikkeavuudet), kojetyyppiin liittyviä tekijöitä (kustomoitu koje (monoblock, bi-block, twinblock, Herbst) ja ei-kustomoitu koje), kojeen käyttöön liittyviä haittavaikutuksia sekä psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Osatutkimuksista vain yhdessä hoitoon sitoutumista oli arvioitu objektiivisen mittarin (sensori) avulla, muutoin arviointi pohjautui subjektiiviseen ilmoitukseen.
Meta-analyysin mukaan kustomoiduilla apneakiskoilla hoitoon sitoutuminen oli parempi kuin ei-kustomoiduilla kiskoilla (pooled mean difference -1,34; 95 % luottamusväli -2,02 – -0,66; p < 0,001). Tutkimusten heterogeenisyys oli vähäinen (I2 = 0 %). Iän, sukupuolen, lihavuuden, AHIn ja päiväväsymyksen yhteys objektiiviseen hoitoon sitoutumiseen oli heikko. Niin ikään psykologisilla tai sosiaalisilla tekijöillä näytti olevan vain vähäinen yhteys raportoituun hoitoon sitoutumiseen. Heikosti hoitoon sitoutuneilla potilailla esiintyi enemmän kiskon käyttöön liittyviä haittavaikutuksia kuin hyvin hoitoon sitoutuneilla, ja he olivat myös alttiita keskeyttämään hoidon kolmen ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Laadullisten tutkimusten osalta harhan riski oli pieni tai monitulkintainen.
Yleinen kommentti: Subjektiivisella arvioinnilla on taipumus yliarvioida apneakiskohoitoon sitoutumisen määrää. Tämän vuoksi jatkossa hoitoon sitoutumista tutkittaessa tulee panostaa sensoreiden (mikrosirut) avulla saatavaan objektiiviseen informaatioon.