Pakko-oireinen häiriö (OCD)

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin , Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä
24.1.2023

Ota käyttöön

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sanoma

  • Pakko-oireinen häiriö on pakkoajatuksina ja -toimintoina ilmenevä psykiatrinen häiriö.
  • Häiriö alkaa useimmiten lapsuudessa tai nuoruudessa, ja ilman hoitoa se on pitkäaikainen. Lapsuudessa voi myös esiintyä ohimeneviä pakkoajatuksia ja rituaaleja osana normaalikehitystä.
  • Pakko-oireisen häiriön vuosiesiintyvyys on 1–3 %.
  • Häiriön tunnistamisen viive on usein vuosia tai vuosikymmeniä.
  • Häiriötä voidaan kaiken ikäisillä hoitaa tehokkaasti kognitiivis-käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä, kuten altistushoidolla. Hoito voidaan aloittaa myös lääkehoidolla tai voidaan käyttää lääkkeen ja psykoterapian yhdistelmähoitoa.
  • Neuromodulaatiohoitoja voidaan käyttää yksilöllisen harkinnan mukaan hoidon tehostamiseen.
  • Lieväoireista ja keskivaikeaa häiriötä voidaan tehokkaasti hoitaa perusterveydenhuollossa.
  • Näyttöön perustuvia hoitoja voidaan aloittaa pitkäänkin jatkuneiden oireiden jälkeen. Pitkä sairaushistoria ilman vaikuttavia hoitoja ei tarkoita hoitoresistenssiä.
  • Häiriöön liittyy suuri psykiatrinen oheissairastavuus, ja noin 90 % potilaista sairastuu elämänsä aikana johonkin toiseen psykiatriseen häiriöön, tavallisimmin masennukseen tai ahdistuneisuushäiriöön.

Tiivistelmä ja potilasversio

Aiheen rajaus

  • Suositus on laadittu suppeana hoitosuosituksena, joka käsittelee pakko-oireisen häiriön diagnostiikkaa ja hoitoa lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Suositus ei käsittele pakko-oireisen häiriön kaltaisia häiriöitä, kuten keräilyhäiriötä (hoarding) tai hiustennyppimishäiriötä (trikotillomaniaa).
  • Suosituksessa viitataan diagnoosien osalta kansainväliseen diagnostisen luokittelujärjestelmän (International Classification of Diseases) versioon ICD-10.

Esiintyvyys

Patofysiologia

Kuva 1.

CSTC-järjestelmän anatomia, sagittaalinäkymä. OCD:n patofysiologian kannalta merkityksellisiä kortikaalisia aivoalueita ovat prefrontaalinen aivokuori (PFC), orbitofrontaalinen aivokuori (OFC), anteriorinen singulaarinen aivokuori (ACC), (ventro)mediaalinen PFC (vmPFC) ja dorsolateraalinen PFC (DLPFC). 

Kliininen oirekuva

  • Pakko-oireinen häiriö on pakkoajatuksina ja -toimintoina ilmenevä psykiatrinen häiriö.
  • Pakkoajatukset (obsessiot) ovat mieleen tunkeutuvia, epämiellyttäviä, vastentahtoisia ja vieraan tuntuisia ajatuksia, mielikuvia tai yllykkeitä.
    • Pakkoajatusten sisältö voi olla potilaalle häpeällistä, ja hänen voi olla vaikea kertoa ajatuksistaan.
  • Pakkotoiminnot (kompulsiot) ovat tietyn kaavan tai säännön mukaan tehtäviä aikaa vieviä toimintoja, joilla pyritään tavalla tai toisella vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistusta tai estämään vahingolliseksi pelättyä tekoa tai tapahtumaa.
    • Pakkotoiminnot voivat olla myös pelkästään mielensisäisiä, esimerkiksi laskemista ja sanojen tai lauseiden toistamista.
  • Pakkoajatuspainotteinen häiriö voi olla hankalampi tunnistaa. Jos ahdistuneisuudessa on piirteitä, joita on vaikea tulkita, yhtenä vaihtoehtona kannattaa pitää mielessä pakko-oireinen häiriö.
    • Pakko-oireisessa häiriössä voi olla samankaltaista oireilua kuin yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä, kuten jatkuvaa huolestuneisuutta ja murehtimista.
    • Ahdistuneisuutta on usein myös pakko-oireisen häiriön oirekuvassa, ja sen määrä voi vaihdella.
  • Potilas saattaa olla työkykyinen, vaikka hänellä olisi vaikeitakin oireita, mutta oireet voivat vaikeutua vapaa-aikana ja vaikeuttaa muuta arkea huomattavasti.
    • Pakko-oireiden ilmeneminen voi olla moninaista, eikä oireiden tunnistaminen aina ole helppoa «Obsessiot ja kompulsiot pakko-oireisessa häiriössä»4.
    • Potilas voi myös tulla vastaanotolle muun syyn, esimerkiksi liiallisesta käsien pesusta johtuvien epäselvien iho-oireiden, vuoksi tai olla huolestunut keskittymiskyvystään. Myös toistuva myöhästely voi johtua pakko-oireista.
    • Tarkistaminen ja huolellisuus voivat olla toivottaviakin ominaisuuksia, eivätkä ne sellaisinaan ilmennä sairautta. Häiriötasoinen oireilu heikentää toimintakykyä tai aiheuttaa kärsimystä.

