Tutkimus 1:
Sandbank ym. (2020) selvittivät meta-analyysissään «Sandbank M, Bottema-Beutel K, Crowley S ym. Interv...»1 erilaisten kuntoutusmenetelmien vaikutusta alle 8-vuotiaiden autismikirjon häiriön diagnoosin saaneiden lasten kielellisiin taitoihin. Lisäksi analysoitiin intervention ominaisuuksien (tyyppi, kokonaisintensiivisyys ja toteuttaja), kuntoutettavien lasten ominaisuuksien (ikä, autismin vaikeusaste, kielelliset taidot alkutilanteessa) sekä käytettyjen mittareiden ominaisuuksien vaikutusta kielellisten taitojen kehittymiseen. Interventiot jaoteltiin yhdeksään luokkaan: eläinavusteiset menetelmät, käyttäytymisperustaiset menetelmät, kehitykselliset vuorovaikutukseen kohdentuvat menetelmät, luonnolliset käyttäytymisperustaiset menetelmät (Naturalistic Developmental Behavioural Interventions, NDBI), kognitiivinen käyttäytymisterapia, aistitiedon käsittelyyn kohdistuvat interventiot, teknologiapohjaiset interventiot ja TEACCH (Treatment and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children).
Meta-analyysiin valikoitui 60 tutkimusta (n = 2 908). Efektikokojen analyysi toteutettiin RVE (Robust Variance Estimation) -metaregressiomallin mukaan. Kuntoutuksen yhteisvaikutuksen (summary effect) kielellisiin taitoihin todettiin olevan pieni, mutta merkitsevä (0,184; 95 % luottamusväli 0,075–0,292). Tuloksissa oli kuitenkin huomattavaa heterogeenisyyttä (I2 = 58,6 %). Tarkasteltaessa pelkästään kielellistä ilmaisua mitanneita tulosmuuttujia yhteisvaikutuksen todettiin olevan 0,18 (95 % luottamusväli 0,077–0,283), ja tarkasteltaessa pelkästään kielellistä ymmärtämistä mitanneita tulosmuuttujia yhteisvaikutuksen todettiin olevan 0,135 (95 % luottamusväli 0,000–0,269). Kun analyysissä tarkasteltiin tulosmuuttujia, jotka mittasivat sekä kielellistä ilmaisua että ymmärtämistä, yhteisvaikutus oli 0,284 (95 % luottamusväli -0,0465−0,614).
Intervention tyypillä tai kumulatiivisella kuntoutustuntien lisääntymisellä ei ollut vaikutusta kielellisten taitojen kehitykseen. Kuntoutuksen toteuttajalla oli vaikutusta siten, että kliinikon toteuttamana kuntoutus oli vaikuttavampaa kuin lapsen huoltajien yksistään toteuttamana (B = 0,33, p = 0,044) ja kliinikon ja huoltajien yhdessä toteuttamana kuntoutus oli lähes tilastollisesti merkitsevästi vaikuttavampaa kuin huoltajien yksistään toteuttamana (B = 0,26, p = 0,058). Kuitenkin kun nämä p-arvot korjattiin tilastollisten vertailujen suuren määrän vaikutuksen häivyttämiseksi, tulokset eivät enää ylittäneet tilastollisen merkitsevyyden raja-arvoja.
Lasten kielelliset taidot kuntoutuksen alussa (kielellinen kehitysikä kuukausina) vaikuttivat lasten hyötymiseen kuntoutuksesta siten, että mitä paremmat kielelliset taidot lapsella oli kuntoutuksen alussa, sitä enemmän hänen kielelliset taitonsa kehittyivät kuntoutuksen seurauksena (B = 0,25, p = 0,010). Kronologisella iällä, autismikirjon häiriön vaikeusasteella tai käytettyjen mittarien ominaisuuksilla ei ollut vaikutusta intervention vaikuttavuuteen.
Kommentti: Tekijät totesivat mahdollista julkaisuharhaa olevan kielellistä ilmaisua koskevien tulosten suhteen. Tutkimusten laadussa oli puutteita siten, että suurimmassa osassa tutkimuksista arvioitsijoita ei ollut sokkoutettu ja vain osa tutkimuksista oli satunnaistettuja kontrollitutkimuksia. Intensiivisyyden vaikutusta kuntoutuksen tuloksiin on katsottu vain tuntien kumulatiivisella lisääntymisellä, eikä siinä ole huomioitu esimerkiksi harjoitteluhetkien määrää kuntoutustilanteissa, kuntoutusviikkojen määrää tai kuntoutujien yksilöllisiä eroja.
Tutkimus 2:
Hampton & Kaiser (2016) selvittivät meta-analyysissään «Hampton LH, Kaiser AP. Intervention effects on spo...»2 varhaiskuntoutuksen vaikuttavuutta kielellisen ilmaisun taitoihin lapsilla, joilla on todettu autismikirjon häiriö.
