Tutkimusta «Wang Z, Ding R, Wang J. The Association between Vi...»1 varten haettiin autismin riskiä ja D-vitamiinia käsittävät tutkimukset Pubmed-, EMBASE-, Web of science- ja Cochrane Library -tietokannoista 27.11.2019 asti. Meta-analyysi toteutettiin PRISMA (Preferred reporting items for systematic reviews and meta-analyses)- ja MOOSE (Meta-analyses of observational studies in epidemiology) -ohjeistojen mukaisesti.
Tutkimuksessa selvitettiin veren D-vitamiinitasoa alle 18-vuotiailla lapsilla ja nuorilla, joilla oli todettu autismikirjon häiriö (autism spectrum disorder, ASD), ja D-vitamiinitasoa verrattiin terveiden verrokkien D-vitamiinitasoon.
Sellaiset tutkimukset suljettiin pois, joissa potilailla raportoitiin muita mahdollisesti D-vitamiinitasoon vaikuttavia sairauksia, kuten epilepsia tai ADHD.
Mukaan valikoitui 26 tapaus-verrokkitutkimusta. Tutkimukset oli julkaistu 2010–2019, ja osallistujat olivat Aasiasta (n = 14), Amerikasta (n = 3), Euroopasta (n = 2) ja Afrikasta (n = 5).
Meta-analyysissä arvioitiin myös tutkimuksia, joissa oli tutkittu raskaana olevien naisten ja vastasyntyneiden D-vitamiinitasojen yhteyttä autismiin. Nämä tulokset käsitellään toisessa näytönastekatsauksessa (ks. «D-vitamiinivaje raskauden ja vastasyntyneisyyskauden aikana on todennäköisesti yhteydessä kohonneeseen autismikirjon häiriön riskiin.»B).
Meta-analyysi lasten ja nuorten tutkimuksista:
D-vitamiinitaso oli 7,46 ng/ml (n. 19 nmol/l) matalampi autismikirjon häiriö -ryhmässä kuin verrokeilla (95 % luottamusväli -10,26 – -4,66, p < 0,0001, heterogeenisyys 98 %). Alaryhmäanalyysissä ero ryhmien välillä oli merkitsevä alle 30:n leveysasteella (MD -13,3; 95 % luottamusväli -20,83 – -5,76, p = 0,0005) sekä 30–40:n leveysasteella (MD -3,81; 95 % luottamusväli -5,83 – -1,79, p = 0,0002). Yli 40:n leveysasteella ei ollut merkitsevää eroa potilaiden ja verrokkien välillä. Samoin ero oli merkitsevä Aasiassa ja Afrikassa, mutta ei Euroopassa eikä Amerikassa.
Tutkimuksista 10:ssä raportoitiin vetosuhde (OR-luku). Niistä tehdyn meta-analyysin mukaan matala D-vitamiinitaso oli merkitsevästi yhteydessä kohonneeseen autismiriskiin (OR 5,23; 95 % luottamusväli 3,13–8,73, p < 0,0001, heterogeenisyys 78 %). Tutkimuksissa D-vitamiinivajeen rajana pidettiin joko 20 ng/ml (50 nmol/ml) tai 30 ng/ml (75 nmol/ml). Assosiaatio oli merkitsevä vain, jos raja oli 30 ng/ml (OR 6,13; 95 % luottamusväli 3,39–11,09, p < 0,0001, heterogeenisyys 84 %), mutta ei jos raja oli 20 ng/ml.
Tutkijoiden tekemä suppilokuvioanalyysi (funnel plot) viittasi siihen, ettei meta-analyysin julkaisuissa ole julkaisuharhaa. Lisäksi Newcastle-Ottawa-luokituksen mukaan tutkimuksista 18:ssa oli tutkittavien valintaa ja vertailukelpoisuutta, altistusta ja tulosmuuttujaa koskevan harhan riski vähäinen.
Tutkijat totesivat lasten ja nuorten D-vitamiinitasojen olevan matalan leveysasteen alueilla keskimäärin korkeammalla tasolla, mutta erojen autistien ja verrokkien välillä olevan isommat, eli lisääntyvä auringonvalo ei näyttäisi autisteilla kohottavan D-vitamiinitasoa samaan tapaan kuin verrokeilla.
Tutkijat toteavat tulosten viittaavan yhteyteen D-vitamiinitason ja autismin välillä, mutta syy-seuraussuhteen osoittaminen jää vahvistamatta, ja muun muassa tutkimusten suuren heterogeenisyyden ja erilaisten raja-arvojen vuoksi tuloksiin tulee suhtautua varauksella. Matala D-vitamiinitaso voi olla seurausta autistisilla henkilöillä usein esiintyvästä valikoivasta ruokailusta tai esimerkiksi vähäisemmästä ulkoilusta ja altistumisesta auringonvalolle. Tutkijat pohtivat myös geneettisten tekijöiden, kuten D-vitamiinireseptorin geenivarianttien merkitystä. Myös epilepsialääkkeiden vaikutus tuotiin esiin yhtenä mahdollisena syynä mataliin D-vitamiinitasoihin.
Kommentti: Suomen leveysasteilla eron D-vitamiinitasoissa autistien ja verrokkien välillä ei pitäisi olla merkitsevä tämän meta-analyysin tulosten pohjalta, mutta erityisesti maahanmuuttajataustaisten sekä niukasti tai valikoivasti syövien potilaiden kohdalla D-vitamiinivajeen mahdollisuus on hyvä pitää mielessä.