Lasten ja nuorten oirekuva

Diagnostiset kriteerit

Taulukko 1. ICD-10 Pakko-oireisen häiriön diagnostiset kriteerit
Diagnostiset kriteerit:
G1. Joko pakkoajatuksia tai pakkotoimintoja tai molempia on esiintynyt useimpina päivinä vähintään kahden viikon ajan.
G2. Pakkoajatuksiin ja pakkotoimintoihin liittyvät kaikki seuraavat piirteet:
  • (1) Henkilö tunnistaa, että ne ovat lähtöisin hänen ajatuksistaan eivätkä johdu ulkopuolisista vaikutteista tai henkilöistä.
  • (2) Ne ovat toistuvia ja epämiellyttäviä. Lisäksi ainakin jokin pakkoajatus tai pakkotoiminto koetaan liioiteltuna tai epätarkoituksenmukaisena.
  • (3) Henkilö yrittää vastustaa niitä (vastustus vähenee häiriön pitkittyessä). Henkilö on epäonnistunut tässä vastustuksessaan ainakin yhden ajatuksen tai toiminnon suhteen.
  • (4) Ne eivät tuota mielihyvää, vaikka ne saattavat tilapäisesti vähentää ahdistusta.
G3. Pakkoajatukset tai -toiminnot aiheuttavat ahdistuneisuutta tai häiritsevät henkilön sosiaalista tai henkilökohtaista toimintaa tavallisesti viemällä aikaa.
G4. Tavallisimmat poissulkudiagnoosit: Pakkoajatukset tai -toiminnot eivät johdu Touretten oireyhtymästä (F95.2), elimellisestä mielenterveyden häiriöstä (F00–F09), skitsofreniaryhmän häiriöstä (F20–F29) tai mielialahäiriöstä (F30–39).
Erotusdiagnoosi:
Henkilöillä, joilla ilmenee toistuvia masennusjaksoja (F33), saattaa olla myös pakko-oireita masennusjaksojen aikana. Häiriö luokitellaan ensin alkaneen oireen mukaan. Mikäli kumpiakin oireita todetaan, eikä kumpikaan ole hallitseva oire, käytetään masennusjakson diagnoosia. Pitkäaikaisissa häiriöissä käytetään sitä diagnoosia, minkä oireet ovat pysyvämpiä.
Pakko-oireiseen häiriöön saattaa liittyä ajoittaisia paniikkikohtauksia tai lieviä pelko-oireita.

Diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka

  • Pakko-oireisen häiriön arviointi ja hoito on tarpeen, kun oireista on haittaa potilaalle (ja mahdollisesti myös hänen läheisilleen) tai kun oireet heikentävät hänen toimintakykyään. Pakko-oireisen häiriön mahdollisuutta kannattaa arvioida myös silloin, kun potilaalla esiintyy tyypillisiä samanaikaishäiriöitä, etenkin jos niiden hoito ei näytä tuottavan tulosta.
  • Potilas saattaa olla työkykyinen, vaikka hänen oireensa olisivat vaikeita. Potilas saattaa selviytyä työpäivästä, mutta oireet saattavat vaikeutua vapaa-aikana ja haitata toimintakykyä huomattavasti (ks. toimintakyvyn arvioinnista lisätietoa «http://www.toimia.fi»2).
  • Oireiden vaikeusastetta voi arvioida kysymällä, kuinka paljon pakkoajatukset vievät yhtäjaksoisesti aikaa päivästä (< 1 tuntia "lievä", 1–3 tuntia "keskivaikea", 3–8 tuntia "vaikea" ja yli 8 tuntia "erittäin vaikea") tai kuinka useasti niitä esiintyy päivän aikana «Goodman WK, Price LH, Rasmussen SA ym. The Yale-Br...»15.
    • Potilaalta voi vaihtoehtoisesti kysyä, kuinka monta tuntia hän on hereillä ollessaan ilman pakkoajatuksia tai pakkotoimintoja (< 1 tuntia "erittäin vaikea", 1–3 tuntia "vaikea", 3–8 tuntia "keskivaikea" ja yli 8 tuntia "lievä"). 
  • Pakko-oireisen häiriön diagnoosiin ei tarvita laboratoriotutkimuksia.
  • Päihdehäiriön tai muu päihteiden haitallisen käytön mahdollinen vaikutus tulee huomioida.
  • Potilaan muut sairaudet tai lääkehoidot (esim. klotsapiini) voivat aiheuttaa tai provosoida pakko-oireita.
  • Pakko-oireisen häiriön tunnistamista erityistilanteissa on käsitelty lisätietoaineistossa «OCD-oireet raskaus- ja lapsivuodeaikana»2.

Lapset ja nuoret

Erotusdiagnostiikka

Diagnostiset työkalut ja arviointiasteikot

Hoito ja kuntoutus

Hoidon aloitus ja hoitovaihtoehdot perusterveydenhuollossa

Taulukko 2. Pakko-oireisen häiriön vaikeusaste ja keskeiset hoitomuodot aikuisilla
+ = Riittävä vaikuttavuus osoitettu yksinomaisena hoitomuotona

CBT = Kognitiivisbehavioraalinen terapia
*Psykoterapia yksilö- tai ryhmäterapiana
Hoitomuoto Lievä Keskivaikea Vaikea
Omahoito ja ohjattu omahoito CBT +
Nettiterapia CBT + +
Psykoterapia* CBT + + +
Lääkehoito SSRI + + +
Lääkehoito klomipramiini + +
Yhdistelmä psykoterapia ja lääkehoito + +
Taulukko 3. Pakko-oireisen häiriön vaikeusaste ja keskeiset hoitomuodot lapsilla ja nuorilla
+ = Riittävä vaikuttavuus osoitettu yksinomaisena hoitomuotona

CBT = Kognitiivisbehavioraalinen terapia
*Psykoterapia yksilö- tai ryhmäterapiana
Hoitomuoto Lievä Keskivaikea Vaikea
Nettiterapia CBT + +
Psykoterapia* CBT + + +
Lääkehoito SSRI + + +
Yhdistelmä psykoterapia ja lääkehoito + +