Meta-analyysiä varten haettiin tutkimukset yhteensä 11 tietokannasta. Mukaan hyväksyttiin vuonna 2014 tai sitä ennen julkaistut ei-lääkkeelliset kuntoutustutkimukset, joissa kuntoutettavat olivat englantia puhuvia alle 8-vuotiaita autismikirjon häiriön diagnoosin saaneita lapsia. Tutkimuksessa täytyi olla mukana verrokkiryhmä ja kielellisen ilmaisun täytyi olla yksi tulosmuuttujista.
Meta-analyysiin hyväksyttiin 26 tutkimusta (n = 1 738), jotka oli julkaistu vuosien 1980 ja 2014 välillä. Tutkimuksiin osallistuneiden lasten keski-ikä kuntoutuksen alussa oli 3,3 vuotta, ja heistä 81 % oli poikia. Lasten kognitiivinen taso oli raportoitu 21 tutkimuksessa: tietojen perusteella lasten kognitiivinen suoriutuminen oli > 1,5 kh alle ikäodotusten. Tutkimuksista 62 % oli satunnaistettuja kontrollitutkimuksia. 92 % tutkimuksista sisälsi luonnollista opettamista ja 50 % suoraa opettamista. Tutkimuksissa oli käytetty useita erilaisia kuntoutusmalleja (mm. EIBI, ESDM, PRT, JASPER, PACT, TEACCH). Interventioiden kesto vaihteli kuudesta viikosta kahteen vuoteen ja intensiivisyys yhdestä 40 viikkotuntiin. Yleensä interventioihin sisältyi muuhunkin kuin puheilmaisun kehitykseen kohdistuvaa kuntoutusta. Intervention toteutti 47 %:ssa tutkimuksista vanhemmat ja kliinikko yhdessä, 38 %:ssa vanhemmat yksinään ja 15 %:ssa kliinikko yksinään. Tutkimuksissa kielellisen ilmaisun taitoja oli arvioitu standardoiduilla testeillä (73 %), havainnoimalla (15 %) tai vanhempien raportoimana (12 %). Yleisimmin mitattu taito oli sanavarasto. Kuntoutuksen alkuvaiheessa lapset olivat Tager-Flusbergin luokittelun mukaisesti pääasiassa kielen oppimisen tasolla 1 tai 2, eli he käyttivät enintään yksittäisiä sanoja.
Tutkimuksissa todettiin olevan keskimäärin neljä harhan riskiä kahdeksasta mahdollisesta. Julkaisuharhan ei arvioitu vaikuttavan meta-analyysin tuloksiin.
Meta-analyysin mukaan varhaiskuntoutuksella oli pieni myönteinen vaikutus autismikirjon lasten kielellisen ilmaisun taitoihin (g = 0,26; 95 % luottamusväli 0,11–0,42). Lapsen saaman kuntoutuksen kokonaistuntimäärällä tai tutkimuksen sisältämien harhan riskien lukumäärällä ei ollut merkitsevää vaikutusta siihen, miten kielellisen ilmaisun taitojen todettiin kehittyneen. Tuloksiin ei vaikuttanut myöskään se, oliko kyseessä fokusoitu vai kokonaisvaltainen interventio. Sen sijaan intervention toteuttajalla oli vaikutusta: kielellinen ilmaisu kehittyi merkitsevästi paremmin silloin, kun kuntoutusta toteuttivat vanhemmat ja kliinikko yhdessä (g = 0,42; 95 % luottamusväli 0,24–0,60) kuin silloin, kun toteuttajana olivat vanhemmat (g = 0,11; 95 % luottamusväli -0,06–0,28) tai ammattihenkilö (g = 0,08; 95 % luottamusväli -0,47–0,62) yksinään.
Kommentti: Varhaiskuntoutuksen vaikutus kehityksessään viiveisten, kuntoutuksen alkuvaiheessa korkeintaan yksittäisiä sanoja käyttävien autismikirjon lasten puheilmaisun kehitykseen oli efektikoon perusteella pieni, mikä korostaa AAC-keinojen käytön tarpeellisuutta osana näiden lasten kuntoutusta.
Meta-analyysi antaa tietoa varhaiskuntoutuksen vaikutuksesta lähinnä sanavaraston kehittymiseen, koska se oli tutkimuksissa yleisimmin mitattu puheilmaisun osataito. Tutkimuksissa olisi suotavaa selvittää kuntoutuksen vaikutusta myös puheen kommunikatiivisen käytön kehitykseen.
Puheen- ja kielen kehityksessään selkeästi viiveisten (minimally verbal) autismikirjon häiriön diagnoosin saaneiden lasten kommunikaatiointerventioita käsittelevään Cochrane-katsaukseen «Brignell A, Chenausky KV, Song H ym. Communication...»3 sisältyvistä kahdesta tutkimuksesta toinen «Siller M, Hutman T, Sigman M. A parent-mediated in...»4 sisältyi tähän meta-analyysiin. Toinen tutkimuksista «Howlin P, Gordon RK, Pasco G ym. The effectiveness...»5 esitellään AAC-keinoja käsittelevässä tekstissä (ks. lisätietoa «Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiokeinot (AAC) autismikirjon henkilöillä»1).