Kaptanin ym. «Kaptan SK, Dursun BO, Knowles M ym. Group eye move...»1 laatima systemaattinen katsaus kokoaa tutkimustulokset ryhmämuotoisten EMDR-hoitomallien tehokkuudesta mielenterveysoireiluun. Ryhmämuotoinen EMDR saattaa olla sopivampi ja resurssitehokkaampi vaihtoehto EMDR-hoidon tarjoamiseen suurelle joukolle ihmisiä, esimerkiksi suuronnettomuuksien, luonnonkatastrofien tai pandemioiden yhteydessä.
Sisäänottokriteerit
Katsauksen laatiminen seurasi PRISMA (Preferred Reporting Items for Systematical Reviews and Meta-Analysis) -ohjeistusta. Systemaattinen katsaus rekisteröitiin PROSPEROon (CRD42019147143).
Katsaukseen sisällytettiin tutkimukset, jotka tutkivat minkä tahansa EMDR-ryhmäprotokollan tehokkuutta ja jossa käytettiin vähintään yhtä standardoitua mielenterveysmittaria ja nämä tulokset raportoitiin. Katsaukseen sisällytettiin sekä tutkimuksia, joissa oli kontrolliryhmä, että tutkimuksia, joissa ei ollut kontrolliryhmää. Tutkimuksia, joita ei vertaisarvioitu tai joissa yhdisteltiin erilaisia hoitoja, suljettiin pois katsauksesta.
Tutkimusasetelma ja tutkimusten valinta
Haut suoritettiin PsychINFO-, EMBASE-, MEDLINE-, Web of Science- ja The Cochrane Library -tietokannoissa aikavälille 1989 – maaliskuu 2020. Lisäksi etsittiin tutkimuksia Francine Shapiro Librarysta sekä Journal of EMDR Practice and Researchistä. Meneillään olevia tutkimuksia etsittiin myös U.K. Clinical Trials Gatewaysta ja ISRCTN-rekisteristä. Haut suoritettiin uudelleen toukokuussa 2020. Kaikkien tietokantojen hakutermit sisälsivät yhdistelmät "Eye Movement Desensitization and Reprocessing", "EMDR" ja "group EMDR". Lisäksi valikoitujen tutkimusten viiteluettelot ja aiemmat systemaattiset katsaukset ja EMDR:n meta-analyysit käytiin läpi. Lopuksi otettiin yhteyttä kirjoittajiin, joilla oli asiaankuuluvia artikkeleita, jotta löydettäisiin äskettäin julkaistut artikkelit. Kaksi kirjoittajaa seuloi tutkimuksia itsenäisesti kahdessa vaiheessa: otsikko/tiivistelmä ja koko teksti. Tutkimuksiin liittyvät erimielisyydet ratkaistiin keskustelemalla ja sovittelemalla kolmannen kirjoittajan kanssa.
Kaksi kirjoittajaa arvioi riippumattomasti artikkeleiden harhan riskin. Tähän käytettiin A Revised Tool to Assess Risk of Bias in Randomized Trials (RoB-2) -työkalua. Tutkimusten rakenteiden, interventioiden erilaisuuden sekä tulosten, seurantajaksojen ja otosten ominaisuuksien heterogeenisyyden vuoksi meta-analyysiä ei ollut mahdollista tehdä.
Tulokset
22 artikkelia valikoitui katsaukseen. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 1 739 osallistujaa, mutta otoskoot vaihtelivat suuresti 14:stä 701:een. Kahteen tutkimukseen värvättiin osallistujia, jotka täyttivät traumaperäisen stressihäiriön diagnostiset kriteerit. Muissa tutkimuksissa diagnoosia ei tehty ennen tutkimusta, tai niihin värvättiin henkilöitä, jotka eivät täysin täyttäneet minkään häiriön diagnostisia kriteerejä.
Katsaukseen valikoituneissa tutkimuksissa tutkittiin neljää erilaista EMDR-ryhmäprotokollaa. Nämä olivat 1) EMDR Integrative Group Treatment Protocol (EMDR-IGTP), 13 tutkimusta, 2) EMDR Integrative Group Treatment Protocol Adapted for Ongoing Traumatic Stress (EMDR-IGTP-OTS), 4 tutkimusta, 3) EMDR Group Treatment Protocol (EMDR-G-TEP), 4 tutkimusta ja 4) EMDR Group Protocol Children (EMDR-GP/C), 1 tutkimus. Ryhmäprotokollat on suunniteltu toteutettavaksi 1–6 istunnossa, ja yhden istunnon kesto on 50 minuuttia – 3 tuntia. Ryhmäkoko voi olla 1–150 henkilöä riippuen lähestymistavasta, mutta suurempien ryhmien toteutukseen tarvitaan useampia työntekijöitä. Sisällöllisesti kaikki ryhmäprotokollat seuraavat EMDR:n kahdeksanvaiheista mallia. Tutkimuksissa hoidot kestivät 1:stä 10 hoitokertaan ja 1 päivästä 10 viikkoon. Istuntojen kesto vaihteli 45 minuutista 100 minuuttiin. Kuuteentoista tutkimukseen sisältyi seurantajaksoja, jotka vaihtelivat viikosta 12 kuukauteen toimenpiteen jälkeen.