Lapset ja nuoret

Aikuiset

Psykososiaalinen hoito ja psykoterapiat

Psykoterapiasta ja psykososiaalisista hoidoista hyötymistä ennustavat tekijät

Lääkehoito

Lääkehoito lapsilla ja nuorilla

Lääkehoito aikuisilla

Yhdistelmälääkehoidot aikuisilla

Taulukko 4. Lääkehoito pakko-oireisen häiriön hoidossa
Geneerinen nimi Aloitusannos
mg/vrk
Suositeltu annos
mg/vrk
Lääkeluvan mukainen enimmäisannos mg/vrk Huomioitavaa
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) Lääkeryhmälle ominaiset haittavaikutukset,
kuten pahoinvointi, maha-suolikanavan oireet ja seksuaalitoimintojen häiriöt
Essitalopraami 10 10–20 1,2 20 Käyttö alle 18-vuotiailla off label -käyttöä
Sitalopraami 20 20–40 1,3 40 Käyttö alle 18-vuotiailla off label -käyttöä
Fluoksetiini 20 20–40 1,2 60 Yli 8-vuotiailla lapsilla aloitus ja seuranta erikoislääkärin arvion perusteella
Fluvoksamiini 50 100–150 1,2 300 Käyttö alle 18-vuotiailla off label -käyttöä
Paroksetiini 20 20–30(40) 1,4 60 Käyttö alle 18-vuotiailla off label -käyttöä
Sertraliini 50 50–100 1,2 200 6–12-vuotiailla aloitusannos 25 mg, voidaan suurentaa 50 mg:aan viikon kuluttua
Trisykliset masennuslääkkeet Käyttö vaatii perehtyneisyyttä. Lääkeryhmälle ominaiset, antikolinergiset ja alfa1-salpauksen haitat. Pitoisuusmittauksia suositeltavaa hyödyntää.
Klomipramiini 25 75–225 225 Lapsilla ja nuorilla aloitus 10 mg/vrk, enimmäisannos 5–7-vuotiailla 20 mg/vrk,
8–14-vuotiailla 20–50 mg/vrk ja yli 14-vuotiailla ≥ 50 mg/vrk
1 SSRI-lääkkeen annoksen kasvattaminen 40 mg:n fluoksetiiniekvivalenttiin asti saattaa lisätä lääkehoidon tehoa pakko-oireisessa häiriössä «SSRI-lääkkeen annoksen kasvattaminen 40 mg:n fluoksetiiniekvivalenttiin asti saattaa lisätä lääkehoidon tehoa pakko-oireisessa häiriössä.»C.
2 Enimmäisannos on pyöristetty Suomessa käytössä olevien tablettikokojen mukaisesti lähimmäksi 40 mg:n fluoksetiiniekvivalenttia Hayasakan ym. «Hayasaka Y, Purgato M, Magni LR ym. Dose equivalen...»41 menetelmällä muunnettuna.
3 Bolinin ym. «Bollini P, Pampallona S, Tibaldi G ym. Effectivene...»42 mukainen 40 mg:n fluoksetiiniekvivalentti on 60 mg. Hayasakan ym. menetelmällä ei ole määritetty sitalopraamin annosta.
Huom. lääkevalmistajan ilmoittama enimmäisannos on 40 mg/vrk.
4 Hayasakan ym. «Hayasaka Y, Purgato M, Magni LR ym. Dose equivalen...»41 menetelmän mukainen 40 mg:n fluoksetiiniekvivalentti on 34 mg.

Muut lääkkeet aikuisilla

Yhdistelmähoidot (lääke ja psykososiaalinen hoito)

Neuromodulaatiohoidot

  • Neuromodulaatiohoidoista ei ole tehty riittävästi tutkimusta tehon arvioimiseksi lapsilla ja nuorilla.

Aivojen sähköhoito (electro-convulsive therapy, ECT)

Sarjoittainen transkraniaalinen magneettistimulaatiohoito (repetitive transcranial magnetic stimulation, rTMS)

  • Aivojen sarjoittainen transkraniaalinen magneettistimulaatiohoito (rTMS) on turvallinen ja vähän haittavaikutuksia aiheuttava kajoamaton neurostimulaatiohoito, joka on tehokasta depression ja hoitoresistentin depression hoitoa. Ks. Käypä hoito -suositus Depressio «Depressio»5.
    • Pitkäaikaisseurantatietoa aiheesta on vielä vähän.
  • Suomessa ei ole tällä hetkellä CE-merkittyjä rTMS-laitteita OCD:n hoitoon. Tämän vuoksi rTMS-hoito pakko-oireisen häiriön osalta on rajattu vain tieteelliseen tutkimuskäyttöön. (Fimea tiedonanto 7.3.2023).
  • rTMS-hoidossa indusoidaan kallon pinnalle magneettikelan avulla nopeasti muuttuva magneettikenttä, joka saa aikaan aivokuoren sähköisen stimulaation. Kortikaaliset ja subkortikaaliset aksonit depolarisoituvat ja aktivoivat hermoverkkoja kohdealueilla.
  • rTMS-hoito on lumehoitoa tehokkaampaa pakko-oireisen häiriön hoidossa «rTMS-hoito on lumehoitoa tehokkaampaa pakko-oireisen häiriön hoidossa.»A. Ks. lisätietoa «Stimulaatiokohteet ja stimulaation tyyppi vaikuttamassa rTMS-hoidon tehoon pakko-oireisessa häiriössä»9.

Transkraniaalinen tasavirtastimulaatio (transcranial direct current stimulation, tDCS)

Erikoissairaanhoidon ja perustason yhteistyö

  • Perustasolla ja työterveyshuollossa konsultaatiotukea tulee olla tarjolla matalalla kynnyksellä ja nopeasti, jolloin hoito voidaan useammissa tapauksissa toteuttaa perustasolla erikoissairaanhoidon tuella.
    • Tämä vaatii riittävää resursointia perustasolla ja joustavaa konsultaatiomahdollisuutta erikoissairaanhoitoon.
  • Vaikka lasten ja nuorten lievien ja keskivaikeiden häiriöiden hoito käynnistetään perusterveydenhuollossa, erityisesti heidän osaltaan on syytä konsultoida matalalla kynnyksellä erikoissairaanhoitoa.

