Meta-analyysi «Bloch MH, McGuire J, Landeros-Weisenberger A ym. M...»1 vuodelta 2010 tutki SSRI-lääkkeiden tehoa ja siedettävyyttä eri annoksilla. Meta-analyysiin otettiin RCT:t, jotka vertasivat SSRI-lääkkeitä (fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini, essitalopraami, sitalopraami) vähintään kahdella kiinteällä annoksella keskenään ja lumeeseen verrattuna. Tehoa mitattiin Y-BOCS-pisteillä. Hoitovasteeksi oli osassa tutkimuksista määritetty yli 25 %:n Y-BOCS-pistevähenemä ja osassa tutkimuksista CGI-pistemäärä < 3. Siedettävyyttä mitattiin tutkimuksesta pudonneiden ja haittavaikutusten vuoksi tutkimuksen lopettaneiden osuudella. Meta-analyysi käsitti 9 RCT-tutkimusta (n = 2 268), jotka olivat kestoltaan 8–13 viikkoa. Annostasot määriteltiin fluoksetiini-ekvivalentteina, jotka oli määritelty kuten aikaisemmissa masennuslääkkeitä tutkineissa meta-analyyseissa ja APA:n suosituksessa SSRI-lääkkeiden annoksista pakko-oireisen häiriön (OCD) hoidossa (konversio, tehtiin Bolinin ym. metodilla). Pieni annos oli 20–30 mg, keskisuuri 40–50 mg ja suuri 60–80 mg fluoksetiiniekvivalenttia vuorokaudessa.
Tulokset esitettiin Y-BOCS-pisteiden painotettuna keskiarvojen erona lumeeseen verrattuna (WMD). Kaikki annostasot olivat lumetta tehokkaampia. Pienellä annoksella WMD = 2,5 (95 % luottamusväli 1,6–3,4), keskisuurella annoksella WMD = 2,6 (95 % luottamusväli1,7–3,5) ja suurella annoksella WMD = 3,9 (95 % luottamusväli 2,9–4,9). Suuren annoksen lääkehoito oli tehokkaampaa kuin pienen annoksen lääkehoito; WMD = 2,1 (95 % luottamusväli 1,0–3,1). Keskisuuren annoksen lääkehoito ei ollut tilastollisesti merkitsevästi tehokkaampaa kuin pienen annoksen lääkehoito (WMD = 0,4; 95 % luottamusväli 0,5–1,4, z = 0,9, P = 0,4).
Vasteen saaneiden osuudesta laskettuna NNT pienellä annoksella oli 6,3, keskisuurella 6,3 ja suurella 4,5. SSRI-annoksella ja mistä tahansa syystä tutkimuksen lopettamisen välillä ei ollut yhteyttä. Suurella SSRI-annoksella absoluuttinen riskiero (ARD) oli 0,07 (95 % luottamusväli 0,03–0,11) ja NNH (number needed to harm) hoidon lopettamiselle oli 14,3 (95 % luottamusväli 9,9–50,0). Keskikokoisen annoksen ARD = 0,06 (95 % luottamusväli 0,02–0,10), NNH = 16,7 (95 % luottamusväli 10,0–50,0). Pieniannoksisella SSRI-lääkityksellä ero lumeeseen vasteen saamisen kannalta ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Meta-analyysissa «Xu J, Hao Q, Qian R ym. Optimal Dose of Serotonin ...»2 vuodelta 2021 tutkittiin SRI-lääkkeiden (SSRI ja klomipramiini) annoksen ja vasteen välistä yhteyttä. Mukaan otettiin tutkimukset, jotka käsittelivät ei-hoitoresistenttejä aikuispotilaita, joilla oli diagnosoitu OCD eikä vaikeita komorbideja psykiatrisia sairauksia. Mukana oli 11 tutkimusta, joissa oli 2 322 potilasta. Päävastemuuttujana toimi Y-BOCS-pisteiden muutos ja toissijaisena vastemuuttujana tutkimuksesta kaikista syistä ja haittavaikutuksien vuoksi pois jääneiden osuus. Molempia vastemuuttujia käsiteltiin jatkuvina muuttujina. Kestoltaan tutkimukset olivat 8–13 viikkoa. SRI-lääkkeiden annokset muunnettiin fluoksetiiniekvivalenteiksi aikaisempien masennuslääketutkimusten mukaisesti. Annosmuunnokseen käytettiin Hayasakan ym. menetelmää sekä vaihtoehtoisesti "daily defined dose" -menetelmää. Data analysoitiin yksitasoisen "robust error meta-regression" (REMR) -mallin avulla. Keskimääräinen Y-BOCS-pisteiden vähenemä lumeeseen verrattuna oli kaikilla SRI-lääkkeillä -3,67 (95 % luottamusväli -4,67–2,68). Teho lisääntyi lääkeannoksen kasvaessa noin 40 mg:n fluoksetiiniekvivalenttiin asti, minkä jälkeen vaste ei enää lisääntynyt tai jopa hieman väheni. Tulokset olivat yhteneviä molemmilla konversiomalleilla ja jätettäessä klomipramiinitutkimukset pois analyysista. Haittavaikutusten vuoksi lopettaneiden osuus kasvoi melko tasaisesti lääkeannoksen kasvaessa. Kaikista syistä lopettaneiden osuuden ja lääkeannoksen välillä ei ollut tilastollista yhteyttä.
Kommentti: Tulos oli ristiriitainen aikaisemman meta-analyysin sekä kliinisen konsensuksen kanssa, jotka ovat puoltaneet suurempien lääkeannosten käyttämistä OCD:n hoidossa. Huomattavaa on, että seuranta-aika oli tutkimuksissa verrattain lyhyt. Suuremman lääkeannoksen tutkimusten vähäisyys lisäsi vinouman riskiä.
Yleiskommentti: Meta-analyysien tulokset ovat keskenään osin ristiriitaiset. Eroa voi selittää se, että tutkimukset käyttivät eri menetelmää annosmuunnoksiin sekä erot annosluokittelutavassa; vanhempi tutkimus jakoi annoksen kolmeen eri tasoon, kun taas uudempi tutkimus käsitteli lääkeannosta jatkuvana muuttujana.