Kymmenessä tutkimuksessa käytettiin kontrolliryhmää; neljä artikkelia vertasi EMDR-ryhmäprotokollan tehokkuutta ei-hoitoa saaneisiin kontrolliryhmiin, neljässä artikkelissa käytettiin jonotuslistakontrollia, ja kahdessa artikkelissa kontrolliryhmät saivat joko yksilöllisen EMDR:n tai traumafokusoidun kognitiivisen käyttäytymisterapiahoidon. Kaikissa tutkimuksissa ensisijainen tulos oli muutos PTSD-pisteissä. Toissijaisia tuloksia olivat masennus yhdeksässä tutkimuksessa, ahdistus kahdeksassa tutkimuksessa ja subjektiiviset häiriöyksiköt (SUD) kahdeksassa tutkimuksessa. Toissijaisia tuloksia ei kuitenkaan raportoida tässä näytönastekatsauksessa.
Viidessä ei-kontrolloidussa tutkimuksessa harhan riski arvioitiin suureksi, kun taas lopuissa yhdeksässä tutkimuksessa harhan riski arvioitiin kohtalaiseksi. Yleisimmät puutteet olivat sokkoutettujen arvioitsijoiden puuttuminen ja itse raportoitujen tulosten käyttö. Kolmessa satunnaistetussa tutkimuksessa arvioitiin harhan riskin olevan suuri, ja viidessä tutkimuksessa oli joitakin harhaan liittyviä huolia. Tämä johtui suurelta osin siitä, että interventiovalinta sallittiin satunnaistamisen jälkeen, tai vain itseraportointimenetelmien käytöstä. Niistä 11 tutkimuksesta, joissa oli hoidon keskeyttäjiä, vain yhdessä tutkimuksessa sovellettiin intentio-to-treat-analyysiä (ITT). Koska meta-analyysiä ei tehty, tulokset raportoitiin tutkimuskohtaisesti jaoteltuna EMDR-protokollan mukaan.
EMDR-IGTP
Kolmessatoista tutkimuksessa, mukaan lukien 10 ei-kontrolloitua ja 3 kontrolloitua tutkimusta, tutkittiin EMDR-IGTP-protokollaa. Ensimmäisessä kontrolloimattomassa tutkimuksessaan Jarero ja Artigas tarjosivat IGTP-protokollan mukaista hoitoa 20 aikuiselle hoitohenkilöstön jäsenelle. Osallistujat saivat IGTP-hoitoa 3 päivän ajan, mutta istuntojen lukumäärää ei raportoitu. IES-pisteet osoittivat merkittävää laskua, ja tulos säilyi 14 viikon seurannassa. Toisessa kontrolloimattomassa tutkimuksessaan Jarero ym. testasivat IGTP-protokollan vaikuttavuutta PTSD-oireiden vähentämisessä aikuisilla syöpäpotilailla. Osallistujat saivat kuusi IGTP-hoitoa 3 päivän aikana. Tulokset osoittivat ei-merkitsevää laskua PTSD-pisteissä, mikä säilyi 1 ja 3 kuukauden seurantajaksoilla. Kolmannessa tutkimuksessa Jarero ym. toistivat osittain aikaisemmat tutkimuksensa 37 terveydenhuollon työntekijän otoksella. Tässä tutkimuksessa osallistujat jaettiin kahteen ryhmään, joilla oli eri seurantajaksot (1 ja 3 kuukautta). Neljän 2 viikon hoitojakson jälkeen PCL-5-pisteet osoittivat merkittävää laskua molemmissa ryhmissä, mikä säilyi seurannassa. Aiemmassa kontrolloimattomassa tutkimuksessa Morrissey raportoi tulokset tutkimuksesta, johon osallistui 18 palomiestä, ensiapuhenkilöä ja ensihoitajaa, jotka saivat IGTP-hoitoa. Aiempien tutkimusten mukaisesti IES-R-pisteet viittasivat PTSD-oireiden merkittävään vähenemiseen.