Erikoissairaanhoidon konsultaation tai erikoissairaanhoitoon lähettämisen aiheet

  • Diagnostiikan ongelmana on vaikea, monimuotoinen tai komplisoitunut oireisto.
  • Potilaan oireet ovat vaikeat, tai hänen toimintakykynsä on huomattavasti heikentynyt.
  • Perusterveydenhuollon hoitovalikoimalla ei saavuteta riittävää vastetta.
    • Käytännössä aikuisilla tulisi olla kokeiltuna vähintään kaksi näyttöön perustuvaa hoitovaihtoehtoa lääkehoidosta tai psykososiaalisista hoidoista, esimerkiksi kaksi vaihtoehtoista SSRI-lääkettä riittävällä annoksella riittävän pitkään tai nettiterapia ja yksi SSRI-lääkitys.

Hoidon vasteen arviointi

Hoidon porrastus

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Pakko-oireinen häiriö -suosituksen historiatiedot «Pakko-oireinen häiriö (OCD), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»13

Puheenjohtaja:

Suoma Saarni, dosentti, psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri, kouluttajapsykoterapeutti, ylilääkäri, psykiatrian professori 1.2.2023 alkaen; HUS Aivokeskus, psykiatrian vastuualueryhmä, Helsingin yliopisto ja Tampereen yliopisto

Jäsenet:

Erkki Heinonen, PsT, kliinisen psykologian ja psykoterapian dosentti, kliinisen mielenterveyspsykologian erikoispsykologi, psykoterapeutti, apulaisprofessori, tutkimuspäällikkö; Oslon yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 

Kaija Järventausta, LT, psykiatrian dosentti, psykiatrian erikoislääkäri, lääkärikouluttajan erityispätevyys, psykiatrian kliininen opettaja; Tampereen yliopisto ja Tays psykiatria

Max Karukivi, LT, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, kouluttajapsykoterapeutti, apulaisprofessori, ylilääkäri; Turun yliopisto ja TYKS

Tanja Laukkala, dosentti, psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri, sotilaslääketieteen, vakuutuslääketieteen ja kuntoutuksen erityispätevyys, Käypä hoito -toimittaja, vs. osastonylilääkäri; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, HUS Aivokeskus, psykiatrian vastuualueryhmä ja Helsingin yliopisto

Sami Leppämäki, LT, psykiatrian dosentti, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, psykiatrian ja päihdelääketieteen erikoisalajohtaja; Terveystalo, Helsinki

Elina Paloniemi, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, vs. ylilääkäri; Rovaniemen terveyskeskuksen avovastaanotto, Rovaniemen kaupunki 

Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lastenpsykoterapian erityispätevyys, osastonylilääkäri, lastenpsykiatrian palvelulinjanjohtaja, asiantuntijalääkäri; KYS ja Kela

Otto Soininen, LL, erikoistuva lääkäri; TAYS, toimialue 5 (psykiatria) 

Työryhmä kiittää psykologi Riitta Suvanto-Witikkaa.

Sidonnaisuudet:

Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 24.1.2023 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.

Erkki Heinonen: Tutkimus ja kehitystyö: tutkimusapurahat: Suomen Kulttuurirahasto, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Jalmari ja Rauha Ahokkaan Säätiö. Koulutustoiminta: koulutus- ja luentopalkkiot: Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Oulun yliopisto, HUS, Helsingin kaupunki, Therapeia-säätiö, Luote Oy, Heltti Oy; asiantuntijatehtävät: Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Itä-Suomen yliopisto. Muut sidonnaisuudet: tekijänpalkkiot: Kustannus Oy Duodecim.

Kaija Järventausta: Sivutoimet: psykiatrian erikoislääkäri, yksityisvastaanotto; Pihlajalinna Koskiklinikka, Lääkärikeskus Aava, Terveystalo Tampere. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Lundbeck Oy, Janssen-Cilaq Oy, Sooma Oy. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Boston Scientific 2019, Sooma Oy 2021. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Nordic Association for Convulsive Therapy (NACT), hallituksen jäsen vuodesta 2011, varapuheenjohtaja vuodesta 2016, puheenjohtaja vuodesta 2022; Suomen Psykiatriyhdistys, tutkijajaoksen jäsen vuodesta 2013, tutkijajaoksen puheenjohtaja vuodesta 2018, tutkijajaoksen sihteeri vuodesta 2020. Ohjaushankkeet: Psykiatristen neuromodulaatiohoitojen laaturekisteri. Muut sidonnaisuudet: AuxMedico Oy.

Max Karukivi: Sivutoimet: ylilääkäri; Turun yliopistollinen keskussairaala, nuorisopsykiatria (nykyinen). Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Kognitiivinen käyttäytymisterapiakeskus Arvo Oy. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Psykiatriyhdistys, nuorisopsykiatrian jaos ja psykoterapian pätevyyslautakunta; Valvira, pysyvä asiantuntija. Ohjaushankkeet: Psykososiaaliset menetelmät ja OT-keskus, Länsi-Suomen yhteistyöalue. Muut sidonnaisuudet: tekijänpalkkiot: Kustannus Oy Duodecim, Tammi; sivutoimi: Kognitiivinen käyttäytymisterapiakeskus Arvo Oy; asiantuntijapalkkio: Valvira.

Tanja Laukkala: Sivutoimet: Vs. oyl HUS ja HY. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: FINE, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta, LIIPO, Suomen Psykiatriyhdistys. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Toimia-verkosto, Itsemurhien ehkäisyverkosto THL. Ohjaushankkeet: Käypä hoito, Duodecim. Muut sidonnaisuudet: palveluvalikoimaneuvosto, Kela, kirjoittajapalkkioita: Kustannus Oy Duodecim.

Sami Leppämäki: Sivutoimet: yksityislääkäri; Terveystalo Helsinki. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Biocodex, Lundbeck, luentopalkkio, Takeda, luento- ja asiantuntijapalkkio koulutusmateriaalin tuottamisesta. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Lundbeck. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: varapuheenjohtaja Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys.

