Kommunikointi tapahtuu aina kahden tai useamman osallistujan välillä yhteistä viestintäkeinoa hyödyntäen. Lyhenteellä AAC (Augmentative and Alternative Communication) viitataan yleisesti puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin. AAC-keinojen käyttö edistää lapsen kielen kehitystä. Tämän vuoksi AAC-keinojen käyttö tulisi aloittaa mahdollisimman varhain, jotta lapsen kielen ja kommunikaation kehitys ja kommunikatiivinen toimintakyky voisivat edetä mahdollisimman suotuisasti «Romski MA, Sevcik RA, Barton-Hulsey A, Whitmore AS...»1. Puhetta korvaavaa kommunikointikeinoa käytetään, kun henkilöllä ei ole käytössään puhekieltä. Puhetta tukevaa kommunikointikeinoa käytetään silloin, kun henkilö tarvitsee kielen tuottamisen tai ymmärtämisen tueksi muita ilmaisukeinoja.
AAC-keinoja tarvitaan aina, kun autismikirjon lapsella, nuorella tai aikuisella
AAC-keinojen käyttö puheen tukena auttaa myös
AAC-keinot voidaan jakaa ei-avusteisiin ja avusteisiin kommunikaatiokeinoihin. Ei-avusteisia kommunikointikeinoja ovat muun muassa:
Avusteisia kommunikointikeinoja ovat puolestaan muun muassa:
Autismikirjon lasten kohdalla avusteiset kommunikointikeinot on osoitettu erityisen toimiviksi «Aydin O, Diken IH. Studies Comparing Augmentative...»2. Usein käytetään myös avusteisten ja ei-avusteisten keinojen yhdistelmää, jotta lapsen toiminnallista kommunikaatiota saadaan tuettua mahdollisimman laaja-alaisesti ja monikanavaisesti. Tutkimukset eivät tue tuetun kirjoittamisen käyttöä (fasilitoitu kommunikointi) kommunikointikeinona «Schlosser RW, Balandin S, Hemsley B ym. Facilitate...»3.
AAC-keinot tulee valita lapsen kielellisen kehitystason mukaisesti. Puhetta korvaavan kommunikointikeinon valinnassa ja käytön aloittamisessa tulee varmistaa, että valittu keino on lapselle sopiva ja oikeantasoinen, käyttö tapahtuu systemaattisesti ja kommunikaatiosanastoa sekä kielellistä rakenteellisuutta kasvatetaan vähitellen. Keinon valinta tapahtuu aina yksilöllisesti, ja siihen vaikuttavat muun muassa seuraavat tekijät:
Lähi-ihmisten mukanaolo AAC-keinon käytössä on merkittävää, koska keskeinen arjen kommunikointi tapahtuu aina lapsen tai aikuisen arjen yhteisössä. Aktiivisella ja sensitiivisellä lähiympäristön roolilla voidaan myös edistää autismikirjon henkilön kommunikatiivista motivaatiota ja AAC-keinon käytön yleistymistä eri ympäristöihin. Jotta henkilöllä on mahdollisuus viestiä kaikissa tilanteissa, tulee AAC-keinon olla käytössä kaikkialla (esim. koti, koulu, päiväkoti, harrastus- ja vapaa-ajan paikat) ja lähiympäristön henkilöiden tulee saada puheterapeutilta riittävästi ohjausta AAC-keinon käyttöön. Tarvittaessa puheterapeutin antamaa ohjausta voidaan täydentää kommunikaatio-opetuksella, joka myönnetään henkilön kotikunnan sosiaalitoimen vammaispalvelulain perusteella sopeutumisvalmennuksena. Kommunikaatio-opetus ja -ohjaus eivät kuitenkaan voi korvata puheterapeutin ohjausta eikä lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvaa kommunikoinnin apuvälinearviointia. Kommunikointikeinojen ohjaus onkin aina ensisijaisesti osa terveydenhuollon lääkinnällistä kuntoutusta.
Autismikirjon henkilöt hyötyvät visuaalisesta tuesta kommunikaation, toiminnanohjauksen ja arjen jäsentämisen tukena (ks. myös lisätietoaineisto «Strukturointi ja sen merkitys autismikirjon henkilöille»1). Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että PECS (Picture Exchange Communication System) tukee autismikirjon lasten kommunikaatiotaitoja ja puhekielen kehittymistä (esim. «Lerna A, Esposito D, Conson M ym. Long-term effect...»4, «Schreibman L, Stahmer AC. A randomized trial compa...»5; ks. myös «Aydin O, Diken IH. Studies Comparing Augmentative...»2, «Sam AM, Cox AW, Savage MN ym. Disseminating Inform...»6), vaikka tutkimustulokset vaihtelevatkin jonkin verran. PECS:n avulla lapselle opetetaan viestinnän perusideat, ja aluksi hänet opetetaan aloittamaan kommunikaatio sosiaalisissa tilanteissa. Yhden kuvan käytöstä edetään systemaattisesti laajempaan kommunikaatiosanastoon ja lauseiden käyttöön. Howlinin (2007) tutkimuksen «Howlin P, Gordon RK, Pasco G ym. The effectiveness...»7 mukaan koulun ja kodin jäsentyneesti järjestetty PECS-ohjaus lisäsi PECS:n käyttöä koululuokassa ja aloitteiden määrää lapsilla, joilla ei ole kehittynyttä puhekieltä. Näin ollen lasten kommunikatiivinen kompetenssi lisääntyi, vaikka kyseisessä tutkimuksessa PECS:llä ei saatukaan kehitettyä lasten puhekieltä. Myöhemmin toteutetun Schreibmanin ja Stahmerin (2014) tutkimuksen «Schreibman L, Stahmer AC. A randomized trial compa...»5 mukaan systemaattisen PECS-kuntoutuksen avulla enemmistö minimaalisesti verbaaleista autismikirjon lapsista oppi myös käyttämään ainakin jonkin verran sanoja. Riittävällä harjoittelemisella on keskeinen merkitys onnistuneelle PECS:n käytölle. PECS:n käytön harjoittelemiseen käytetyllä ajalla on katsottu olevan myös vaikutusta eri tutkimuksissa saatuihin tuloksiin «Lamb R, Miller D, Lamb R, Akmal T, Hsiao YJ. Exam...»8.
Autismikirjon henkilöt voivat hyötyä teknisten ratkaisujen hyödyntämisestä kommunikaation apuvälineenä «Ganz JB. AAC Interventions for Individuals with Au...»9. Erityisesti puhesynteesiä hyödyntävät tekniset apuvälineet ja niissä käytettävät ohjelmistot voivat olla toimiva kommunikointikeino autismikirjon lapsilla, nuorilla ja aikuisilla «Aydin O, Diken IH. Studies Comparing Augmentative...»2, «Lorah ER, Parnell A, Whitby PS ym. A Systematic Re...»10.
AAC-keinoja käyttämällä mahdollistetaan jokaiselle henkilölle oikeus voida kommunikoida omalla tasollaan mahdollisimman esteettömästi sekä saada tietoa hänelle ymmärrettävässä muodossa.