SSRI-lääkityksen tehoa lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa selvittänyt meta-analyysi «Kotapati VP, Khan AM, Dar S ym. The Effectiveness ...»1 sisälsi yhteensä 12 RCT-tutkimusta ja 958 tutkittavaa. Tutkittaville tuli olla asetettu DSM-tautiluokituksen mukainen pakko-oireisen häiriön diagnoosi. Kahdessa tutkimuksessa tutkittavana valmisteena oli fluvoksamiini ja yhdessä paroksetiini. Näissä tutkimuksissa oli mukana yhteensä 333 tutkittavaa. Ensimmäisessä fluvoksamiinia koskevassa tutkimuksessa tutkittavat olivat 8–17-vuotiaita (keskimääräinen ikä 13 vuotta) ja toisessa 10–17-vuotiaita (keskimääräinen ikä 15 vuotta). Paroksetiinia koskevassa tutkimuksessa tutkittavat olivat 7–17-vuotiaita (keskimääräinen ikä 11 vuotta).
Ensimmäisessä fluvoksamiinia koskevassa tutkimuksessa (n = 120) fluvoksamiinia verrattiin lumeeseen. Toisessa tutkittavat (n = 10) eivät olleet hyötyneet riittävästi kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (KKT) perustuvasta hoitointerventiosta ja tutkimuksessa verrattiin KKT:n ja fluovoksamiinin yhdistelmähoitoa pelkkään fluvoksamiinihoitoon. Ensimmäisen tutkimuksen kesto oli 10 viikkoa ja jälkimmäisen 42 viikkoa. Paroksetiinia koskevassa tutkimuksessa (n = 203) paroksetiinia verrattiin lumeeseen ja tutkimuksen kesto oli 10 viikkoa. Fluvoksamiinin annos oli tutkimuksissa 50–200 mg ja paroksetiinin annos 10–50 mg. Kaikissa tutkimuksissa hoitovastetta arvioitiin CY-BOCS-pistemäärän avulla.
Fluvoksamiinia lumeeseen verranneessa tutkimuksessa fluvoksamiinilla saavutettiin keskimäärin -2,70 (95 % luottamusväli -5,39 – -0,01) pistettä suurempi pistevähenemä. Vaikutuksen koko (Hedgesin g) oli -0,36 (95 % luottamusväli -0,72–0,00). Kun vasteen mittana käytettiin 25 %:n oirevähenemää, ero lumeeseen ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,08).
Fluvoksamiinin ja KKT:n yhdistelmähoitoa pelkkään fluvoksamiiniin verranneessa tutkimuksessa käytettiin 10 viikkoa intervention jälkeen eli 52. viikon kohdalla saatuja mittaustuloksia tulosten yhdenmukaistamiseksi. Pelkkään fluvoksamiiniin verrattuna yhdistelmähoidolla saatiin suuri vaikutuksen koko (standardized mean difference, SMD) -1,0 (95 % luottamusväli -2,4–0,3).
Paroksetiinia koskevassa tutkimuksessa paroksetiinia käyttäneillä tutkittavilla CY-BOCS-pistemäärä väheni keskimäärin -3,40 (95 % luottamusväli -5,60 – -1,20) pistettä enemmän kuin lumehoitoa saaneilla. Vaikutuksen koko oli -0,42 (95 % luottamusväli -0,70 – -0,15). Kun vasteen mittana käytettiin 25 %:n oirevähenemää, ero oli myös paroksetiinin eduksi tilastollisesti merkitsevä (p < 0,02).
Parittaisessa vertailussa sekä sertraliini että fluoksetiini vaikuttivat fluvoksamiinia tehokkaammilta, mutta vertailuun sisältyi menetelmällisiä heikkouksia.
Kommentti: Sekä fluvoksamiinista että paroksetiinista sisältyi meta-analyysiin vain yksi lumekontrolloitu tutkimus. SSRI-lääkkeiden keskinäisestä vertailusta ei menetelmällisten heikkouksien vuoksi voi tehdä johtopäätöksiä.
Pakko-oireisen häiriön hoitoa SSRI-lääkevalmisteilla selvittäneessä meta-analyysissä «Ivarsson T, Skarphedinsson G, Kornør H ym. The pla...»2 oli mukana yhteensä 14 RCT-tutkimusta. Näissä tutkittavia oli yhteensä 1 136 ja tutkittavien ikä oli 6–18 vuotta. Tutkimuksista kaksi kohdistui fluvoksamiiniin ja yksi paroksetiiniin. Tutkimukset olivat samat kuin meta-analyysissä «Kotapati VP, Khan AM, Dar S ym. The Effectiveness ...»1. Paroksetiinia koskevassa tutkimuksessa ja yhdessä fluvoksamiinia koskevassa tutkimuksessa valmistetta verrattiin lumehoitoon, ja molempien tutkimusten kesto oli 10 viikkoa. Toisessa fluvoksamiinitutkimuksessa verrattiin fluvoksamiinin ja kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT) yhdistelmähoitoa pelkkään fluvoksamiiniin. Tämän tutkimuksen kesto oli 42 viikkoa. Kaikissa tutkimuksessa vastetta mitattiin CY-BOCS-mittarin avulla.