Elina Paloniemi: Sivutoimet: tuntiopettaja; Oulun yliopisto, LTK, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö / yleislääketieteen oppiala. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen yleislääkärit GPF ry, hallituksen jäsen ja koulutusryhmän pj, SLL OYS Erva-alueen edunvalvontavaliokunnan jäsen.

Anita Puustjärvi: Sivutoimet: asiantuntijalääkäri; KELA, Itäinen vakuutuspiiri, työnohjaaja; Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon ky, Kymsote, Vantaan perheneuvola, Helsingin kaupungin lasten erityisvastaanotot. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Lääkäriliitto, Aducate (Itä-Suomen avoin yliopisto), ADHD-liitto, Aivoliitto ry, Etelä-Suomen AVI, Kirsi Consulting ky/Oy, Live-säätiö, Vaalijalan kuntayhtymä, Kainuun korkeakouluyhdistys, Vaasan yliopisto, Valmennuskeskus Voimavara Oy, Opetushallitus, Takeda oy, Biocodex oy. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: 2019 World Congress of ADHD / Takeda. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen koulutustoimikunta, puheenjohtaja 2009–2022. Ohjaushankkeet: Duodecim, ADHD Käypä hoito -työryhmän jäsenyys v. 2004 alkaen. Muut sidonnaisuudet: tekijänpalkkiot: PS-viestintä, Duodecim, Otava.

Suoma Saarni: Sivutoimet: Medicinsk chef; Ålands Hälso-och Sjukvård, psykiatriska kliniken, yksityisvastaanotto; Uudenmaan lääkäripalvelut Oy. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: luentopalkkio, Janssen-Cilag Oy (2020). Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Duodecim, Pakko-oireinen häiriö Käypä hoito -työryhmä, pj; Duodecim, psykiatrian alojen neuvottelukunta; HY psykoterapeuttikoulutuksen johtoryhmä, pj; Valtakunnallinen yliopistojen psykoterapeuttikoulutuskonsortio, jäsen; Suomen psykiatriyhdistys, psykoterapiatoimikunta, vpj; Suomen psykiatriyhdistys, e-psykiatrian jaos, jäsen. Ohjaushankkeet: Terapiat etulinjaan (osana HUSin virkatyötä).

Otto Soininen: Sivutoimet: psykiatrian päivystävä lääkäri; Tays Pitkäniemi 3/2020, 9/2022–, työterveyslääkäri; Pirte 3/2020, PTH päivystävä lääkäri; KSSHP 8/2019–2/2020. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Lundbeck ja Otsuka. Valtakunnalliset psykiatrian erikoistuvien päivät 19.11.2021, koulutustilaisuus 26.11.2021.

Kirjallisuusviite

Pakko-oireinen häiriö. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin , Suomen Psykiatriyhdistys ry:n jaSuomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»18