Kuudessa kontrolloimattomassa tutkimuksessa arvioitiin IGTP:n vaikutusta lasten PTSD-oireisiin. Ensimmäisessä kontrolloimattomassa kokeessa, johon osallistui 16 lasta, jotka olivat menettäneet vanhemman kaivosräjähdyksessä, Jarero ym. raportoi PTSD-oireiden merkittävän vähenemisen kuuden IGTP-istunnon jälkeen. Nämä vaikutukset säilyivät sekä 1 viikon että 3 kuukauden seuranta-arvioinneissa. Toisessa tutkimuksessa Adúriz ym. tutkivat IGTP:n vaikuttavuutta 126:lla 7–17-vuotiaalla lapsella. Tässä kontrolloimattomassa tutkimuksessa osallistujat saivat yhden IGTP-hoidon ja raportoivat PTSD-pisteiden merkittävästä laskusta sekä hoidon jälkeen että 3 kuukauden seurannassa. Toinen tutkimusryhmä julkaisi kaksi tutkimusta, johon osallistui lapsia, jotka selvisivät maanjäristyksestä Italiassa. Otoskoot olivat 116 ja 332 osallistujaa. Molemmissa tutkimuksissa, joissa ei ollut kontrolliryhmää, osallistujille tarjottiin kolme hoitokertaa. PTSD-oireet vähenivät molemmissa tutkimuksissa ja tulos säilyi seurannassa. Pariisin terrori-iskujen jälkeen vuonna 2015 tehtiin myös IGTP-tutkimus lapsilla. 36 iältään 12–13-vuotiasta lasta, joilla oli peritraumaattinen dissosiaatio, saivat yhden IGTP-interventioistunnon. Tulokset osoittivat PTSD-oireiden merkitsevää vähenemistä. Tämä tulos säilyi 3 kuukauden seuranta-arvioinnissa. IGTP:n viimeiseen kontrolloimattomaan tutkimukseen osallistui lapsipakolaisia orpokodissa Turkissa. Osallistujille, jotka olivat 14 iältään 8–17-vuotiasta lasta, tarjottiin kolme IGTP-hoitokertaa. Näistä kahdeksan osallistujaa 14:stä suoritti hoidon ja 45 päivän seuranta-arvioinnin. PTSD-oireet vähenivät merkitsevästi hoidon jälkeen ja seuranta-arvioinneissa. Kolmessa tutkimuksessa IGTP-ryhmäprotokollaa verrattiin kontrolliryhmään. Allon vertasi EMDR-IGTP:tä yksilölliseen EMDR:ään 37 aikuisen seksuaalisen hyväksikäytön uhrin hoidossa. Ryhmiä ei satunnaistettu. Kahdeksan osallistujaa ohjattiin yksilölliseen EMDR:ään ja 29 osallistujaa IGTP-ryhmään. Keskeytyksiä oli runsaasti, ja vain kuuden naisen tulokset saatiin IGTP:stä, joten tämän perusteella ei voitu verrata interventioita. Toiseen pahoinpitelyn uhreilla tehtyyn tutkimukseen osallistui 34 espanjaa puhuvaa naista. Osallistujat jaettiin satunnaisesti joko 10 istunnon EMDR-IGTP-hoitoon tai 10 istunnon TF-CBT-hoitoryhmään. Kuusi osallistujaa EMDR-ryhmästä ja kahdeksan osallistujaa TF-CBT-ryhmästä keskeyttivät, jolloin lopullinen otos oli 20. Molemmissa ryhmissä oireet vähenivät, mutta EMDR-IGTP-ryhmässä oireet vähenivät enemmän. Passonin ym. tutkimukseen osallistui 44 dementiapotilaan hoitajaa, joilla oli traumaoireita. Heidät satunnaistettiin joko hoitoryhmään tai jonottamaan hoitoa. Hoito koostui kahdeksasta istunnosta 2 kuukauden aikana. Osallistujat arvioitiin ennen hoitoa, hoidon jälkeen ja 4 kuukautta satunnaistamisen jälkeen. Tulokset osoittivat, että hoitoryhmän osallistujien PTSD-oireet vähenivät merkitsevästi enemmän kontrolliryhmään verrattuna.