Vaikutuksen kokoa mitattiin tässäkin tutkimuksessa Hedgesin g:n avulla. Fluvoksamiinia lumeeseen verranneessa tutkimuksessa vaikutuksen koko oli pieni -0,36 (95 % luottamusväli -0,72–0,00) ja paroksetiinia lumeeseen verranneessa tutkimuksessa -0,44 (95 % luottamusväli -0,71 – -0,16). Tässä meta-analyysissä fluvoksamiinin ja KKT:n yhdistelmähoitoa pelkkään fluvoksamiiniin verranneessa tutkimuksessa käytettiin välittömästi hoitointervention jälkeen eli 42. viikon kohdalla saatuja tuloksia. Tutkijoiden mukaan yhdistelmähoito ei ollut pelkkää fluvoksamiinia tehokkaampaa.
Kommentti: Sekä fluvoksamiinista että paroksetiinista sisältyi meta-analyysiin vain yksi lumekontrolloitu tutkimus. Nämä olivat samat kuin meta-analyysissä «Kotapati VP, Khan AM, Dar S ym. The Effectiveness ...»1. Saadut tulokset olivat lumekontrolloitujen tutkimusten osalta hyvin yhdenmukaiset. Fluvoksamiinin yhdistelmähoitoa koskien ero meta-analyysien tulosten välillä liittyy todennäköisesti käytettyyn mittauspisteeseen.
Meta-analyysissä «Geller DA, Biederman J, Stewart SE ym. Which SSRI?...»3 selvitettiin SSRI-lääkevalmisteiden ja klomipramiinin tehoa lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa. Tutkimukseen valikoitui yhteensä 12 RCT-tutkimusta, joissa oli yhteensä 1 044 tutkittavaa. Tutkimuksista yksi kohdistui fluvoksamiiniin ja kaksi paroksetiiniin. Fluvoksamiinia koskevassa tutkimuksessa tutkittavia oli 120. Ensimmäisessä paroksetiinia koskevassa tutkimuksessa tutkittavia oli 193 ja toisessa 203. Kaikille tutkittaville oli asetettu DSM-luokituksen mukainen pakko-oireisen häiriön diagnoosi. Ensimmäisessä paroksetiinia koskevassa tutkimuksessa tutkittavien ikähaarukka oli 8–17 vuotta ja tutkittavista noin puolet oli 8–11-vuotiaita ja puolet 12–17-vuotiaita. Toisessa paroksetiinia koskevassa tutkimuksessa ikähaarukka oli 7–17 vuotta. Tutkittavista 7–11-vuotiaita oli 115 ja 12–17-vuotiaita 88. Fluovoksamiinia koskevassa tutkimuksessa ikähaarukka oli 8–17 vuotta ja tutkittavista 6–11-vuotiaita oli 59 ja 12–17-vuotiaita 61.
Kaikissa tutkimuksissa lääkevalmistetta verrattiin lumeeseen. Ensimmäisen paroksetiinitutkimuksen kesto oli 16 viikkoa ja toisen 10 viikkoa. Myös fluvoksamiinitutkimus oli 10 viikon pituinen. Käytetty paroksetiinin annos oli ensimmäisessä tutkimuksessa 10–60 mg ja toisessa 10–50 mg. Fluvoksamiinitutkimuksessa lääkevalmisteen annos oli 50–200 mg. Kaikissa tutkimuksissa vastetta mitattiin CY-BOCS-mittarin avulla.
Ensimmäisessä paroksetiinitutkimuksessa CY-BOCS-pisteet laskivat lumeeseen verrattuna keskimäärin -3,3 pistettä enemmän (p = 0,008) ja toisessa vastaavasti -3,4 pistettä enemmän (p = 0,002). Fluvoksamiinia koskevassa tutkimuksessa pistevähenemän ero oli keskimäärin -2,7 pistettä (< 0,04) fluvoksamiinin hyväksi lumeeseen verrattuna.
Kommentti: Meta-analyysi sisälsi vain yhden fluvoksamiinia koskevan tutkimuksen, joka oli sama kuin meta-analyyseissä «Kotapati VP, Khan AM, Dar S ym. The Effectiveness ...»1 ja «Ivarsson T, Skarphedinsson G, Kornør H ym. The pla...»2.
Yleiskommentti: Fluvoksamiinin ja paroksetiinin tehosta lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa on vain yksittäisiä RCT-tutkimuksia. Näiden perusteella molemmilla vaikuttaa kuitenkin olevan tehoa lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa, ja tulokset on toistettu useassa meta-analyysissä.