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Ruscio AM, Stein DJ, Chiu WT ym. The epidemiology of obsessive-compulsive disorder in the National Comorbidity Survey Replication. Mol Psychiatry 2010;15:53-63 «PMID: 18725912»PubMed
  2. Nazeer A, Latif F, Mondal A ym. Obsessive-compulsive disorder in children and adolescents: epidemiology, diagnosis and management. Transl Pediatr 2020;9:S76-S93 «PMID: 32206586»PubMed
  3. Practice parameter for the assessment and treatment of children and adolescents with obsessive-compulsive disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2012;51:98-113 «PMID: 22176943»PubMed
  4. Russell EJ, Fawcett JM, Mazmanian D. Risk of obsessive-compulsive disorder in pregnant and postpartum women: a meta-analysis. J Clin Psychiatry 2013;74:377-85 «PMID: 23656845»PubMed
  5. Brakoulias V, Starcevic V, Belloch A ym. Comorbidity, age of onset and suicidality in obsessive-compulsive disorder (OCD): An international collaboration. Compr Psychiatry 2017;76:79-86 «PMID: 28433854»PubMed
  6. Mahjani B, Bey K, Boberg J ym. Genetics of obsessive-compulsive disorder. Psychol Med 2021;51:2247-2259 «PMID: 34030745»PubMed
  7. Thapar A, Pine DS, Leckman JF ym. Rutter's Child and Adolescent Psychiatry, 6th Edition. 2015. Wiley-Blackwell. ISBN: 978-1-118-38196-0
  8. Goodman WK, Storch EA, Sheth SA. Harmonizing the Neurobiology and Treatment of Obsessive-Compulsive Disorder. Am J Psychiatry 2021;178:17-29 «PMID: 33384007»PubMed
  9. Liu Y, Bilek EL, Fitzgerald KD. Developmental Neuroimaging in Pediatric Obsessive-Compulsive Disorder. Curr Behav Neurosci Rep 2016;3:193-203 «PMID: 33154881»PubMed
  10. Stein DJ, Costa DLC, Lochner C ym. Obsessive-compulsive disorder. Nat Rev Dis Primers 2019;5:52 «PMID: 31371720»PubMed
  11. Avasthi A, Sharma A, Grover S. Clinical Practice Guidelines for the Management of Obsessive-Compulsive Disorder in Children and Adolescents. Indian J Psychiatry 2019;61:306-316 «PMID: 30745705»PubMed
  12. Geller DA, Homayoun S, Johnson G. Developmental Considerations in Obsessive Compulsive Disorder: Comparing Pediatric and Adult-Onset Cases. Front Psychiatry 2021;12:678538 «PMID: 34248714»PubMed
  13. Storch EA, Jones AM, Lack CW ym. Rage attacks in pediatric obsessive-compulsive disorder: phenomenology and clinical correlates. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2012;51:582-92 «PMID: 22632618»PubMed
  14. Schwartz C, Barican JL, Yung D ym. Six decades of preventing and treating childhood anxiety disorders: a systematic review and meta-analysis to inform policy and practice. Evid Based Ment Health 2019;22:103-110 «PMID: 31315926»PubMed
  15. Goodman WK, Price LH, Rasmussen SA ym. The Yale-Brown Obsessive Compulsive Scale. I. Development, use, and reliability. Arch Gen Psychiatry 1989;46:1006-11 «PMID: 2684084»PubMed
  16. Piqueras JA, Martinez AE, Hidalgo MD ym. Psychometric properties of the Obsessive-Compulsive Inventory-Revised in a non-clinical sample of late adolescents. Psicologia Conductual 2009;17:561-72
  17. Saarni S. I., Nurminen S., Mikkonen K. ym. The Finnish Therapy Navigator–Digital support system for introducing stepped care in Finland. Psychiatria Fennica 2022; 53, 120–137.
  18. Leivonen S, Sourander A,  Voutilainen A, Leppämäki S. Touretten oireyhtymä – monimuotoinen sairaus, yksilöllinen hoidon tarve. Duodecim 2015;131:1058-64. «https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/11/duo12283»4
  19. Sigra S, Hesselmark E, Bejerot S. Treatment of PANDAS and PANS: a systematic review. Neurosci Biobehav Rev 2018;86:51-65 «PMID: 29309797»PubMed
  20. Puustjärvi A, Voutilainen A, Pihlakoski L. "Sairastui yhdessä yössä" - lasten äkillisesti alkavat neuropsykiatriset oireet. Suom Lääkäril 2016;71:2183-2190
  21. Mancini C, Van Ameringen M, Pipe B, Oakman J: Development and validation of self-report psychiatric screening tool: MACSCREEN [poster]. Anxiety Disorders Association of America 23rd Annual Conference; March 27-30; Toronto, Canada. 2003
  22. Van Ameringen M, Mancini C, Simpson W ym. Potential use of Internet-based screening for anxiety disorders: a pilot study. Depress Anxiety 2010;27:1006-10 «PMID: 20721902»PubMed
  23. Foa EB, Huppert JD, Leiberg S ym. The Obsessive-Compulsive Inventory: development and validation of a short version. Psychol Assess 2002;14:485-96 «PMID: 12501574»PubMed
  24. Abramovitch, A., Abramowitz, J. S., Riemann, B. C. ym. Severity benchmarks and contemporary clinical norms for the Obsessive-Compulsive Inventory-Revised (OCI-R). Journal of Obsessive-Compulsive and Related Disorders 2020; 27, 100557. https://doi.org/10.1016/j.jocrd.2020.100557 «https://doi.org/10.1016/j.jocrd.2020.100557»19
  25. Hirschtritt ME, Bloch MH, Mathews CA. Obsessive-Compulsive Disorder: Advances in Diagnosis and Treatment. JAMA 2017;317:1358-1367 «PMID: 28384832»PubMed
  26. Fenske JN, Schwenk TL. Obsessive compulsive disorder: diagnosis and management. Am Fam Physician 2009;80:239-45 «PMID: 19621834»PubMed
  27. Overduin MK, Furnham A. Assessing obsessive-compulsive disorder (OCD): A review of self-report measures. Journal of Obsessive-Compulsive and Related disorders 2012;1:312-324
  28. Eilertsen T, Hansen B, Kvale G ym. The Dimensional Obsessive-Compulsive Scale: Development and Validation of a Short Form (DOCS-SF). Front Psychol 2017;8:1503 «PMID: 28928693»PubMed
  29. Scahill L, Riddle MA, McSwiggin-Hardin M ym. Children's Yale-Brown Obsessive Compulsive Scale: reliability and validity. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1997;36:844-52 «PMID: 9183141»PubMed
  30. Kaufman J, Birmaher B, Brent D ym. Schedule for Affective Disorders and Schizophrenia for School-Age Children-Present and Lifetime Version (K-SADS-PL): initial reliability and validity data. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1997;36:980-8 «PMID: 9204677»PubMed
  31. Peris TS, Sugar CA, Bergman RL ym. Family factors predict treatment outcome for pediatric obsessive-compulsive disorder. J Consult Clin Psychol 2012;80:255-263 «PMID: 22309471»PubMed
  32. Soininen O, Järventausta K, Koponen H ym. Aikuisikäisen potilaan pakko-oireisen häiriön lääke- ja neuromodulaatiohoidot. Duodecim 2021;137:1383-90. «https://www.duodecimlehti.fi/duo16321»20
  33. Leeuwerik T, Cavanagh K, Strauss C. Patient adherence to cognitive behavioural therapy for obsessive-compulsive disorder: A systematic review and meta-analysis. J Anxiety Disord 2019;68:102135 «PMID: 31704633»PubMed
  34. Simpson HB, Foa EB, Wheaton MG ym. Maximizing remission from cognitive-behavioral therapy in medicated adults with obsessive-compulsive disorder. Behav Res Ther 2021;143:103890 «PMID: 34089924»PubMed
  35. Knopp J, Knowles S, Bee P ym. A systematic review of predictors and moderators of response to psychological therapies in OCD: do we have enough empirical evidence to target treatment? Clin Psychol Rev 2013;33:1067-81 «PMID: 24077387»PubMed
  36. Gava I, Barbui C, Aguglia E ym. Psychological treatments versus treatment as usual for obsessive compulsive disorder (OCD). Cochrane Database Syst Rev 2007;:CD005333 «PMID: 17443583»PubMed
  37. Olatunji BO, Davis ML, Powers MB ym. Cognitive-behavioral therapy for obsessive-compulsive disorder: a meta-analysis of treatment outcome and moderators. J Psychiatr Res 2013;47:33-41 «PMID: 22999486»PubMed
  38. Veale D, Naismith I, Miles S ym. Outcomes for residential or inpatient intensive treatment of obsessive–compulsive disorder: a systematic review and meta-analysis. Journal of Obsessive-Compulsive and Related Disorders 2016;8:38-49
  39. Reid JE, Laws KR, Drummond L ym. Cognitive behavioural therapy with exposure and response prevention in the treatment of obsessive-compulsive disorder: A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Compr Psychiatry 2021;106:152223 «PMID: 33618297»PubMed
  40. Del Casale A, Sorice S, Padovano A ym. Psychopharmacological Treatment of Obsessive-Compulsive Disorder (OCD). Curr Neuropharmacol 2019;17:710-736 «PMID: 30101713»PubMed
  41. Hayasaka Y, Purgato M, Magni LR ym. Dose equivalents of antidepressants: Evidence-based recommendations from randomized controlled trials. J Affect Disord 2015;180:179-84 «PMID: 25911132»PubMed
  42. Bollini P, Pampallona S, Tibaldi G ym. Effectiveness of antidepressants. Meta-analysis of dose-effect relationships in randomised clinical trials. Br J Psychiatry 1999;174:297-303 «PMID: 10533547»PubMed
  43. Katzman MA, Bleau P, Blier P ym. Canadian clinical practice guidelines for the management of anxiety, posttraumatic stress and obsessive-compulsive disorders. BMC Psychiatry 2014;14 Suppl 1:S1 «PMID: 25081580»PubMed
  44. Farris SG, McLean CP, Van Meter PE ym. Treatment response, symptom remission, and wellness in obsessive-compulsive disorder. J Clin Psychiatry 2013;74:685-90 «PMID: 23945445»PubMed
  45. Hollander E, Stein DJ, Fineberg NA ym. Quality of life outcomes in patients with obsessive-compulsive disorder: relationship to treatment response and symptom relapse. J Clin Psychiatry 2010;71:784-92 «PMID: 20492845»PubMed
  46. Pallanti S, Hollander E, Bienstock C ym. Treatment non-response in OCD: methodological issues and operational definitions. Int J Neuropsychopharmacol 2002;5:181-91 «PMID: 12135542»PubMed
  47. Farhat LC, Vattimo EFQ, Ramakrishnan D ym. Systematic Review and Meta-analysis: An Empirical Approach to Defining Treatment Response and Remission in Pediatric Obsessive-Compulsive Disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2022;61:495-507 «PMID: 34597773»PubMed
  48. Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet 2010. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:31. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3089-6 «http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3089-6»16