EMDR-IGTP-OTS
Neljässä tutkimuksessa tutkittiin EMDR-IGTP-OTS-ryhmäprotokollaa. Kolme näistä tutkimuksista oli satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, kun taas neljäs oli kontrolloimaton tutkimus. Satunnaistettujen ja kontrolloitujen tutkimusten taustalla oli sama tutkijaryhmä. Kaikissa kolmessa kontrolloidussa tutkimuksessa tutkijat vertasivat IGTP-OTS:ää ei-hoitoa saaneiden kontrolliryhmiin. Ensimmäiseen kontrolloituun tutkimukseen osallistui 70 aikuista syöpäpotilasta, joilla oli PTSD-diagnoosi. Hoitoryhmä sai kuusi IGTP-OTS-hoitokertaa. Sokkoutetut arvioitsijat arvioivat kaikki osallistujat ennen hoitoa, hoidon jälkeen ja 3 kuukauden seurannassa PCL-5- ja HADS-mittareilla. Kaikki hoitoon osallistuneet raportoivat merkittävää laskua PTSD-, masennus- ja ahdistuneisuuspisteissä hoidon jälkeen ja seurannan aikana. Osorio ym. toisti edellisen tutkimuksen, johon osallistui 23 nuorta syöpäpotilasta, joilla oli PTSD-diagnoosi (13–22-vuotiaita). Osallistujat satunnaistettiin IGTP-OTS-ryhmään (N = 11) tai ei-hoitoa saavien kontrolliryhmään (N = 12). Hoitona tarjottiin kuusi IGTP-OTS-istuntoa. Sokkoutetut arvioitsijat arvioivat osallistujat ennen hoitoa, hoidon jälkeen ja 3 kuukauden seurannassa. PTSD-, masennus- ja ahdistusoireet vähenivät merkitsevästi hoidon jälkeen ja 3 kuukauden seurannassa. Kolmanteen kontrolloituun tutkimukseen osallistui yhteensä 184 pakolaislasta (13–17-vuotiaita) Espanjan pakolaisleireiltä. Osallistujille tarjottiin yhdeksän IGTP-OTS-istuntoa kolmen peräkkäisen päivän aikana. Traumaperäisen stressihäiriön oireita arvioitiin DSM-5:n PCL-5-mittarilla ja masennusta ja ahdistusta HADS-mittarilla. Kaikki oireet vähenivät merkitsevästi 3 kuukauden seuranta-arvioinnissa hoitoryhmässä. Smyth-Dent ym. teki kontrolloimattoman tutkimuksen lapsipakolaisilla Etiopiassa. 48 lapselle tarjottiin kuusi IGTP-OTS-istuntoa. Sokkoutetut arvioitsijat suorittivat mittaukset ennen hoitoa ja sen jälkeen. Myös tässä tutkimuksessa raportoidut PTSD:n, masennuksen ja ahdistuneisuuden oireet vähenivät merkitsevästi.
G-TEP
Neljässä tutkimuksessa arviotiin G-TEP:tä traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Kolme tutkimuksista oli satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia ja yksi oli kontrolloimaton tutkimus. Lehnungin ym. tutkimuksessa tarjottiin kaksi G-TEP-istuntoa 18 aikuiselle pakolaiselle Syyriasta ja Irakista ilman satunnaistamista. PTSD-pisteet mitattiin ennen hoitoa ja hoidon jälkeen IES-R:llä, ja tulokset osoittivat merkittävää oireiden vähenemistä. Toiseen satunnaistettuun ja kontrolloituun tutkimukseen osallistui aikuisia pakolaisia, joilla oli PTSD-diagnoosi ja jotka asuivat pakolaisleirillä Turkissa (N = 47) . Osallistujille tarjottiin kaksi G-TEP-istuntoa, ja PTSD-diagnoosien määrä väheni merkitsevästi. IES-R-mittarilla mitattuna tulos säilyi 4 viikon seurannassa. Viimeiseen kontrolloituun tutkimukseen osallistui aikuisia syöpäpotilaita Yhdysvalloissa. 35 aikuista satunnaistettiin hoitoryhmään tai jonotuslistaryhmään. Osallistujille tarjottiin kaksi G-TEP-hoitoa. SPRINT-mittarilla mitattuna oireet vähenivät merkitsevästi G-TEP-hoidon myötä, ja tulos säilyi 1 kuukauden seurannassa molemmissa hoitoryhmissä. Kontrolloimattomaan tutkimukseen osallistui 20 terveydenhuollon ammattilaista, jotka työskentelivät mielenterveysyksikössä Kreikassa. Kahden G-TEP-istunnon jälkeen PTSD mitattiin IES-R:llä, mikä osoitti merkitsevää parannusta PTSD-oireissa.
EMDR-GP/C
Yhdessä tutkimuksessa tutkittiin EMDR-GP/C-protokollaa Turkissa. Tässä kontrolloidussa tutkimuksessa lapset (6–13-vuotiaita), jotka olivat menettäneet sukulaisen kaivosräjähdyksessä, saivat yhden GP/S-intervention joko 3 viikkoa tai 18 kuukautta räjähdyksen jälkeen. PTSD-pisteet – jotka mitattiin CROPS-mittarilla ja vain jonotuslistan hoitoryhmässä – paranivat merkittävästi, ja tulos säilyi 12 kuukauden seurannassa.