A

Aivojen sähköhoito ja vaikea-asteinen tai psykoottinen depressio

Aivojen sähköhoito on tehokas hoito vaikea-asteisissa ja psykoottisissa depressioissa.

A

D-sykloseriinin ja psykoterapian yhdistelmähoidon teho lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa

D-sykloseriinin yhdistäminen psykoterapeuttiseen hoitoon ei tehosta lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoitoa.

A

Internet delivered therapies and other technology assisted (self-guided or assisted) therapies in the treatment of OCD

Internet delivered therapies (self-guided or assisted) based on CBT or ERP are effective in reducing syptoms of obsessive compulsive disorder (OCD) in adults.

A

Klomipramiini pakko-oireisen häiriön hoidossa

Klomipramiini vähentää pakko-oireita merkittävästi enemmän kuin lumelääke.

A

Kognitiivinen käyttäytymisterapia lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa

Kognitiivinen käyttäytymisterapia vähentää lasten ja nuorten pakko-oireita.

A

Kognitiiviset psykoterapiat sekä altistus- ja reaktion esto (ERP) -terapiat aikuisten pakko-oireisen häiriön hoidossa

Kognitiivinen psykoterapia, altistus- ja reaktion esto -terapia (ERP) sekä näiden menetelmien yhdistelmät vähentävät tehokkaasti aikuisten pakko-oireisen häiriön oireita.

A

Sarjoittainen transkraniaalinen magneettistimulaatiohoito (rTMS) pakko-oireisen häiriön hoidossa

rTMS-hoito on lumehoitoa tehokkaampaa pakko-oireisen häiriön hoidossa.

A

Sertraliini lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa

Sertraliini lievittää tehokkaasti lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön oireita.

A

SSRI pakko-oireisen häiriön pitkäaikaishoidossa

SSRI-lääkitys vähentää relapseja pakko-oireisen häiriön pitkäaikaishoidossa.

A

SSRI-lääkkeet pakko-oireisen häiriön hoidossa

Essitalopraami, sitalopraami, fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini ja sertraliini vähentävät pakko-oireisen häiriön oireita enemmän kuin lumelääke.

B

Aivojen tasavirtastimulaatio (tDCS) depression akuuttihoidossa

Aivojen tasavirtastimulaatio (tDCS) on ilmeisesti tehokas depression akuuttihoidossa.

B

Aripipratsoli pakko-oireisen häiriön hoidossa

SSRI-lääkitykseen liitettynä aripipratsoli vähentää pakko-oireita enemmän kuin lumelääke.

B

Fluoksetiini lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa

Fluoksetiini on ilmeisesti tehokas lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön oireiden lievittämisessä.

B

Fluvoksamiini ja paroksetiini lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa

Fluvoksamiini ja paroksetiini ovat todennäköisesti tehokkaita lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön oireiden lievittämisessä.

B

Klomipramiini lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön akuuttihoidossa

Klomipramiini lievittää ilmeisesti tehokkaasti lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön oireita.

B

Kognitiivisen käyttäytymisterapian ja SSRI-lääkehoidon yhdistäminen lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa

Kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT) ja SSRI-lääkehoidon yhdistäminen on tehokasta lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa, mutta siitä ei ilmeisesti ole lisähyötyä pelkkään KKT-hoitoon verrattuna.

B

Neljän päivän intensiivialtistushoito pakko-oireisen häiriön hoidossa

Neljän päivän intensiivinen altistushoito on ilmeisesti vaikuttava hoitomuoto pakko-oireisen häiriön hoidossa.

B

Olantsapiini pakko-oireisen häiriön hoidossa

Olantsapiinin yhdistäminen SSRI-lääkitykseen ei ilmeisesti ole tehokasta pakko-oireisen häiriön hoidossa.

B

Risperidoni pakko-oireisen häiriön hoidossa

SSRI-lääkitykseen liitettynä risperidoni ilmeisesti vähentää pakko-oireisen häiriön oireita enemmän kuin lumelääke.

C

Behavioural and cognitive behavioural therapy for obsessive compulsive disorder (OCD) in individuals with autism spectrum disorder (ASD)

Behavioural therapy (BT) and cognitive behavioural therapy (CBT) may be effective in those with OCD co-occurring with ASD.

C

Haloperidoli pakko-oireisen häiriön hoidossa

Haloperidolin yhdistäminen SSRI-lääkitykseen ei liene tehokasta pakko-oireisen häiriön hoidossa.

C

Hyväksymis- ja omistautumisterapia pakko-oireisen häiriön hoidossa

Hyväksymis- ja omistautumisterapia saattaa vähentää pakko-oireita joko itsenäisenä interventiona tai lääkehoitoon yhdistettynä pakko-oireisessa häiriössä.

C

Ketiapiini pakko-oireisen häiriön hoidossa

Ketiapiinin liittäminen SSRI-lääkitykseen ei liene tehokasta pakko-oireisen häiriön hoidossa.

C

Klonatsepaami pakko-oireisen häiriön hoidossa

Klonatsepaami ei liene tehokas pakko-oireisen häiriön hoidossa.

C

Lamotrigiini pakko-oireisen häiriön hoidossa

Lamotrigiini lisälääkkeenä saattaa olla lumetta tehokkaampi pakko-oireisen häiriön hoidossa.

C

Metakognitiivinen harjoittelu pakko-oireisen häiriön hoidossa

Metakognitiivinen harjoittelu ilmeisesti vähentää pakko-oireisen häiriön oireita hieman enemmän kuin odotuslistalla oleminen, ei kuitenkaan kliinisesti merkittävästi.

C

Mindfulness-pohjaiset interventiot pakko-oireisen häiriön hoidossa

Mindfulness-pohjaiset interventiot saattavat vähentää potilaiden kokemia, mutta ei kliinikon arvioimia pakko-oireita aktiivisia tai passiivisia vertailuhoitoja enemmän pakko-oireisessa häiriössä.

C

N-asetyylikysteiini lisälääkkeenä pakko-oireisen häiriön hoidossa

N-asetyylikysteiini ei liene tehokas lisälääkkeenä pakko-oireisen häiriön hoidossa.

C

Paliperidoni pakko-oireisen häiriön hoidossa

Paliperidonin liittäminen (S)SRI-lääkitykseen ei liene tehokasta pakko-oireisen häiriön hoidossa.

C

Psykoosilääkkeen yhdistäminen hoitoon pakko-oireista häiriötä sairastavalla potilaalla, jolla komorbidi depressio

Psykoosilisälääkityksen teho pakko-oireisiin saattaa olla heikompi pakko-oireista häiriötä sairastavilla potilailla, joilla on lisäksi samanaikainen masennus verrattuna potilaisiin, jotka eivät ole masentuneita.

C

Psykoosilääkkeen yhdistäminen hoitoon pakko-oireista häiriötä sairastavalla potilaalla, jolla samanaikaisia tic-oireita

Psykoosilisälääkityksen teho pakko-oireisiin saattaa olla heikompi potilailla, joilla esiintyy tic-oireita samanaikaisesti pakko-oireisen häiriön kanssa verrattuna potilaisiin, joilla ei ole tic-oireita. Antipsykoottilääkkeen käyttäminen saattaa silti olla perusteltua tic-oireiden hoidoksi.

C

Rilutsoli lisälääkkeenä pakko-oireisen häiriön hoidossa

Rilutsoli ei liene tehokas lisälääkkeenä pakko-oireisen häiriön hoidossa.

C

SSRI-lääkkeiden annos pakko-oireisen häiriön hoidossa

SSRI-lääkkeen annoksen kasvattaminen 40 mg:n fluoksetiiniekvivalenttiin asti saattaa lisätä lääkehoidon tehoa pakko-oireisessa häiriössä.

C

Tasavirtastimulaatio pakko-oireisen häiriön hoidossa

Transkraniaalinen tasavirtastimulaatio (tDCS) ei liene tehokas hoitomuoto pakko-oireiden lievittämiseksi.

C

Venlafaksiini pakko-oireisen häiriön hoidossa

Venlafaksiini ei liene tehokas pakko-oireisen häiriön hoidossa.

D

Ketamiini pakko-oireiden hoidossa

Yksittäiset potilaat saattavat lyhytaikaisesti hyötyä ketamiini-infuusiosta pakko-oireisen häiriön hoidossa, mutta luotettava tutkimusnäyttö asiasta puuttuu.

D

Memantiini lisälääkkeenä pakko-oireisen häiriön hoidossa

Memantiini ei liene tehokas pakko-oireisen häiriön hoidossa, mutta tutkimustulokset ovat hyvin ristiriitaisia, eikä hoitosuosituksen antaminen ole mahdollista.

D

Ondansetroni pakko-oireisen häiriön hoidossa

Ondansetroni saattaa yksittäisillä potilailla nopeuttaa SSRI-lääkkeen hoitovastetta, mutta luotettava näyttö asiasta puuttuu.

D

Onko psykiatrinen sähköhoito tehokasta pakko-oireisen häiriön hoidossa?

Psykiatrista sähköhoitoa ei ole tutkittu tasokkaassa asetelmassa pakko-oireisen häiriön (OCD) hoitona.

D

Topiramaatti lisälääkkeenä pakko-oireisen häiriön hoidossa

Topiramaatti saattaa lisälääkkeenä olla tehokas pakko-oireisen häiriön hoidossa, mutta näyttö asiasta on ristiriitaista.

CSTC-järjestelmän anatomia, sagittaalinäkymä

Aiheeseen liittyviä suosituksia